torstai 30. huhtikuuta 2015


VORSMAKKI

Eittämättä kansakuntamme upeimpia kulinaarisia nautintoja ovat olleet klassiset, hienot ruoat. Kuten suuresti arvostamani Marskin lempiruoka Vorschmack eli VORSMAKKI. Siihen liittyy tämä seuraava tarina.

Olimme 60-luvun alussa taivassalolaisten kavereitteni Lähteenmäen Markun ja Vikströmin Jorman kanssa tulleet Turkuun, oikein kaupunkiin viettämään iltaa. Siihen aikaa juhlapaikka ylitse muiden oli Hotelli MAAKUNTA ja sen yhteydessä oleva legendaarinen ravintola ITÄMERI, jota niin ikään isännöi legendaarinen KALLE AALTONEN. Maalaispoikina meidän ravintolakulttuurimme oli hieman rajoittunut. Lähteenmäen Markku oli kova poika lukemaan historiaa.

Kun tarjoilija kysyi toivettamme eineen laadusta, Markku totesi: ”Olisikohan teillä mahdollisesti meille Vorsmakkia? ”Totta kai,” sanoi tarjoilija yllättyneenä, kun muut ikäisemme tilasivat juustovoileivän tai parhaimmillaan Wienerleikkeen tai Oskarinleikkeen. Kului aikaa tovin. Tarjoilija tuli pöytäämme ystävällisesti kertomaan, että ikävä kyllä meillä nyt yllättäen sattui vorsmakki loppumaan. Mutta hyvät herrat laitamme uuden vorsmakin heti työn alle. Ei se kauaa kestä. Vikströmin Jorma nuukana miehenä siinä kysymään, että saammeko hotelliyöpymisestä alennusta.
”Kuinka niin?” kysyi tarjoilijatar.
”No kun hyvän Vorsmakin tekemiseen tarvitaan reippaasti aikaa. Jos nyt aloitetaan, se kestää vähintään yön yli.

Vorssanmakki 30.4.15

 
 
Joskus joku äityy epäilemään tarinoiden oikeanperäisyyytttä. Viime perjantain tarinani norjalaiskokista aikaansai lukijaltani Kari Raatikaiselta mielenkiintoisen tukikirjoituksen.

"Vahvistan, että tarina pitää pääosin kutinsa. Olin aikoinaan laivausalalla ja kollegani kävi kurssilla Englannissa. Samaisella kurssilla oli norjalainen upseeri, joka palveli Kirkenäsissä. Kirkenäsin varuskunnan kohdalla on pieni, melkein ylikahlattava jokipahanen, joka toimii Norjan ja Venäjän (silloin N:liitto) rajajokena. Varuskuntaelämä tuolla Jumalan selän takana oli pääosin tapahtumaköyhää. Norjalainen upseeri oli kertonut, että venäläisillä oli tapana silloin 80-luvun alussa aika ajoin testata norjalaisten liipasinherkkyyttä.

Tämä tapahtui mm. niin, että venäläiset ajoivat panssarivaunurivistön vauhdilla joen rantaan ja katsoivat norjalaisten reaktioita. Samassa yhteydessä hän kertoi tästä heidän kokki-episodista. On totta, että osapuolilla on viikottaiset tapaamiset, jossa käsitellään esim. rajaloukkauksia tai muita "molempia osapuolia kiinnostavia asioita". Venäläiset olivat suuresti ihmetelleet kokin kohtaloa, mutta tiedustelu liittyen ruoan paranemiseen "teloituksen" jälkeen lienee tarinan kuorrutusta.

Varuskunnassa oli vieraillut lehtimiesryhmä hieman tämän tapahtuman jälkeen ja heille oli illan istujaisissa "luottamuksellisesti" kerrottu kyseinen episodi ja kuten aina, nimenomaan luottamukselliset asiat nopeimmiten vuotavat julkisuuteen. Varuskunnan komentaja oli saanut kepposen julkistamisen jälkeen kovat nuhteet.

 

 
Lettusoppa wieniläisittäin 30.4.15
 
 
 
 
 
LETTUSOPPA WIENILÄISITTÄIN
 
Ihan oikein luit. Lettusoppa. Sain viestin Itävallasta. Ystäväni Heidi asuu Itävallassa ja lähetti mielenkiintoisen perinne-reseptin. ”Lähetän sinulle reseptin tyypillisestä wieniläisestä perinneruoasta. Se ei ole yksinomaan Wieninleike (joka muuten oikein ja alun perin tarjoillaan puolukkahillon kanssa!), vaan lettusoppa, Frittatensuppe. Räiskäletaikina tehdään kuten Suomessakin, joko maitoon tai vichyveteen. Valmiit letut suikaloidaan pieneksi ja lisätään lihaliemeen, jossa voi olla myös hiukan vihanneksia. Maistuu hyvälle, vaikka ensin oudoksuinkin yhdistelmää”.

Kokeilin ystäväni reseptiä. Ystävyys vaan vahvistui. Tässä tarkempi teko-ohje:

Frittatensuppe auf Wiener Art
eli Lettusoppa wieniläisittäin

60 g hienoja vehnäjauhoja
2 munaa

1/8 litraa maitoa eli 125 ml
Suolaa
3 rkl öljyä paistamiseen.
Lisäksi:
Kuumaa lihalientä ja persiljaa/ruohosipulia koristeluun

Taikinasta tulee paksuhko, mutta juokseva. Ohuet letut paistetaan isossa tai keskikokoisessa pannussa kullanruskeiksi ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneenä rullataan kuin kääretortuksi ja leikataan näin ohuiksi suikaleiksi. Lettusuikaleet asetellaan soppalautasen tai -kulhon pohjalle ja päälle kaadetaan kuuma lihaliemi. Koristellaan hienonnetulla persiljalla Jotkut tykkäävät laittaa myös ruohosipulia. Ja nautitaan.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 24. huhtikuuta 2015


NORJALAISKOKKI

Tämän tarinan kuulin kaveriltani kauan sitten. Se varmaan on totta, koska se mies, joka sen kertoi, on elossa vielä. Pohjoisessa, Jäämeren rannalla Norjan ja Neuvostoliiton rajalla, elettiin rauhanomaista aikaa, ennen edellistä kylmää sotaa.

Eräänä päivänä, kun neuvostoliittolaiset taas kyttäsivät kiikarilla norjalaisten asemiin, he näkivät, kuinka naapurit veivät kokkiasuista miestä käsiraudoissa vahtikopin taakse.
Hetken kuluttua kuului useita laukauksia, jonka jälkeen saattajat poistuivat sieltä ilman kokkia. Kyseessä oli tietenkin lavastus eli hööpötys, jonka toteutuksella norjalaiset halusivat nähdä kollegojensa reaktiot.

Kun seuraavan kerran rajamiehet kohtasivat viikottaisessa virallisessa tapaamisessaan toisensa ei kenenkään maalla, venäläiset esittivät heti ensimmäisenä kysymyksen norjalaisille kollegoilleen: ”No-paraniko ruoka?”

Kokkisota 24.4.15

 
 
UTELIAILLE: Jos olet utelias tai muuten vaan innokas näkemään mitä teen tänään pe 24.4 klo 19.30, klikkaa www.webaitio.fi pääset näkemään suoraa tv-lähetystä Aurajokirannasta. Avaan jälleen leipätyöpaikkani suloiseen Suomen suveen.

NAISILLE: Tuomittakoon minut sukupuolisyrjinnästä. Siitä huolimatta huomenna 25.4 järjestän Herrankukkarossa legendaariset Smoke and Swing Only for Ladies-tapahtuman. Just vielä ehtii. Ilmoittaudu mukaan tänään klo 16 mennessä. Herrat älkööt vaivautuko. Edustan Teitä mieluisasti. Katso täältä.
 

 
Caesar Piirakka 24.4.15
 
 
 
 
 
CAESAR PIIRAKKA
 
Aloitimme muutama vuosi sitten Aurajokirannan Vaakahuoneella tiettävästi ensimmäisenä Suomessa CAESAR-SALAATTIPUFFAN tarjoamisen. Siitä tuli huikea menestys. Mutta kyllä oli myös hyvää. Ensi suvena ”yllätämme” taasen. Olemme tuotekehitelleet koko talven CAESAR PIZZOJA. Suurin ongelma, että erilaisilla täytteillä ne olivat vain toinen toistaan parempia. Paljouden ongelmana on löytää sopiva valikoima tarjottavaksi. Tulkaahan kokeilemaan.

Tässä sovellutus kotikäyttöön samasta aiheesta. Piirakkapohjan tekeminen on helppoa ja täytteillä saadaan hienot maut.

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
50 g margariinia tai voita
ihan vähän, 1/2 tl suolaa

Sekoita pehmeään voihin jauhot. Lisää kananmunat ja suola ja taputtele taikina tasaiseksi levyksi leivinpaperin päälle ja siirrä jääkaappiin.

Täyte
250 g kypsää kanansuikaletta, savustettua kalaa tai katkarapuja. Kinkku ja makkarakin käyvät. Mitä mielitkin.
2 kananmunaa
1,5 dl kermaa
vajaa 100 g parmesaanijuuston paloja tai lastuja
2 valkosipulin kynttä
4 anjovisfileetä
1,5 tl suolaa
rouhittua mustapippuria vähän
revittyä jäävuori yms. salaattia
2 tomaattia.

Ota pohja jääkaapista. Ripottele pinnalle kanan, kalan, katkaravun palaset. Sekoita munat, kerma ja parmesaani sekä suola ja pippuri keskenään. Kaada ne komistuksen päälle. Lopuksi lisää anjovisfileet. Uuniin 200 astetta. Reippaat puoli tuntia. Hieman ennen pois ottoa lisää revityt salaatinlehdet, ja tomaatin siivut. Jos jäljellä on, voit vielä ripotella parmesaanilastuja.

Tämä on sellainen koti-Caesar-pitsa.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 17. huhtikuuta 2015


VARIKSENPELÄTIN

Niin ne ajat muuttuu. Meikäläinenkin oli virkamiesuransa huipulla 22-vuotiaana kansakoulunopettajana. Syksyllä 1965 kouluni oli pienen Suinulan maalaiskylän kaksiopettajainen koulu Kuorevedellä. Pienissä, kaksiopettajaisissa kouluissa naisopettajat toimivat silloin alakoulun opettajina luokilla 1-2. Miesopettajat toimivat luokilla 3-6 ja samalla johtajaopettajina. Niin minäkin. Sen korkeammalle en ole yltänyt vieläkään. Kun kylässämme ei ollut pappia, olin kylän hierarkiassa ykkösenä. Siis virkani ansiosta. Se toi mukanaan korvantaustat märkänä olevalle pojanhujopille kaikenlaista mielenkiintoista kylän sosiaalisessa elämässä.

Kylän touhukas taiteilijaseura järjesti taidenäyttelyn, jonka tuomariksi kylän johtajaopettaja kutsuttiin. Näytteillä oli kylän suurimman talon heinäpellolla 20 erilaista variksenpelätintä. Tässä vaiheessa en huomannut, minkälaiseen loukkuun olin itseni tällännyt. Laitoin stetsonin päähäni ja aloitin taideteosten tarkastelun. Kokeilin kangasta ja tuulenkestävyyttä sekä peljästystehokkuutta ym. Tein päätökseni ja luovutin sen taiteilijaseuran puheenjohtajalle.

Illalla koulullamme oli päätöstilaisuus ja palkinnot jaettiin. Voittajana toimi täydellisesti kylämme kauppiaan vaimon näköinen pelästys. Pellavasta rakennettu tukka hapsotti kuin Sodoman ja Gomorran tienviitta (ei olisi tiennyt minne päin lähteä) tai kotoisemmin arvioiden se oli kuin viiden kilon naulalaatikko. Yleisöä huvitti kovasti valintani. Mutta sitten se vasta repesi riemuun, kun taiteilijaseuran puheenjohtaja (siviilissä kyläkauppiaan vaimo) julkisti seuran kunniamaininnan variksenpelättimistä. Sen palkinnon sai kylän kansakoulun johtajaopettaja.



Variksenpelätin 17.4.15

 
Taatusti toisenlaista tekemistä:
 
Smoke and Swing, Only for Ladies 25.4
Toisenlainen vappu: WappuBrunssiSauna 1.5
”Ettei tartte sanoa, että aina vaan samanalaista..”.
 
Lue lisää
 

 
Tomaattikala 17.4.15
 
 
TOMAATTIKALA
 
Nyt olisi saatavilla jälleen yksinkertainen ja maistuva lähiruoka. Mitä nyt suolaa ja pippuria mukana. Ihan vähän.

Kyllähän minullakin hyllyssä on kuivumassa mitä merkillisimpiä tykötarpeita. Mutta mitä niitä nyt viemään makua oikeilta asioilta. Chiliäkin tyrkätään joka hiivatin ruokaan. Hyviin, hienoihin ja kalliisiin raaka-aineisiin. Se on kait fiiniä. Nämä muoti-ihmiset eivät taida tietää, että monet mausteet on keksitty ja otettu käyttöön peittämään pilaantuvien ja pilaantuneiden raaka-aineiden makua. Minä tiedän, kun olen asunut vuosikausia mauste-alueilla. Siellä missä pippurikin kasvaa. Siksi ne pippurit hyväksynkin makua piristämään. Mutta ei niitäkään peittämään. Tämän ruoan teko ei kestä kauan. Koko juttu hoituu puolessa tunnissa. Ruokatumpeloltakin. Minä tiedän, kun olen itsekin sellainen.

2-3 nauttijalle:

0,5 kg pudasta ruodotonta kalaa 0,5 kg tomaatteja
100 g purjosipulia
1 tl suolaa
mustapippurirouhetta myllystä vähän
tilliä iso kasa
1 rkl rypsiöljyä paistamiseen

Pilko purjo ja tomaatit pieneksi. Kuutioi kala sokeripalan kokoisiksi ja ruskista pannulla 5 min. Lisää purjo, sekoita ja ruskista vielä toiset 5 min.

Lisää pilkotut tomaatit ja keitä hissukseen vajaa 10 minuuttia. Lisää hieman ennen pois ottoa suola ja mustapippuri. Nosta pois liedeltä ja lisää hienonnettu tillisilppu.

Toimii hyvin myös diabetesta poteville ja sitä karttaville. Minä tiedän, kun sellaista poden.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 10. huhtikuuta 2015


HASSUNKURISET AUTOMME

Meillä oli kaupungin melkein ensimmäinen auto sodan jälkeen. Se oli Uudenkaupungin Kauppakunta Kalannin omistama KOPPA FORD, jolla isäni sai töiden puolesta ajella ja me tenavat päästiin kyytiin usein. Olympiavuonna isä osti sen itselleen lähtiäislahjaksi kun hän meni isännäksi Yläneen Kauppaosuuskuntaan. Se oli vuonna 1952. Kun ajeltiin viikonloppuisin syntymäpaikoillemme Uuteenkaupunkiin, tapeltiin sisareni kanssa takapenkillä siitä, kumpi oli toisen puolella. Isä pysäytti auton aina, kun jommankumman nenästä lensi veri. Kävelette sitten kotiin. Mynämäen korvesta. Rankka isä.

Sitten isä osti ihka oman uuden auton 1954 RENAULT 4 CV:n, joka oli kenkälaatikon kokoinen. Meillä oli isän kanssa sellainen sopimus, että kun pesin Rellun, sain ajaa sillä aina kerran Osuuskaupan ympäri. Isä väitti, että olin ajanut eräänä päivänä neljä kertaa. Hän näki ikkunasta. ”Kyllä, kyllä, mutta kyllä pesin auton myös neljä kertaa” vastasin.

Kun isä meni 1957 Taivassalon Osuuskaupalle töihin ja Hankkija kuului samaan ryhmään, isä sai ostettua Volkkarin. Siinä oli oikein lämmityslaite. Aikaisemmissa autoissa isä esti tuulilasin jäätymisen pyyhkimällä trasselilla, johon oli kostutettu pirtua. Se oli hyvä syy jos joku sattui ihmettelemään moisen aineen olemassaoloa autossa. Silloin länsiautot olivat harvinaisia. Oli Pobedoja, Mosseja, Volgia ja Skodia vaan. Ja sitten niitä kuttaperkkapahvisia eli muovisia itäsaksalaisia Zwickau-autoja. Näitä Saksan ihmeitä, kansanautoja eli Volkkareita, tuli Suomeen vain muutama sata. Osuuskaupanjohtajat (ja keinosiementäjät) vain saivat ostaa niitä. En tiedä miksi. Joku sanoi, että ne saa kun niillä on välillä niin kiire. Osuuskaupoillahan oli siihen aikaan sivuliikkeitä lähes joka kylässä.

Seuraava automme oli Wartburg, joka veti edestä. Osuuskaupan apulantavaraston välikatto tippui 50.000 kilon kuormalla Wartburgin päälle. Autotalli oli alla. Kun aamulla autotallin ovet pullistelivat, isä pyysi varastomiehiä kiirehtimään painolastin purkamisesta automme päältä. Perusteluna se, että jouset kuoleentuu. Kun apulannat saatiin pois, paljastui siellä auto, joka oli kuin sammakko. Isä ideoi siitä avoautoa, mutta jouset olivat kaikki poikki.

Minä lähdin linjurilla Raumalle opettajaseminaariin, vaikka isä oli luvannut kyyditä minut. Myöhästyin pahasti. Luokanvalvojamme pappi Ville Vikatmaa tivasi syytä myöhästymiseen. Lähteenmäen Markku oli joskus sanonut, että jos tulee tällainen tilanne, sano vaan että: ”Hemorroidit”, ei opettaja kehtaa enempää kysyä. Eikä tullut minultakaan enempää udeltua. Hieno sana. Hemorroidit ovat peräpukamat. Minä en tiennyt sitä, ja selityksen annettuani istua lässähdin reilusti penkille ahterilleni. Pappi Vikatmaa nyrpisti otsaansa, mutta hienona miehenä ei sanonut mitään. Että sellaisia autoja meidän isällä oli. Kerron joskus sitten omista autoistani.



Hassunkuriset automme 10.4.15


 
Porkkana-maksapata 2.4.15
 
 
PORKKANA-MAKSAPATA
 
0,5 kg naudan maksaa
4 porkkanaa
2 sipulia
0,5 l lihalientä
3 rkl vehnäjauhoja
kermaa
voita
lipstikkaa (tai meiramia)
suolaa

Siivuta maksa n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi ja kieritä niitä vehnäjauhoissa. Siivuta sipuli myös ohuiksi renkaiksi. Laita pataan pohjalle voita ja ruskista jauhotetut maksa ja sipuli. Lisää pataan ohuiksi viipaloidut porkkanat, lihaliemi ja mausteet. Hauduta hellalla tai uunissa kypsäksi – kauniin ruskeaksi. Lopuksi hiukan kermaa maun pehmennykseen.
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 3. huhtikuuta 2015


KARJUROCK

Asuimme aikanaan nuoruuteni vuosina saaristopitäjä Taivassalossa. Naapuripitäjinä Kustavi ja Lokalahti, joka nyttemmin jo osa syntymäkaupunkiani Uuttakaupunkia. Lokalahden Leiskua edusti pikajuoksija Ilkka Kanerva. Olin puberteetti-ikäisenä ihastunut Iken siskoon. Hän oli piirin parhaita hiihtäjiä. Juoksin ihastuksissani hänen perässään aina arvokisoissa. Hävisin aina. Kun kävin Kanervien kotona, muistan kuinka pieni Ilkka-poika kiusasi siskoaan ja minua. Ajattelin, että mitähän tuostakin rasavillistä tulee. Aikanaan. En arvannut.

Toisen lokalahtelaisen talon isäntä, Arvo Sainio, oli valtiopäivämies. Hänen tyttärensä Kike jatkoi perinnettä kansanedustajana. Heidän kotitalonsa maisemissa on jo vuosia järjestetty nuorisofestivaaleja. Karjurock- tapahtumaa. Keskellä ei mitään. Tuhansia vieraita joka vuosi. Uskomaton saavutus.

Naapurissa, Taivassalon kirkonkylässä, oli eräs vanhaisäntä viettämässä rauhallista saunailtaa. Perheen nuoriso kavereineen saapui talolle ja alkoi aikamoisen metelöinnin. Kuten nuorilla jo silloin oli luontaisesti tapana. Heidän metelöintinsä sai 98-vuotiaan vanhaisännän hermostumaan oikein tosissaan. ”Jos jatkatte tuota melskaamistanne, minä lähden KARJUROKKIIN.” Nuoret naureskelivat pilkallisesti, että ei se vaan nyt enää onnistu. ”Miksei muka?, uteli vanhaisäntä. ”Kas kun on tullut jo otettua sen verran kuppia, ettei löydy enää isännälle kuskia”, naureskelivat nuoret. Isäntä pysyy kotona vaan”. ”Kyllä minä nyt lähden.” ”Millä muka?” ”No onhan mulla mopo.”


Karju Rock 2.4.15


 
Keitetyt pääsiäismunat 1.4.
 
 
PÄÄSIÄISMUNAT
 
TÄTÄ EI VOI MUNATA

Tee tämäkin toimi helpommin ja nopeammin. Aina ei välttämättä tarvitse keittää ensin vettä, tiputtaa munia kuumaan veteen niin, että joku niistä rikkoontuu ja valkuainen leviää keitinveteen. Tuttua, eikö vaan?

Voit tehdä sen toisinkin: Munat laitetaan kattilan pohjalle, kylmä vesi kaadetaan varovasti päälle, niin että munat juuri peittyy. Näin eivät munat rikkoonnu. Sitten kattila liedelle ja pökköä pesään. Kun vesi kiehuu, nostetaan kattila liedeltä ja nostetaan munat pois. Näin keitettynä sekä valkuainen että keltuainen hyytyvät tasaisesti. Säästät aamuaikaasi 3-4 minuuttia. Näin keitetyt munat ovat löysiä. Mutta jos haluat kypsempiä munia jätä ne muutamaksi minuutiksi kuumaan veteen. Keltuainenkin kovettuu sitä enemmän, mitä kauemmin pidät munat kuumassa vedessä. Kokeile itsellesi sopiva löysyys.

KUPPIMUNAT
Riko munat varovasti ja laita ne kahvikuppeihin niin, ettei keltuainen rikkoonnu. Aseta kahvikupit sitten kiehuvaan veteen. Kun valkuainen on hyytynyt, kaadetaan kuppi aamiaislautaselle. Eikä tarvitse kuoria näppejä polttaen tulikuumia munia. Helppoa, hauskaa ja tenavatkin tykkää.


MUNALAATIKKO
Herrankukkaron emännän supersuosittu aamiaisruoka on sekin yksinkertainen:

2:lle aamiaisnauttijalle:
2 kananmunaa
2,5 dl kermaa suolaa

Vispilöi munat ja kerma. Lisää hieman suolaa. Kaada seos voideltuun vuokaan ja laita se uuniin hyytymään. Lämmöllä ei niin väliä. Otetaan pois, kun seos on hyytynyt. Raavaat miehet tykkää jos joukkoon pilkotaan vähän kypsää paloiteltua silavaa tai muuta terveellistä lisuketta. Itse sekoitan joskus sinne sieniä ja/tai juustoraastetta. Tomaatin viipaleet sopivat myös mainiosti joukkoon. Tulee väriä ja makua. Kerran tuikkasin joukkoon banaanin palasia. Olipahan mukavan makuista. Itsekritiikin puuttuminen lisukkeiden käytössä parantaa makuelämyksiä. Menttaaliteetilla: mitä kaapista löytyy.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.