perjantai 30. tammikuuta 2015


EI OO LAHDEN VOITTANUTTA

Aamulla lehteä lukiessani ja persoonattomia mainoksia selaillessani muistui mieleeni aiheeseen liittyvät mainokset 1960-luvulta.

Vaasa-lehdessä oli aina viikon ajan joka päivä sivun ylälaidassa, koko sivun levyinen ja tulitikkuaskin korkuinen mainos, jossa luki: ”Ei oo Lahden voittanutta!” Kyseessä oli sen aikainen oluen markkinajohtaja. Niin muuttuu maailma. Maanantaista lauantaihin, joka päivä samalla paikalla tuo mainos. Vielä sunnuntainakin sama mainos. Sunnuntain numerossa olikin vielä lisäksi saman kokoinen koko sivun levyinen ja tulitukkuaskin korkuinen mainos alalaidassa: ”Kyllä on. Vaasan Pukki-olut.”

Turun Sanomissa oli sielläkin pitkään sama ilmoitus aina samassa paikassa. Sivun ylälaidassa: ”Osta Neckar-auto, siinä on eroa.” Tämän italialaisen Fiatin tehtaan Etelä-Saksassa lisenssillä valmistettu auto tuli ryminällä markkinoille. Eräänä päivänä lehdessä oli toinenkin automainos. Aivan Neckarin mainoksen alapuolella, saman kokoinen ja näköinen kuin Neckar-mainos: ”Osta Fiat. Se on alkuperäinen. Siinä se ero on! ”
 
Ei oo Lahden voittanutta

Se on nyt savusaunavuosi 2015. Herrankukkaro järjestää kaikille avoimen Ystävänpäivän savusaunomisen maailman suurimmassa savusaunassa mielenkiintoisine ohjelmineen sekä Sydäntalven savusaunomisen avantouinteineen ja kaislikkokylpemisineen. Lisätietoa täältä. Perjantaireseptiläisille yllätyslahja. Vietä toisenlainen hemmottelupäivä. Lähde yksin, kaksin tai porukalla.
 
Fish and Chips 30.1.15
 
SUOMALAINEN FISH AND CHIPS
 
On ne englantilaiset merkillisiä. Heidän yksi lemppariruoistaan on Fish and Chips. Peruna ja kala. 70-luvulla menimme naantalilaisen naapurimme, Ravintola Tavastin Killan perustajan, Mäkisen Penan kanssa oikein Lontooseen asti vakoilemaan tätä merkillisyyttä. Oli tarkoitus perustaa Suomeenkin tällainen fish and chips-ketju. Hyvä ettei perustettu. Nyt sitten Suomen ravintoloissa kanakorit ja kalakorit ovat hupaa tavaraa. Makunsa kullakin. Hymyilytti tämä nykyajan trendi, kunnes muistin isoäitini Lyökin mamman rasvassa keitetyn hauen reseptin. Olikohan mammani aikaansa edellä? Merkillistä herkkua sodan jälkeen, kun raaka-aineet olivat yksinkertaisia. Kas tässä:

4 hengelle

1 kilo kalan fileetä
1,5 dl (juomalasillinen) maitoa
2-3 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
3 kananmunaa
1 sitruuna
2 rkl hienoa merisuolaa

Hierotaan merisuolaa 1 rkl fileiden pintaan ja annetaan maustua hetken. Pyyhitään loppu suola pois. Paloitellaan tulitikkuaskin kokoisiksi paloiksi. Tehdään sekoitus maidosta, kananmunan keltuaisista, vehnäjauhoista ja lopusta suolasta. Vatkataan hyvin. Kastetaan kalanpalat kunnolla seokseen, sivellään vielä pintaan vatkattua munan valkuaista ja pyöritellään korppujauhoissa.

Nostetaan valmiiksi kuumennettuun ruokaöljyyn. Mamma käytti keitinrasvaa eli laardia. Kun ovat kiehuneet kuumassa rasvassa kauniin ruskeiksi, nostetaan valumaan. Mamma käytti imupaperia, mutta nykyään siinä voi käyttää talouspaperia tms. Imupaperi loppui, kun pappalle tuli vettä polveen ja sai sen poistettua syömällä imupaperia.


Kastikkeeksi sopii hyvin sitruunakastike. Tai purista sitruunasta mehua palojen päälle. Voidaan toki syödä ranskalaisten perunoiden mutta myös keitin- tai paistinperunoiden kera. Eikä salaattikaan ole hassumpi kyytipoika.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti