perjantai 10. marraskuuta 2017

Liian pitkään aviossa - Uunisilliä

LIIAN PITKÄÄN AVIOSSA

Muistuupa mieleeni nuoruudenajaltani isäni kertoma tarina kalantilaisesta Hauhonmäen vanhasta papasta.

Pappa oli 85 vuoden ikäinen, kun hän erosi vaimostaan. Pitäjän pappi siinä Hauhonmäkeä torumaan: "Oliko tämä nyt viisasta, kun olitte jo 66 vuotta olleet avioliitossa ja nyt sitten elämän ehtoopäivillä otatte eron?"

"Liika on liikaa", totesi Hauhonmäen pappa.

Liian pitkään aviossa 10.11.17

Bonus perjantaireseptin lukijoille: Tenavatarinoita
 
Tästä lähin julkaisen kirjeissäni elämän eliksiirejä. ”Lasten suusta totuuden kuulet”

Ystäväni ja yhteistyökumppanini Juhani Töytärin toimittamassa Positiivareiden Ajatusten aamiaisessa on julkaistu tenavatarinoita jo vuodesta 1999 alkaen.

Palvelu on maksuton ja tarjoillaan kunakin arkipäivänä. Tilaukset: https://www.positiivarit.fi/ajatusten-aamiainen/

Tästä se lähtee. Ole hyvä:

ANNI ARVAILIJA

Viisivuotias Anni tutkiskeli keittiön pöydän ääressä naistenlehden kuvaa, jossa oli iäkkäitä naisia. "Vanhoista tulee aika ryppyisiä", hän totesi. "Niin, vanhempana iho ei ole enää niin kimmoisa," sanoin. Anni katseli minua hetken ja tokaisi: "Sinustakin taitaa sitten vanhempana tulla sellainen ryppyilijä?"
-L.L.

Uunisilliä 10.11.17
UUNISILLIÄ
Kotopitäjämme Naantalin Rymättylä on taatusti Suomen kuuluisin kalapitäjä. Se on myöskin kuuluisin sillipitäjä. Vain muutaman kivenheiton matkan päässä Herrankukkarosta sijaitsee Röölän kala- ja sillisatama. Siellä on huikeat kalan perinteet. Sillin jalostus lopetettiin jokin aika sitten. Onneksi toimeliaat paikkakuntalaiset kokosivat vanhaa sillikauden rekvisiittaa ja niin meillä on nyt Sillimuseo Dikseli. Sen nimi juontuu rautatyökalusta, jolla avattiin sillin puutynnörit.

Silli on jostain kummasta syystä ollut suomalaisille merkittävä kausiherkku. Sillitehtaallakin oli kaksi sesonkia vuodessa. Ennen Juhannusta ja ennen Joulua. Muu aika olikin sitten hiljaisempaa. Saukon sillilaivasto piti ankkuripaikkana naapurilahteamme aina 1976 vuoteen asti. Sen jälkeen sillilaivat toivat rasvasilliä Norjasta ja Islannista suoraan Röölän laituriin. Upea perinne on kesäkuun toisena lauantaina pidettävä tapahtuma, jossa ilmaiseksi tarjotaan vieraille silliä ja uutta perunaa. Niin rymättyläläistä kuin olla ja voi.

Uunisilli on ympäri vuoden valmistettava ja nautittava herkku. Tässä ohje:

2 rasvasilliä fileinä
3-4 keitettyä perunaa
2 sipulia viipaloituna
3 kananmunaa
maitoa
tillinippu
voita

Liota rasvasillit vedessä tai maidossa useita tunteja. Jos ne ovat vähänsuolattuja, riittää 1-2 tunnin liotus. Aseta pilotut sillifileet ja perunaviipaleet rinnakkain voilla vuoideltuun vuokaan vierekkäin. Lisää sipulin palat. Kaada päälle munamaito (puolet munia ja puolet maitoa sekoitettuna) Paista unissa 220 astetta 35 minuuttia. Lopuksi pilko tilli päälle.

On melkoisa aamupala sellaisenaan. Muuna aikana keitettyjen perunoiden ja ruisleivän kanssa.
 


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 3. marraskuuta 2017

Soittajien hauska moka - Valkoviinikala

SOITTAJIEN HAUSKA MOKA

Olen vuosikymmenten aikana käynyt vakoilemassa pienten risteilyvarustamojen toimintaa ympäri maailmaa. Pohjoismaista poiketen ne ovat jokiristeilyjä. Kun ei ole saaristoa. Niin ei ole saaristoristeilyjä. Mutta monet jokiristeilyt ovat upeita. Mm Portugalissa Ouro-joen viiniristeily. Pariisin Seine-risteilykin oli mallikas. Koska se jäi unohtumattomasti mieleeni, kerron siitä:

Saapuessamme laivaan, pöydät oli plasheerattu valmiiksi ja hovimestari opasti meidän paikalle. Huomasin, kuinka hän ihan ohimennen vain kysäisi, että mistä kaukaa vieraat ovat. Kyllähän te tiedätte, kuinka meikäläisten kansallis- ja omanarvontunto nousee, kun saamme sanoa Finland. Huomasin, että hovi teki muistiinpanoja siirtyessään seuraavaan pöytään. Kuulimme kyllä, mistä he olivat. Heja Sverige kaikui laivasalongissa niin, ettei keltään jäänyt huomaamatta pöytäseurueen kotimaa.

Risteily alkoi ja ruoat tuotiin pöytiin. Laivaorkesterina toimi viulisti ja hanuristi Duo. Ja hyvä olikin. He siirtyivät pöydästä toiseen sanomatta mitään. Aloittivat soitannan. Yhden musiikkiesityksen siitä maasta, josta hovimestari oli heitä informoinut. Hieno ele. Ja asiakkaat tykkäsivät. Muutaman viinin jälkeen monella oli tippa silmässä. Kaukana kotoa.

Seuraavaksi taiteilijat siirtyivät naapuripöytämme ruotsalaisten viereen. Ja niin alkoi railakkaasti ja ihan oikein soitettu ” Säkkijärven polkka” Missä lienee infokatkos ollutkaan. Naapurimme menivät täysin hiljaiseksi. Vaan emme me. Aloitimme sellaisen tahdin lyönnin jaloilla ja käsillä, ettei paremmasta väliä. Olisitte nähneet ruotsalaisten ilmeet. Olisitte nähneet soittajien hämmentyneet ilmeet. Soitto loppui ja taiteilijat siirtyivät vähin äänin meidän viereemme. Viulisti kysyi hätääntyneenä, että soittivatko he äsken väärän kappaleen? Kyllä. Se ei ollut ruotsalainen. ”Sanokaa äkkiä joku ruotsalainen kappale, niin soitamme sen.” ”Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen….” Mutta eiväthän he sitä osanneet. Taiteilija sitten hätääntyneenä kysyi, mistä kaukaa me olemme. Ettei toistuisi äskeinen sekaannus. Kerroimme että Suomesta. Ja niin alkoi jälleen riemullinen Säkkijärven polkka. Soittivatpa vielä pari värssyä ylimääräistäkin kun vauhtiin pääsivät. Viimeisten värssyjen aikana koko salongin muidenkin pöytien asiakkaat alkoivat rytmikkäästi taputtaa. Olivat oppineet kappaleen sen illan aikana. Voin kertoa, että meno oli infernaalinen. Henkilökuntakin laski tarjottimensa aja aloitti hurjan tahdituksen. Sen kun olisi saanut nauhalle.

Risteily meni mainiosti ja meillä oli niin hauskaa kuin olla ja voi. Koko illan. Ruotsalaiset kyyläsi meitä koko ajan meitä. Ei hymyn häivääkään. Pois lähtiessäni annoin muusikoille normaalin tippirahan ja pelkästään sympatiasta vielä toisen samanlaisen perään ja huikkasin ruotsalaisporukalle, että tämä on heidän puolestaan. En jäänyt katsomaan taakseni, kun piti kiiruhtaa taksille.

Soittajien hauska moka 3.11.17
 
ANNA ISÄLLE TOISENLAINEN LAHJA!

Lahjoita isälle tai itselle hauskoja lukuhetkiä uutuuskirjojeni parissa, vain 9,95 € hintaan.
Onnellinen mies - osa 7
 
Onnellisen miehen tarinoita 7


 

Kalahullun päiväkirja
 
Kalahullun päiväkirja etukansi

Valkoviinikala 3.11.17
VALKOVIINIKALA
Neljälle:

- 2 dl valkoviiniä
- 4 kalan fileetä a`150-200 gr
- 1 sitruunan mehu
- 3 rkl sinappia - mielellään Dijon
- 3 rkl kapriksia
- 1 tl suolaa
- 1/4 tl mustapippuria
- 1 dl voita
- silputtua tilliä

Laita uuni 220 asteeseen. Sulata voi kattilassa. Lisää kattilaan valkoviini, kaprikset, sinappi ja sitruunamehu. Lisää vielä tillisilppu, suola ja pippuri ja sekoita. Laita kalat uunivuokaan nahka alaspäin ja kaada kastike päälle. Anna olla uunissa 15-20 minuuttia riippuen kalan paksuudesta.

Vinkki:

Kala voi jäädä paistamisen jälkeen hitusen raa-aksi. Peitä vaikka aluminifoliolla se hetkeksi, koska vetäytyessään se kypsyy vielä hetken. Liiallinen paistaminen helposti kuivaa kalan. Silloin on sen mehevyys menetetty. Mikään kala ei ole liian kuiva itsessään, jollei sitä valmistuksessa kuivata. Kukaan ei pidä kuivasta kalasta. Jos haluat varman päälle ”kuivatonta” kalaa, höyrystä se.
 


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 27. lokakuuta 2017

Kuka tätä autoa oikein ajaa - Kurpitsakeitto

KUKA TÄTÄ AUTOA OIKEIN AJAA

Olen kuullut, että joissakin huusholleissa auton ajamisessa on sellaista kollegiaasuutta, että ajajia on enemmän kuin yksi. Olin kerran erään pariskunnan autokyydissä. Kokemus oli mielenkiintoinen. Siinä parisuhteessa vaimo nalkutti koko ajan miehensä ajamisesta.

Vihdoin mies hermostuksissaan tokaisi: ”Kuka tätä autoa oikein ajaa?”

”Siinäs kuulit Oskari!”, sanoi vaimo. ”Mies on ratissa, eikä edes tiedä kuka ajaa.”

Kuka tätä autoa oikein ajaa


ANNA TOISENLAINEN ISÄNPÄIVÄLAHJA!
 



Onnellisen miehen tarinoita 7

Kirjasarjan seitsemäs osa on ilmestynyt. Hintakin on vain 9,95 €. Anna hyvän mielen lahja isälle tai itselle!

"Tämä kirja on täynnä hurttia huumoria, ällistyttäviä seikkailuja ja oskarimaisia tempauksia." - Juhani Töytäri, Positiivarit

"Yhä jatkuu elämänmyönteinen ja maailman menoa hauskasti kommentoiva jutustelu. Hulvattomia lukuhetkiä Onnellisen miehen tarinoiden parissa!" - M.A. Numminen
 
Tilaa tästä
 
 
 
 
Korjaus viime viikon reseptiin
 
Olinpahan jälleen Onnellinen mies. Sain lukijapalautteita vaikka muille jakaa. Ihmeteltiin, mitenkä sipuligraavatussa siikareseptissä siika muuttuukin silliksi.

Mikäs ihme se nyt on. Muutettiinhan Kaanaassa vesikin viiniksi. Tosiasiassa kyseessä oli oikolukijan kömmähdys. Kuka oikoluki? No se sama henkilö, joka rahanikin tuhlaa. Ymmärsit väärin. Ei se ollut vaimoni. Iha ite sen tein. Älä vaan kysy: ”Ja ikä oli?"

Asiaan: Kyllä se onnistuu molemmilla kaloilla. Silliin ei kannata kyllä enää suolaa ripotella. Aika mojovaa välipalaa saa, kun laittaa ohjeen mukaan uunivuokaan sipulia sillin päälle, lisäksi kermaa. Ei kun sitten uuniin puoleksi tunniksi 180 asteeseen. Näkkärin päällä poikaa. Mutta alkuperäinen resepti oli tarkoitettu kalalle, nimeltään SIIKA. Tällainen anteeksipyynnön selitys tällä kertaa. Olen kuin entinen mies, joka totesi: ” En ole puolesta enkä vastaan, mieluummin päin vastoin.”
 
Kurpitsakeitto
KURPITSAKEITTO
Keitot kunniaan. Kylmän sään lämmitys = lämmin keitto. Lämpimän sään viilennys = kylmä keitto. Kun ihan aina ei jaksa tai halua syödä vatsaansa pullolleen, keitto on virkistävä vaihtoehto. Varsinkin, jos keitto on virkistävää keittoa. Kuten kurpitsakeitto. Oletko Sinä nauttinut koskaan sitä. Älä välitä, en minäkään. En ennen. Mutta nyt kyllä. On virkistävää todeta ruokanautinnon aikana, että on mukavaa syötävää.

Tämän keiton voi syödä lämpimänä pääruokana esim kauraleivän kanssa. Jääkaapissa viilennettynä sopii pikkulautasellinen vaikka iltapalana. Uudelleen lämmitettynä toimii aamiaisellakin. Tässä on keitto monenlaiseen nautintaan.

¼ talvikurpitsaa
2 dl ruokakermaa
1 dl siirappia
1 tl muskottipähkinää
1 tl suolaa
¼ tl mustapippuria
persiljaa

Kuori, poista siemenet ja kuutioi kurpitsa. Keitä kurpitsaa vedessä n. 20 minuuttia, kunnes kurpitsa on kypsää. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää ruokakerma ja mausteet. Soseuta uudelleen kuohkeaksi. Kuumenna tarvittaessa uudelleen. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa. Tarjoa tuoreen leivän tai paahdettujen siementen kera.

Halutessasi voit ottaa kurpitsan siemenet talteen, maustaa suolalla ja pippurilla ja paahtaa uunissa noin 15 minuuttia 175 asteessa.
Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 20. lokakuuta 2017

Merkillinen luumukeitto - Sipuligraavattu siika





MERKILLINEN LUUMUKEITTO

Tämän tarinan kertoi isäni minulle joskus 50-luvulla automatkoillamme. Jos hän ei laulanut, hän kertoi tarinoita. Merkillinen ihminen. Kuinka joku voi kuluttaa aikaansa laulamalla ja tarinoita kertomalla. Pikkupojan muistilokeroihin molemmat taltioituivat. Lempilauluni oli ”Rakkauden tuli palaa, vain öljypumpulissa. Päivin sä oot mun mielessäni ja öisin unelmissa…”

Sitten tarinaan.

Isäni kotikylän Kalannin Kylähiiden naapurissa oli ja on vieläkin Hallun kylä. Kylän suurimman talon tytär oli alkanut seurustella uusikaupunkilaisen ylioppilaan Paavon kanssa. Herraväkeä siis.

Avioehdokas saapui ensimmäistä kertaa tutustuttamaan itseään vaimoehdokkaan kotiin. Isäntä oli hieman pröystäilevää laatua. Kun sitten ruokailun lopuksi syötiin jälkiruokana fäskyynsoppaa eli luumukeittoa, isäntä ohjeisti nuorta miestä ottamaan kunnolla sattumia: ”Pan Paavo pohjast vaa!” Eli otahan pohjan kautta. Ja Paavohan otti. Mutta luumuja ei kauhaan osunut ainuttakaan. Isäntä siinä talon emäntää torumaan, että taasko sinä olet turhaan säästellyt luumusattumia. ”Kyl mää niit luumui sin laitoi aika kasa. Ne o varma hajonnu, ku mää keiti niit varmuuden vuaks aika kaua.” Siihen isännällä oli selkeä vastaus: ”Vai nii. Kylläs kaua keitit. Tosi kaua. Nii kaua, et luumu kivekki hajosiva.”

Merkillinen luumukeitto 20.10.17

Positiivarit on valinnut vuoden positiivisimman naantalilaisen ja turkulaisen

Höyrylaiva Ukkopekka sai taas kerran toimia arvokkaan tapahtuman näyttämönä, kun palkitsimme Anne-Marget Hellénin kanssa vuoden positiviisimmat. Positiivisimmaksi turkulaiseksi valittiin Tanja Raunio ja naantalilaiseksi Tiina Rinne-Kylänpää.

Lue lisää.
__________________________________________________________

Vietä Pikkujoulut Herrankukkarossa!

Mitä olisi joulu ilman oikeaa savusaunaa?
Isäntä on lämmittänyt maailman suurimman, 124-paikkaisen, maasavusaunan. Emäntä on kattanut saaristolaisen joulupöydän jonne isäntä on savustanut ja loimuttanut monenlaista merikalaa. Kinkkukin on oikea joulukinkku. Teidän tehtäväksenne jää saapua paikalle ja nauttia tilaisuudesta. Tervetuloa herkuttelemaan!

Katso tulevat saunatapahtumat tai kysy tarjousta ryhmällesi.
Sipuligraavattu siika 20.10.17
SIPULIGRAAVATTU SIIKA
Kävelimme edesmenneen ystäväni Jakobsonin Olofin kanssa Vakuutusyhtiö Sammon käytävällä. Vastaan tuli kaunis neitokainen. Olofin silmät meinasivat pudota päästä. ”Sä taidat tykätä tuosta naisesta”, totesin. ”Totta. Mä tykkään kaikista naisista ”, vastasi Olof rehellisesti.

Minäkin tykkään kaikista mausteista. Mutta ihan rehellisesti on yksi ruoka, joka ei minussa hehkua aiheuta. Se on iso raaka sipuli. Kuullotettuna kyllä. Ja ranskalainen ruskea sipulikeitto on herkkuani. Mutta raaka sipuli. Harmittaa, kun se ei maistu. Minua helpotti kummasti, kun luin uutisen, että raaka sipuli ei ole sydäntautiselle hyväksi. Tieto helpotti minua, sydämen vajaatoiminnasta kärsivää.

Nyt kerron teille reseptin, jota en kuunaan ikinä itse toteuta. Siis täydellinen vastakohta normaaliin kirjoittamiseeni. Tämän reseptin antoi työkaverini Birgit minulle. Kerron sen nyt teille, mutta vapautan itseni täydellisesti vastuusta. Itse otatte riskin.

Tarvitset:
Sillifileitä
Punasipulia
Ripaus merisuolaa
Ripaus sokeria
Tilliä

Ripottele sillifileiden päälle merisuola/sokeriseosta makusi mukaan. Lisää ohueksi siivutettuja sipulirenkaita. Aseta fileet päällekkäin ja tee tiukka nyytti. Laita jääkaappiin. Seuraavana päivänä avaa nyytti. Ennen siivutusta voit poistaa sipulirenkaat ja ripotella tilalle tillisilppua. Siittä vaan, jos riskejä halajaa.
Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 13. lokakuuta 2017

Satamajohtajan haku - Savukalatahna

SATAMAJOHTAJAN HAKU

70-luvulla Naantalin kaupunki haki satamajohtajaa. Paikallislehti Rannikkoseutu uutisoi tapahtumaa persoonalliseen tapaansa.

”Naantalin satamajohtajan virkaa haki 18 henkilöä. Lisäksi vielä herrat Meriläinen ja Gustafsson, jotka eivät halua nimeään julkisuuteen.”

Satamajohtajan haku 13.10.17

LUKIJAPALAUTTEITA

Edellisen kirjeeni aiheeseen, miten vaimon saa lopettamaan nalkutuksen, kun kertoo hänelle, että se on paras vanhenemisen merkki:
”Kerron sinulle, että myös miehet nalkuttaa. Edesmenneen mieheni sain lopettamaan nalkutuksen, kun kerroin, että se on tyypillinen naisten juttu”. R.S

Pihlajamarjahyytelönreseptiini sain kommentteja:

”Happamuus katoaa ajan myötä. Odota Uuteen vuoteen. Silloin sen maku on täydellinen. Pehmennyt ja ihana." L.H

"On se hyytelö hyvää. Olen tehnyt kokonaisista, jauhetuista ja keitetyistä pihlajanmarjoista. Arvaapas vaan, miltä se jauhettu sose tuoksuu - vaan kun lisätään sokeria ja purkitetaan ja lisätään sitä konjakkia, tai rommia tai viskiä tai mitä hyvänsä vahvaa juomaa (kahvilikööri on aika metka lisä) on jo tuoksukin parempi. Kun syksyllä tekee, on valmista joulupöydässä. Ja jos unohtuu talokylmiön perälle 15 vuodeksi yksi tölkki, on edelleen käyttökelpoista ja tosi upean makuista. Siinä oli muistaakseni viski lisukkeena. - Sinikka
PS. Raparperihyytelöä voi tehdä samalla lailla. Sekin on hyvää. Ja varmaan kaikesta hapahkosta tulee alkolisäilyllä hyvää."
Savukalatahna 13.10.17
SAVUKALATAHNA
Meillä jää Vaakahuoneella ja Herrankukkarossa joskus savukalaa jäljelle seisovasta pöydästä. Samana päivänä savustettua. Eihän sitä nyt pois raski heittää. Esi-isämme kun aikanaan keksivät savustuksen pidentääkseen lihan ja kalan säilyvyysaikaa.

Savukalassa, kuten kaikissa kaloissa on erinomaisen tärkeää se, että sen jäähdyttyä se pitää viilentää välittömästi. Niin kutsuttu kylmäsilta ei saa katketa missään vaiheessa. Kun kala kääritään esimerkiksi folioon tiukasti, se ei myöskään kuivu. Sama juttu kalan pakastuksessa. Pelkkä pakastuspussi ei mielestäni riitä. Kääri ensi alumiiniflioon ja sitten pakastepussiin. Ei kuivu liian nopeasti. Tärkeääkin tärkeämpää.

Kodin jääkaapin lämpötila ei saisi olla perinteiset 6-8 astetta plussaa.
Sen pitää olla 2-4 astetta. Vihannekset ottaa ehkä nokkiinsa, mutta se on niiden ongelma. Meillä ravintoloissamme on terveysasetusten mukaan kylmähuoneet erikseen vihanneksille, lihalle ja kalalle. Ette varmaan arvaa, mikä lämpötila on kalakaapissa. Se on -1 - + 1. Ihan totta. Siis nollahuone. Ja kyllä kalat säilyy tuoreena ja herkullisena. Joskus lämpö menee 2-3 miinusasteeseen. Mutta ei huolta. Hyhmäisenä säilyy ja sisälämpötilaan otettaessa lämpenee nopeasti.

Ohje savukalatahnaan:

600-800 gr puhdistettua savukalaa
1 kpl punasipuli
iso nippu tilliä
1 prk smetanaa
1 prk majoneesia
1 sitruunan mehu
merisuolaa
mustapippurirouhetta

Hienonna tilli ja pilko punasipuli pieneksi. Sekoita ne smetanaan ja majoneesiin ja lisää mausteet. Viimeisenä lisää mahdollisimman pieneksi revitty savukala. Sekoita kaikki ja laita jääkaappiin vähintään 2-3 tunniksi. Ja sitten esim. voileivän päälle. Ruisleivän tai kauraleivän. Vehnäleivän päällä ei maistu. Kumma juttu.
Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 6. lokakuuta 2017

Syy vaimon nalkuttamiseen - Pihlajanmarjahyytelö


Luettavaksi vain aviomiehille:

Juteltiin tässä yhtenä päivänä Merisalin terassilla aamukaffeella Tulosen Pakin ja Routamaan Hessun kanssa nalkuttavista vaimoista. Minä vaan kuuntelin, kun ei ollut omakohtaista kokemusta. Ehdolla oli monenlaisia konsteja estää moisenlainen elämiskultuuri.

Taisin jäädä voitolle ehdotusten kirjossa, vaikkei omakohtaisia kokemuksia olekaan.

”Paras konsti nalkuttavalle vaimolle on se, että kertoo hänelle lukeneensa tieteellisen tutkimuksen tuloksen, jonka mukaan vanhenevan vaimon tunnistaa siitä, että se alkaa nalkuttaa.”


Syy vaimon nalkuttamiseen 6.10.17

Pihlajanmarjahyytelö 6.10.17
PIHLAJANMARJAHYYTELÖ
Yksi kuuluisimmista suomalaisista sananparsista on ”Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”

Se sisältää jokapäiväisen elämiskuluttuurimme faktaa. Kun jotain ei itse saa, se todetaan huonoksi. Kuten esimerkiksi naapurin uusi auto.

Kyllä kettu tietää. Mutta kettupa ei tiedä, että pihlajamarjoista saa tuunaamalla huikean hyvää herkkua, joka ei todellakaan ole hapanta.

Jos ei omalla pihallasi tai mökilläsi kasva pihlajaa, menehän naapurin pihalle, jossa niitä kasvaa. Totea, että happamia nuo ovat ja siirry jokamiehen oikeudella oikeuttamiin maisemiin. Sieltä saa hyvää herkkua. Mutta älä vie kaikkea, jotta tilheillekin jää jotain.

Isäni kertoi aikanaan, että pakkasen puremiin pihlajanmarjoihin muodostuu alkoholia. Pienoisessa kekkulissa linnut aterioi. Ilmankos ne niin punoittaa.

Reseptiin lisäsin hieman kuperkeikkajuomaa makua tuomaan, konjakkia. Myös siltä varalta, että pakkanen ei olisi ehtinyt marjoja panna.

Tarvitset:

2 l pihlajanmarjoja
5 dl vettä
1 kg hillosokeria
(2 rkl konjakkia)

Irrota pihlajanmarjat tertuistaan ja huuhtele hyvin. Mittaa kattilaan vesi ja kuumenna kiehuvaksi.
Lisää marjat kiehuvaan veteen kattilaan ja keitä hiljalleen 10–15 min.
Siivilöi mehu talteen. Jos haluat kirkkaan hyytelön, älä painele marjoja. Kuumenna mehu uudelleen ja sekoita siihen hillosokeri. Keitä sekoitellen keskilämmöllä 10 minuuttia. Halutessasi voit maustaa hyytelön ennen tölkittämistä konjakilla, mikä tuo erilaista lisämakua hyytelöön.

Pihlajanmarjahyytelö sopii erinomaisesti riistaruokien lisukkeeksi.
Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 29. syyskuuta 2017

Halla-Aho Lennossa - Puolukkatorttu

HALLA-AHO LENNOSSA

Tämän tarinan olen kertonut kirjeessäni vajaa 10 vuotta sitten. Jostain merkillisestä syystä se palautui mieleeni aika ajankohtaisena. Jokainen voinee miettiä perustettani. Kunhan luette ensin.

Muutin 1968 Tampereelle. Menin töihin legendaariseen Viihdeohjelmat Oy:öön. Se oli ohjelmatoimisto, jonka suojiin löytyi ja tuli lähes kaikki sen aikaiset kevyen musiikin tähdet ja muusikot. Olavi Virta, Paula Koivuniemi, Markku Aro, Irwin, Eino Grön, Danny, Johnny, Kirka, Taisto Tammi, Katri-Helena, Sammy Babitsin, ym. Ihan kaikki. Johtajina olivat Pauli Lehtinen, sikaria tuprutteleva suhdetoimintamies ja Tauno ”Tappi” Suojanen, legendaarinen, uskomaton duraselli. Loppumaton idealähde. Hauska ja mukava mies. Vahva persoona. Managerikuningas oli hänen laulamansa levyn nimi, jota orkesterimme sai säestää. Taustapuolella singleä Takku lauloi Irwinin säveltämän SÄKYLÄN SIIRIN, josta tuli Säkylän varuskunnan tunnuslaulu vuosiksi. Viihdeohjelmien keskusneiti Ulla-Riitta Raitamaa ( joka sittemmin siirtyi rekkakuskiksi) vastasi kerran puhelimeen kun soittaja kysyi, saako puhua Lehtisen tai Suojasen kanssa. Ulla-Riitta töksäytti sarkastiseen tapaansa: ”Et saa!” ” Miksen saa? ” ” Et saa, kun Lehtinen on kaupunkisa ja Suojanen juovuksisa”.

Oman orkesterin myynnin ohessa järjestin kiertueita, ja myin muita artisteja. Tulin taloon samanaikaisesti mm. Paula Koivunimeen kanssa. Työkaverinani oli niinikään persoonallinen kaveri, nimeltään HALLA-AHO. Pohjanmaalta, Hoiskon Seurojentalon entinen tanssienjärjestäjä. Hän sai pojan, ja keskusneitimme Ulla-Riitasta tuli hänen kummitätinsä.

Halla-aho oli rempseä kaveri. Lempinimeltään YLLI. Hyvä ja hauska suustaan. Ja sanoi asiat just niin kuin ne olivat. Eikä sisällöstä neuvoteltu. Meistä tuli hyvät kaverit. Luppoaikana Ylli opetti ihmisiä ajamaan autoa. Meno oli verissä ja niinpä hän ilmoittautui lentokursseille. Minä änkesin innolla mukaan. Opettajanamme Lentotoimi KY:ssä oli kaveri nimeltään RAIMO KUNTTU. Persoona hänkin. Kerron myöhemmin muutaman uskomattoman tarinan hänestäkin. Kunhan nyt ehdin muitten lomassa. Näitä persoonia kun on ympärille siunaantunut. Tai sitten minä vain koin heidät sellaiseksi. Kuten Ylli Halla-ahon.

Olimme jo päättämässä lentolupaan oikeuttavaa kurssia. Sain jo lentää itsekseni, mutta muutama teoriatunti puuttui lopullisesta lupakirjasta. Sitten lähdin orkesterini kanssa Irwinin kiertueelle. Lentokurssi vanheni kesken kaiken. Niinpä jäin ilman paragraaffia. Mutta ei hätää. Halla-aho kävi kurssin loppuun ja sitten lentelimme yhdessä.

Kaverimme Irwin oli rahoissaan ja niinpä päätimme ostaa lentokoneen. Hänen rahoillaan. Matkustimme Ruotsiin. Mukanamme Tappi Suojanen, joka sotalapsena oli oppinut ruotsin kielen. Tuliaisina Ruotsista oli käytetty Cessna, 172 nelipaikkainen upea oikea lentokone. Se ei ollut käytössämme kuin vuoden verran. Joku oli unohtanut maksaa sen. En se minä ollut. Mitäs minä lentokoneella tekisin, kun ei ollut korttiakaan. Mutta Irwinin nimissä se kone oli.

Porissa käytiin aina välillä syömässä porilaisia Porin torilla. Kerran paluumatkalla yllätti sumu. Kun Halla-aholla ei ollut mittarilentolupakirjaa, piti ajella pilvien alapuolella. Hiukan haasteellista, kun pilvet roikkuvat muutamassa kymmenessä metrissä. Suunnistus oli helppoa, kun ajeltiin Pori-Tampere pikatien päällä. Välillä otti kyllä vatsanpojasta, kun Halla-aho tempaisi yllättäen vähän väliä reippaan hypyn ylöspäin. Väisteli tien yli kulkevia voimajohtoja.

Halla-aho oli aika rämäpää. Taitava lentäjä. Itse hän arvioi lentotaitoaan sanomalla, että hän laskeutuu vaikka aidan päälle. Olisikin, jos olisi vain käynyt tarpeelliseksi.

P.S. Ai niin. Kyllä. Kyllä Yrjö oli Halla-ahon isä.

Halla-Aho lennossa 29.9.17

Puolukkatorttu 29.9.17
PUOLUKKATORTTU UNELMAN TAPAAN
- Gluteeniton
Voitele kohopohjainen vuoka hyvin ja leivitä seesaminsiemenrouheella, että torttupohja kypsänä irtoaisi ehjänä kumotessasi sen isolle lautaselle. Vuoan halkaisija esim. 28 cm.

Pohja-ainekset: 100 g voita
1dl intiaanisokeria
2 munaa
1 dl punajuurisosetta
100 g soijajauhoja tai mantelijauhoja
0, 5 dl Maizenaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl psylliumia ( lue lisää).

Sekoita voi ja intiaanisokeri, lisää munat ja punajuurisose. Sekoita jauheet keskenään ja lisää taikinaan. Kaada leivitettyyn vuokaan ja laita uuniin 175 astetta n. puoleksi tunniksi. Kumoa pohja lautaselle jäähtymään ja valmista vaniljakreemi.

Teflonkattilaan mitataan;
2,5 dl maitoa tai kermaa
0,5 dl sokeria
3 kananmunan keltuaista (valkuaiset kannattaa paistaa pannulla tai lisätä sämpylätaikinaan)
1 rkl Maizenaa
1 tl vaniljasokeria

Kaikki ainekset mitataan kattilaan ja nostetaan kattila levylle, sekoitetaan koko ajan kunnes seos sakenee. Tällä välin torttupohja onkin jäähtynyt sen verran, että kreemin voi kaataa tortun syvennykseen. Päälle laitoin 3 dl pakastettuja puolukoita jäisinä. Torttu voisi olla valmis näinkin, mutta keitin marjojen pinnalle vielä hyytelösokerista kiillettä. Hyytelön keitto-ohje on paketin päällä.
Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Tarina- ja reseptiarkisto.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Tanssipaikkojen kisa - Sienihillo



TANSSIPAIKKOJEN KISA

Kun 60-luvulla toimin Vehmassalmen tanssipaikan toiminnanjohtajana, käytiin kovaa kisaa maakunnan muiden tanssipaikkojen välillä.

Lähellä oli Mynämäen tanssilava, jonka kisan taisimme voittaa. Täytyy myöntää, että nuoruuden innoissani taisi joskus mennä hieman yli. Sain nimittäin erään kerran isältäni aikamoisen moitteen hänen lukiessaan Vakka-Suomen Sanomista Vehmassalmen ilmoituksen loppukaneetin:

"Vältä ruuhkaa. Käy tansseissa Mynämäen Paviljongilla."

Tanssipaikkojen Kisa 22.9.17

Suppilovahverohillo 28.10.16
SIENIHILLO
Luit otsikon. Tiedän, mitä mietit: ”Nyt se Oskari on tullut hulluksi”. Ei pidä paikkansa. Olen ollut hullu jo kauan. Monella tapaa: Seinähullu, saunahullu, kalahullu, sienihullu jne.

Kuusi vuotta sitten kerroin, kuinka Oslolainen lehtiväki oli tulossa Herrankukkaroon tekemään ruokajuttua. Norjalaisetkin on sienihulluja. Myös siitä syystä tykkään norjalaista. Tein heille sieniruokaa, jota taatusti eivät ole ennen saaneet.

Miksikö kirjoitan tämän reseptin uudelleen? No kun olin sen jo unohtanut ja mieleeni muistui toimittajien reagoinnit sieninautiskelun jälkeen. Ja kun nyt on sieniaika.

Tarjosin norjalaisvierailleni rymättyläläistä ohiammuttua metsäpeuran paistia. Uunissa tuntia mausteissa. Suolaa ja mustapippuria ja pohjalla valurautapadassa öljyä ja vettä. Lisukkeena rymättyläläistä perunaa naapurin pellolta (luvalla) ja sitten sitä sienihilloa.

Tässä se on:

Ainesosat:
1-2 l suppilovahveroita 2 dl vettä
300 g hunajaa (tai sokeria 500g)

1 dl viinietikkaa
1 dl väkiviinietikkaa
1/4 tl suolaa
n. 10 mausteneilikkaa
1 kanelitanko
3-4 palaa muskottikukkaa

Revi sienet pienemmiksi ja huuhdo ne kunnolla. Laita kokonaiset mausteet nyyttiin, tiukasti sideharsoon.
Laita liemiainekset, suola sekä hunaja tai sokeri kattilaan. Keitä hetken, että hunaja/sokeri sulaa. Lisää maustenyytti ja sienet.
Keitä liemi kokoon 30–40 minuuttia. Ota nyytti pois. Pakkaa lasitölkkeihin. Käytä marjahillon tapaan. Näin saat nassikatkin tykkäämään sienistä.

Mitenkä meni perille?

En ole koskaan nähnyt toimittajien ylireagoivat. Oli sellainen mekastus ruoan jälkeen ettei paremmasta väliä. Mistäkö respetin olen saanut? Isoäidiltä tietenkin. Kun en kehdannut kertoa, että hilseestä.

Kaksi viikkoa vierailun jälkeen sain kirjeen toimittajilta. Pyysivät vielä kirjallisesti reseptin julkaistavaksi.

Hauskinta tässä sienihillossa on se, että se sopii mitä merkillisimpiin yhteyksiin. Pannukakun kanssa jälkiruokana aivan erinomaisesti. Eläköön itsekritiikin puuttuminen.

Terveisin sieni – entinen seinähullu.
Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas Kiireapulainen