torstai 18. kesäkuuta 2015


TOISENLAINEN JUHANNUS

Tämä tositarina on kaikessa karmeudessaan kuitenkin positiivinen. Sillä juhannus 50 vuotta sitten oli jäädä viimeisekseni. Jäin henkiin ja nyt kirjoittelen tätä muistelmaani. Voiko olla enää parempaa perustetta olla onnellinen. Siksi tämäkin tarina on positiivinen. Onnellisen miehen tarina.

Juhannuspäivän yönä 1965 olimme palaamassa parhaan kaverini Virtasen Ismon (Issun) kanssa Iniön Seurojentalojen tansseista. Kulkuvälineenä oli Rauman Opettajaseminaarissa tekemäni vene, jossa oli 20 hv Monark-perämoottori. Tullessamme Åse
lholman salmesta ulos isolle Iniön aukolle selkisi todellisuus. Tuuli oli kova ja meri myrskysi vaahtopäinä. Beaufortteja oli paljon. Nykymetreissä arvioiden 16–18 m/sek. Liikaa, pienelle veneellemme. Palvelin silloin Merivoimissa, Pansion Laivastoasemalla, ja sunnuntailomani oli päättymässä. Otin riskin. Myötätuuli vielä. Luotin veneeseeni ja myös itseeni.

Olimme päässeet tuskin vaahtoavalle merelle, kun iso aalto heitti veneemme kyljelleen. Ismo istui keskipenkillä, jota en ollut tyhmyyttäni kiinnittänyt kunnolla. Hän pyörähti veteen. Ei auttanut, vaikka hän piti penkistä kiinni tiukasti, koska penkki irtosi. Minä pyörähdin myös, koska istuin takapenkillä pitäen kiinni perämoottorin kahvasta, joka kääntyi poikittain veneen myötä. Ei auttanut siitä kiinni pitäminen. Siinä olimme molemmat vedessä ja seurasimme neuvottomana, kuinka vene kiepahti takaisin normaali asentoon ja jatkoi matkaansa. Silloin ei vielä ollut nk. turvakytkimiä keksitty. Jottei kaikki olisi ollut tarpeeksi dramaattista, vene teki laajan kierroksen ja tuli vauhdilla meitä kohti. Sukelsimme hädissämme ja pelastuimme siitä. Iniön lähellä oleva saari Karlskär oli vain muutaman sadan metrin päässä, mutta tuulen yläpuolella. Ei ollut mahdollisuuksia uida sinne. Ainoa keino oli lähteä uimaan myötäaaltoon, kohti Kustavia. Jälkeenpäin mitattuna matkaa oli 3.2km Ja veden lämpötila alle 14 astetta. Tuntuu alhaiselta, mutta tänä juhannuksena 2015 lämpötila Iniön aukolla on 11–12 astetta.

Ismo riisui nopeasti vaatteensa. Minä en siinä onnistunut, sillä päälläni oli laivaston vartalonmyötäinen asu, jota oli mahdoton riisua. Kauluksen kiinnitysnauhat olivat kuristaa minut kaiken lisäksi. Asu jäi päälleni. Ehkä onnekseni. Aloitimme uinnin, joka tuntui aivan mahdottomalta. Vastaranta siinsi kaukana horisontissa ja vesi oli todella kylmää. Jonkun ajan kauhottuamme ohitimme reimarin. Luulimme sen antavan meille levähdyshetken. Turhaan. Pitkän kiinnityskettingin vuoksi se ei antanut mitään apua meille vaan upposi samalla, kun siihen tartuimme. Käsittämättömän huvittava yksityiskohta muistuu mieleeni. Otin housun taskusta lompakon, ja laitoin sen reimarin koriin talteen. Miksiköhän? Jatkoimme uimista.


Olin valmistunut
uimakoulunopettajaksi 1960 ja opiskeluaikoinani toimin kesät saaristossa uimakoulunopettajana. Sekin ehkä pelasti henkemme. Vaikka Issu oli hyväkuntoinen urheilijanuorukainen, hän alkoi väsyä. Ehkäpä vaatteiden riisuminen ei ollutkaan järkevää. Matkaa rantaan oli vielä runsaasti. Kaverini kertoi, ettei hän ei jaksa enää. ”Jatka Sinä yksin, on tärkeää, ettet jää minua odottamaan. Hukumme molemmat.”

Olin kouluttautunut myös hengenpelastukseen merellä, joten nyt olivat opit tarpeen. Sanoin Ismolle, että minne sitten mennäänkin, yhdessä mennään. Koetetaan nyt mennä rantaan. Yhdessä. Aloin hinata häntä pitäen kättä suun edellä, etteivät aallot olisi suoraan vyöryneet hänen suulleen. Tämäkin oli opetettu minulle.
Lopusta en kovin paljoa muista. Muistan, kuinka jalat yhtäkkiä koskettivat pohjaan. Olimme saapuneet pienen Mustapöllön kallioisen karin rantaan. Hoipuimme saaren suojaiselle puolelle. Näin, kuinka Issun isot verisuonet alkoivat sinertää. Aloin hieroa häntä. Samalla sain oman verenkiertonikin lisääntymään.

Lehtosen Lasse,
kustavilainen kalastaja, oli katsellut myrskyävälle merelle. Hän näki, kuinka yksinäinen vene ilman kuljettajaa kiersi ympyrää holtittomana. Saaristolaisena hän oivalsi, että joku on nyt hädässä. Kalastajafiskarillaan hän alkoi kiertää pitkin rantoja. Saapui kuin Taivaan lahjana meidän saaremme rantaan, josta hän nosti meidät veneeseen. Hän ajoi lähimmän kesämökin rantaan, jossa meille juotettiin kuumaa juotavaa ja laitettiin lämpimien filttien alle. Nukuimme lähes vuorokauden. Sitten pääsimme kotiimme Taivassalon kirkolle. Kunnanlääkäri Laine tutki meidät ja määräsi vuodelepoon vielä vuorokaudeksi ja kirjoitti raportin tapahtuneesta.

Menin Pansion Laivastoasemalle lääkärintodistus mukanani. Eivät uskoneet kertomaani, koska se ei ole mahdollista, 14 asteisessa vedessä niin kauan. Mutta virallinen lääkärintodistus meidän hypotermiastamme pelasti minut sotaoikeudelta. Kerroin heille myös, että voimme hankkia todisteet kalastajalta veneemme ja meidän löytymisestämme. Sanoin myös, että Taivaan Pappa tietää tämän jutun myös tasan tarkkaan. E
i siinä muita tarvita.

Poissaoloni aikana jaettiin kessun jämät. Kertoivat, että minullekin sellaiset oli myönnetty, mutta peruttiin, kun olin puntiksella. Ei se harmittanut, mutta se harmitti, että minut määrättiin maksamaan laivaston kengät, jotka olin riisunut uintiretken alussa. Myös lakki piti maksaa, koska sitä ei ollut mukana. Se oli jäänyt ennen tanssiretkeämme kotiin, jonne sen jätin muistojeni takuumieheksi. Se on vieläkin työhuoneeni hyllyllä. Siitä muistosta maksoin mieluisasti.

Kuten alussa kerroin, tämän tarinan loppu on positiivinen. Monellakin muotoa. Myös siksi, että kesken uintimatkan löimme Ismon kanssa peukalot yhteen ja päätimme, että jos selviämme tästä, koskaan, ei ikinä, puhuta toisistamme pahaa. Arvaatte varmaan, kuinka helppoa sen lupauksen täyttäminen meille molemmille on ollut. Nyt viimeistään varmaan ymmärrätte, että olen perustellusti onnellinen mies. Piti elää aika kauan, ennen kuin sen tajusin. Niin että tällainen positiivinen juhannustarina tällä kertaa. Hyvää ja positiivista Juhannusta kaikille.


Toisenlainen juhannusreissu 18.6.15

KESÄLOMANI
Onnellinen mies nauttii nyt suvesta työn parissa. Kuuntelen elävää musiikkia Aurajokirannassa, höyryän laivalla saaristossa, käyn laituritansseissa Loistokarilla ja saunon Rymättylässä, maailman suurimmassa savusaunassa. 4.7 järjestämme kaikille avoimet SAVUSAUNAFESTIVAALIT. Tulehan nauttimaan aidoista asioista. Lisää www.herrankukkaro.fi

Palaan sähköpostiisi jälleen joskus elokuussa. Jos vaan se sinulle sopii. Ja muista, että positiivisuus on osa viisautta.
 

 
Uudet perunat kylmänä 18.6.15
 
 
UUDET PERUNAT KYLMÄNÄ
 
uusia keitettyjä perunoita kylmänä
tilliä
ruohosipulia
tilliä
smetanaa
sitruunamehua
graavia kalaa

Siivuta perunat laakean astian pohjalle matoksi. Sekoita silputtu ruohosipuli ja sitruunamehu ja kaada perunoiden päälle. Lopuksi graavit kalan siivut päälle ja kukkuraksi ripottele ruohosipulin tai tillin silppua. Ja smetanaa.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 12. kesäkuuta 2015


PIRTUINEN TOSITARINA

Elämäni Naantalin kaislikossa – saarten sylissä – on rikasta ja mielenkiintoista. Semmoista se on ollut kautta aikojen. Pitkän olemishistoriamme ajan. Tänne saapuivat esi-isämme jääkauden poistumisen jälkeen metsästämään ja kalastamaan. Kotisaarellani kalastus onkin säilynyt eineen tuojana näihin päiviin asti. Mutta ei pelkästään ruoasta. Juoda myös pitää. Vilkkaimmat mielikuvitukseltaan osasivat myös yhdistää nämä kaksi nautintoainetta. Kerron tositarinan näistä sadoista tositarinoista. Kaikkea ei voi kertoa, koska on vaarana, että näitä juttujani lukee joku aikuinenkin.

Tämä tarina kertoo legendaarisesta persoonasta naapurisaareltamme. Tammisen Antosta.
Anto oli todellinen persoonallisuus. Aivan uskomaton vilpertti ja mielikuvitukseltaan yltiöpäinen. En pysynyt Anton vauhdissa. Hän asui Aaslan saaressa, aivan Hämmärönsalmen lossin vieressä. Hänellä oli kalastustroolari. Kyllä hän sillä kalastikin. Mutta ´sivutulot´ tulivat pikakäynneiltä aluevesirajamme takaa. Niitä peltisiä laulukirjoja kuljetellen. Sellaisia kanistereita, joiden sisältöä nauttimalla tuli höveliäs mieli ja alkoi laulattaa.

Tullia piti hööpöttää kaikin tavoin. Erityisesti loistavan paikallistuntemuksen avulla eksyttää takaa-ajajia. Anto oli siinä kuuluisa.
Hän osasi ajaa esimerkiksi Airismaan ja Aaslan välisessä salmesta kahden kiven välistä niin, että juuri ja juuri siitä pääsi. Perässä tullut tullivene yleensä sitten karahti karille. Anto vain totesi, että voi voi sentään kun tulevat tänne ´ilman paikallistuntemusta´.

Oppihan tullikin reitit pikkuhiljaa. Mutta silloin Anto otti avukseen kolmannen aistinsa. Ne kaksi muuta aistin kohdetta olivat naiset ja kuperkeikkajuoma. Hän osasi ajamisen sumussa. Siinä toimessakin hän oli uskomaton. Tullilla ei ollut mitään mahdollisuutta. Anto sanoikin, että kisailu heidän kanssaan ei ollut ihan reilua. Anto oli tässä asiassa aika rehellinen.


Mutta rajansa kaikella. Erään tällaisen hakumatkan aikana sumu sakeni niin paksuksi, ettei Anto nähnyt ruoristaan edes troolarinsa keulaa. Takaa-ajossa tulli jäi ankkuriin sumun sakeentuessa, Antonkin oli pakko rantautua. Hänen onnekseen sumun seasta näkyi erään kesämökin laituri. Hän kiinnitti troolarinsa kunnolla ja hörpsyjen jälkeen paneutui makuulle. Kun hän sitten aamu-usvassa heräsi, aurinko alkoi nousta. Sumu oli häipynyt. Nyt oli kiire lähteä lipettiin piilottamaan lasti. Anto käynnisti koneen. Se oli sellainen vanhanajan kuulamoottori, joka ammuttiin käyntiin. Ihan oikeasti. Minullakin on aikanaan sellainen kone ollut. Sitä sanottiin kuulajuntaksi.

Kunnon pamauksen jälkeen kone lähti käyntiin ja mökkiläiset heräsivät hättäännykseen. Eikä tässä vielä kaikki.
Anto ajoi kokka kohisten oman saarensa laituriin ja kiikutti ´laulukirjat´ kiireesti omaan piiloonsa. Olin saapunut samanaikaisesti ruokkimaan kasvattamiani kaloja, jotka uiskentelivat Antolta vuokratulla vesialueella. Siinä sitten kalanpoikasten iloisesti hyppiessä katseeni kiinnittyi Anton troolarin merenpuoleisen kylkeen. Mitä ihmettä siellä onkaan. Kauhea kasa puutavaraa. Selvisihän se. Anto oli aamu-usvassa ja kiireessä unohtanut irrottaa köydet yöpymispaikastaan, kesämökin laiturista. Se laituri lähti mukaan ja koristeli nyt Anton ison ja painavan kalastustroolarin kylkeä.


Pirtuinen tarina 12.6.15


Raparperilätyt 12.6.15
RAPARPERILÄTYT
Tyttären tyttäremme Claudia on upea ja poikkeuksellinen. Kuten kaikki lastenlapset ovat isovanhemmilleen. Hänen äitinsä suuri intohimo parin vuoden ikäisenä olivat suolaiset oliivit. Tyttärensä intohimo on raparperi. Aivan oikein. Olisikohan tuo happamen makunystyrä saanut ylikorostuksen? Claudia rouskuttaa raparperia päivän mittaan metreittäin. Onneksi meidän pihallamme kasvaa iso raparperipuska, vuosikymmenten takaa. Uskon, että juurissa on enemmänkin ikää.

Ei liene vaikea uskoa, että Claudian lempiruoka on lätyt ja raparperi. Eli siis raparperilätyt. Oskari-pappa tekee melkein mitä vaan, kun tyttö halajaa. Kun muutkin syövät niitä, olen happamuutta heikentänyt hunajalla. Onhan raikas ja toisenlainen herkku.


2 isoa raparperia pienen pieneksi pilkottuna tai murskattuna
0,5 l maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
3 rkl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
1 rkl rypsiöljyä

Sekoita tehokkaasti vehnäjauho ja maito. Lisää sekoittaen kananmunat, hunaja, vaniljasokeri ja öljy. Lopuksi sekoita raparperi mukaan.

Anna vetäytyä tovin.

Paista molemmin puolin. Voidellussa lättypannussa tai pannukakkuna uunissa.

Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 5. kesäkuuta 2015


MYRKKYKÄÄRMEEMME

Meillä Herrankukkaron vieraista yli kolmannes on ulkomaalaisia. Monet hyvin eksoottisista maista. Sellaisena he pitävät meidänkin maatamme. Me järjestämme halukkaille erilaisia luontoretkiä. Muistan, kuinka kerran eräs intialainen journalisti oli kovin kiinnostunut luontomme eläväisistä. Käärmeiden maan asukkaan juttu luisui sitten näihin matelijoihin. ”Onko teillä täällä Suomessa paljonkin myrkyllisiä käärmeitä?”

Meillä on tilanne todella hyvä siinä suhteessa, että meillä on vain yksi myrkyllinen käärme. Kyykäärme.”

” Onpahan hyvä juttu. Miksi muuten ette tapa sitä sitten?”


Myrkkykäärmeemme 5.6.15

ERIKOISTARJOUS PERJANTAIRSEPTILÄISILLE JA HEIDÄN YSTÄVILLEEN:

15.6 mennessä varauksen tehneet lukijani saavat Höyrylaiva Ukkopekalle Turku-Naantali-Turku reitille lapset ilmaiseksi vanhempien mukana. Koko kesän 2015. Varaa risteily puh. 02 5153300 tai myyntipalvelu@ukkopekka.fi SALASANA: ” Perjantairesepti.”

Lisätietoja ja aikataulut: www.ukkopekka.fi Katso myös omasta tv-kanavastamme Ukkopekan reitti alle kahdessa minuutissa Turusta Naantaliin. www.herrankukkaro.tv
 

 
Kesämarinadit 5.6.15
 
 
KESÄN MARINADIT
 
Sekoita kesän herkkusoosit maukkaista mausteisista ja tuoreista pihayrteistä.
Morttelissa voi kätevästi hienontaa isotkin pippurit kyytipoikineen rapsakaksi mausteseokseksi. Limetin mehu ja valkosipuli antavat lisää makua moneen marinadiin. Jogurtista tai ruokaöljystä saa oivallisen pohjan marinadeille. Laita marinoituna jääkaappiin esim. muovipussissa vähintään kahdeksi tunniksi ja anna sen jälkeen lämmetä huoneen lämpöiseksi ennen valmistusta.

Sitruunamarinadi:
Sopii kanalle, kasviksille ja vaalealle kalalle.
1,5 dl öljyä
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
nippu tuoretta oreganoa
1 tl merisuolaa
mustapippuria rouhittuna
Sekoita ainekset keskenään

Inkivääri- ja jogurttimarinadi: Sopii kanalle, kalalle ja lampaalle.
2 dl jogurttia
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
pala inkivääriä raastettuna
1-2 limetin mehu ja raastettu kuori
1 tl hienonnettua juustokuminaa
1 tl hienonnettua korianteria
1 tl hienonnettua kardemummaa
1 tl chilijauhetta
1 tl merisuolaa
runsaasti tuoretta minttua
Sekoita ainekset keskenään

Cola-marinadi: Sopii hyvin ribseille ja kasslerille sekä naudanlihalle.
3 dl kolajuomaa
1 dl soijakastiketta
pala tujua tuoretta chiliä
2 rkl Worcestershire-kastiketta
1 tl merisuolaa
Sekoita marinadin ainekset keskenään

Appelsiinimarinadi: Sopii hyvin broilerin ja kalan maustamiseen.
2 appelsiinin puristettu mehu ja 1 raastettu kuori
1 dl öljyä
pala raastettua inkivääriä
4 rkl hunajaa
1 sitruunan mehu
runsaasti mustapippuria rouhittuna
1 tl merisuolaa
Sekoita marinadin ainekset keskenään

Punaviinimarinadi: Sopii hyvin naudanlihan tai riistan marinointiin.
1 dl öljyä
2 rkl soijakastiketta
1 dl punaviiniä
runsaasti mustapippurirouhetta
hieman valkopippurirouhetta
2 valkosipulikynttä hienonnettuna
tuoreita yrttejä hienonnettuna kuten timjamia, rosmariinia ja salviaa
Sekoita ainekset keskenään

Tervamarinadi: Sopii hyvin broilerin ja tai possunlihan marinointiin.
5 dl savuaromista olutta
1 rasia tervapastilleja
1 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa
runsaasti mustapippurirouhetta
Keitä aineksia kattilassa kunnes pastillit ovat sulaneet. Nosta lihat jäähtyneeseen marinadiin ja anna maustua ainakin muutamia tunteja.

Valkoviinimarinadi: Sopii hyvin kalalle.
2 dl valkoviiniä
2 rkl valkoviinietikkaa
kokonaisia maustepippureita
kokonaisia valkopippureita
2 tl sokeria
2 tl raastettua tuoretta piparjuurta
2 tl valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 punasipuli raastettuna
Sekoita marinadin ainekset keskenään.

Sinappimarinadi: Sopii hyvin broilerille, lohelle tai possulle.
1 dl öljyä
1 dl valkoviinietikkaa
4 valkosipulinkynttä
3 rkl soijakastiketta
2 rkl voimakasta sinappia, jossa sinapinsiemenet ovat mukana
loraus sitruunamehua
hyppysellinen sokeria tai hunajaa
Sekoita marinadin ainekset keskenään.

Yrttimarinadi: Sopii hyvin kasviksille. Sopii porsaan- ja naudanlihalle.
1 dl yrttiviinietikkaa
4 rkl öljyä
2 tl sokeria
suolaa
runsaasti hienonnettuja yrttejä, kuten sitruunamelissaa, oreganoa, salviaa ja basilikaa. Sekoita keskenään.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.