perjantai 24. helmikuuta 2017



TOISENLAISTA LINNNUNLAULUA




Aikanaan ahkerasti Virossa veljeskansamme parissa työskennellessäni, parhaita kavereitani oli paikallisen MTV:n päällikkö, Peedu Ojamaa. Häneltä sain lahjaksi ison pinon LP-levyjä, joihin oli taltioitu paikallisten lintujen laulukonsertteja. Tuttuja laulajia meillekin. Virolaiset ovat tunnetusti laulukansaa. Myös linnut.

Eräänä keväänä parisenkymmentä vuotta sitten asensin Aurajokirantaan Vaakahuoneen Paviljongin päädyssä olevaan isoon puuhun kovaäänisen näkymättömään paikkaan. Piuhat toimistoomme, ja eikun levysoittimesta pyörimään linnunlaulua. Oli miellyttävää seurata ohikulkevien ihmisten reaktioita. Linnunlaulun lisäksi nautin myös ihmisten ilmeistä. Hymystä. Että voikin pienellä asialla saada maailmaa vähän miellyttävämmäksi.

Kunnes. Kunnes sitten. Eräs jo kauan sitten edesmennyt hyvin persoonallinen laivuri saapui luokseni. Hän oli lopettanut puhumisen kanssani heti sen jälkeen, kun olin aloittanut höyrylaivaliikenteen Aurajoessa. Hänellä oli vesibussi. Ja hän oletti minun vievän hänen asiakkaansa. En vienyt. Mutta kun oli aloitettu mykkäkoulu, sitä jatkettiin vuosikausia. Aina tavatessamme hymyilin hänelle. Mutta kun se tuntui satuttavan häntä, lopetin.

Hämmästykseni oli valtaisa, kun näin hänen omatahtoisesti saapuvan toimistomme puun alle ja viittovan minua paikalle. Saavuin salamana. ”Kuule Oskari! Olen koko kesän kulkenut tästä ohi ja kuullut linnun laulavan tuossa puussa. Mutta en kertaakaan ole vielä nähnyt sitä. Sano nyt hemmetti vieköön, missä se lymyää. Minulta menee hermot!” ”Parahin laivuriystäväni. Ei siellä lintua ole. Laulu tulee äänilevyltä. Eikö olekin kaunista laulantaa?” selostin asian laidan. ”Saamarin Oskari. Pidät selkeästi minua pilkkanasi. Tämän minä sinulle vielä kostan!” Ja kostikin karmeasti. Hän ei puhunut sen jälkeen kanssani sanaakaan.

Mikään ei siis muuttunut. Seuraavan keväänä unohdin tämän linnunlauluprojektin kokonaan. Kun tätä tarinaa kirjoittelen, päätin, että ensi keväänä Aurajokirannassa Vaakahuoneella soi jälleen heleä linnunlaulu. Laivurinkin muistolle.


Toisenlaista linnunlaulua 24.2.17


 
Muhennetut silakat 24.2.17
 
 
MUHENNETUT SILAKAT
 

1/2 litraa perunoita, mielellään pieniä.
1/2 l vettä
400 g perattuja silakoita tai muita pieniä kaloja, esim. pikku ahvenia
1/2 sipulia
8 kokonaista valkopippuria
1/2 rkl vehnäjauhoja
suolaa
tilliä

Kuoritut ja lohkotut perunat laitetaan kasarin pohjalle. Päälle pieniksi paloitellut kalan palat. Lämpimään veteen sekoitettu vehnäjauho sekä mausteet lisätään päälle. Annetaan kiehua ”hymyillen” hissukseen, kunnes perunat ovat kypsiä. Kasarin voit laitaa myös uuniin 140 asteeseen. Syödään sellaisenaan nauttien.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 17. helmikuuta 2017



Kimi Räikkösen venepaikka




Olimme muutama kesä sitten tulossa Viron saaristosta kotiin Hangon kautta. Matkalta soitin varmuuden vuoksi hankolaiselle ystävälleni ja pyysin häntä varmistamaan, että saisin venepaikan, koska tulisimme yöllä paikalle.

Ystävämme soitti satamavahdille: ”Kaverini on tulossa yöllä Hankoon m/s Noora -aluksella. Se on aika iso alus ja tarvitsisi hyvän kylkipaikan.” Venevahti kertoi, että Hangossa pidettävien venekilpailujen vuoksi joka ikinen venepaikka oli varattu. ”Eikö löydy edes yhtä paikkaa?” tivasi ystävämme. ”Ei yhtään.” ”Eikö edes Kimi Räikköselle?” Oli tovin hiljaista. Sitten kuului vastaus. ”Paikka 806. Tervetuloa!”

Ystäväni vaimo oli kuunnellut keskustelua ja alkoi sättiä miestään: ”Et sinä noin voi tehdä, eihän Kimi nyt tänne ole tulossa!” ”Enhän minä niin väittänytkään! Kysyin vain, että niinkö täyttä on, ettei edes Kimi mahtuisi.”Sättiminen jatkui, kunnes mies katsoi parhaaksi soittaa uudelleen venevahdeille ja peruuttaa m/s Nooran paikkavaraus.


En tiedä, mitä venevahtien sisäiselle viestinnälle tapahtui, sillä saapuessamme Hangon venesatamaan kun ajelin tyhjiä paikkoja etsien, laiturilla venevahti huitoi innokkaasti meille ja huusi: ”Noora! Täällä on teille varattuna hyvä kylkipaikka. Venepaikka numero 806. Tervetuloa sydämellisesti!”
Rantauduimme ja kävin maksamassa venepaikan. Kovin ystävällisiä olivat minulle. En tiennyt, miksi. Soitin vielä ystävälleni ja kiitin häntä venepaikan varaamisesta. Hän oli yhtä hölmistynyt kuin minäkin. Jos näette Kimiä, kertokaa kiitokset ja anteeksipyyntöni. Ei ollut tarkoitus.


Kimi Räikkösen venepaikka 17.2.17


 
Samettinen keitto 17.2.17
 
 
SAMETTINEN KEITTO
 

Juureksia
Liemikuutio
Suolaa
Piparjuurta
Persiljaa
Juustoa
Kermaa tai smetanaa
Saaristolaisleipää

Puhdista, kuori ja pilko juurekset pieniksi paloiksi ja laita veteen kiehumaan. Kun ne ovat aivan pehmeitä, lisää liemikuutio, suolaa ja piparjuurta vähän sekä silputtua persiljaa. Anna kiehua edelleen poreillen, ”hymyillen” niin että juurekset pehmentyvät muusiksi asti. Lisää sulatejuuston palasia tai juustoraastetta sekä kermaa tai smetanaa. Hämmennä varovasti tasaiseksi samettiseksi keitoksi. Parhaiten sen voi nauttia itse tehdyn saaristolaisleivän kanssa.
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 10. helmikuuta 2017



AVAINASIAKAS




Pidän Herrankukkaron koulutuskeskuksessa myös tarinatuokiota yritysten ja kolmannen sektorin asiakaspalvelussa toimiville. Raotan hieman tilaisuuksien punaista lankaa ja kerron yhden niistä tarinoista: Suomen autonomian aikaan Venäjän tsaari oli lomamatkallaan poikennut pieneen karjalaiseen kylään. Keskellä kylää hän huomasi kaupan edessä pitkän jonon. Siellä myytiin voita. Niinpä tsaari halusi laskeutua kansan pariin ja siirtyi kiltisti jonon päähän. Kun hänen vuoronsa tuli, kauppias ilmoitti, että voi on loppu. Tsaari lähti pois, kuten muutkin hänen perässään jonottaneet.

Kauppaan jäi vaan vanha Mari-mummu tuolille istumaan. Kauppias kysyi, että mitähän se Mari haluaisi ostaa?

”Voitaha mieki olisin halunnu ostaa, mut ko sie oot jo kaike voin myynny parempii suihi:” sanoi Mari.

Kauppias otti voipaketin tiskin alta ja antoi sen Marille.”Kui sie miul köyhäl vanhal ihmisel voit myyä, ko sie et edes tsaaril sitä myynt,” päivitteli Mari.

”Sie Mari käyt kaupassani joka päivä ja tsaari vain kerran eläissään. Minun tehtäväni on kylän kauppiaana pitää huolta avainasiakkaistani. Tsaari hakekoon leipänsä päälle voita muualta”, totesi kauppias.



Avainasiakas 10.2.17


 
Uutta elämää hukkakalalle 10.2.17
 
 
UUTTA ELÄMÄÄ HUKKAKALALLE
 

Ohje on noin kilolle kypsää kalaa. Savustettua, paistettua, uunikalaa. Perattuna ruodot pois.

1 litra vettä
1,5 dl etikkaa
10 rkl sokeria tai 5 rkl hunajaa
10 neilikan kukkaa
2 porkkanaa siivutettuna
2 punasipulia pilkottuna
Jos on jäänyt valkoviiniä pullon pohjalle, luraus.

Laita kaikki raaka-aineet kattilaan ja anna kiehua muutama minuutti. Jäähdytä ja kaada kalojen päälle. Lisää pilkottu puntti tilliä. Anna vetäytyä makuun yön yli. Jos teet päivällä, se on jo illalla herkuttelukelpoista.

Sellainen versio, jossa on punaista ja valkoista kalaa sekaisin, on hyvää. Esim. jäljelle jääneet ahvenet, siiat, kampelat, lohet ja savusilakatkin, kannattaa perata niin, ettei ruotoja kovastikaan ole mukana.

Nautitaan keitinperunoiden ja/tai salaatin kera. Aivan mainiota ruisleivän tai näkkärin päällä. Herrankukkarossa tämä herkku hupenee illan seisovassa Koivuniemen Jannen saaristolaispöydässä kummasti. Aamiaispöydästä alta aikayksikön.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 3. helmikuuta 2017



ALASTON HEVONEN




Tämä tapahtui siihen aikaan, kun oltiin Pakin kanssa vielä viriilejä miehiä. Siis melkein ikuisuus sitten. Olin menossa tapani mukaan Merisalin terassille aamukaffeelle. Kahvi oli silloin ja muutenkin tekosyy. Joinhan minä aamukaffeet kotonani vaimon keittämänä. Eikä laadusta tarvinnut tinkiä. Kummassakaan paikassa. Merisalin aamukaffeen syy oli nk. rantaparlamentin kokoontuminen. Se kokoontui ennalta määräämättöminä aikoina extempore. Myös rantaparlamentin kokoonpano on hyvin joustava ja vaihtuva. Toki nk. vakiojäseniäkin on. Merisalin isäntä Routamaan Hessu, jota myös Rutamaaksi kutsutaan, on itseoikeutettu puheenjohtaja. Hän tarjoaa aika usein kaffeet. Yksi ahkerimmista parlamentaarikoista on Tulosen Paki.

Raskas mies. Raskas mies sillä lailla, ettei koskaan tiedä, onko tosissaan vai ei. Niin kuin sinäkin aamuna, jolloin menin innostuneena paikalle. ”Paki! Olen kuullut, että Turun Kupittaan puistossa on Sirkus, ja siellä muun muassa ratsastaa alaston nainen hevosella. Lähdetäänkö katsomaan, minua kiinnostaa kovasti”.

”Lähdetään vaan, ilman muuta” innostui Paki. ”Siitä onkin jo pitkä aika, kun olen viimeksi nähnyt hevosen.”



Alaston hevonen 3.2.17


 
Tyrnivispipuuro 3.2.17
 
 
TYRNIVISPIPUURO
 

Sieluni silmissä näen, kuinka monet lukijat hymyilevät. Taas se Oskari tuputtaa tyrniä. Minulla on siihen monta hyvää syytä: Herrankukkarossa se on jälkiruokana ylivertaisesti suosituin jälkiruokana. Se on uskomattoman terveellinen luonnontuote. Se on Suomen luonnonvaraisista marjoista ravinnerikkain. Se on juurtunut maaperäämme jo 13.000 sitten, jääkauden jälkeen ja on yksi vanhimmista luonnonkasveistamme.

Se sisältää kokoonsa nähden valtavasti C- ja E vitamiinia, ravintokuituja ja hyviä rasvahappoja.

Se alentaa yleistä tulehdustilaa, ja aterianjälkeistä sokerin sokeritason nousua. Se lievittää atooppista ihottumaa ja kuivasilmäisyyden oireita. Näin kertovat Turun Yliopiston tutkijat.

Ja kaiken kukkuraksi: Sen maku on eksoottisen raikas ja persoonallinen. Kova juttu nykyisten keinotekoisten makujen maailmassa.

3 dl täystyrnimehua
3 dl appelsiinituoremehua
1,5 dl hunaja
1,4 dl mannasuurimoita
(Kermavaahtoa jos haluat).

Sekoita kaikki aineet yhdessä kattilassa ja laita liedelle. Keitä vajaa 10 minuuttia koko ajan hämmentäen, ettei pala pohjaan. Jäähdytä ja vatkaa se vaahtomaiseksi. Voidaan nauttia sellaisenaan tai lisätä kermavaahtohuppu päälle.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen