perjantai 6. helmikuuta 2015



 
BUIKKI ON VARASTETTU

Kokemukseni lehtimainonnasta on monenkaltainen. Paras hinta/laatusuhde oli vajaa 40 vuotta sitten. Omistin Buick-merkkisen museorekisterissä olleen henkilöauton vuosimallia 1928. Eräänä päivänä huomasin sen häipyneen talomme edustalta. Laitoin Turun Sanomiin yhden palstan ja kahden cm korkuisen pikku riikkisen ilmoituksen Kadonnut-osastoon, jossa luki koko ilmoituksen täyttäen suurin kirjaimin: Perkele! Buikki on varastettu. Ja alla puhelinnumeroni.

Ilmoitus levisi kulovalkean tavoin mediassa aina pääkaupunkiseutua myöden, jopa muutamaan aikakauslehteenkin. Suomen Kuvalehdessä se oli ”Jyviä ja akanoita”-osastossa. Ilmoitus maksoi muistaakseni 25 markkaa. Katso se tästä.

Siitähän alkoi sellainen puhelinralli, ettei paremmasta väliä. Tuntui kuin minulle olisi ilmoitettu joka ikinen Suomessa ollut Buick-merkkinen auto. Yksikin soittaja kertoi, että heidän naapurinsa on jo pitkään piilotellut ladossaan vanhaa autoa. Se on varmaan se teidän kadonnut Buikkinne. No ei ollut. Ennen vanhaa kun latoja oli vielä joka talolla, niissä säilytettiin kaikkea mahdollista. Ei auttanut erittäin suuri vinkkipalkkiokaan vaan Buikki pysyi kadoksissa. Harmitti niin vietävästi. Mitenkäs perheemme nyt tekisi traditionaalisen vappuajelun Turun Kauppatorille ilmapalloja ja vappuhuiskuja ostamaan lapsillemme.

Ja löytyihän se meidänkin Buikki. Parin vuoden jälkeen. Naapurini ravintoloitsija Pentti Mäkinen tuli kertomaan minulle näkemänsä unen. Buick makaa talomme edustalla meren pohjassa, hän sanoi. Aikani naureskellessani touhukkaan Penan jutuille, menimme yhdessä rantaan. Aurinko paistoi ja lokitkin naureskelivat. Tuijotimme ja tuijotimme Naantalin lahdelle. Ja sitten välähti. Auringonsäde kohtasi veden alla jonkin kiiltävän esineen ja lähetti kirkkaan kiiluvan säteen silmiimme. Soitto palolaitokselle ja sukeltaja paikalle. Buikki nostettiin rantaan ja kuljetettiin pesuun. Entisöinti kesti toiset kaksi vuotta. Mäkisen Penaa hymyilytti vielä pitkään. Ainakin aina, kun ajoin Tavastin Killan ohi.


Kadonnut Buikki

Lue päiväkirjani Sri Lankan tapahtumista TÄÄLTÄ. Päiväkirjan lopussa värikäs kuvakavalkadi, mm. kylän rouvat tienparannustöissä, ja naapuritemppelin munkit pelaamassa jalkapalloa.

Ystävänpäivän toisenlainen lahja: Ystävyyden rannenauha.
www.positiivarit.fi/rannenauha

Kalapata Ceylonin tapaan
KALAPATA CEYLONIN TAPAAN
Talvikodissamme täällä Ceylonin saarella, Sri Lankan valtiossa, Intian valtameressä ruokanautinnot ovat kalapainotteisia. Punaista lihaa ei oikeastaan ole tarjolla. Ei edes turisteille. Mikäs siinä. Meren antimet maistuvat aina ja ovat terveellisiä. Hieman itämaista tunnelmaa mausteiden muodossa. Maistuu.

750 g perattua ja ruodotonta kalaa. Kaikki käy. Silakka on myös erinomaista.
2 sipulia
3 omenaa
3 rkl voita tai ruokaöljyä
1 rkl currya
valkopippuria
soijakastiketta
1-2 dl kalalientä
suolaa ei tarvita

Ruskista sipulisilppu kunnolla voissa tai öljyssä. Lisää curry ja muut mausteet sekä kalaliemi. Lopuksi kuoritut ja kuutioidut omenan palat. Hauduta uunissa tai liedellä, kunnes omena alkaa kypsyä. Lisää lopuksi paloiteltu kala pinnan alle 5-10 minuutin ajaksi.

Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

1 kommentti: