perjantai 11. maaliskuuta 2016


VIIHDEMAAILMAN VINTIÖT


Tämän tositarinan taustana on suuri kunnioitukseni Suomen yhden loistavimpaa laulajaa, JUHANI MARKOLAA kohtaan. Ensiksi: Mies on yksi vähiten arvostusta saanut viihdemaailman huikea taitelija. Toiseksi: Miehellä on uskomaton huumorintaju. Kolmanneksi: Hänen huumorintajunsa yltää myös ja erityisesti itseensä kohdistuvaksi. Mikä upea taito. Sanotaan, että huumori on älyn mitta. Markolan Jussilla on molemmat ominaisuudet. Tarinan tapahtumat ajoittuvat 1960-luvun puoleen väliin. Käynnistäjänä oli Suomen managerimaailman kuningas, äskettäin 80-vuotta täyttänyt legenda Tauno-Tappi-Suojanen.

Sain työskennellä myös hänen hovissaan maamme kevyen musiikin kevään ajan. Tappi kokosi maamme viihde-elämän edustajia ja sitten lähdettiin potkurikoneella Las Palmasiin. Mukana ei ollut orkesterini ensimmäinen solisti Irwin, mutta meno oli kuin Veksin sanoituksissa. Jo silloin. Ryhmässämme Tapin lisäksi olivat mm. Vesa Enne, Veikko Tuomi, Oiva Vaitola, Eino Grön, Juhani Markola ja Junnu Vainio.

Meno oli infernaalista enkä kerro kuin pienen pienen osan.
Markolan Jussi oli kova poika ottamaan aurinkoa. Hän aloitti päivittäisen ruskettumisen ensin vartin kerrallaan Ja sitten vähin erin lisää. Ei silloin kunnon kertoimia aurinkovoiteissa ollut. Kun Jussin nenä alkoi punertaa ympäristöään enemmän, Junnu Vainio leikkasi pahvista nenän päälle pienen kiilan auringon suojaksi. Toimihan se. Eräänä päivänä Jussi oli nauttinut rakastamaansa punaviiniä toisenkin lasillisen ja niinpä nukahdus aurinkoon oli ymmärrettävä seuraus.

Annan Vainion Junnulle anteeksi, koska tiedän Jussin antaneen minulle anteeksi tyhmät toimemme. Leikkasimme pahvista naaman kokoisen laatan, jonka keskelle leikkasimme edelleen nenään mentävän aukon. Tämän sitten vaihdoimme Jussin nenäsuojan paikalle. Jussi nukkui piitkään. Herätessään hän huomasi tekemämme jäynän. Eikä siinä vielä kaikki. Pahvisen naamasuojan poistettuaan paljastui keskeltä tulipunainen, jo siihen mennessä kaksi kerrosta kesinyt upea klyyvari. Olimme Junnun kanssa etäällä ja valmistauduimme nopeaan etääntymiseen. Mutta vielä mitä. Jussin sydämen pohjalta tuleva nauru raikuu vieläkin muistojeni syövereissä. Upea kaveri.




Viihdemaailman vintiöt 11.3.16

 
Menovinkki Perjantaireseptiläisille:
 
Herrankukkaron kaikille avoin Maasavusauna lämpiää Lankalauantaina 26.3.2016. Rentoudu maailman suurimman Maasavusaunan lauteilla ja virkisty Kaislikkokylpylän lämminvesialtaissa. Ja kun herkullisen saaristolaisruoankin saa valmiista pöydästä niin mitäpä sitä voisi enempää pyytää?
 
Lue lisää
 

 
Vaniljakastike 11.3.16
 
 
VANILJAKASTIKE
 
Niille, jotka pitävät vaniljakastikkeesta esimerkiksi pannukakun ja lättyjen kera, mutta jotka kavahtavat kaupan valmistuotteen pikkupränttäyksellä olevaa sisältöä, tässä vaihtoehto heille:

0,5 l maitoa

3 munankeltuaista
vaniljatanko
2 rkl hunajaa
2 tl perunajauhoa
2 dl kunnon kermaa

Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja raaputa siemenet tangon sisältä kattilaan, lisää myös itse tanko. Kuumenna kattilassa kaikki muu paitsi kerma koko ajan vispaten, kunnes on sakeaa. Tarkista maku. Jatka vatkaamista kunnes jäähtyy. Poista vaniljatanko. Kerma vatkataan vaahdoksi ja lisätään jälleen vatkaten joukkoon. Aikamoista vatkaamista. Käsin tai koneella. Käsin parempi. Häipyy samalla muutama kalori.
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 4. maaliskuuta 2016



KOULURUOKAA


Suomi on ilmaisen kouluruokailun alkumaa. Jo 1800-luvulla kiertokouluissa (jossa opettaja kulki oppilaiden kanssa talosta taloon vuoropäivinä) talon emäntä useasti valmisti ruokaa vieraileville koululaisille. Vieraanvaraisuutta sekin. Sodan jälkeen, kun lapset kärsivät yleisesti aliravitsemuksesta, erityisesti monien vitamiinien puutteesta, yhteiskuntamme edusmiehet tekivät uskomattoman kauaskantoisen päätöksen. Tehtiin laki vuonna 1948 , että yhteiskuntamme tarjosi jokaiselle koululaiselle kouluruoan.

Samalla kun Neuvostoliittoon rakennettiin laivoja, koneita ym, sekä vietiin tuhansia junavaunullisia muuta tavaraa, tämä pieni ja köyhä maa ensimmäisenä maailmassa aloitti yleisen kouluruokailun. Se oli uskomaton suoritus isänmaaltamme. Nykymittapuun mukaan ruoka olisi ”yök yök”, mutta se oli ravitsevaa ja sitä riitti. Lapset söivät, eivätkä kitisseet ja kasvoivat terveinä rakentamaan kotomaatamme. Tämä vaan tuli mieleen, kun seuraan nykyistä kouluruokakeskustelua. Lyökin mammani sanoisi, että ”saisivat hävetä silmät päästään”. On uskomatonta, että tänä päivänä ilmaista kouluruokaa ei ole tietääkseni vieläkään esimerkiksi Norjassa. Eikä monessa muussakaan Euroopan maassa. Puhumattakaan kehitysmaista.


Tämä aihe tuli mieleen, kun perheyrityksemme avustushanke Lotus Hill käynnisti vuosi sitten Sri Lankassa saaren ensimmäisen ilmaisen kouluruokailun rakentamassamme köyhien lasten koulussa. Voi sitä iloa ja riemua. Monille lapsille se on päivän ainoa ateria. Se antaa heille voimaa ja puhtia myös koulutyöskentelyyn. Tyhjällä vatsalla on vaikea oppia.

Olihan se kouluruoka aikanaan varsin persoonallista käytettävien varojen rajoittamana. Oli kaljavelliä ja puuroja. Leivät ja maidon patenttikorkkisessa limonadipullossa jokainen toi kotoaan. Syksyisin käytiin luokan kanssa marjoja ja sieniä poimimassa. Isommat maatalot lahjoitti
vat perunoita ja omenia. Lapsuuteni koulussa oli vuoroviikoin eri keittäjät. Toinen taitava kokki ja toinen melkoinen tumpelo. Hän osasi polttaa joka ainoa kerta helmivellinkin pohjaan. Kerroimme toisillemme, että keittäjä oli niin taitava, että osasi keittää kaivovedenkin pohjaan.

Suosituin kouluruoka kautta aikojen on varmasti ollut makaronilaatikko. Samaa pullatavaraa kuin nytkin. Silloin vain ei tiedetty, että se oli pastaa tai spagettia, jossa on reikä keskellä. Hyvältä maistui. Meille tuli kouluun kerran uusi oppilas Raisiosta. Hän oli kovasti hienompi kuin me maalaiset. Kysyin kerran, mitä hänen isänsä tekee työkseen? Se on Raision makaronitehtaalla ja ampuu siellä makaroneihin reikiä. Uskoimme häntä, hän kun oli melkein kaupungista tullut.


Kouluruokaa 4.3.16


Melkoinen kalakastike Aioli 4.3.16
AIOLI - MELKOINEN KALAKASTIKE

2 dl rypsiöljyä huoneenlämpöisenä
2 pientä tai 1 iso valkosipulin kynsi

2 munakeltuaista huoneenlämpöisenä
1,5 rkl tyrnimehua (tai sen puutteessa sitruunan mehua)
Valkopippuria rouhittuna myllystä hiukkasen
Vajaa teelusikallinen suolaa

Pilko valkosipuli mahdollisimman pieneksi ensi murskaamalla leveällä veitsillä se littanaksi. Vatkaa joukkoon käsin tai sähkövatkaimella munakeltuaiset, tyrnimehu, valkopipppuri ja suola.

Nyt tulee tiukka vaihe: Lisää ihan vähän tipotellen joukkoon öljy. Koko ajan vatkaten. Kun seos vahvenee lisää loput öljystä pienen pienenä liruna koko ajan vatkaten.

Kastike toimii oivallisesti myös paistetun tai grillatun lihan kanssa. Huikopalana vaikka äkäsesti aamulla leivän päällä. Valkosipuli tekee höveliään mielen.

Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen