perjantai 27. helmikuuta 2015



TILIPUSSIN SALAISUUS

Tämä tarina on lähes 30 vuoden vuoden takaa. Höyrysimme Ukkopekalla Aurajoelta kohti Naantalia. Airiston kimmeltävällä selällä konepäälliköllämme AAROLLA oli tapana koneen rasvauksen jälkeen piipahtaa komentosillalla. Oli rauhaisa hetki. Jos näkyviin tuli muita aluksia, suihkasi Aaro konehuoneen kätköihin valmiina manoveeraamaan tarvittaessa. Oikeassa höyrylaivassa kapteeni kääntää telegrammista viestin samanlaiseen telegrammiin konehuoneessa tarvittaviin toimenpiteisiin. Kaikki tapahtuu manuaalisesti. Jos kapteeni pyytää peruuttamaan, mestari pysäyttää koneen ja käynnistää uudelleen toiseen suuntaan.

Airiston aaltojen liplatellessa – höyrylaivahan kulkee äänettömästi, untuvan pehmeästi – kuuntelimme radiosta ohjelmaa, jossa feministinaiset kyselivät, että koskahan nainen saa miehen palkan? Aaro parkaisi, että joka perjantai. Siihen aikaan laivoilla maksettiin viikon palkka perjantaisin, tilipussissa. Sen Aaro vei aina kuuliaisesti vaimolleen. Vaimo hoiteli sitten perheen talousmenot ja muut tarpeelliset hankinnat harkintansa mukaan. Joskus siitä likeni vähän Aarollekin.

Sattuipa eräänä perjantaina niin, että vaimo löysi Aaron taskusta sinne unohtuneen tilinauhan. Nauhassa oli merkittynä huomattavasti suurempi rahasumma, kuin mitä rahaa oli tilipussissa. Asiasta kuultuna Aaro selvitti asian salaman nopeasti hieman muistaen väärin. Selitys meni läpi rimaa heiluen: Kyllä. Tilinauhan merkinnät ovat aivan oikein, hän sanoi, mutta kun hän konepäällikkönä joutuu tilistään maksamaan palkat myös lämmittäjälle ja konemiehelle, käteen jäävä summa on luonnollisesti sen verran pienempi.

Vaimo vaan ei tiennyt, ettei laivalla erityistä lämmittäjää ollut ja konemieskin sai palkkansa suoraan varustamoltamme. Senkin jälkeen vaimo sai miehensä palkan, joka perjantai. Entiseen malliin. Aaro pelastui pälkähästä ja hänen oma palkkaetunsa pysyi ennallaan.

Tilipussin salaisuus 27.2.15 Uusin

 
 
Herrankukkaron puput esiintyvät!
Osaavatko teidän pupunne tehdä voltteja? Meidän pupumme osaavat.
Kun et muuten usko, katso tästä.
 

 
Pippurikanaa 27.2.15
 
 
PIPPURIKANAA
 
kahdelle

300-400 g broilerin rintafilettä pieniksi kuutioiksi leikattuna
1 munakoiso paloiteltuna
1 rkl ruokaöljyä
1 kpl pieni punasipuli viipaloituna
2 valkosipulin kynttä
2 rkl keskivahvaa sinappia
1 tl rouhittua mustapippuria
suolaa

Kuumenna paistinpannussa broilerin palat, lisää sinappi ja paloiteltu munakoiso sekä pippuri. Kypsennä 5-10 minuuttia. Lisää sipuli ja valkosipuli ja jatka lämmittämistä, kunnes kana alkaa ruskistua. Tarjoillaan esimerkiksi tomaatti/kurkkusalaatin kanssa.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 20. helmikuuta 2015



GLASNOSTIN AIKAA

Maailmassa elää ja vaikuttaa vähän väliä Glasnost (avoimuus) sekä Perestroika (uudistus) Nämä olivat Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin jo käyttöön otetut sanat, joilla oli kuitenkin vuosituhansien perinne. Se on aina ollut valtaapitävien vallankeskityksen väline. Talvikotimme Ceylonin saarella pidettiin juuri presidentin vaalit. Vuosikymmenen oppositiossa olleet puolueet pääsivät valtaan.

Olen 30 vuoden aikana seurannut tätä menoa hieman hymyssä suin. Kokemukseni yli kymmenen vuoden takaa: Olin aikanaan kehittänyt Suomesta USA:n markkinoille ison kirjolohen säilytys- ja kuljetusmenetelmän, jolla saatiin kala säilymään käyttökelpoisena 3 kertaa kauemmin kuin ennen. Se olikin yrityksellemme menestys. Kun sitten lukkiuduin talviksi tänne hymyjen saarelle avustushommiin, päätin auttaa paikallisia kalastajia ja alan yrittäjiä konsultoimalla heitä. Tietenkin ilmaiseksi. Osana avustustyötä.

Olin saanut pitkän odotuksen jälkeen audienssin valtion kalastusministerin luo. Astuin hänen huoneeseensa, jossa hän paraillaan söi lounasta. Einehtiminen kesti puolisen tuntia. Sen ajan hän piti minua seisomassa. Oli aika nöyryyttävää, mutta nieleskelin hyvän asian puolesta.


Sitten tuli minun vuoroni. Esitin asiani. Kerroin hänelle, että näillä pienillä muutoksilla päästäisiin melkoiseen vientivolyymiin, pienillä satsauksilla, saatte parempaa hintaa hyvälaatuisesta kalasta ja uusia markkinoita. Kalastusministeri rykäisi kalan ruodon kurkustaan ja kysyi paljonko hän saa tästä jutusta rahaa? Kerroin, että minä en anna rahaa hankkeeseen, vaan ideaa, tietoa ja konsultointia. Ilmaiseksi. Se homma jäi siihen.


Sitten tulivat vaalit, ja toinen puolue valtaan. Uusi hallitus toisesta puolueesta. Nyt uudestaan kertomaan asia uudelle miehelle. Ehkäpä nyt onnistun. Sain audienssin uudelle kalastusministerille. Intoa piukassa astuin sovitusti tuttuun ministerihuoneeseen, jossa uusi kalastusministeri söi juuri lounastaan. Katseemme kohtasivat. Kumarsin ministerille kohteliaasti, laitoin käteni Lotus-asentoon rinnalleni ja lausuin paikalliseen tapaan. ”Ayu Bowan” - Herran siunausta. Näkemiin. Kalastusministeri pyyhkäisi suupielestään kalan ruodon ja vastasi: ”Ayu Bowan”. Sitten me molemmat hymyilimme toisillemme ja minä käännyin pois.

Miksi pelkkä katse riitti ymmärtämään toisiamme?
No, tämä kalastusministeri oli sama mies, joka oli kalastusministerinä myös edellisessä hallituksessa. Vaalien jälkeen hän vain vaihtoi puoluetta.

Nyt täällä ollessamme, vain vajaa pari kuukautta sitten, entinen istuva presidentti nautti aamiaista läheisen puoluetoverinsa kanssa, joka oli hänen nk. oikea kätensä. Iltapäivällä tämä piti lehdistötilaisuuden, jossa kertoi asettuvansa opposition presidenttiehdokkaaksi. Näin kertoi saaren suurin lehti. Hän voitti vaalit ja nyt hän on uusi istuva presidentti.
Nyt tämä uusi presidentti on säätämässä lakia, että jos poliittisin perustein valittu vaihtaa puoluetta, hän menettää virkansa. Näin kertoi paikallinen lehti. Tuskin lakia säädetään taannehtivasti. Uusi presidentti ja hallitus ovat aloittaneet maassa uudistukset, jotka toteutuessaan parantavat kansalaisten elämää. Menossa on melkoinen glasnost ja perestroika. Haluan uskoa niihin.

Glastnostin ja Perestroikan aikaa

 
 
47 kansainvälistä matkablokkaajaa tutustui tammikuussa Suomeen. Helsingin Sanomat haastatteli heidät ja teki palautteen perusteella listan: "9 parasta asiaa Suomessa". Revontulet Lapissa, sauna ja avanto, Helsinki helikopterista, suomalaiset ihmiset, Porvoo, luonto ja ulkoilu, Ahvenanmaa ja ruoka.

Eikö todellakaan yhtään yksittäistä matkailukohdetta/yritystä joukossa? Kyllä vain. Yllätyt. Katso!
 

 
Marinoidut juurekset 20.2.15
 
 
MARINOIDUT JUUREKSET
 
Tällä kertaa paljastan yhden Vaakahuoneen Paviljongin suven 2015 saaristolaispöydän antimen reseptin. Lyökin mamman peruja – tietenkin. Antaa mukavan tujauksen myös carte annosten lisukkeena. Kalassa ja lihassa. Erityisesti se antaa kanan vaimeaan makuun tujua kummasti. Kuten huomaat, suolaa ei ole laisinkaan. Etikka & kumpp. hööpöttävät normaalisti suolaa vastaanottavat makunystyrät. Lyökin mammallani oli aina kaapissa vedellä plantattua etikkaa korkeakaulaisessa pullossa. Sitä hän sitten ripotteli esimerkiksi silakkalaatikon päälle, kun pappa suolaa pyysi.

”Silaka ova uinu koko ikäs suolaveres, meres. Kyl se riittä.” Ja kun pappa pyysi kaffeeseen sokeria, mamma antoi hunajaa. ”Sokeri pitä hakke kaupungist, hunaja o meil omast takka, ja muutenki enemä ihmise ruakka.” Minulla oli viisas Mamma.

100 g pieniksi suikaloituja raakoja juureksia: porkkanaa, lanttua, naurista, perunaa, mitä sattuu olemaan.
100 g suikaloitua punasipulia
1/3 l vettä
2/3 dl etikkaa ( 10 %)
100 g sokeria tai 50 g hunajaa
50 g puolukkasurvosta (tyrni, karpalo, karviaismarja, mustaviinimarja ym. käy myös mainiosti.)

Kiehauta vesi, etikka, sokeri ja puolukkasurvos. Anna jäähtyä kunnolla. Sekoita joukkoon suikaloidut ja hetken kiehautetut (2-3 min) juurekset ja punasipulit.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 13. helmikuuta 2015



PERESTROIKAN VARIKSET

Pidimme 80-luvulla Tallinnan Piritan Olympiakeskuksen laiturissa Neuvostoliiton ensimmäistä ulkomaalaisten omistuksessa olevaa ravintolaa. Laivaravintolaa. Tutustuin silloiseen kirjailijaan ja suureen isänmaan ystävään, Lennart Mereen. Hänestä tuli myöhemmin Viron laulavan vallankumouksen jälkeen itsenäistyneen maan presidentti vuonna 1992. Hän kertoi hauskan ja valaisevan tarinan glasnostista, avoimuudesta:

Silloinen Neuvostoliiton presidentti Gorbatshov käynnisti maassa uudistukset. Hän kuvannoillisti perestroikaa eli järjestelmän uudistamista kertomalla joukosta variksia, jotka ovat istuneet puhelinlangalla jo liian pitkään. Paikalle tuli uudistaja, joka isolla seipäällä löi lankaan niin, että kaikki varikset lehahtivat lentoon. Mutta ei aikaakaan, kun ne yksi kerrallaan istahtivat samalle langalle.
”Mikä uudistus tämä on, samat varikset istuvat taas langalla? kysyttiin. ”Kyllä, kyllä”, vastasi Gorbatshov,”mutta nyt ne istuvat eri järjestyksessä”.

 
Perestroikan varikset 13.2.15

 
Anna äänesi tarinalle!
 
Anna äänesi tarinalle napsauttamalla joko peukku ylös tai peukku alas. Samalla ilmoittaudut Höyrylaiva s/s Ukkopekan ensi suven risteilyn arvontaan.
 
Peukku ylös
 

Peukku alas
 

Viime viikon "Buikki on varastettu" tositarinani kirvoitti lukijoitani hauskoihin kommentteihin:
"Ilmoituksesi oli kuin hyvää ´twiittiä´ jo silloin eli jakoja eteenpäin! Viestintätavoite oli onnistunut.
"
"Kuinka suuri oli se löytäjälle erittäin suuri palkkio?" No, me molemmat Mäkisen Penan kanssa unohdimme autuaallisesti koko palkkion, ja Pena on jo edesmennyt.
"Mitä Buikille kuuluu nyt?" En tiedä. Laitoin sen uuteen uskoon. Vaihdoin sen Perniön Automuseon kanssa vuosimallia 1935 olevaan Fordin pieneen kuorma-autoon. Tämä sympaattinen kulkuväline on liikenteessä hyväkuntoisena vielä joka suvi Aurajokirannassa, Ukkopekan höyrylaivahuolinta-autona.

Menovinkki:
Nyt savusaunan juhlavuoden 2015 kunniaksi järjestämme saunatapahtumia myös yksityisille yleisöpäivinä. Helmikuun saunatapahtumat myytiin jo loppuun. Seuraava saunatapahtuma - Maaliskuun Avantosavusauna - järjestetään 21.maaliskuuta. Lue lisää täältä.

 
Sienilenkki 13.2.14
 
SIENILENKKI
 
On se hauskaa kun talvikodissamme Ceylonin saarella muutaman viikon jälkeen suunesteet alkavat himoita ruisleipää ja suomalaista lenkkimakkaraa. Vaikka sisällön tiedän, niin maku määrää käyttäytymisen. Tuon tullessani muutaman lenkin, siivutan sentin paksuisiksi siivuiksi ja pakastan ne kukin erikseen. Yhdestä lenkistä riittää noin kuukaudeksi herkkupaloja. Vähä riittää makutunteen ylläpitämiseksi. Kotiin palattuani ajattelin oikein pröystäillä isolla palalla lenkkimakkaraa. Pidän yhden hengen makkarajuhlat.

1 lenkkimakkara
0,5 l sieniä
2 rkl voita tai ruokaöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl kermaa
ruohosipulia
persiljaa
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta

Hienonna sienet ja kuullota ne voissa pannulla. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää suola ja pippuri. Lopuksi kerma sekoittaen joukkoon. Anna kiehua vähän ”hymyillen” 10-15 minuuttia ja lisää persilja- ja ruohosipulisilppu. On tärkeää, että kastike kiehuu jonkin aikaa. Jauhojen pitää kypsyä. Vatsa ei tykkää raaoista jauhoista.

Halkaise makkara ja siirrä se uunivuokaan. Kaada kastike lenkin päälle ja ripottele juustoraasteesta peitto päälle. 200 astetta kunnes juusto sulaa. Sopii kuoriperunoiden ja/tai ruisleivän kera.
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 6. helmikuuta 2015



 
BUIKKI ON VARASTETTU

Kokemukseni lehtimainonnasta on monenkaltainen. Paras hinta/laatusuhde oli vajaa 40 vuotta sitten. Omistin Buick-merkkisen museorekisterissä olleen henkilöauton vuosimallia 1928. Eräänä päivänä huomasin sen häipyneen talomme edustalta. Laitoin Turun Sanomiin yhden palstan ja kahden cm korkuisen pikku riikkisen ilmoituksen Kadonnut-osastoon, jossa luki koko ilmoituksen täyttäen suurin kirjaimin: Perkele! Buikki on varastettu. Ja alla puhelinnumeroni.

Ilmoitus levisi kulovalkean tavoin mediassa aina pääkaupunkiseutua myöden, jopa muutamaan aikakauslehteenkin. Suomen Kuvalehdessä se oli ”Jyviä ja akanoita”-osastossa. Ilmoitus maksoi muistaakseni 25 markkaa. Katso se tästä.

Siitähän alkoi sellainen puhelinralli, ettei paremmasta väliä. Tuntui kuin minulle olisi ilmoitettu joka ikinen Suomessa ollut Buick-merkkinen auto. Yksikin soittaja kertoi, että heidän naapurinsa on jo pitkään piilotellut ladossaan vanhaa autoa. Se on varmaan se teidän kadonnut Buikkinne. No ei ollut. Ennen vanhaa kun latoja oli vielä joka talolla, niissä säilytettiin kaikkea mahdollista. Ei auttanut erittäin suuri vinkkipalkkiokaan vaan Buikki pysyi kadoksissa. Harmitti niin vietävästi. Mitenkäs perheemme nyt tekisi traditionaalisen vappuajelun Turun Kauppatorille ilmapalloja ja vappuhuiskuja ostamaan lapsillemme.

Ja löytyihän se meidänkin Buikki. Parin vuoden jälkeen. Naapurini ravintoloitsija Pentti Mäkinen tuli kertomaan minulle näkemänsä unen. Buick makaa talomme edustalla meren pohjassa, hän sanoi. Aikani naureskellessani touhukkaan Penan jutuille, menimme yhdessä rantaan. Aurinko paistoi ja lokitkin naureskelivat. Tuijotimme ja tuijotimme Naantalin lahdelle. Ja sitten välähti. Auringonsäde kohtasi veden alla jonkin kiiltävän esineen ja lähetti kirkkaan kiiluvan säteen silmiimme. Soitto palolaitokselle ja sukeltaja paikalle. Buikki nostettiin rantaan ja kuljetettiin pesuun. Entisöinti kesti toiset kaksi vuotta. Mäkisen Penaa hymyilytti vielä pitkään. Ainakin aina, kun ajoin Tavastin Killan ohi.


Kadonnut Buikki

Lue päiväkirjani Sri Lankan tapahtumista TÄÄLTÄ. Päiväkirjan lopussa värikäs kuvakavalkadi, mm. kylän rouvat tienparannustöissä, ja naapuritemppelin munkit pelaamassa jalkapalloa.

Ystävänpäivän toisenlainen lahja: Ystävyyden rannenauha.
www.positiivarit.fi/rannenauha

Kalapata Ceylonin tapaan
KALAPATA CEYLONIN TAPAAN
Talvikodissamme täällä Ceylonin saarella, Sri Lankan valtiossa, Intian valtameressä ruokanautinnot ovat kalapainotteisia. Punaista lihaa ei oikeastaan ole tarjolla. Ei edes turisteille. Mikäs siinä. Meren antimet maistuvat aina ja ovat terveellisiä. Hieman itämaista tunnelmaa mausteiden muodossa. Maistuu.

750 g perattua ja ruodotonta kalaa. Kaikki käy. Silakka on myös erinomaista.
2 sipulia
3 omenaa
3 rkl voita tai ruokaöljyä
1 rkl currya
valkopippuria
soijakastiketta
1-2 dl kalalientä
suolaa ei tarvita

Ruskista sipulisilppu kunnolla voissa tai öljyssä. Lisää curry ja muut mausteet sekä kalaliemi. Lopuksi kuoritut ja kuutioidut omenan palat. Hauduta uunissa tai liedellä, kunnes omena alkaa kypsyä. Lisää lopuksi paloiteltu kala pinnan alle 5-10 minuutin ajaksi.

Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.