perjantai 21. syyskuuta 2018

Erikoinen kummisetä - Paistetut maksapihvit

ERIKOINEN KUMMISETÄ

Piha- ja perhepiirissämme kastettiin vähän aikaa sitten meille rakas lapsi. Äiti on kotoisin kaukaisilta mailta, joten hänen suomen kielensä on vielä hieman rajoitettu. Kovasti hän yrittää.

Lapsen kummisedäksi tuli maailman parhaan juoksijan, turkulaisen juoksijalegendan pojanpoika. Kun Mamalta kysyttiin, kuka on lapsen kummisetä, hän ei muistanut nimeä ja muutenkin hieman sekosi sanoissaan. Sinnikkäästi hän yritti selvittää asiaa.

Tapansa mukaan iloisena, kasvot kuin Naantalin aurinko hän selvitti: ”Kuule, se on se patsas, joka juoksee siel Turus rannal Aurajokke. ”

















Positiivareiden tenavatarinoita

LISÄYS TEHTÄVÄLUETTELOON
Olin laittamassa 4-vuotiasta poikaani nukkumaan ja sängyn vierellä silittämässä hänen hiuksiaan, kun hän vielä päivän päätteeksi pyysi: "Äiti, jos sulla on joku päivä aikaa, teethän minulle pikkuveljen?" -Päivi
 


 
 














PAISTETUT MAKSAPIHVIT

Suomalaispariskunnille on yleensä haastavaa valmistaa ateria, jos aineena on lipeäkala tai paistettu maksa. Meillä menee hyvin ainakin siltä osin. Rakastamme itsemme ja toistemme lisäksi myös lipeäkalaa ja paistettua maksaa. Aikamoinen yhdistelmä.

Naantalin naapurissamme, Ravintola Killassa on ollut parina kesänä suosituin annos – yllätys yllätys, paistettu kalkkunanmaksa. Tässä yksi ohjeista, jolla saatamme hemmotella ensi kesänä myös Vaakahuoneen ruokailijoita:

4-6 viipaletta maksaa. Kalkkunan, lampaan, vasikan, sian ja poron maksat käy erinomaisesti
2 dl korppujauhoja
½ tl rouhittua valkopippuria
2 tl merisuolaa
1 tl meiramia
voita paistamiseen

Sekoita korppujauho, meirami, suola ja pippuri. Kieritä maksaviipaleet seoksessa kunnolla. Ruskista voi tai voi/öljyseos paistinpannulla. Paista maksan viipaleet molemmin puolin makusi mukaan kypsiksi tai puolikypsiksi.

Nautiskellaan yleisesti keitinperunoiden kanssa. Perunamuusi on kyllä poikaa. Jos kastiketta haluaa, voi sekoittaa paistinrasvan smetanaan tai tuorejuustoon.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Nuori basisti - Suutarinpaisti

NUORI BASISTI

Lahjakas nuori basisti hallitsi jo hyvin nelikielisen soiton, mutta aikaansa seuraavana soittajana hän kuuli, että yhä useammalla kollegalla on viisikielinen basso.

Niinpä hän meni soitinkauppaan ja osti viisikielisen basson. Muutaman viikon kuluttua soitinkauppias kysyi basistilta käyttökokemuksia viisikielisestä.

Basisti vastasi, että muutoin oikein hyvä, mutta hihna on hengästyttävän lyhyt.

 
















POSITIIVAREIDEN TENAVATARINA

MUMMON HARHALUULO
Hehkutin tyttäreni pojille heidän ihanuuttaan ja tokaisin, että kukaan ei voi edes tietää kuinka ihania te olette. Viisivuotias katseli ihmeissään minua ja totesi: "Kyllä ainakin kaikki ne tietää, jotka meidät tuntee." -Sinikka



















SUUTARINPAISTISILAKOITA

Silakasta on moneksi. Myös nimillä on hauskat taustansa. Mistä lienee tämä vanha nimi saanut alkunsa. Suutarinlohen kyllä moni tuntee, mutta entä tämän. Mielenkiintoinen perinneruoka tämäkin.

½ kg perattuja silakoita.
200 gr possun kylkeä tai pekonisiivuja
3 sipulia
2,5 dl vettä
1/2 tl suolaa
maustepippuria myllystä

Pilko possunkylki ja sipulit pieniksi. Laita ne paistinpannulle ja anna pikkuhiljaa ruskistua. Voita et tarvitse. Kun sipulit ovat kauniin ruskeita, lisää kalat, suola ja maustepippuri. Hämmentele puulastalla silakoita molemmille kyljille. Kun silakoihin tulee ruskeahko väri, kaada kuuma vesi joukkoon ja hämmentele edelleen muutaman minuutin ajan niin että enin osa vedestä haihtuu.

Sitten vaan keitettyjen perunoiden kylkeen. Tähänkin sopii erinomaisesti puolukkasurvos.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Rumpalin lykkäyspyyntö armeijaan - Lohivuoka

RUMPALIN LYKKÄYSPYYNTÖ ARMEIJAAN

60-luvun aktiivimuusikkoaikanani Forssassa vaikutti huikea rumpali, Kemistä kotoisin oleva Kauko Rapakko. Armoton yhden asian mies. Rumpali Herramme armosta. Kun Rapakolle kertyi ikää, armeija kutsui leipiinsä. Hän oli muusikkouransa huimimmassa nousukiidossa, ja katkaisu ei tuntunut sopivan taiteilijalle.

Kauko kuuli kavereiltaan, että armeijasta voisi saada lykkäystä, kun sen pystyi hyvin perustelemaan esimerkiksi taloudellisten asioiden perusteella.
Tuumasta toimeen. Hän kirjoitti rajoittuneella verbaalisuudellaan kirjeen, joka oli seuraavanlainen:
”Herrat armeijassa!
Ostin juuri tupla Ludvikit. En voi tulla.
Kunnioittaen Kauko Rapakko.”

Ludvikit-rummut olivat sen ajan amerikanherkkua. Parhaat ja kalleimmat. Ja vielä tuplatömistimillä ja pelleillä.
Anomuksen käsittelijöinä lienee ollut musiikkia tunteva henkilö, koska vastaus tuli saman tien:
”Herra Rapakko. Lykkäysanomuksenne hyväksytty taloudellisten perustein.”

Siinä ei paljo selittelyjä tarvittu. Puolin ja toisin. Asia oli siinä.

 















TENAVATARINOITA

KOTIJURYN ARVIO
Poikani ollessa noin viisivuotias, hän katsoi yhtenä aamuna minua pitkään. Istuin yöpuvussa hiukset pystyssä. "Et olisi mikään voittokortti kauneuskilpailuissa," poika tuumasi. -Mari

















LOHIVUOKA

Neljälle:

300 g Kirjo- tai merilohta siivutettuna
800 g Juureksia (Lanttua, porkkanaa, nauriita, perunaa. Tai osaa niistä.)
1 isoa sipuli
½ l kermaa
Voita
Merisuolaa
Mustapippurirouhetta
Viipaloi juurekset ja paista rapeaksi voissa. Leikkaa sipuli ja lohi pieniksi paloiksi. Lisää ja sekoita merisuola ja mustapippurirouhe.
Lado voidellun uunivuoan pohjalle reilu kerros sivutettuja juureksia. Päälle lohi/sipuliseos ja lopuksi vielä kerros viipaloituja juureksia. Juurekset voi korvata myös yksin perunalla.
Lisää kermaa noin 2/3 väliin sisältöä. Lopuksi vettä lohikerroksen yläreunaan asti. Uuniin 200 astetta. Vajaa tunti. Näet pinnan perunoista kypsyyden. Pitää olla kauniin ruskea.

 

perjantai 31. elokuuta 2018

Kieltotaulujen logiikkaa - Sipulimaitoperuna

 KIELTOTAULUJEN LOGIIKKAA

Naantalilaiset kaverini Aarnio Jambu ja Tulosen Paki kävivät nuorempana ihan vaan joskus ravintoloissa. Kuinka sattuikaan kerran, että he olivat menossa Turun kuuluisaan Kilta-ravintolaan, jossa siihen aikaan ehtoisa emäntä Lilja Ahtiainen (nyk. Cafe Antonius Naantalissa) emännöi. Pojat jonottivat aikansa ja Jambu jo vähän hermostuikin, kunnes pääsivät sisään. Jambu antoi takkinsa tamburiinimajurille ja sytytti hermosauhut. Siihen Lilja kovalla tohinalla paikalle ja torumaan, etteikö herra osaa lukea. Tuossa taulussa lukee aivan selvästi, että "tupakointi kielletty".
"Kyllähän minä lukea osaan. Ajattelin vaan, että nuo kieltotaulut on suosituksia."
"Suosituksia! Miten niin?"
"No ei kai tuota viereistä taulua ole tarkoitettu toteutettavaksi - ainakaan miehillä?"
"Miten niin?"
"No kun tuossa naisen ylävartalokuvassa on isolla tekstillä käsky: "Käytä Figura liivejä".


 














 














SIPULIMAITOPERUNA

Aikuisten oikeasti meidän elämän ehtoopäiviä viettävien lapsuuden ajan ruokamuistoja. Porilaistanssijan sanoin: ” EI huaaanooo….”

Lyökin Mamma teki sen näin:

10 keskikokoista perunaa
1 ½ l punaista maitoa
3 keskikokoista sipulia
4 rkl voita
suolaa 1 tl

Kuori ja lohko perunat ja pilko sipulit. Lisää veteen suola, perunat, sipulit ja keitä ne melkein kypsiksi. Kaada vesi pois ja tilalle maito. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Lisää voi. Hämmennä ja keitä perunat kypsiksi. Nautiskellaan keiton lailla.

perjantai 24. elokuuta 2018

Avioerojen kehitys - Toisella lailla paistettu silakka

AVIOEROJEN KEHITYS

Istuimme eräänä iltana naapurimme kanssa talvikotimme terassilla, Intian valtameren Ceylonin luodolla. Keskustelumme aikana naapuri esitti syvän huolensa avioerojen valtavaan lisääntymiseen saarella. Hieman kiusoitellen heitin selityksen: "Kas kun teillä ei ole rakkausavioliittoja. 90% avioliitoista ovat järjestettyjä. Vanhemmat katsovat valmiiksi sopivan parin ja se on siinä sitten. Sosiaalinen taso, koulutus, harrastukset jne. pitää olla mahdollisimman identtiset. Nuorilta ei kysytä mitään. Meillä taasen nuoret itse valitsevat parinsa rakkauden perusteella."

"Kuulehan sinä Oskari pedakogi. Kyllä teillä siellä lännessä nuoret ihastuu eikä heti rakastu. Rakkaus tulee sitten ajan myötä, jos on tullakseen. Ihastus häipyy hyvin äkkiä. Se on fakta."

Siinä sitten kisailtiin tovin eikä kumpikaan antanut periksi. Kunnes sitten kysyin: "Millainen on avioeroprosentin kehitys täällä?"
"Kymmenessä vuodessa ne ovat nousseet 100%."
"Siinäs huomaat", minä riemastuin. "Paljonko se avioeroprosentti on täällä?" "Kymmenen vuotta sitten se oli 0.1% ja nyt huikeat 0.2%. Sadan prosentin lisäys. Se on katastrofi."
"Paljonkos teillä Suomessa on avioeroprosentti?"

Vaihdoin puheenaihetta pikaisesti.
  

 

 





























TOISELLA LAILLA PAISTETTU SILAKKA


Silakka on kala, josta on todella moneksi. Se kestää kokin mielikuvituksen tulokset ja on aina toinen toistaan herkullisempi. Kuten esimerkiksi tässä:

500 gr perattuja silakoita
Joko kokonaisia tai sitten fileitä, jotka paistettaessa taitetaan kalan muotoon
4 rkl ruisjauhoja
1/2 tl rouhittua valkopippuria
1tl suolaa
2 sitruunaa
2 tl kaprista
1 nippu tilliä
4 rkl voita

Pyörittele silakat jauho-suola-pippuriseoksessa ja paista voilla kauniin ruskeaksi. Laita uunivuokaan hetkeksi lämpimään uuniin. Halkaise sitruuna ja purista molempien puolien mehu silakoiden päälle. Siivuta toinen sitruuna ja laske siivut silakoiden päälle. Ripottele kaprikset ja viimeksi tillisilppu.

Keitetty peruna on taasen samaa maata. Meren ja pellon viljaa samassa paketissa.

Resepti tulostettavassa muodossa
 

torstai 23. elokuuta 2018

Kalojen kotimaa - Kermasilakat

KALOJEN KOTIMAA

Vielä vuosia sitten teimme Höyrylaivallamme kesäisin runsaasti tilausristeilyjä Saaristomeren Kansallispuistoon, Gullkronan kylään. Saaren hallitsija ja vallitsija oli Gullkronan kuningas, Erikson. Persoonallinen ja hauska mies.

Erään kerran mukanamme oli 200 senioriristeilijää. Rantauduimme laituriin ja astuimme lähimenneisyyteen, aitoon saaristolaiskylään. Olimme sopineet Eriksonin kanssa savukalaillallisen. Tykötarpeet höyrylaivakeittiöstä ja savukalat saaren kuninkaan kalastamana ja savustamana.

Kesken ruokailun vanhempi ja muita ehkä fiinimpi rouva alkoi tivata Eriksonilta kalojen alkuperää. Ettei vaan olisi mitään virolaisia.

” EI me tiedä. Voi olla Virost, Venäjält taikka Ruattista. Mistä mine tiedä, mist ne on tänne uinu. Minä vai nosta ne tost rannalt omas vedest verkon kans ylös. ”


 

















KERMASILAKAT

Löysin kauan sitten Turku-seuran jäsenlehdestä artikkelin, jossa kerrottiin turkulaisesta miehestä, joka oli koonnut yli 500 silakkareseptiä. Aloitin salapoliisityön, jonka jäljet johtivat Linnankadulla toimivaan Eskelinen puhelinkauppaan. Kas kummaa. Yrittäjä, vanha ystäväni on kyseisen reseptigurun poika. Hän muisteli, että isänsä reseptimateriaali ovat tallessa jossain hänen autotallissaan. Arvaa, odotanko löytöjä.

Niitä odotellessa kerron lapsuuden ajan muistikuvani Lyökin saaresta. Kun sain ensimmäiset polvihousut (sanottiin uusikaupunkilaisittain ”kukohousuiksi”) sain luvan myös pyörittää separaattoria. Sellainen oli siihen aikaan joka talossa, jossa oli lehmiä. Pyöreään astiaan laitettiin vasta lypsettyä maitoa. Keskipakoisvoimalla se erotteli maidon, kerman ja pluttanan (kevytmaidon, jota juotettiin vasikoille). Seuraava askel oli kermasta erottaa voi. Lapsuuden ajan tähtihetkiä oli saada tehdä omilla käsillään jotain ihmeellistä. Maidosta.

Tässä Lyökin Mamman silakkaresepti, jossa separaattorin pyörittäjälle maksettiin palkkio. Jo palkkionkin toivossa minua ei koskaan tarvinnut kahta kertaa pyytää separaattorin pyöritykseen.


½ kg perattuja silakoita. Ei fileoituna mielellään.
2 dl kermaa
3 rkl vehnä- tai ruisjauhoja
1 rkl hienoa merisuolaa
voita paistamiseen

Laita jauhot ja suola esim. keittolautaselle ja sekoita hyvin. Kierittele silakat seoksessa ja paista voissa pannulla, molemmin puolin.
Sitten se juttu: Kaada kerma pannulle ja anna hautua 5 minuuttia. Peruna- tai juuresmuusin kanssa kyllä maistuu.

Resepti tulostettavassa muodossa 

perjantai 1. kesäkuuta 2018

HYVÄÄ KESÄÄ! - Kandi ja professori - Marjapuuro

KANDI JA PROFESSORI

Vaikka tämä tarina on uskomaton, se on totta. Tästä liikkuu erilaisia versioita, mutta tämä on se alkuperäinen:

Elettiin 60-luvun loppuaikoja. Asuin silloin Tampereella. Ihan totta sekin. Ja tykkäsin asua siellä. Totta. Ja tapahtui eräänä päivänä, että TAYKSIN (Tampereen Yliopiston keskussairaala) arvostettu professori oli autollaan matkalla Tampereelta Helsinkiin. Lempäälässä hän joutui poliisiratsiaan. Hengitys tuoksahti ja niin lähdettiin terveyskeskukseen ottamaan varmistama verikoe. Päivystävä lääkäri sattui olemaan lääketieteen kandidaatti, joka opiskeli TAYKSISSÄ kontrolliin tulleen professorin alaisuudessa.

"Kuulkaas oppilas. Pyydän että otatte sen enemmittä puheitta verta itsestänne. Minulle saattaa olla jäämiä eilisillan tohtorikaronkasta."
"Mutta herra Professori, mutta kun..."
"Ei mitään muttia. Jos aiotte valmistua lääkäriksi, teette ohjeeni mukaan."
Ja kandi totteli.

Kun verikoe valmistui, varmistui, että veren alkoholipitoisuus ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan. Herra professori lähti Seutulan lentokenttätyömaalle, kuten siihen aikaan oli tapana rangaistuksena. Asiasta ei keskusteltu sen jälkeen ja kandi valmistui aikanaan lääkäriksi.


















HYVÄÄ KESÄÄ
Aloitan nyt kesätauon edellisvuosien tapaan. Tavataan jälleen elokuun loppupuolella.

Nautiskellaan elämästä, suvesta ja hyvistä ystävistämme. Kun aamulla päätämme. että tästä päivästä tulee hyvä päivä, aika usein se onnistuu.



















MARJAPUURO 

Ainekset:
0,5 l vettä
3 dl marjoja, esimerkiksi puolukoita
5-10 rkl sokeria
1 dl mannasuurimoita tai ruisjauhoja
½ tl suolaa

Survo marjat tehosekoittimella. Lisää puolet sokerista. Kaada kattilaan ja keitä 5 minuuttia. Siivilöi kuoret pois ja kaada uudelleen kattilaan. Sekoita joukkoon mannasuurimot tai ruisjauho ja suola. Keitä koko ajan vatkaten n. 10 minuuttia. Lisää loppu sokeri. Kun keitos on jäähtynyt, vatkaa se käsin tai tehosekoittimella ilmavaksi. Nautitaan kylmänä punaisen maidon kanssa. Vaikka puolukkapuuro on yleisin, mustikasta ja tyrnistä saa huikean hyvää puuroa. Ja kuka lakkaa raskii tähän laittaa, saa makuelämyksen. Keitin kerran karviaismarjasta. Sokeria tai hunajaa silloin hieman lisää. Jäi taasen suu nauruun.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Kauhea Uni - Haukiherkkua

KAUHEA UNI


Saarisalon Jussi Lokalahdelta oli pitkään poikamiehenä, mutta sitten "lähti järki" kuten hän asian ilmaisi. Hän meni avioon ja joutui lanan alle. Kerran Jussi lähti Turkuun ostoksille. Perillä hän mietti, että meniskös Ravintola Itämereen käymään, kun siellä esiintyy tip-top-up nainen, Miss Maria.

Hän päätti ratkaista asian kolikon heitolla. Klaava niin en mene ja kruuna niin menen. Vasta viidennellä heitolla tuli kruuna. Ja ei kun Itämereen. Oli ohjelma sen verran ravistuttava, että kotiin mennessään hän näki painajaisunta. Strippari ja vaimo tappeli hänestä ja vaimo isompana ja friskimpänä voitti kisailun. "Oli se kamala uni", totesi Jussi. Hän heräsi siihen, että vaimo ravisteli olkapäästä ja totesi: "Herää nyt Jussi. Menit nukkumaan, etkä ottanut lainkaan unilääkettä."

















TAUSTATUKEA
Kolmevuotias Juho söi mummilassa kaurapuuroa, jossa oli voisilmä. Juho pyysi mummilta lisää voita puuroonsa, mutta mummi ei antanut. Pappa totesi keinutuolista: ”Anna nyt pojalle voita!” Mummi tiuskaisi: ”Älä sinä tähän sekaannu!” Silloin Juho kiiruhti sanomaan: ”Sekkaannu vaan, sekkaannu vaan!”
-Aino





























HAUKIHERKKUA
Haukea tai muuta kalaa
Tuorejuustoa
Sieniä
Sitruuna
Merisuolaa
Rouhittua mustapippuria

Fileeraa hauki, särkiä tai muita kaloja. Jauha ne lihamyllyssä useaan kertaan, niin että niistä tulee hieno massa. Tai osta valmista kalamassaa (ei maksa paljoa). Kauppahalleista ja hyvin varustetuista kalatiskeistä sitä saa. Sekoita joukkoon suolaa, pippuria ja sitruunamehua.

Voitele leivinpaperi ruokaöljyllä ja levitä kalamassa 1-1½ cm paksuksi kerrokseksi. Levitä sen jälkeen tuorejuustoa 1-1½ cm matto ja lopuksi saman paksuinen matto sieniä. Tuoreita, pakasteesta sulatettuja tai kuivattuja sieniä ensin liotettuna.

Rullaa koko massa rullaksi ja peitä se foliolla tiiviiksi.

Laita foliorulla uuniin 180 astetta 30 minuutiksi. Jäähdytä rulla ja laita lopuksi jääkaappiin kylmenemään. Ennen käyttöönottoa siivuta rulla 1-1½ paksuiksi siivuiksi. Erinomaista leikkelettä.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Näitä soittajajuttuja taas - Höyrytettyjä pinaattiahvenia



NÄITÄ SOITTAJAJUTTUJA TAAS

Joskus 70-luvun alussa käytiin Naantalin Kaivohuoneella soittamassa. Ravintola oli silloin maakunnan suosituin suviravintola. Vapusta syyskuuhun. Auki joka ilta ja täynnä kuin Turusen pyssy. Hiukan on hiljentynyt, kun ihmiset on siirtyneet Aurajokirantaan, jossa nimellä mainitsemattomalla Paviljongilla on sama meininki. Kesällä 2016 kävi yli 60 000 elävien soittajien musiikista nauttijaa.

Mutta palataan Naantalin Kaivohuoneen kulta-aikaan. Jonoja riitti ilta illan perään. Kaksi taivassalolaista koulukaveriani saapui kuuntelemaan orkesteriani (toisen sukunimen ensimmäinen kirjain on klee ja toisen nimeä en kerro) Taivassalolaiset kyllä tunnistavat ja joku kustavilainenkin.

Jonoa riitti Kirkkopuistoon asti. Silloin ravintolamiljöissä tapahtui kaikenlaista piittaamattomuutta. Kaverit yritti jonon ohi, mutta Portsari (sen ajan jumalasta seuraava) torjui heidät. Täynnä mikä täynnä. Eikä yhtään vapaata pöytää. Toinen kavereista heitti eteisen lattialle vanhan Snellmannin (siihen aikaan 5000 markkaa) ja pyysi portsaria kiipeämään sen päälle ja kurkistamaan, että löytyiskö kuitenkin yksi vapaa pöytä. Ette ikinä arvaa, miten kävi! Löytyi!

Kleemola ja Markku tulivat tauolla morjenstamaan. Kysyin: "Oliko vaikea päästä sisään?" "Ei lainkaan. Kynnys oli juuri sopivan korkea."





















KYLLÄ ISÄ TIETÄÄ
Hiihtolomalla hotellin aamiaispöydässä noin 5-vuotias poika pyörittelee kuorittua kanamunaa käsissään ja kysyy sitten mietteliäänä: ”Isä, mistä kohtaa kanaa tämä on?” Vastaus jäi valitettavasti kuulematta!
-Mummeli
 
  



























HÖYRYTETTYJÄ PINAATTIAHVENIA

Tarvikkeet:

800 gr Ruodottomia, suolattuja ahvenfileitä

Pinaatinlehtiä 15-20 kpl

Vettä

Mehumaija tai höyrykattila

Lado mehumaijan tai höyrykattilan sisäritilän päälle kerroksittain ruodottomia, etukäteen kevyesti suolattuja ahvenfileitä vuorotellen pinaatinlehtien kanssa. Mikäli käytössäsi on raparperinlehtiä, pilko ne kämmenen kokoisiksi. Myös mustaviinimarjapensaan lehdet käyvät. Parhaita ovat tyrnipensaan lehdet. Talvikodissamme Ceylonin saarella käytämme sitruuna- tai inkivääripensaan lehtiä. Maassa maan tavalla.

Pidä mehumaija reilussa kiehunnassa kansi tiukasti kiinni. Riippuen kalojen paksuudesta, höyrytysaika on noin 4-5 minuuttia. Voit toki korvat mehumaijan isolla kattilalla ja siivilällä sekä kannella.

Nautitaan keitettyjen perunoiden, perunamuusin tai salaatin kera.
 

Resepti tulostettavassa muodossa