perjantai 28. lokakuuta 2016



KIIVAS KAVERINI




Paikkaseudullemme siunaantui aikanaan melkoinen rypäs persoonallisia kavereita. Sellaisia olivat muun muassa Santasaaren veljekset, joista Ossi oli minulle hyvä tuttu. Veljeksillä oli rautapaatti, teräksinen, alun perin työkäyttöön tehty pikku hinaaja, joka oli nimeltään Oskari. Siihen aikaan ei ollut matkapuhelimia, joten viestintä, erityisesti hätäviestintä, hoidettiin yksinomaan Ula-puhelimilla. Aluksissa oli yhteisellä taajuudella puhelinyhteys toisiinsa, viranomaisiin ja mikä tärkeintä, meripelastajiin. Nämä laitteet ovat vieläkin käytössä ammattiliikenteessä. Niiden hyvä puoli oli ja on se, että esimerkiksi hädässä oleva sai äänensä kuuluviin kaikkiin mahdollisiin tahoihin, myös lähellä oleviin muihin aluksiin. Huono puoli oli se, että puhesalaisuutta ei ollut.

Eräänä yönä Ossi oli tulossa kaverinsa kanssa saaristosta Turkuun. Keskellä Airiston selkää Oskari-alus karahti karille. Pahaksi onneksi Ossi nukkui keulakajuutassa ja kaveri oli ruorissa. Kun hän ei saanut Ossia hereille, hän lähetti hätäkutsun eetteriin. Eikä aikaakaan, kun meripelastuskeskus vastasi. Kuuluvuus oli heikohko ja keskus tivasi tarkempia tietoja karilleajosta.
– Kertokaa kuka siellä on ja missä olette ja mikä hätänä?
– Täällä on Oskari matkalla Turkuun ja nyt tukevasti karilla. Isäntä itse nukkuu, enkä saa hereille.

Meripelastajat hinasivat aluksen turvallisesti satamaan ja juttu meni tietenkin käräjille.
Omalta kohdaltani harmillista oli se, että lähipäivien aikana sain kuulla kavereiltani ja vastaantulijoilta jatkuvaa vinoilua:

– Jaaha. Oskari on taas ollut merellä. Hyvinkö nukutti?


Kiivas kaverini 28.10.16


 
Suppilovahverohillo 28.10.16
 
 
SUPPILOVAHVEROHILLOA
 

Tiedän, että monet hieraisivat silmiään otsikon lukiessaan. En ole tullut hulluksi. Olen sitä jo. Mutta siitä huolimatta tämän viikkoinen resepti on kokeilemisen arvoinen. Sieniä on. Metsät pullollaan. Meillä on tulossa tänään perjantaina iso norjalainen päivälehti tekemään ruokajuttua Herrankukkaroon. Sienistä. Heidän toiveensa oli, että hakisimme sellaisen paikan jostain, jossa olisi sieniä kuvattavaksi. Tullessani parkkipaikallemme, katsastin alueen. Sieniä siellä, sieniä täällä. Joka paikassa sieniä. Hiiala hiiala hei. Suppilovahveroita aivan mielettömästi. Aiomme valmistaa vieraillemme ruokaa, jota taatusti eivät ole ennen saaneet, Jälkiruoaksi pannukakun päälle suppilovahverohilloa. Vauu!

Ainesosat:

1-2 l suppilovahveroita
2 dl vettä
300 g hunajaa (tai sokeria 500g)

1 dl viinietikkaa
1 dl väkiviinietikkaa
1/4 tl suolaa
n. 10 mausteneilikkaa
1 kanelitanko
3-4 palaa muskottikukkaa

Revi sienet pienemmiksi ja huuhdo ne kunnolla. Laita kokonaiset mausteet nyyttiin, tiukasti sideharsoon.

Laita liemiainekset, suola sekä hunaja tai sokeri kattilaan. Keitä hetken, että hunaja/sokeri sulaa. Lisää maustenyytti ja sienet.

Keitä liemi kokoon 30–40 minuuttia. Ota nyytti pois. Pakkaa lasitölkkeihin. Käytä marjahillon tapaan. Näin saat nassikatkin tykkäämään sienistä. Tänä iltana siten nähdään, mitä öljyvaltion media tykkää.

VINKKI. Lyökin mamma teki leipää aikanaan vedestä, jauhoista ja suolasta. Se oli siinä. Nykyään leipätehtaat lisäävät 8 (kahdeksan) lisäainetta.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

2 kommenttia: