perjantai 27. maaliskuuta 2015


KOLME HEIKKILÄÄ SAMASSA KYLÄSSÄ

Yläneellä oli aikanaan kolme Heikkilä-nimistä taloa. Posti sekaantui vähän väliä. Heikkilät pitivät palaveria ja päättivät laittaa etuliitteen nimiinsä. Yksi oli Mäki-Heikkilä, kun oli mäen päällä. Toinen oli Iso-Heikkilä, kun oli vähän suuruudenhullu. Kun kolmannelta kysyttiin etuliitettä, tämä Heikkilä mietti hetken ja tokaisi sitten: ”Pannaan paljas Heikkilä vaan!” Ja siitä lähtien sitä taloa on kutsuttu PALJAS-HEIKKILÄKSI. Ja tämä tarina on tosi.

Tuttu taksikuski osti lihakauppiaalta aina silloin tällöin makkaraa siivuina. Kun hän halusi makkaraa kaksisataa grammaa, paketissa oli yleensä 250 tai jopa 300 grammaa siivuja. ”No nyt tuli vähän yli, saahan olla näin?” kysyi kauppias tapansa mukaan. Moinen liiketoiminta hiukan häiritsi taksimiestä, mutta herrasmiehenä hän hyväksyi asian. Tulipa sitten pikkujouluaika, ja taksimies sai juhlista palaavan lihakauppiaan kyytiinsä. Asiakas antoi osoitteen. Kuljettaja ajoi pari kadunkulmaa ohi annetun osoitteen, pysähtyi ja tokaisi kohteliaasti: ”Saahan olla vähän yli?”


Kolme Heikkilää 2.4.15


 
Oskarin sienikalapullat 27.3.15
 
 
OSKARIN SIENIKALAPULLAT
 
Meren ja metsän antimet. Oikeata villiruokaa. Makujen harmoniaa ja vaihtelua arkeen ja viikonlopun juhlistajaksi. Tässä herkkuruoassa on niin harmoninen maku, että kalaa välttävätkin innostuvat siitä. On meren ja metsän makua. Sitä itteänsä.

250 g puhdasta kalaa jauhettuna

1,5 dl vettä
1,5 dl perunahiutaleita
100 g sieniä pieneksi pilkottuna
1 kananmuna
tillisilppua
1 tl merisuolaa
valkopippuria

Laita vesikulhoon perunahiutaleet ja anna niiden turvota hetken. Lisää pieneksi pilkotut sienet, jauhettu kala, muna ja mausteet. Vaivaa tiukaksi taikinaksi. Tee lihapullia ja paista pannulla voissa tai öljyssä. Voit myös paistaa ne lättypannussa.


 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 20. maaliskuuta 2015


RYMÄTTYLÄN RAUTAROUVA

Aikanaan kerroin tarinaa Herrankukkaron naapurissa asuvasta rautarouvasta tai oikeammin terärouvasta, naapuritalon lähes 90-vuotiaasta vanhasta emännästä. Tarinan juju oli siinä, että päivittäin ajaessani aamulla kotoani Naantalista työpaikalle, käveli vastaan tämä teräsrouva. Vauhti oli melkoinen. Iltapäivällä palatessani kotiin rouvan suunta oli sitten päinvastainen. Kävelymatkaa oli yhteensä lähes 20 kilometriä. Mitäköhän vanhaemäntä teki kirkonkylällä joka ikinen päivä? Hän kävi katsomassa Rymättylän vanhainkodissa oleskelevaa 70-vuotiasta tytärtään. ”Ku se on jo nii vanha, ettei se itte ossa pittä hualt edes syömisestäs.”

Tieteellisten tutkimusten mukaan kalaa syövät saaristolaiset elävät sisämaan olijoita huomattavasti pidempään ja terveempänä. Eräällä Rymättylän saarella asusti aikanaan kalastaja, jonka ikä lähenteli sataa vuotta. Hänen kolme lastaan kyttäsivät innokkaana isänsä omistamia arvokkaita saaria ja rantapalstoja. Tähän oli rautaherralla hauska kommentti: ”Kuha lapsistani aika jättä, myyn tämä kaike pois ja alan nautti elämäst!”

Rymättylän rautarouva 20.3.15


 
Kalakastike
 
 
KALAKASTIKE
 
Kun vuonna 1960 aloitin opintoni Rauman opettajaseminaarissa, meille opetti siellä kotitaloutta rouva Rajahalme. Hänen miehensä, merikapteeni Rajahalme tuli tunnetuksi raumalaisia merimieslauluja esittävässä kvartetissa. Myöhemmin sain nauttia hänen vieraanvaraisuudestaan kunniakkaan FINJET-höyryturbiinilaivan kapteenin pöydässä. Laivassa oli niin isot koneet, että ne vaativat yli 100 m vettä alleen, ennen kuin potkurit pyörivät tehokkaasti. Itämerellä sellaisia alueita on aika hintsusti. Kapteenia nauratti niin, kun ehdotin mahdollisen seuraavan sisarlaivan nimeksi SOVJET. Finjetin rinnalle. Ei tullut, vaikka nimi oli valmiina. Kapteenin vaimo opetti siis minulle ruoanlaiton viralliset alkeet. Ensimmäisenä oli valkea peruskastike kalalle.

Olen huomannut, että oikeat kokitkin käyttävät valmiita purkkikastikkeita. Saisivat hävetä. Eivätkö he tiedä, että kalakastikkeen teko on äärettömän yksinkertainen juttu. Eikä maksa lähes mitään.

2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita
3 dl (kaksi juomalasillista) valmista kalalientä tai maitoa tai puolet kumpaakin
vähän suolaa

Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauho sekoittaen. Anna kiehahtaa. Lisää valmiiksi kiehautettu kalaliemi joukkoon koko ajan vatkaten. Se on siinä.

Kastike on helppo peruskastike, jota voit maustaa käyttötarkoituksen mukaan. Lisäämällä sinappia, se sopii mainiosti lihalle. Lisäämällä kananmunaa ja tillisilppua, sopii kalalle. Lisäämällä curryä tai tyrniä, sopii kanalle. Mielikuvitus on avoimuuden helmi.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 13. maaliskuuta 2015


SUOMEN ENSIMMÄINEN POP-IDOLI

Minulla on mielenkiintoisia, hyviä ystäviä vuosien, jopa vuosikymmenten takaa. Yksi heistä on ikinuori LASSE LIEMOLA. Hän voitti ensimmäisen rock-kisansa jo 50-luvulla. Häntä kutsuttiin myös teinitähdeksi. Hän teki elokuvia, esiintyi televisiossa jo sen alkuajoista lähtien ja hänen levyjään myytiin kuin häkää. ”Anna pois, mun kitarain”, ”Diivaillen” ja niin edelleen.

Aktiiviuransa jälkeen hänestä tuli yrittäjä. Hänen tekemänsä venäläiset suolakurkut olivat maan kuuluja. Vihannestukku toimi vuosikymmeniä, ja Lassen poika jatkaa nyt isänsä uraa. Mutta isä ei ole vauhtiaan vähentänyt. Neljännes vuosisata sitten hän ohjasi Helsingin satamalautakunnan jäsenenä höyrylaiva Ukkopekalle kolmen viikon vierailupaikan Lybeckin laiturissa. Politiikassa hän on vieläkin ja vetää suosittua ”Stadin kundit” -yhdistystä. Eikä tässä vielä kaikki: hanurinsa kanssa hän viettää väliaikoja esimerkiksi vanhustentaloissa laulattamassa ja naurattamassa asukkeja. Tallinnan olympialaisten aikana veneemme lilluivat naapureina Piritan Satamassa. Yhteistyömme syveni muun muassa yhteislaulutilaisuuksien järjestämiseen Aurajokirannassa, Vaakahuoneen paviljongilla. Suven päättäjäiset ovat saaneet arvoisensa ohjelman. Ja meillä on ollut hauskaa. Olemme kertoneet toisistamme vitsejä ja sitten taas laulaneet.

Viime suven elokuun lopun tilaisuudessa hän kertoi yleisölle täyttävänsä samalla viikolla vielä hulppeat 75 vuotta. Ja kansa taputti. Mies on niin ”baby face”, lapsenkasvoinen kuin olla ja voi, ja siitä hän on ylpeä. Lasse kertoi kyllä hauskan tositarinan, joka oli palauttanut hänet maan pinnalle. Helsingin Maestro-ravintolassa pidetään pääkaupungissa harvinaisia yleisiä tansseja. Lasse laittautui paikalle ja lähti hakemaan hieman itseään nuorempaa ladya tanssimaan. Tämä kieltäytyi, ja Lasse kääntyi nolona tulosuuntaan. Mennessään hän kuuli, kuinka tämä tanssista kieltäytynyt tokaisi ystävättärelleen: ”Aivan selvää arkkukamaa.”


Suomen ensimmäinen popidoli UUSI

 
Heitä talviturkki nyt jo vihdoin pois!
 
Lue täältä.
 

 
Hunajakala 13.3.15
 
 
HUNAJAKALA
 
Neljälle

800 g puhdasta kalan fileetä
2 omenaa puhdistettuna ja lohkottuna
500 g palsternakkaa halkaistuna
200 g sipulia kuorittuna ja lohkottuna
3 rkl rypsiöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl hunajaa
Merisuolaa ja pippuria

Leikkaa kalat tulitikkuaskin kokoisiksi paloiksi ja pyöritä ne suola/pippuriseoksessa. Anna vetäytyä. Siirrä omena-, sipuli- ja palsternakkapalat uunivuokaan. Sekoita.

Tee öljystä, etikasta ja hunajasta sekoittamalla kastike, ja kaada ne vuoassa olijoiden päälle. Lisää vuoan pohjalle vettä puoli kahvikupillista. Uuniin 200 astetta 30 minuuttia. Ota vuoka uunista ja nosta kasvikset ja lisää valmiiksi paloitellut ja suolatut kalan palat niiden alle. Vuoka takaisin uuniin ja lisäkypsennys n.10 minuuttia. Valele 2-3 kertaa paiston aikana nestettä komistuksen päälle.

Nautitaan keitettyjen perunoiden tai keitetyn riisin kanssa.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 6. maaliskuuta 2015


TARINA OLAVI VIRRASTA

 

Tarina Olavi Virrasta 6.3.15 ISO

Tämä on erilainen tarina. Se on myös osa elettyä elämääni.
Seinäjoella valitaan joka vuosi uusi tangokuningas. Olinhan minäkin siellä aikanaan. Tangotuomarina. Silloin kun valittiin kestotähtiä, Arja Korisevaa ja Jari Sillanpäätä.

Tangomaailman kuninkaitten kuningas oli aikanaan OLAVI VIRTA. Tapasin ensi kerran mestarin 1963 kesällä järjestäessäni nuorena miehenä tansseja Vehmassalmen lavalla. Virta tuli Turusta linjurilla tanssilavalle. Yöllä kun busseja ei mennyt enää Turkuun, kutsuin hänet kotiini Taivassalon Osuuskaupan vintille yöksi. Isäni oli aivan innoissaan. Laulumiehiä kun oli. Heillä riitti keittiössämme muistelemista koko yöksi. Pääasiassa he muistelivat sodan aikaa. En silloin tiennyt lähtiessäni kesken tarinoita nukkumaan, minkä kulttuuritapahtuman jäin kokematta.


Kun perustin orkesterini 1966, meillä oli alkuvuosina suuri kunnia saada säestää myös Olavi Virtaa. Muuttaessani vuonna 1968 Tampereelle, jossa orkesterini piti tukikohtaa, meille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus auttaa tätä legendaa. Käytössämme oli Suomen ensimmäinen orkesteribussi. Perällä oli puulämmitteinen sauna. Sekä seitsemän täyspitkää sänkyä. Kunnon patjatkin. Ei ollut varaa majoittua hotelleihin. Olavi Virta teki 60-70 luvun vaihteessa solistikeikkoja ympäri maata. Vanha mies jo. Eräs keskisuomalainen manageri lypsi viimeisetkin pisarat. Hyvin useasti keikalle lähtiessämme koukkasimme Pispalan kautta. Talutimme Olavin Hilma-taloudenhoitajansa luota bussiimme, jossa hän yleensä asettui makuulle. Sokeritauti ja monet muut sairaudet söivät miehen kuntoa. Jos hänellä oli solistikeikka jonkun muun orkesterin kanssa, koukkasimme hänen keikkapaikkansa kautta, ja jatkoimme omalle keikallemme. Monesti myös haimme hänet aamuyöstä paluumatkalle ja talutimme jälleen Pispalan kotiinsa.

En halua olla jälkiviisas, mutta teki pahaa. Näimme tuon laulajalegendan surulliset elämän ehtoopäivät. Miten olisimme voineet auttaa, rahaa meillä ei ollut kuin omiksi tarpeiksi. Autoimme minkä voimme. Pystyimme antamaan hänelle vain levolliset keikkamatkat. Säestimme häntä silloin tällöin. Viimeinen säestyskeikka oli Säkylän Eenokilla, jonne VPK oli meidät tilannut.

Hän nukkui bussissamme koko alkuillan. Sali oli täynnä. Kymmenen aikoihin hän nousi hitaasti lavalle ja tarttui vapisevin käsin mikrofoniin. Yleisö oli hiiren hiljaa. Yli tuhat ihmistä. Hän nyökkäsi orkesterille. Aloitin kinouruilla intron hänen bravuurinumeroonsa KUOLLEET LEHDET. Suomen ainoan tangokuninkaan ääni soi hauraana, mutta kuulaana. Näin se vaan soi. Puolessa välin kappaletta ääni sortui ja mestari alkoi itkeä. Sali oli edelleen hiljaa. Kyyneleet valuivat kuulijoiden poskille. Mestari kumarsi vaimeasti, kääntyi ja poistui nukkumaan keikkabussiimme. Kukaan, ei kukaan, pyytänyt lipun hintaa takaisin.

Mietin pitkään, onko soveliasta kertoa tässä yhteydessä omista tunteistani. Oikeastaan minä löydän tapahtumasta onnellisuuden näkökulman. Saan olla onnellinen siitä, että minulla oli mahdollisuus joskus tarjota oma sänkyni Olavi Virralle. Minä kun sitä en tarvinnut, kun ajoin keikkabussia.


 
Vinkki:
 
Erään energiayhtiön toimitusjohtaja otti yhteyttä ja kertoi lähettävänsä perjantaisin koko henkilöstölleen yritysinfon blogin muodossa. Sen kevennyshöysteenä on aina Herrankukkaron perjantainen positiivinen tarina sekä ruokaresepti. Työntekijät ovat ottaneet vastaan tämän viikonlopun tietoiskun iloisena ja tyytyväisenä vastaan. Samalla hän on liittänyt viestin alkuun lyhyesti ajankohtaisia asioita yrityksestä. Tähän asti hän on onnistunut lähettämään vain positiivisia asioita. Että tämä vain vinkiksi. Maistuisi varmaan Sinunkin työyhteisösi käyttöön.

Taas kehityksen kärjessä Suomessa. Teimme elävät kotisivut. Yrityksemme ihan oikea oma tv-kanava. Katso mm. miten Swingi soi kaislikkokylpylässä ja savusaunassa.
www.herrankukkaro.tv
 
Huikea alkuruoka 6.3.15 korjattu
 
 
HUIKEA ALKURUOKA
 
Eihän meikäläinen nyt kaiken maailman alkuruokapiperryksiä jaksa tehdä. Poikkeus vahvistaa säännön. Tämä alkuruokaherkku vaan on niin kertakaikkisen hyvää. Että jos parisuhdetta joskus haluaa vahvistaa, tässä on se keino:

ENSIKSI

150 g pehmeää vuohenjuustoa (ei kovaa)
2,5 dl smetanaa
hitusen suolaa halutessa

Jollei vuohenjuusto ole aivan pehmeää, lämmitä sitä niin kauan, että on pehmeää. Laita juusto sitten smetanan kanssa yleiskoneeseen ja sekoita kunnolla. Voit lisätä hieman suolaa. Sitten jäähtymään tunniksi pariksi jääkaappiin.

TOISEKSI
100 g porkkanaa
50 g (3/4 dl) tyrnimarjoja tai mehua
0,5 dl hunajaa

Raasta porkkanat ja keitä kattilassa vähässä vedessä niin, että porkkana on pehmeää. Vesi saa keittämisen aikana melkein haihtua pois. Varo kuitenkin, ettei porkkanaraaste pala. Rusikoi tyrnimarjat tai tehosekoita ne kunnolla ja lisää porkkanat kattilaan samalla kun lirutat sinne hunajaa sekoittaen joukkoon. Keitä ihan vähän poreillen – hymyillen – vajaan vartin. Jäähdytä myös tämä.

KOLMANNEKSI
Kun molemmat tuotokset ovat jäähtyneet – parasta on tehdä edellisenä päivänä ja säilyttää jääkaapissa – nosta ne vierekkäin alkuruokalautaselle. Sitten pitää vielä hymyillä vastapäätä istuvalle ja kertoa, että tämän tein ihan vaan Sinulle. Ajattelin, että Sinullakin hyvät tunteet kipaisee vatsasi kautta. Ja sitten nauttimaan alkuruoasta ja sen mahdollisesti tuottamista lisätoimista.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.