perjantai 17. huhtikuuta 2015


VARIKSENPELÄTIN

Niin ne ajat muuttuu. Meikäläinenkin oli virkamiesuransa huipulla 22-vuotiaana kansakoulunopettajana. Syksyllä 1965 kouluni oli pienen Suinulan maalaiskylän kaksiopettajainen koulu Kuorevedellä. Pienissä, kaksiopettajaisissa kouluissa naisopettajat toimivat silloin alakoulun opettajina luokilla 1-2. Miesopettajat toimivat luokilla 3-6 ja samalla johtajaopettajina. Niin minäkin. Sen korkeammalle en ole yltänyt vieläkään. Kun kylässämme ei ollut pappia, olin kylän hierarkiassa ykkösenä. Siis virkani ansiosta. Se toi mukanaan korvantaustat märkänä olevalle pojanhujopille kaikenlaista mielenkiintoista kylän sosiaalisessa elämässä.

Kylän touhukas taiteilijaseura järjesti taidenäyttelyn, jonka tuomariksi kylän johtajaopettaja kutsuttiin. Näytteillä oli kylän suurimman talon heinäpellolla 20 erilaista variksenpelätintä. Tässä vaiheessa en huomannut, minkälaiseen loukkuun olin itseni tällännyt. Laitoin stetsonin päähäni ja aloitin taideteosten tarkastelun. Kokeilin kangasta ja tuulenkestävyyttä sekä peljästystehokkuutta ym. Tein päätökseni ja luovutin sen taiteilijaseuran puheenjohtajalle.

Illalla koulullamme oli päätöstilaisuus ja palkinnot jaettiin. Voittajana toimi täydellisesti kylämme kauppiaan vaimon näköinen pelästys. Pellavasta rakennettu tukka hapsotti kuin Sodoman ja Gomorran tienviitta (ei olisi tiennyt minne päin lähteä) tai kotoisemmin arvioiden se oli kuin viiden kilon naulalaatikko. Yleisöä huvitti kovasti valintani. Mutta sitten se vasta repesi riemuun, kun taiteilijaseuran puheenjohtaja (siviilissä kyläkauppiaan vaimo) julkisti seuran kunniamaininnan variksenpelättimistä. Sen palkinnon sai kylän kansakoulun johtajaopettaja.



Variksenpelätin 17.4.15

 
Taatusti toisenlaista tekemistä:
 
Smoke and Swing, Only for Ladies 25.4
Toisenlainen vappu: WappuBrunssiSauna 1.5
”Ettei tartte sanoa, että aina vaan samanalaista..”.
 
Lue lisää
 

 
Tomaattikala 17.4.15
 
 
TOMAATTIKALA
 
Nyt olisi saatavilla jälleen yksinkertainen ja maistuva lähiruoka. Mitä nyt suolaa ja pippuria mukana. Ihan vähän.

Kyllähän minullakin hyllyssä on kuivumassa mitä merkillisimpiä tykötarpeita. Mutta mitä niitä nyt viemään makua oikeilta asioilta. Chiliäkin tyrkätään joka hiivatin ruokaan. Hyviin, hienoihin ja kalliisiin raaka-aineisiin. Se on kait fiiniä. Nämä muoti-ihmiset eivät taida tietää, että monet mausteet on keksitty ja otettu käyttöön peittämään pilaantuvien ja pilaantuneiden raaka-aineiden makua. Minä tiedän, kun olen asunut vuosikausia mauste-alueilla. Siellä missä pippurikin kasvaa. Siksi ne pippurit hyväksynkin makua piristämään. Mutta ei niitäkään peittämään. Tämän ruoan teko ei kestä kauan. Koko juttu hoituu puolessa tunnissa. Ruokatumpeloltakin. Minä tiedän, kun olen itsekin sellainen.

2-3 nauttijalle:

0,5 kg pudasta ruodotonta kalaa 0,5 kg tomaatteja
100 g purjosipulia
1 tl suolaa
mustapippurirouhetta myllystä vähän
tilliä iso kasa
1 rkl rypsiöljyä paistamiseen

Pilko purjo ja tomaatit pieneksi. Kuutioi kala sokeripalan kokoisiksi ja ruskista pannulla 5 min. Lisää purjo, sekoita ja ruskista vielä toiset 5 min.

Lisää pilkotut tomaatit ja keitä hissukseen vajaa 10 minuuttia. Lisää hieman ennen pois ottoa suola ja mustapippuri. Nosta pois liedeltä ja lisää hienonnettu tillisilppu.

Toimii hyvin myös diabetesta poteville ja sitä karttaville. Minä tiedän, kun sellaista poden.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

2 kommenttia: