perjantai 28. lokakuuta 2016



KIIVAS KAVERINI




Paikkaseudullemme siunaantui aikanaan melkoinen rypäs persoonallisia kavereita. Sellaisia olivat muun muassa Santasaaren veljekset, joista Ossi oli minulle hyvä tuttu. Veljeksillä oli rautapaatti, teräksinen, alun perin työkäyttöön tehty pikku hinaaja, joka oli nimeltään Oskari. Siihen aikaan ei ollut matkapuhelimia, joten viestintä, erityisesti hätäviestintä, hoidettiin yksinomaan Ula-puhelimilla. Aluksissa oli yhteisellä taajuudella puhelinyhteys toisiinsa, viranomaisiin ja mikä tärkeintä, meripelastajiin. Nämä laitteet ovat vieläkin käytössä ammattiliikenteessä. Niiden hyvä puoli oli ja on se, että esimerkiksi hädässä oleva sai äänensä kuuluviin kaikkiin mahdollisiin tahoihin, myös lähellä oleviin muihin aluksiin. Huono puoli oli se, että puhesalaisuutta ei ollut.

Eräänä yönä Ossi oli tulossa kaverinsa kanssa saaristosta Turkuun. Keskellä Airiston selkää Oskari-alus karahti karille. Pahaksi onneksi Ossi nukkui keulakajuutassa ja kaveri oli ruorissa. Kun hän ei saanut Ossia hereille, hän lähetti hätäkutsun eetteriin. Eikä aikaakaan, kun meripelastuskeskus vastasi. Kuuluvuus oli heikohko ja keskus tivasi tarkempia tietoja karilleajosta.
– Kertokaa kuka siellä on ja missä olette ja mikä hätänä?
– Täällä on Oskari matkalla Turkuun ja nyt tukevasti karilla. Isäntä itse nukkuu, enkä saa hereille.

Meripelastajat hinasivat aluksen turvallisesti satamaan ja juttu meni tietenkin käräjille.
Omalta kohdaltani harmillista oli se, että lähipäivien aikana sain kuulla kavereiltani ja vastaantulijoilta jatkuvaa vinoilua:

– Jaaha. Oskari on taas ollut merellä. Hyvinkö nukutti?


Kiivas kaverini 28.10.16


 
Suppilovahverohillo 28.10.16
 
 
SUPPILOVAHVEROHILLOA
 

Tiedän, että monet hieraisivat silmiään otsikon lukiessaan. En ole tullut hulluksi. Olen sitä jo. Mutta siitä huolimatta tämän viikkoinen resepti on kokeilemisen arvoinen. Sieniä on. Metsät pullollaan. Meillä on tulossa tänään perjantaina iso norjalainen päivälehti tekemään ruokajuttua Herrankukkaroon. Sienistä. Heidän toiveensa oli, että hakisimme sellaisen paikan jostain, jossa olisi sieniä kuvattavaksi. Tullessani parkkipaikallemme, katsastin alueen. Sieniä siellä, sieniä täällä. Joka paikassa sieniä. Hiiala hiiala hei. Suppilovahveroita aivan mielettömästi. Aiomme valmistaa vieraillemme ruokaa, jota taatusti eivät ole ennen saaneet, Jälkiruoaksi pannukakun päälle suppilovahverohilloa. Vauu!

Ainesosat:

1-2 l suppilovahveroita
2 dl vettä
300 g hunajaa (tai sokeria 500g)

1 dl viinietikkaa
1 dl väkiviinietikkaa
1/4 tl suolaa
n. 10 mausteneilikkaa
1 kanelitanko
3-4 palaa muskottikukkaa

Revi sienet pienemmiksi ja huuhdo ne kunnolla. Laita kokonaiset mausteet nyyttiin, tiukasti sideharsoon.

Laita liemiainekset, suola sekä hunaja tai sokeri kattilaan. Keitä hetken, että hunaja/sokeri sulaa. Lisää maustenyytti ja sienet.

Keitä liemi kokoon 30–40 minuuttia. Ota nyytti pois. Pakkaa lasitölkkeihin. Käytä marjahillon tapaan. Näin saat nassikatkin tykkäämään sienistä. Tänä iltana siten nähdään, mitä öljyvaltion media tykkää.

VINKKI. Lyökin mamma teki leipää aikanaan vedestä, jauhoista ja suolasta. Se oli siinä. Nykyään leipätehtaat lisäävät 8 (kahdeksan) lisäainetta.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 21. lokakuuta 2016


KOIVUNIEMEN JANNEN SAARET



Herrankukkaron naapurissa Rymättylässä asui aikoinaan maankuulu nuottakuningas ja sääprofeetta, Koivuniemen Janne. Hänestä tarinoita riittää. Tässä niitä pari.

Röölän kauppias kertoi keväällä kelirikon aikaan vastapuolen salmesta Jannen soittaneen hänelle. Vaimo on tulossa ostoksille ja hänen pitäisi saada ostaa laskun päälle. ”Unohtiko emäntä kukkaron kottiin?” ”Ei se unhottanu. Mää otin kukkaro taltte ko nyy on nii surkkiat jäät. Tiär vaik hän puttois matkal jää läpi.

Janne omisti kaiken kaikkiaan 121 saarta. Hän ei niitä myynyt. Kun naapurimme kysyi häneltä perusteluita moiseen pihiyteen, totesi Janne: ”Em mää myy yhtä ainutta saart. Miks mää myisi? Sit mul olis yks saar vähemmä.”


Koivuniemen Jannen saaret 21.10.16

 
Etu Perjantaireseptiläisille
 
Herrankukkarossa järjestetään ensi viikon lauantaina 29.10. K-50 savusaunatilaisuus, joka nimensä mukaisesti on tarkoitettu yli 50-vuotiaille saunojille. Perjantaireseptin tilaajat pääsevät saunomaan alennettuun hintaan 40 €/hlö (norm. 50 €/hlö).

Näin saat edun käyttöön: Maksun yhteydessä syötä kampanjakoodi: perjantairesepti

Lue lisää ja varaa tästä.

 

 
Graavikalan kastike 21.10.16
 
 
GRAAVIKALAN TILLIKASTIKE
 
Suomalainen sushi, graavi kala, jatkaa valloitustaan ihmisten makuhermoilla. Suurin osa graavin kalan ystävistä ei ole koskaan nauttinut muuta kuin graavia lohta. Hyväähän se on. Mutta ei se lohi ainoa nautinnot autuaaksitekevä ole. 1970 luvun alussa naapurini Naantalin Vanhankaupungin rannassa, Ravintola Killan Mäkisen Pena avasi vanhaan paskahuussiin Tavastin Tapas nimisen ravintolan. Espanjan innoittamana. Tapaspaloina oli mm graavia kalaa, jota kaikki kehuivat käsittämättömän hyväksi siiaksi. Se oli haukea. Jokin aika sitten sain nautittavaksi graavia särkeä. Viime suvena graavia lahnaa ja suutaria ja kerran jopa graavia ahventa. Kaikki toinen toistaan nautittavimpia.

Graavauksen niksit varmaan jokainen osaa, esimerkiksi:


1 kg puhdasta, ruodotonta kalafileetä
1 dl sokeria tai 3/4 dl hunajaa
1/2 dl merisuolaa
1 tl rouhittua valkopippuria
1 ruukku tuoretta tilliä

Hiero aineet fileisiin ja kiedo folioon tai voipaperiin.
Jääkaappiin yöksi.

Kruunu graaville kalalle on kastike:

3 rkl sinappia
1 rkl punaviinietikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
1/2 tl hienoa merisuolaa
1/2 dl hunajaa tai sokeria
1/2 tl hienonnettua valkopippuria
hienonnettua tilliä
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 14. lokakuuta 2016

 


PEDANTTI RUMPALI

Etsikko-orkesterin rumpali Ahti Tuusa oli hyvin pedantti mies. Pankkivirkailija kun oli. Ja oli jatkossakin, pankinjohtajaksi kun yleni. Sen minkä Ahti teki, sen hän teki kunnolla ja täsmällisesti. Turhaan laaja-alaisuuteen ei näin ollen aikaa riittänyt ja elämän pieniä tarpeettomia osa-alueita ei aina huomioitu.

Olimme lähdössä tyttökavereittemme kanssa autollani Skibotteniin, Norjan jäämeren rannalle. Ajosuunnitelmaa tehdessämme sanoin Ahdille, että Torniojokilaakso pitää ohittaa kerralla, eikä sinne kannata edes pysähtyä.
- Miksi ihmeessä? kysyi Ahti.
- No kun siellä on niitä sääskiä niin vietävästi.
- Mitäs ne sellaiset linnut on, eikö niitä voisi ampua, jos ne kiusaa?

Maailmalla tapahtui jotain merkittävää. Lehdet kirjoittelivat siitä näyttävästi. Taisi olla Kennedyn murha vuonna 1963. Mennessämme keikalle keskustelimme aiheesta. Ahti katseli ulkopuolisen oloisena ja kysyi, mistä puhuimme.
- Etkö ole lukenut?
- En.
- Eikö sinulle tule lehtiä?
- Tulee mulle, mutta ei siinä mainittu mitään tästä asiasta.
- Mitä lehtiä sinulle tulee?
- Suosikki
Ja sitten me nuoret soittajat nauroimme niin.


Pedantti rumpali 14.10.16


 
Punajuuripihvi 14.10.16
 
 
PUNAJUURIPIHVIT
 

1 kg punajuuria
2 kpl kananmunia
korppujauhoa
suolaa
voita paistamiseen

Keitä punajuuret miedossa suolavedessä kypsiksi. Kuori ja leikkaa poikittain siivuiksi (esim. n.1 cm). Voitele ne munalla yltä päältä, paneeraa, leivitä korppujauhoissa, johon sekoitettu hieman suolaa. Jos Sinulla on lipstikkamaustetta, laita eineen verran mukaan. Paista punajuuret molemmin puolin voissa pannulla. Voit tarjota esimerkiksi sipulikastikkeen kera.

SIPULIKASTIKE
Hienonna 1 sipuli. Lisää 2 rkl voita ja laita kattilaan 0,2 l vettä. Kiehauta kunnolla. Lisää keitokseen koko ajan sekoittaen 5 rkl vehnäjauhoja. Samoin vähissä erissä lisää koko ajan sekoittaen 2 dl kuumaa maitoa. Keitä 10 minuuttia ja lisää 2 tl suolaa ja 2 rkl hunajaa.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 7. lokakuuta 2016


VAIHTOKAUPASSA KAIKKI VOITTAA




Vuonna 1967 orkesterilleni tarjottiin vapaaillaksi Rauman Kalliohoviin halpahintaista keikkaa. Kun kaikkia seitsemää miestä ei tarvittu, löin keikan kiinni kvartetti kokoonpanolla. Nätsi tuli rumpuineen, Niemisen Pena haitareineen ja Ilmosen Pena saksofoneineen. Kun nuukana miehenä halusin itse mukaan tulonjakoon minun piti vuokrata basso, koska sellainen pitää tanssiorkesterissa aina olla. Muuten menevät askeleet tanssijoilta sekaisin. Tauolla tapasin maakunnan yhden suurimman tanssilavan tanssienjärjestäjän, Paavo Heimon, joka oli siviiliammatiltaan Tukon konemyyjä. Hän istui kahden isäntämiehen kanssa lähipöydässä. Hän nousi ylös ja kuiskasi korvaani, että jos soitamme tauon jälkeen kolme kertaa peräkkäin La Cumparsitan, saamme Kisakalliolta seuraavan kesänä kaksi ylimääräistä keikkaa, tuplahinnalla.

Tauko päättyi ja ilmoitin seuraavan kappaleen: La Cumparsita. Ja kansahan ryntäsi tanssimaan. Se ja Twilight Time olivat aina ja joka paikassa pomminvarmoja tanssiinkutsujia. Kappale loppui, ja kuulutin: ”Ja seuraavaksi soitamme yleisön pyynnöstä kappaleen, jonka nimi on suomennettuna Lauri kompastui hiekkaan. Soittajat katselivat hämmentyneenä minua. Kuiskasin heille, että La Cumparsita.
– Sama kappaleko uudelleen?
– Sama kappale.
– Ei hemmetissä, oletko tosissasi?
– Olen.
Nätsi hoksasi, että nyt on jotain jäynää ja aloitti rummuilla tangon tahdituksen. Pakkohan muiden oli tulla mukaan. Soiton aikana hikoilin tuskissani, miten selviäisin kolmannesta versiosta. Kuulutin, että seuraava kappale on kaikille taatusti tuttu. Sen nimi on Lankun parsintaa. Tanssijat katsoivat hämmentyneinä toisiinsa. Ilmosen Penan ilme oli paljon- puhuva. Nätsi alkoi lämmetä tosissaan: - Otetaanko tämäkin kappale tangona?
- Otetaan vaan välillä niinkin!
Ja ei kun menoksi. Mutta fonisti ja hanuristi yhtyivät paikallislakkoon. Sain murrettua sen lupaamalla illan keikasta tuplapalkkion. Ja niin soitimme La Cumparsitan kolmeen kertaan kuten Pietari aikanaan mestarinsa kielsi.

Myönnän, että asiaan vaikutti myös se, että annoin puolessa välin kappaletta Ilmoselle luvan jammailla sävelmää. Innokkaan jatsimiehenä se oli hänelle mieleen. Illan päättyessä Heimo tuli vielä kiittämään minua. Sain luvan valita meille sopivat illat. Kisakalliolla tanssit olivat aina lauantaisin ja juhlapyhien aattona. Valitsin kaksi arkipyhäaattoa. Uteliaisuuteni oli kuitenkin suuri ja varovasti tiedustelin tällaisen epätavallisen toivekappalevalinnan syitä. "Meillä oli kahden isännän kanssa menossa traktorikaupat ja kiistaa hinnasta. Ehdotin vetoa siitä, että orkesteri soittaisi kolme kertaa peräkkäin La Cumparsitan. Vedon kohteena olivat traktorikaupat.

Kaikkihan me voitettiin. Heimo sai myytyä tuotteitaan, me saimme kaksi tuplahintaista keikkaa ja isännät saivat upouudet Fergusonit.
Oma määrittelyni selkeästä musiikin tahtijaosta on seuraava: "Musiikki o kahdenlaist. O noppia ja o hidast. Noppia on marssi ja hidas o virssi”.


Vaihtokaupassa kaikki hyötyy


 
Kasvislihamakarooni -paistos
 
 
KASVISLIHAMAKARONIPAISTOS
 

  1. Ruskista kevyesti voissa tai rypsiöljyssä jauhelihaa paistinpannulla. Lisää pieniksi pilkottuja kasviksia. Kaikkea mahdollista. Sekoita keskenään. Anna hautua hetken.
  2. Keitä samaan aikaan makaronit kypsiksi. Lisää liha- kasvis-seos makaronikattilaan, josta on kaadettu vesi pois. Sekoita.
  3. Lisää mausteet makusi mukaan. Hiukan suolaa.Ketsuppia tai sinappia, jos kaapissa sattuu olemaan. Anna hautua hetken.
  4. Voit nauttia tämän esteettisesti persoonallisen näköisen tuotteen sellaisenaan.
  5. Tai laittaa uunivuokaan ja lisätä munamaidon. Ruskista uunissa. Saat herkullisen vihannes/liha makaronilaatikon.
AINESOSAT:

Jauhelihaa

Voita tai rypsiöljyä maustamiseen

Kasviksia runsaasti
Makaronia
Suolaa ja muita mausteita

Jos teet makaronilaatikon, tarvitset
Kananmunia 2-3 kpl
Maitoa 3-4 dl
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen