GLASNOSTIN AIKAA

Maailmassa elää ja vaikuttaa vähän väliä Glasnost (avoimuus) sekä Perestroika (uudistus) Nämä olivat Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin jo käyttöön otetut sanat, joilla oli kuitenkin vuosituhansien perinne. Se on aina ollut valtaapitävien vallankeskityksen väline. Talvikotimme Ceylonin saarella pidettiin juuri presidentin vaalit. Vuosikymmenen oppositiossa olleet puolueet pääsivät valtaan. Olen 30 vuoden aikana seurannut tätä menoa hieman hymyssä suin. Kokemukseni yli kymmenen vuoden takaa: Olin aikanaan kehittänyt Suomesta USA:n markkinoille ison kirjolohen säilytys- ja kuljetusmenetelmän, jolla saatiin kala säilymään käyttökelpoisena 3 kertaa kauemmin kuin ennen. Se olikin yrityksellemme menestys. Kun sitten lukkiuduin talviksi tänne hymyjen saarelle avustushommiin, päätin auttaa paikallisia kalastajia ja alan yrittäjiä konsultoimalla heitä. Tietenkin ilmaiseksi. Osana avustustyötä. Olin saanut pitkän odotuksen jälkeen audienssin valtion kalastusministerin luo. Astuin hänen huoneeseensa, jossa hän paraillaan söi lounasta. Einehtiminen kesti puolisen tuntia. Sen ajan hän piti minua seisomassa. Oli aika nöyryyttävää, mutta nieleskelin hyvän asian puolesta. Sitten tuli minun vuoroni. Esitin asiani. Kerroin hänelle, että näillä pienillä muutoksilla päästäisiin melkoiseen vientivolyymiin, pienillä satsauksilla, saatte parempaa hintaa hyvälaatuisesta kalasta ja uusia markkinoita. Kalastusministeri rykäisi kalan ruodon kurkustaan ja kysyi paljonko hän saa tästä jutusta rahaa? Kerroin, että minä en anna rahaa hankkeeseen, vaan ideaa, tietoa ja konsultointia. Ilmaiseksi. Se homma jäi siihen. Sitten tulivat vaalit, ja toinen puolue valtaan. Uusi hallitus toisesta puolueesta. Nyt uudestaan kertomaan asia uudelle miehelle. Ehkäpä nyt onnistun. Sain audienssin uudelle kalastusministerille. Intoa piukassa astuin sovitusti tuttuun ministerihuoneeseen, jossa uusi kalastusministeri söi juuri lounastaan. Katseemme kohtasivat. Kumarsin ministerille kohteliaasti, laitoin käteni Lotus-asentoon rinnalleni ja lausuin paikalliseen tapaan. ”Ayu Bowan” - Herran siunausta. Näkemiin. Kalastusministeri pyyhkäisi suupielestään kalan ruodon ja vastasi: ”Ayu Bowan”. Sitten me molemmat hymyilimme toisillemme ja minä käännyin pois. Miksi pelkkä katse riitti ymmärtämään toisiamme? No, tämä kalastusministeri oli sama mies, joka oli kalastusministerinä myös edellisessä hallituksessa. Vaalien jälkeen hän vain vaihtoi puoluetta. Nyt täällä ollessamme, vain vajaa pari kuukautta sitten, entinen istuva presidentti nautti aamiaista läheisen puoluetoverinsa kanssa, joka oli hänen nk. oikea kätensä. Iltapäivällä tämä piti lehdistötilaisuuden, jossa kertoi asettuvansa opposition presidenttiehdokkaaksi. Näin kertoi saaren suurin lehti. Hän voitti vaalit ja nyt hän on uusi istuva presidentti. Nyt tämä uusi presidentti on säätämässä lakia, että jos poliittisin perustein valittu vaihtaa puoluetta, hän menettää virkansa. Näin kertoi paikallinen lehti. Tuskin lakia säädetään taannehtivasti. Uusi presidentti ja hallitus ovat aloittaneet maassa uudistukset, jotka toteutuessaan parantavat kansalaisten elämää. Menossa on melkoinen glasnost ja perestroika. Haluan uskoa niihin.

47 kansainvälistä matkablokkaajaa tutustui tammikuussa Suomeen. Helsingin Sanomat haastatteli heidät ja teki palautteen perusteella listan: "9 parasta asiaa Suomessa". Revontulet Lapissa, sauna ja avanto, Helsinki helikopterista, suomalaiset ihmiset, Porvoo, luonto ja ulkoilu, Ahvenanmaa ja ruoka. Eikö todellakaan yhtään yksittäistä matkailukohdetta/yritystä joukossa? Kyllä vain. Yllätyt. Katso!

MARINOIDUT JUUREKSET   Tällä kertaa paljastan yhden Vaakahuoneen Paviljongin suven 2015 saaristolaispöydän antimen reseptin. Lyökin mamman peruja – tietenkin. Antaa mukavan tujauksen myös carte annosten lisukkeena. Kalassa ja lihassa. Erityisesti se antaa kanan vaimeaan makuun tujua kummasti. Kuten huomaat, suolaa ei ole laisinkaan. Etikka & kumpp. hööpöttävät normaalisti suolaa vastaanottavat makunystyrät. Lyökin mammallani oli aina kaapissa vedellä plantattua etikkaa korkeakaulaisessa pullossa. Sitä hän sitten ripotteli esimerkiksi silakkalaatikon päälle, kun pappa suolaa pyysi. ”Silaka ova uinu koko ikäs suolaveres, meres. Kyl se riittä.” Ja kun pappa pyysi kaffeeseen sokeria, mamma antoi hunajaa. ”Sokeri pitä hakke kaupungist, hunaja o meil omast takka, ja muutenki enemä ihmise ruakka.” Minulla oli viisas Mamma. 100 g pieniksi suikaloituja raakoja juureksia: porkkanaa, lanttua, naurista, perunaa, mitä sattuu olemaan. 100 g suikaloitua punasipulia 1/3 l vettä 2/3 dl etikkaa ( 10 %) 100 g sokeria tai 50 g hunajaa 50 g puolukkasurvosta (tyrni, karpalo, karviaismarja, mustaviinimarja ym. käy myös mainiosti.) Kiehauta vesi, etikka, sokeri ja puolukkasurvos. Anna jäähtyä kunnolla. Sekoita joukkoon suikaloidut ja hetken kiehautetut (2-3 min) juurekset ja punasipulit.

Resepti tulostettavassa muodossa.

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.