perjantai 26. lokakuuta 2018

Tarina Vainion Junnusta - Kievin Kala

TARINA VAINION JUNNUSTA

Äskettäin ilmestyi kirja taiteilija Juha Vainiosta. Tai pikemminkin runoilija J. Vainiosta. Olen sillä lailla kulttuurimerkillinen, että minun arvomaailmassani suosikkirunoilijat ovat Reino Helismaa ja Juha Vainio. Vaan eipä ole olleet mestarit olleet arvossaan. Ainakaan uransa alkuaikoina. Helismaakin joutui käyttämään peitenimeä ”Orvokki Itä”. Näin hän sai salanimen kätkössä julkaistua sen ajan fiinimpiäkin tekstejä. Junnu Vainio oli räväkkä kaveri eikä peitellyt persoonaansa. En ole vielä lukenut Junnun kirjaa. Ensin yritän saattaa muistilokeroistani omia kokemuksia. Kuljimme myös hänen kanssaan samaa matkaa tovin aikaa. Muistoja ja tarinoita riittää. Tässä yksi monista:

60-luvun loppupuolella kollegamme, kansakoulunopettaja Junnu Vainio toimi solistina orkesterissamme. Siinä meitä oli koossa isänmaan toivoja, kansankynttilöitä iso liuta. Junnu levytti ja sanoitti legendaarisen Toivo Kärjen levy-yhtiössä. Solistimme käytti silloin mieltymystensä mukaisesti lisänimeä Juha Watt Vainio - tunnetun viskimerkin innoittamana.

Sen ajan viihdetaiteilijoiden keskuudessa förskotit olivat jokapäiväistä elämisformaattia. Niin myös Junnulle. Erään kerran hänen saapuessaan menestyksekkäältä rahanhankintamatkaltaan Fazer-musiikista, ulko-ovella tuli vastaan Liikasen Erkki joka kyseli Junnun kasvoilla olevaa aurinkoista ilmettä.

”Rahasta Kärki ja unhoita”, totesi Junnu sen ajan menestysiskelmän sanoja tuunaten. ”Rakasta kärsi ja unhoita”.
 



















POSITIIVARIEN TENAVATARINA

PHOTO SHOP
Ajoin kohden Inaria jutellen samalla pojanpoikani, viisivuotiaan Jimin kanssa. Samassa liikennekamera välähti ja kerroin sen pojalle. "Hymyilitkö?" hän kysyi. Kun vastasin kieltävästi, kehotti hän: "Aja uudestaan, että ehdit hymyillä!"
-Pappa


















KIEVIN KALA

  Yksi maailmalle eniten levinneitä ruokakulttuurin helmiä on Ukrainan pääkaupungin Kiovan mukaan nimensä saanut KIEVIN KANA. Eri tietolähteiden mukaan annos olisi keksitty Pietarissa jo kauan sitten, luultavimmin ranskalaiskokkien toimesta. Joka tapauksessa 50-luvulla Leningradissa avatun Ukraina-hotellin avajaisissa tämä annos lanseerattin hotellin kokkien kehittelmäksi.

Entisessä Neuvostoliitossa matkanneet muistanevat, miten juuri tämä oli yksi turvallisimmista ruoista koko suuren mahtavan maan alueella. Tilatessaan tiesi taatusti, mitä sai syödäkseen. On uskomatonta, miten annos nimeltään ja sisällöltään on levinnyt kaikille mantereille. Talvikodissamme, Ceylonin saarella kapsahdan vähän väliä juuri tähän Kievin kanaan. Kerran olin jo lähellä kyllästyä siihen, kunnes sain idean. Tykkään nimittäin sanaleikeistä. Pyörittelin mielessäni Kievin Kana, Kievin Kala… Ja ei muuta kuin toimeen. Syntyi annos, joka sai tekijänsä suun nauruun. Nuorison sanavarastoa lainatakseni, se on niin siistiä, niin siistiä. Älä kokeile, jollet halua Kievin koukkuun.

Kievin kala

1 Lohifile

Maustevoi:
100 g voita
1 valkosipulinkynsi
2 rkl silputtua persiljaa
2 rkl silputtua tilliä
2 rkl sitruunamehua
¼ tl rouhittua mustapippuria
½ tl suolaa

Leivitykseen:
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 rkl silputtua tilliä
¼ tl mustapippuria
2 munaa
2 rkl vettä
1,5 dl korppujauhoja

Paistamiseen:
öljyä tai voita

Tee maustevoi. Sekoita voihin muut ainekset. Taputtele voi levyksi paperin päällä ja pane pakastimeen hetkeksi. Leikkaa kovettunut voi paloiksi.
Leikkaa lohifileestä nahka pois ja leikkaa filee noin 7 cm kokoisiksi paloiksi. Ripottele päälle kevyesti suolaa. Leikkaa lohenpaloihin fileointiveitsellä pitkittäiset taskut. Työnnä voipalat taskuihin ja sulje taskut esimerkiksi cocktailtikuilla.
Pane vehnäjauhot ja mausteet, muna-vesiseos ja korppujauhot syville lautasille erikseen. Kääntele lohet ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa. Anna leivityksen kuivahtaa hetki.
Kuumenna paistinpannulla 2 rkl öljyä ja 1 rkl voita. Paista leikkeisiin keskilämmöllä kaunis ja rapea pinta. Pane leikkeet uunivuokaan ja peitä leivinpaperilla. Jälkikypsennä 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Poista cocktailtikut.

Resepti tulostettavassa muodossa

torstai 25. lokakuuta 2018

Käsi lippaan - Sienihullun keitto

KÄSI LIPPAAN

Palvellessani Merivoimissa, Pansion Laivastoasemalla 60-luvulla, tapahtui paljon hauskoja asioita. Erään kerran nuori tärkeä luutnantti hämmästyi, kun kuusi varusmiestä jätti tervehtimättä. Hän pysäytti miehet ja vaati rangaistukseksi jokaista tervehtimään häntä sata kertaa kättä lippaan viemällä. Nykyisin tätä voitaisiin epäillä simputtamiseksi.

Tapahtumaa seurasi vanhempi upseeri, peräti kapteeniluutnantti. Hän tuli paikalle ja kertoi luutnantille, että upseerin täytyy ohjesäännön mukaan aina vastata alaisen tervehdykseen. Luutnantti veti aikomansa rangaistuksen pois.

 












POSITIIVARIEN TENAVATARINA

 KOLMESSA VUOROSSA
"Äiti, missä sun haba on?" kyseli 10-vuotias poikani. Kun en välittänyt alkaa muskeleita esittelemään, niin sanoin haban nukkuvan. Kuittaus tuli saman tien: "Jaa, sulla on tullu läskit yövuoroon". -Stina



















SIENIHULLUN KEITTO

Olen monella lailla hullu. Musiikillisesti seinähullu. Fyysisesti saunahullu ja gulinaarisesti kalahullu. Yksi monista tärkeistä hulluuden merkeistä on sienihulluus. Vuonna 1966 orkesterimme T-paidoissa (ei tainut muilla kuin Beatleseilla olla siihen aikaan omia T-paitoja) luki: ”Hulluna on hyvä olla”. Tästä keitosta voinen sanoa perustellusti ”EI hullumpaa”.

Ohje:
½ kg sieniä
80 gr voita
4 rkl puolikarkeaa vehnäjauhoa
1-1 ½ l kananlientä
nippu tilliä
suolaa
pippuria
1/2 dl kermaa

Sulata voi kasarissa tai paistinpannulla ja lisää suikaloidut sienet ja pieniksi pilkottu tillisilppu. Hauduta lempeällä lämmöllä 5-8 minuuttia. Varo, etteivät koppuroidu liian kuumassa. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Sen jälkeen sekoita kananliemi vähin erin. Varo paakkuuntumista. Laita hellalle ja anna kiehahtaa ja sen jälkeen hautuuntua 15 minuuttia. Lisää kerma, suolaa ja pippuria maun mukaan. Tehosekoittimella vielä muutama tehokas tujautus, niin että keitto on samettisen tasaista. Jos on tarvis, keittoa voi vielä hetken lämmittää.

Resepti tulostettavassa muodossa

maanantai 15. lokakuuta 2018

Traktorilla jään läpi - Meheväksi paistettu kala

TRAKTORILLA JÄÄN LÄPI

Takavuosikymmeninä, kun käytössämme oli vanha kalastajatila Iniön takana, lähellä Ahvenanmaan rajaa, sattui monenlaisia kommeluksia. Vapaa-ajan paikkaan piti päästä ympäri vuoden. Veneellä avoveden aikaan ja talvella jäitse. Muutamana talvena oli oikein viralliset jäätiet Kustavin Laupusista Iniöön ja joskus jopa Ahvenanmaalle asti. Ne olivat huikeita elämyksiä. Vaikka samaa reittiä olin ajanut veneellä satoja kertoja, jäitse autolla olin vähän väliä eksyksissä.

Laivareitin yli mentiin railolossilla. Erään kerran matkalla ollut traktori putosi jään läpi. Poliisit sattuivat paikalle ja päivittelivät tapahtunutta. ”Mitenkähän syvälle lienee uponnut tuo traktori?” Paikalle sattunut Björlundin Åke Norrbystä totesi vain lakonisesti: ”Epäilen, että meni pohjaan asti.”



















Positiivarien tenavatarinoita

PARISUHDETERAPEUTTI
Kuusivuotias seurasi isänsä rakennushommia. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän tokaisi: "Et sinä isi ikinä saa tyttöystävää kun sulla on aina raksavaatteet päällä ja eriparii sukat!" –Pirpa



















MEHEVÄKSI PAISTETTU KALA

Kokeilehan seuraavan kerran kalaa paistaessasi toisenlaista valmistustapaa.

Suolaa puhdas kalan filee molemmin puolin etukäteen ja anna vetäytyä hetken. Laita pannulle voi/kasviöljyseosta. Älä kuumenna liikaa. Aseta kalan fileet pannulle NAHKAPUOLI YLÖSPÄIN. Paista miedolla lämmöllä, kunnes nahka lähtee kevyesti pois.

Valele pannulta paistinrasvaa kalan pinnalle ja mausta mieltymyksesi mukaan. Ehkä hieman mustapippurirouhetta ja sutilla ohuesti etikkaa. Ja tietenkin tillisilppua. Laita kansi päälle ja anna hautua vielä hetken. Jos olet onnistunut, kala on mehevän pehmeää. Jos et ole onnistunut, palaa perinteiseen kalan ”kuivapaistamiseen”.

Resepti tulostettavassa muodossa


LUKIJAVINKKI
Partasen Jari jatkoi viime perjantain tikkupullareseptini jalostamista. Hyviä ideoita. Mieluisasti vastaanotan lukijakommentteja ja ideoita hauskoihin ja hyvää mieltä aikaansaaviin resepteihin. Mitä toisenlaisempia, sitä parempi. Tässä Jarin vinkit:

"Suosittelen tekemään hieman notkean taikinan ja välttämään pinnan jauhotusta ainoastaan kädet jauhottaen, näin pysyy taikinan pinnassa sopiva kosteus ja tartuntakyky. Teen taikinan ja jaan sen pieniin tikkuun sopiviin osiin, annan kunkin tikkupullan paistajan pyörittää rullaten siitä pitkulaisen kapean taikinan joka kierretään tikun päästä alkaen alaspäin. Tikut olen valinnut hieman vahvempana (jää isompi reikä keskelle paiston jälkeen) ja kuorinut kaarnat pois sekä laittanut tikut likoamaan veteen edellisenä päivänä (sen verran syvään astiaan että likoavat reilulta matkalta), näin lionneet tikut kestävät tulta ja kuumuutta paremmin.
Kun sitten kypsennän tikkupullia pidän niitä loimussa jotta ne kypsyvät maltilla ja kypsyvät myös sisältä (vaikkakin jotku pitävät myös taikinasta). Kypsä pulla irtoaa parhaiten kun se on kypsynyt myös sisältä. Kun taikina on oikein ja hyvin kiedottu tikkuun syntyy valmiiseen pullaan hieno kolo keskelle ja siihen sitten sisään mansikkahilloa ja kermavaahtoa, tietenkin jos haluaa voi paiston jälkeen sirotella ensin pintaan kristallisokeria. Itse laitan koloon kylmää voita (jos on) joka sulaa ja maustaa pullan. Olen nähnyt lapsien jaksavan paistaa kolmekin pullaa ja kivaa on ollut aina. Kokeilen kyllä tuota sinunkin ideaasi pistää tikku s-muotoiltuun pullaan.
Syysterveisin Jaska"

Lentopelkoa - Tikkupulla

LENTOPELKOA

Löysin kirjahyllystäni yllättäen Kalle Österlundin kirjan, Lentopelko. Miksiköhän sellaisen olen hankkinut? Minulla sitä pelkoa ei ole koskaan ollut. Päinvastoin. Aikanaan ajoin lentolupakirjaakin Jussi Halla-Ahon isän, Yrjön kanssa Tampereen Lentotoimen kursseilla. Rakastin lentämistä, varsinkin yksinlentoa pienkoneella. Menetteleehän se matkustajakoneenkin kyydissä.

Mutta lentopelko on varsin yleistä. Kerron kaksi tarinaa:

Lensin aikoja sitten Portugalista Halmetin Jorman kanssa Suomeen. Koneen nousukiidon aikana Jorma luki lehdestä uutista, jossa kerrottiin juuri Libyassa tapahtuneesta pommisabotaasista lentokoneessa. Samanaikaisesti kovaäänisistä särähti kuulutus: ”Tässä puhuu koneenne kapteeni Paukku” . Jorma hätkähti ja totesi, että toivottavasti kapteenimme ei tämän matkan aikana toteuta itseään.

60-luvun alkuvuosina lensimme sen ajan Suomiviihteen tähtien kanssa Las Palmasiin. Mukana olivat Eino Grön, Juha Vainio, Juhani Markola, Veikko Tuomi, Vesa Enne ja monet muut sen ajan tähdet. Isäntänä legndaarinen Tampereen Viihdeohjelmien päällikkö Tauno ”Tappi” Suojanen. Lentopelkoinen mies.
Koneena oli vanha potkurikone DC 6, jonka koneista startin aikana pöllähti savua ja tulen lieskaa. Tappi katsoi lasittunein silmin ikkunasta ulos ja parkaisi: ”Vesa! Äkkiä viinaa. Äkkiä viinaa. Moottorit liekehtii, moottorit liekehtii.”
Pääsimme turvallisesti lentoon.

 













 





















TIKKUPULLA

Tässä olisi resepti helpon nautinnan vastaanottajille. Herrankukkarossa olemme erikoistuneet villiruokaan, luontoruokaan ja myös eräruokaan. Tämä resepti tehtiin kerran kiireellä, kun ulkomaalainen asiakas halusi nuotiolla nokipannukahvin lisäksi jotain luontoympäristöön soveltuvaksi. Mielellään sellaista, jota voi itse tehdä.

Sehän onnistui yli odotusten. Tee pullataikina ja kauli se noin puolen sentin paksuiseksi levyksi, tai osta kaupan pakkasesta valmista taikinalevyä. Leikkaa veitsellä parin centin levyisiä ja 15-20 cm pituisia soiroja. Kiedo taikina makkaratikkuun tiukasti tai mihin tahansa puutikkuun sen ympäri kietoen ja kiinni "hitsaten". Sitten kypsyttämään nuotiolle. Varo laittamasta suoraan tuleen. Parasta tulee hiilloksen päällä. Ei kestä kauaa, kun taikina alkaa ruskistua. Jos oikein haluat nautinnollisuutta mukaan, voi kypsän tikkupullan päälle varistaa (ravistaa) sokeria. Myös ohut hunajaviiva tekee poikaa. Ja siunatuksi lopuksi päälle vielä vähän kanelia. Onpahan hyvää itse tehdyksi nuotioherkuksi.

Tässähän kävi niin, että saimme uuden idean vieraillemme tarjoamiseksi rantanuotiolla nokipannukahvin kera. Eksoottisesti. Kaukoitäläisille tarjoamme nokipannukahvin sijaan tietenkin teetä. (Tätä teevedenkin keittoa voi nopeuttaa keittämällä veden valmiiksi edellisenä päivänä ja sitten vaan ennen tarjoamista lämmittää sen nuotiolla.) Maistuu myös tenaville. Ja tenavat tykkää itse tehdystä herkusta. Samalla touhu on mukavaa yhteistä puuhaa Luonnossa.

VINKKI: Jos on oikein juhlatuulella, saman voi tehdä piparkakkutaikinasta. Tenavat ovat tuoksusta niin innokkaita, että hätäisemmät syövät tikkupullan jo raakana. Siinä voi myös opettaa ruoan teossa rauhallisuuteen. Kilpaillaan vaikka siitä, kuka raskii kypsyttää kauneimman rusketuksen.

Resepti tulostettavassa muodossa


LUKIJAVINKKI

Lukijamme Arto Kuivanen lähetti mainion punajuurivinkin. Se on tässä. Jos jolla kulla on oma punajuurireseptinsä, laittakaa tulemaan minulle oskari@herrankukkaro.fi. Kokoan niistä ehkä ”Punaisen kirjan”.

"Punajuuret kuoritaan, lohkotaan ja laitetaan pannulle rasvan kera paistumaan. Paistetaan hetki normaalisti. Valutetaan joukkoon maun mukaan siirappia ja ripotellaan päälle suolaa. Lasketaan hellanlevyn lämpö ykköselle, laitetaan kansi päälle ja sen voi unohtaa siihen tunniksi. Voi sitä välillä sekoitella, mutta eivät pala pohjaan vaikka vaan antaa olla.

Maukasta, hiukan makeaa. Sopii monen ruuan kanssa."