perjantai 25. syyskuuta 2015


SITKEÄN PITSAPOHJAN SALAISUUS

Suviravintolamme Vaakahuoneen Paviljongin asiakaspalautteet olen keskittänyt itsekkäästi itselleni. Kas kun on niin mukava vastaanottaa kehuja.

Viime keväänä koin yllätyksen. Sain vastaanottaa useita valituksia pitsapohjiemme sitkeydestä. Vastaan aina henkilökohtaisesti palautteisiin huolella. Selvittelin tätäkin ongelmaa oikein kunnolla. Ihmettelin ”kauhiast”, kuten Tuntemattoman Sotilaan Hietanen. Käytämme aivan samoja pitsapohjia kuin vuosikausia aiemminkin. Soitin valmistajalle ja pohdimme yhdessä ongelmaa, johon ei tuntunut löytyvän mitään järjellistä selitystä. Lisää valituksia sitkeistä pitsapohjista tuli lisää. Vaihdoimme toisen valmistajan pitsapohjiin, mutta valitukset eivät tyrehtyneet.

Sitten tajusin. Valitukset loppuivat kuin leikaten, siihen paikkaan. Tajusin, että samat ruokailuvälineemme ovat pyörineet astianpesukoneessa jo 30 vuotta. Ostimme uudet veitset. Palautteita tulee edelleen. ”Suurkiitos, teidän ravintolassanne on kaupungin parhaat, rapeat pohjat.”


Pizzapohjan salaisuus 25.9.16


 
Paistettu siikaa 25.9.15
 
 
KIVELLÄ PAISTETTUA LOISTOKARIN SIIKAA
 
Neljälle:
- noin 1 kg siikafilettä
- voita
- merisuolaa
- valkopippuria
- tilliä

Pese huolella luonnon laattakivi esimerkiksi vuolukivi tai kaupasta ostettu nk. pitsakivi. Lämmitä se ensin grillin päällä kuumaksi. Anna hieman jäähtyjä ja lisää reilusti voita, jonka levität kivelle. Ennen kuin voi valuu pois, lisää siikafileet ja ripottele päälle hienoa merisuolaa ja valkopippuria. Nosta takaisin ritilälle ja paista kullan ruskeiksi molemmin puolin. Vain 2-3 minuuttia per puoli. Älä ota nahkaa pois, siitä tulee rapeaa herkkua. Ripottele päälle tillin oksia.

Nautintoa voi jatkaa kypsentämällä kaurasuurimoita lähes kypsäksi ja sekoittamalla siihen vähän voita. Mummon kurkku sopii myös erinomaisesti kokonaisuuteen tillin kera.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 18. syyskuuta 2015


No voihan vesilintu, tämäkin vielä!

Olimme 80-luvun alkuvuosina troolarillamme saaristossa, Ahvenanmaan pohjoispuolella. Valkoisilla vesillä. (Merikortissa mittaamattomat vedet ovat valkoisella). Yövyimme ankkurissa kauniin saaren puhtissa (poukamassa). Oli kevät. Heräsimme varhain aamulla keskellä merenpäällistä paratiisia. Taivaallinen rauha. Meri tyyni kuin peili. Aurinko nousi pehmeän iloisesti ja linnut konsertoivat innolla. Viereisen lahden poukamaan oli kokoontunut useiden kymmenien vesilintujen, haahkojen parvi, joka tapansa mukaan ääntelehti vilkkaasti. Aivan hiljaa nousimme 4 vuotiaan Meri-tyttäreni kanssa kannelle, häiritsemättä lintuja. Tovin tilannetta seurattuamme Meri kuiskasi korvaani. ”Isi! Nuo linnut pitää palaveria, niin kuin sinäkin aina siellä virmassasi”.



Lapsen logiikkaa 18.9.15


 
Sieniohratto 18.9 15
 
 
SIENIOHRATTO
 
Minä ainakin välttelen risoton ja muiden riisiruokien syömistä. Monestakin syystä. Ensiksi: riisi ei ole monipuolisesti ravitsevaa, joskin hyvää vatsan täytettä. Toiseksi: Riisiä kasvatettaessa maailman luonnonvaroista hiipuvaa puhdasta juomavettä kulutetaan valtavia määriä. Kolmanneksi: Kehitysmaissa, kuten esim. Bangladeshissa ja Sri Lankassa riisiä myrkytetään surutta muualla kiellettyjä kasvimyrkkyjä, kuten DDT :tä. Myrkyttäjät hoitavat työnsä ilman minkäänlaista suojaa suoraan hengittäen näitä myrkkyjä. Neljänneksi: Riisiä kuljetetaan meille toiselta puolelta maailmaa, se on kestämätöntä kehitystä. Viidenneksi: Riisin hinnasta vain murto-osa jää viljelijöille. Vain muutama prosentti. Suurin osa hukkuu matkalla erilaisiin kansainvälisen kaupan lokeroihin, yleensä monikansallisille yrityksille ja pörssien osakkeenomistajille.

Eikä tässä vielä kaikki! Kuudenneksi: Me suomalaiset voimme korvata tämän mauttoman ja vähän terveysvaikutteisia ainesosia sisältävän tuotteen täysin kotimaisella, suomalaiselle tuotteella, joka on puhdasta, energiaa antavaa, terveellistä lisäaineetonta ilman myrkkyjä kasvatettua ja pelkällä taivaan sateella kasteltua tuotetta, joka kaiken lisäksi maistuu aivan uskomattoman hyvältä. Eikä tarvitse makulisänä chilejä sun muita marakatin mausteita. Rahat jäävät 100% Suomeen ja viljelijät saavat siitä osan elantoansa. Jo 5000 vuotta sitten, kun viljakasvit saapuivat Suomeen, ne jalostautuivat luonnonmukaisesti meidän leipämme perusraaka-aineeksi. Sellaisia ovat erityisesti RUIS, KAURA ja lähes unhoon jäänyt OHRA.
On niin hienoa ja on niin fiiniä tilata ravintolassa eksoottisia kampasimpukoita ja valkoista riisiä chilikastikkeessa. Voihan verokirja!

Ostakaa ohrasuurimoita ja kerätkää metsästä sieniä, ja tehkää maailman maukkainta ja ravitsevinta ruokaa. Tässä ohje:

2 dl rikottuja ohrasuurimoita
1/2 sipulia kuutioina
6 dl kasvislientä
100 g voita
300 g tuoreita tai pakastettuja herkkutatteja ja kantarelleja
timjamia
suolaa
valkopippuria
1 valkosipulin kynsi murskattuna

Freesaa sipulikuutiot, valkosipuli ja sienet öljyssä 2 min. Lisää ohrasuurimot ja pyöräytä. Lisää kasvislientä hiljalleen noin 20 min ajan, kunnes suurimot ovat vähän vaille kypsiä - al dente. Mausta suolalla, valkopippurilla ja timjamilla

Lopuksi laita voi joukkoon. Koostumuksen tulee olla kermainen.
Jos uskot minua, saat itsellesi upeata ja maistuvaa ruokaa. Ja edullista. Olet mukana omalla osuudellasi myös kestävässä kehityksessä ja kotimaan talouden tukemisessa. Pienellä, mutta tärkeällä osuudella. Kiitos, että haluat olla mukana.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 11. syyskuuta 2015



ATLANTIN YLITTÄJÄT

Perheellämme on yksi yhteinen harrastus. Purjehdus. Joskin suoritamme sitä erillään toisistamme. Minä olen jo jonkin aikaa purjehtinut Hai- veneelläni enää muistoissani. Vuosien mittaan sijoitukseni ovat kummasti parantuneet. Vaimoni hätkähdytti sijoituksellaan aikanaan tyttökavereidensa kanssa naismiehistöisellä Hai-veneellä jopa Hangon regatassa miesmiehistöjä. Samaisessa kisassa olin minäkin kerran ensimmäisellä kääntöpoijulla ensimmäisenä. Se oli sellainen saavutus, että vatsani meni saman tien kuralle ja putosimme toiseksi.

Poikamme Karioskari on perheemme ehdoton osaaja purjehduksella. Takavuosina hän purjehti kymmenmetrisellä veneellä 18-vuotiaiden kavereidensa kanssa kaksikin kertaa Atlantin yli. Itse hän oli nestori, juuri täyttänyt 20 vuotta. Uskomaton suoritus. Minun Atlantin ylitykseni jäi legendaarisen Queen Elisabeth-laivan matkustajan muodossa.


Suuri osa Atlantin valtameren ylittäjistä lähtee Kanarian saarilta myönteisten tuulien vuoksi. Niin myös poikamme venekunta. Siltä ajalta on peräisin uskomaton tarina yksinpurjehtijasta, joka starttasi Teneriffan Santa Cruzista. Epäonnekseen hän ei osannut sanaakaan espanjan kieltä. Hankkiessaan muonaa rapakon ylitykseen, hän päätyi ostamaan paikallisesta marketista pääasiassa säilykkeitä niiden säilyvyyden vuoksi. Teksti jäi tunnistamattomaksi, mutta lihaa niissä näkyi olevan. Siis matkaan.
Pitkälti yli kuukauden purjehduksen jälkeen hän saapui Caribialle, samaan satamaan poikamme kanssa. Vastassa oli yksinpurjehtijan vaimo, joka ensi töikseen ryhtyi ihmettelemään miehensä pitkää, mutta kauniin kiiltävää tukkaa. Selvisihän syy siihen. Tämä espanjankielitaidoton oli ostanut vahingossa koko lastin koiranruokaa.


Atlantin ylittäjät 11.9.15


 
Mansikkaherkku 11.9.15
 
 
MANSIKKAHERKKU
 
Tiedättehän, että siideri on viinin äiti. Jo ennen viinin keksimistä arabit, islamilaiset maurit, valmistivat omenoista kupperkeikkajuomaa eteläisessä Espanjassa. Espanjassa siideriä arvostetaan vieläkin paikallisena ´shamppanjana´. Sitä tarjotaan shamppanjamallisissa pulloissa, champpanjacoolerissa jäiden kera. Kokeilkaa joskus. Tilausnimi on SIDRA. Hienon hienostunutta hellejuomaa erityisesti.

Espanjassa siideri kehittyi aikojen saatossa, kunnes se liukeni Kanaalin yli Englantiin. Siellä se kiinnittäytyi vuosisadoiksi irlantilaisten myötäeläessä. Vasta 60-luvulla se rantautui Suomeen. Mutta alkuperäisestä siideristä ei ole paljoakaan jäljellä. Lukekaahan Puolikuiva siiderikirja. Se on hauska ja valaiseva. Sen tiedon innoittamana minusta tuli aikanaan siiderihullu. Kaiken muun hulluuden lisäksi. Ja sen pitää olla käymisen kautta valmistunutta. Sakkaista. Kuten se oli jo ennen viiniä. Ja nyt taas. Lukekaa etikettiä. Ei enää spriillä terästettyä mehua.


Perustin jo yli 20 v sitten Aurajokirannan Vaakahuoneelle siideribaarin. 64 erilaista siideriä. On muuten monenlaisessa ruoanvalmistuksessa oiva osa.

1,5 l mansikoita
Pullo siideriä. Mielellään kuivaa tai puolikuivaa käymistuotetta. Irlantilaista- totta kai.
2 rkl hunajaa
1 juomalasillinen pähkinärouhetta
1 tl kanelijauhetta

Pilko mansikka siivuiksi ja laita ne likoamaan siideriin puoleksi tunniksi.
Tee kastike, jossa on hunajaa, liotuksesta otettua siideriä ja kanelia.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.