perjantai 13. helmikuuta 2015



PERESTROIKAN VARIKSET

Pidimme 80-luvulla Tallinnan Piritan Olympiakeskuksen laiturissa Neuvostoliiton ensimmäistä ulkomaalaisten omistuksessa olevaa ravintolaa. Laivaravintolaa. Tutustuin silloiseen kirjailijaan ja suureen isänmaan ystävään, Lennart Mereen. Hänestä tuli myöhemmin Viron laulavan vallankumouksen jälkeen itsenäistyneen maan presidentti vuonna 1992. Hän kertoi hauskan ja valaisevan tarinan glasnostista, avoimuudesta:

Silloinen Neuvostoliiton presidentti Gorbatshov käynnisti maassa uudistukset. Hän kuvannoillisti perestroikaa eli järjestelmän uudistamista kertomalla joukosta variksia, jotka ovat istuneet puhelinlangalla jo liian pitkään. Paikalle tuli uudistaja, joka isolla seipäällä löi lankaan niin, että kaikki varikset lehahtivat lentoon. Mutta ei aikaakaan, kun ne yksi kerrallaan istahtivat samalle langalle.
”Mikä uudistus tämä on, samat varikset istuvat taas langalla? kysyttiin. ”Kyllä, kyllä”, vastasi Gorbatshov,”mutta nyt ne istuvat eri järjestyksessä”.

 
Perestroikan varikset 13.2.15

 
Anna äänesi tarinalle!
 
Anna äänesi tarinalle napsauttamalla joko peukku ylös tai peukku alas. Samalla ilmoittaudut Höyrylaiva s/s Ukkopekan ensi suven risteilyn arvontaan.
 
Peukku ylös
 

Peukku alas
 

Viime viikon "Buikki on varastettu" tositarinani kirvoitti lukijoitani hauskoihin kommentteihin:
"Ilmoituksesi oli kuin hyvää ´twiittiä´ jo silloin eli jakoja eteenpäin! Viestintätavoite oli onnistunut.
"
"Kuinka suuri oli se löytäjälle erittäin suuri palkkio?" No, me molemmat Mäkisen Penan kanssa unohdimme autuaallisesti koko palkkion, ja Pena on jo edesmennyt.
"Mitä Buikille kuuluu nyt?" En tiedä. Laitoin sen uuteen uskoon. Vaihdoin sen Perniön Automuseon kanssa vuosimallia 1935 olevaan Fordin pieneen kuorma-autoon. Tämä sympaattinen kulkuväline on liikenteessä hyväkuntoisena vielä joka suvi Aurajokirannassa, Ukkopekan höyrylaivahuolinta-autona.

Menovinkki:
Nyt savusaunan juhlavuoden 2015 kunniaksi järjestämme saunatapahtumia myös yksityisille yleisöpäivinä. Helmikuun saunatapahtumat myytiin jo loppuun. Seuraava saunatapahtuma - Maaliskuun Avantosavusauna - järjestetään 21.maaliskuuta. Lue lisää täältä.

 
Sienilenkki 13.2.14
 
SIENILENKKI
 
On se hauskaa kun talvikodissamme Ceylonin saarella muutaman viikon jälkeen suunesteet alkavat himoita ruisleipää ja suomalaista lenkkimakkaraa. Vaikka sisällön tiedän, niin maku määrää käyttäytymisen. Tuon tullessani muutaman lenkin, siivutan sentin paksuisiksi siivuiksi ja pakastan ne kukin erikseen. Yhdestä lenkistä riittää noin kuukaudeksi herkkupaloja. Vähä riittää makutunteen ylläpitämiseksi. Kotiin palattuani ajattelin oikein pröystäillä isolla palalla lenkkimakkaraa. Pidän yhden hengen makkarajuhlat.

1 lenkkimakkara
0,5 l sieniä
2 rkl voita tai ruokaöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl kermaa
ruohosipulia
persiljaa
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta

Hienonna sienet ja kuullota ne voissa pannulla. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää suola ja pippuri. Lopuksi kerma sekoittaen joukkoon. Anna kiehua vähän ”hymyillen” 10-15 minuuttia ja lisää persilja- ja ruohosipulisilppu. On tärkeää, että kastike kiehuu jonkin aikaa. Jauhojen pitää kypsyä. Vatsa ei tykkää raaoista jauhoista.

Halkaise makkara ja siirrä se uunivuokaan. Kaada kastike lenkin päälle ja ripottele juustoraasteesta peitto päälle. 200 astetta kunnes juusto sulaa. Sopii kuoriperunoiden ja/tai ruisleivän kera.
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

9 kommenttia:

  1. Pienet palat ovat makuonnen hetket !

    VastaaPoista
  2. Perestroikan varikset oli hauska juttu, mutta ... lenkkimakkara ... onneksi olen välttynyt tuolta jauhoiselta einekseltä reippasti yli parikymmentä vuotta.

    Teemme kaiken ruokamme raaka-aineista alusta lähtien. Mukaanlukien kastikepohjat sun muut. Valmiit fondit tai liemikuutiot eivät meidän keittiöön pääse. Näin tietää mitä syö ja suolan määrää voi kontrolloida. Taloudessamme on kaikki einekset pannassa. Syömme toki prosessoituja tuotteita, kuten juustoja tai ilmakuivattua kinkkua. Ehkä kerran vuodessa voi lautaselle päätyä saksalainen lihainen, mutta toivottoman suolainen bratwursti. Prosessoitujen tuotteiden osuus on ruokaympyrässämme pieni.

    Itse tehtyyn kanaliemeen kuivatuista, liotetuista herneistä keitetty hernekeitto on vaan hyvää. Siihen kun lisää vähän hissukseen kypsytettyä ja kevyesti käristettyä possunvatsaa ... vot eto horosho

    VastaaPoista
  3. Thanks for giving me such nice information.

    VastaaPoista