perjantai 22. syyskuuta 2017

Tanssipaikkojen kisa - Sienihillo



TANSSIPAIKKOJEN KISA

Kun 60-luvulla toimin Vehmassalmen tanssipaikan toiminnanjohtajana, käytiin kovaa kisaa maakunnan muiden tanssipaikkojen välillä.

Lähellä oli Mynämäen tanssilava, jonka kisan taisimme voittaa. Täytyy myöntää, että nuoruuden innoissani taisi joskus mennä hieman yli. Sain nimittäin erään kerran isältäni aikamoisen moitteen hänen lukiessaan Vakka-Suomen Sanomista Vehmassalmen ilmoituksen loppukaneetin:

"Vältä ruuhkaa. Käy tansseissa Mynämäen Paviljongilla."

Tanssipaikkojen Kisa 22.9.17

Suppilovahverohillo 28.10.16
SIENIHILLO
Luit otsikon. Tiedän, mitä mietit: ”Nyt se Oskari on tullut hulluksi”. Ei pidä paikkansa. Olen ollut hullu jo kauan. Monella tapaa: Seinähullu, saunahullu, kalahullu, sienihullu jne.

Kuusi vuotta sitten kerroin, kuinka Oslolainen lehtiväki oli tulossa Herrankukkaroon tekemään ruokajuttua. Norjalaisetkin on sienihulluja. Myös siitä syystä tykkään norjalaista. Tein heille sieniruokaa, jota taatusti eivät ole ennen saaneet.

Miksikö kirjoitan tämän reseptin uudelleen? No kun olin sen jo unohtanut ja mieleeni muistui toimittajien reagoinnit sieninautiskelun jälkeen. Ja kun nyt on sieniaika.

Tarjosin norjalaisvierailleni rymättyläläistä ohiammuttua metsäpeuran paistia. Uunissa tuntia mausteissa. Suolaa ja mustapippuria ja pohjalla valurautapadassa öljyä ja vettä. Lisukkeena rymättyläläistä perunaa naapurin pellolta (luvalla) ja sitten sitä sienihilloa.

Tässä se on:

Ainesosat:
1-2 l suppilovahveroita 2 dl vettä
300 g hunajaa (tai sokeria 500g)

1 dl viinietikkaa
1 dl väkiviinietikkaa
1/4 tl suolaa
n. 10 mausteneilikkaa
1 kanelitanko
3-4 palaa muskottikukkaa

Revi sienet pienemmiksi ja huuhdo ne kunnolla. Laita kokonaiset mausteet nyyttiin, tiukasti sideharsoon.
Laita liemiainekset, suola sekä hunaja tai sokeri kattilaan. Keitä hetken, että hunaja/sokeri sulaa. Lisää maustenyytti ja sienet.
Keitä liemi kokoon 30–40 minuuttia. Ota nyytti pois. Pakkaa lasitölkkeihin. Käytä marjahillon tapaan. Näin saat nassikatkin tykkäämään sienistä.

Mitenkä meni perille?

En ole koskaan nähnyt toimittajien ylireagoivat. Oli sellainen mekastus ruoan jälkeen ettei paremmasta väliä. Mistäkö respetin olen saanut? Isoäidiltä tietenkin. Kun en kehdannut kertoa, että hilseestä.

Kaksi viikkoa vierailun jälkeen sain kirjeen toimittajilta. Pyysivät vielä kirjallisesti reseptin julkaistavaksi.

Hauskinta tässä sienihillossa on se, että se sopii mitä merkillisimpiin yhteyksiin. Pannukakun kanssa jälkiruokana aivan erinomaisesti. Eläköön itsekritiikin puuttuminen.

Terveisin sieni – entinen seinähullu.
Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas Kiireapulainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti