perjantai 26. helmikuuta 2016


PORTTIKIELTO

Olen saanut elää rikkaan elämän. Yksi rikkauksistani on ollut uskomaton ystäväpiiri. Ja uskokaa tai älkää, myös naapurit. Monella tapaa persoonalliset naapurit. Kotini naapurina Naantalin Vanhankaupungin rannassa on ollut 70-luvun alusta lähtien Tawastin Kilta niminen ravintola. Nyttemmin Uusi Kilta. Sen perustajayrittäjästä Mäkisen Penasta olen kertonut jo monta tarinaa ja kerron vastakin. Samoin hänen persoonallisesta isäpuolestaan, eli PAPPASTA. Vanha sillilaivan seilori. Harmaapartainen mies kuin suoraan elokuvista. Hän oli vahvasti ruotsinkielinen ja suomen kieli taipui hyvin persoonallisesti. Kaikkien rakastama portsaripappa, joka teki vakituisten juopahtavien paikallisten kanssa OP-sopimuksia. 50 markkaa per kesä portieripalveluista. Uskomaton idea aktivoida kävijöitä. Tyyliin: Mennään nyt Kiltaan, kun ovimaksukin on jo maksettu!

Naantali on ravintoloiden kaupunki ja tarjontaa on jokaiselle sosiaaliluokalle ja jokaiselle kastille. Naantalin Seurahuone, oli kastimaailman toisella reunalla kuin Tawastin Kilta. Tai sanotaan, että se oli vähemmän fiini. Hyvä ruoka siellä oli, kun Pursiaisen rouva sitä piti. High sesonki oli aamuisin klo 9-10 Eräänä päivänä hieman laitapuolelle kallellaan oleva kaveri pyrki Kiltaan. Pappa seisoi tomerana portilla ja esti sisäänpääsyn. ”Kertokaa yksikin syys, miksi en pääse sisään,” valitti kaveri. Pappa vei hänet eteisen suuren kuvastimen eteen ja totesi:

”Sinä katso peili. Ja mene sitte Seurahuone”.

Kaveri ryntäsi kuitenkin baaritiskille, jolloin Pappa lempeästi nosti miehen kadulle ja totesi: ”Sinä nyt saada elinikäine porttikielto”. Tuomittu mies nosti kauhean äläkän ja huusi, että hän tekee tästä vielä valituksen. ”Sinä tee valitus. Minä anta kaksi viikko lisää porttikielto”.


Porttikielto 26.2.16


Mätiherkku 26.2.16
TOISENLAINEN MÄTIHERKKU
Valmistetaan kokonaisesta perkaamattomasta kalasta. Made on alkutalvesta on paras, mutta myös muut mätikalat käyvät. Tein kerran jopa ahvenesta mätiherkun alla olevan reseptin mukaan: elettiin 70-luvun puoliväliä. Olin matkalla kotoani Naantalista Kustavin Merimotelliin, kun pikkutroolarini kapsahti laakean kalliomatalikon päälle eikä suostunut omin voimin irtoamaan. Oli ilta. Heitin verkot veteen yöksi ja menin nukkumaan. Aamulla koin verkot. Ne olivat täynnä mätiahvenia! Oli kevät ja ahvenen kutuaika. Minäkin olin silloin vielä poikamies.

Muutama mätikala
Merisuolaa
Mustapippuria rouhittuna myllystä
Punasipulia
Kermaa
Ruisleipää tai näkkäriä

Perkaa mätikalat ja ota mäti sekä maksa talteen. Suolaa mäti hienolla merisuolalla ja anna vetäytyä hetken, tai tee 10%-suolavesiliuos ja anna mädin olla siinä viisi minuuttia. Keitä kalan maksa vedessä, jossa on suolaa, maustepippuria ja sipulimursketta. Kun maksa on jäähtynyt, murskataan se ja sekoitetaan kermaan ja sitten kermaseos vielä mätiin.

Ruisleivälle tai näkkärille ohuiden punasipulilastujen kera ja kylmää maitoa. En unohda koskaan tuota nautintoa. Kaverini nyppäsi alukseni pois karilta. Annoin palkkioksi kaksi isoa ”Tuulveden mätileipää” (Tuulvesi on Taivassalon ja Kustavin välinen aukko).
Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 19. helmikuuta 2016


MITÄ PIHVISI SISÄLTÄÄ

Mikä lie kulinaarinen elämys kirvoitti muistilokeroistani tämän tositarinan vuosien takaa. Naantalin Kaivohuoneellakin keittiöpäällikkönä toiminut PAAVO oli nuorena poikana opissa Tukholman legendaarisessa Oopperakellarissa, josta nuoret kokit hakivat siipiä uralleen. Ravintolan henkilökunta valitteli toistuvasti henkilökuntaruoan tasoa. Normaalisti kokolihaa ei henkilökunnalle tarjota. Korkeatason ravintolassa tehtiin tässäkin poikkeus.

Kun henkilökunta alkoi valittaa pihvien sitkeydestä, Paavo tuskastui ja päätti antaa opetuksen. Hän valmisti wienerleikkeen, jonka hän paneroi paksulti ja maustoi viimeisen päälle. Henkilökunta söi ja kehui maasta taivaaseen. Kerrankin suussa sulavaa mureaa leikelihaa.

Paavo kuunteli vuodatusta ja teki täyskäännöksen. Hänen tarkoituksenaan oli antaa kunnon opetus narisijoille, mutta nyt hän huomasi, että lienee parasta pitää suunsa kiinni. Oman turvallisuutensa vuoksi. Paavo näet oli paneerannut ja maustanut oivan palan vessapaperia, jonka hän sitten paistoi runsaassa voissa.


Mitä pihvisi sisältää 19.2.16


 
Savukalapannukakku 19.2.16
 
 
SAVUKALAPANNUKAKUT
 
200 g savukalaa
4 munaa

0,5l punaista maitoa
lasillinen (1,5 dl) vettä
2 dl vehnäjauhoja
voita

Vatkaa munat, vesi, maito ja vehnäjauhot yhtenäiseksi taikinaksi. Kaada joukkoon pieneksi pilkotut savukalan palat. Myös graavi kala käy hyvin pieneksi pilkottuna. Paistinpannussa sulatetaan voi ruskeaksi ja kaadetaan edellä oleva taikina vain pohjalle yhtenäiseksi matoksi. Ei paksuksi. Paistetaan vain toiselta puolelta. Nostetaan pois ja kääritään rullalle.
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 12. helmikuuta 2016


ALVILLA VAI ILMAN
 

Yrityksemme omistaa Turku Touringin kanssa yhteistyössä ravihevosen, joka on nimeltään KISS MY TURKU. Hauskaa touhua nämä ravijutut. Ja ravimiesten jutut ennen kaikkea.

Meidän yhteyshenkilöllämme on iso vuokratalli, jossa hän pitää kymmeniä muiden omistamia ravureita. Mukana on myös eräs heimoveli, joka ensimmäisen laskun saatuaan hermostui sen suuruutta. Kun laskussa oli erittely kuukauden aikana käytetyistä rehuista lisättynä ALVILLA (+alv), mies soitti hädissään tallille ja ilmoitti, että hänen pollelleen ei tarvitse syöttää sitä alvia, kun se on niin kallista.

Alvilla vai ilman 12.2.16

 
Toisenlainen ystävänpäivän muistaminen:
 
Anna köyhälle srilankalaislapselle mahdollisuus ylittää kouluunmenon kynnys. Osta hänelle koulukengät. Heillä se on näin pienestä kiinni. Klikkaa www.positiivarit.fi/lotushill ja sieltä "Tule tukijäseneksi" Yhden lapsen koulukengät 6 €. Kolmellakymmenellä eurolla viidelle lapselle. Se on ystävyyttä parhaimmillaan.
 

 
Ystävänpäivän Caesar salaatti 12.2.
 
 
YSTÄVÄNPÄIVÄN CAESARSALAATTI
 
Oletteko kuulleet tarinan caesar-salaatin keksimisestä? Ei se mitään. Kerron sen uudelleen: USA:n Meksikon suurlähetystössä vietettiin joskus 60-luvulla Ystävänpäivää. Ruokaa oli paljon enemmän kuin vieraat söivät. Vastuuntuntoinen kokki ei raskinut jättää jäljelle jääneitä kanan-, kalan- ym paloja roskiin, vaan otti säilöön jääkaappiin. Hän teki niistä seuraavina päivinä ruokaa. Mutta uudelleen lämmitettynä kalat ja kanat kuivuvat ja kylmänä niiden maku pelkästään sellaisena oli vaatimatonta.

Niinpä tämä kokki pilkkoi mukaan tuoreita vihanneksia. Tomaattia, salaattia, kurkkua jne. Lopuksi hän rikkoi pinnalle jäljelle jäänyttä parmesan juustoa pieniksi muruiksi. Ja jotta maku tuimentuisi, hän teki kastikkeen, jonka ainesosana merkittävimpänä oli anjovis palat. Lähetystön väki oli haltioissaan uudesta ruoasta. Se saikin heti nimensä keksijäkokin mukaan. Kokin nimi oli Caesar

Resepti levisi sitten aikanaan Eurooppaan. Mutta jostain syystä ei Italiaan. Italialaiset kokit soittivat Pariisiin kollegoilleen ja ihmettelivät siellä maineeseen nousseen uuden ruoan salaisuutta. Caesar salaatti? Kyllä he sen ukon tietää, mutta miten se siihen ruokaan liittyy?

No - me nyt tiedämme. Ei ole Caesar salaatti italialainen. Ei ole hampurilainen saksalainen, ei ole ranskalaiset perunat ranskalaisia eikä porilainen alun perin porilainen.

Annan tässä samalla pari pikku vinkkiä omatekoiseen caesarsalaattiin. Vaalean leivän krutonkien sijaan leikkaa oikeaa saaristoleipää pieniksi palasiksi. Voitele kevyesti ruokaöljyllä ja laita uuniin, kunnes on rapeita. Oman kastikkeen voit tehdä helposti kermaviilistä sekoittamalla joukkoon pieneksi leikattuja anjoviksen palasia. Lurauta lientä joukkoon ja sekoitus. Hyvää ystävänpäivää!

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 5. helmikuuta 2016


TAMMISEN ANTON LOKKITRAGEDIA
 

Naapurisaaremme, Aaslaluodon legendaarinen Tammisen Anto, oli niitä miehiä, joille aina sattui jotakin. Eikä aina kaikki mennyt kuin Strömsjössä. Kuten esimerkiksi tämä yllättävä tositarina:

Anton kotilaiturin ulkopuolella oli pieni kallionklupu, jota lokit pitivät taukopaikkanaan ja toilettina. Ruoan linnut kävivät hakemassa Anton troolarin kannelta ja laiturilta, silakoita, joita sinne oli tippunut. Tämän Anto vielä hyväksyi, pitiväthän lokit paikat puhtaina. Mutta se oli Antolle liikaa, että röyhkeimmät kävivät nappaamassa lounaansa täysinäisistä silakkalaatikoista, jotka odottivat laiturilla kalatukkuun viemistä.

Kun röyhkeys vain kasvoi, ja noin 100 m päässä olevan kallionklupun väri vaan valkeni entisestään, alkoi Anton mitta täyttyä. Hän luuli olevansa ovela.
Kun hänen asettamaansa lokkiverkkoon tarttui lokki, Anto sitoi sen jalkoihin dynamiittipötkön. Ammattimiehet kutsuvat sitä dynamiittipaskaksi. Sytytettyään nallin päässä olevan sytytyslangan, jonka palamisen eteneminen riitti lokin lentoajan kyseiselle ulkohuusipaikalle, Anto nosti linnun ilmaan. Se suuntasi –aivan oikein Anton arvion mukaan – suoraa tietä kallioluodolle.

Dynamiittipötkö painoikin liikaa, ja lokki kääntyi saman tien takaisin. Viimeisillä voimillaan se lensi Anton mökkiä kohden. Anto oli sitonut räjähdeaineen heikosti, ja niin pötkö tipahti lokin jaloista alas. Se putosi keskelle Anton juuri rakentamaa rantavajaa, jonka kattopelti loisti kirkkaana uutuutta hohtaen saariston auringossa. Samalla hetkellä, kun pötkö saavutti peltikaton, sytytyslanka oli palanut loppuun ja nalli räjäytti dynamiittipaskan.
Lopun arvannettekin. Peltikatto oli rullalla. Anto repi harventuneita hiuksiaan. Tokaisi kauheimman sanansa, mitä osasi: ”Perskules perskules. Voi perskules, minkä teki. Kaiken kukkuraksi kallioluodolta kuulunut lokkien kirkuna kuullosti aivan naurulta. Nehän olivatkin naurulokkeja.


Tammisen Anton lokkitragedia 5.2.16


 
Curry munat 5.2.16
 
 
CURRYMUNAT
 
Kirjoitan tätä reseptiä hymyjen saarella Ceylonilla, Sri Lankan valtiossa, jossa olemme toimineet joka talvi avustushankkeessamme jo lähes 20 vuoden ajan. Maassa maan tavalla. Siksi luonnollisesti syömme paikallista ruokaa. Paikallisilla raaka-aineilla ja perinteiden mukaan valmistettuna. Siksi tämä resepti. Sain syödäkseni hyvän ystävämme tekemänä. Oli niin hyvä, että aamullakin suu oli vielä naurussa. Älä ota ainesluetteloa kirjaimellisesti. Sovella ja sävellä. Pääasia, että saat syödä kunnolla ja hyvää ruokaa. Sitten ei harmita lainkaan niin paljon. Mikäkö? No yhtään mikään. Hyvä ruoka on sellaiseen auttava.

4-6 hengelle

Ainesosat:
6 kananmunaa

185 ml kookosöljyä
puolikas punasipuli
2 muusattua valkosipulin kynttä
1-2 kokonaista vihreää chiliä (3-4 cm pitkiä) halkaistuna pitkittäin 4 osaan.
2 tomaattia lohkottuna
1-2 tl paahdettua curryjauhetta
1 tl kurkumaa
1 tl sinapinsiemeniä
1 tl sarviapilan siemeniä
1/2 tl suolaa
ripaus chilijauhetta
250 g kookoskermaa , tarvittaessa

Teko-ohje:
Keitä kananmunat kypsiksi ja poista kuoret. Tökkää haarukalla muutama reikä munaan. Lämmitä kookosöljy ja paista kananmuna kunnes ovat kullankeltaisia. Ota munat pois pannulta. Paista sipuli, valkosipuli, chili ja tomaatit 5 min verran. Lisää mausteet ja paista 2 min lisää. Lisää kookoskerma ja munat. Maistele. Keitä miedolla lämmöllä/hauduta 10 min. Makua voi laimentaa lisäämällä kookoskermaa.

Syödään keitetyn riisin kanssa. Mutta jos hiukankin ollaan ympäristövastuullisia ja kestävän kehityksen toteuttajia ja terveellisen sekä hyvän maun ystäviä, Suomessa riisi korvataan haudutetuilla ohra- tai kaurasuurimoilla. (Ohratto tai kauratto) Muista, että riisikilon kasvattamiseen tarvitaan 50 000 siirrettyä litraa vettä. Ohran ja kauran kasvattamiseen ei litraakaan siirrettyä vettä kastelukanavien kautta. Se mitä taivaalta tulee, riittää. Mietihän tätä:)

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen