perjantai 30. tammikuuta 2015


EI OO LAHDEN VOITTANUTTA

Aamulla lehteä lukiessani ja persoonattomia mainoksia selaillessani muistui mieleeni aiheeseen liittyvät mainokset 1960-luvulta.

Vaasa-lehdessä oli aina viikon ajan joka päivä sivun ylälaidassa, koko sivun levyinen ja tulitikkuaskin korkuinen mainos, jossa luki: ”Ei oo Lahden voittanutta!” Kyseessä oli sen aikainen oluen markkinajohtaja. Niin muuttuu maailma. Maanantaista lauantaihin, joka päivä samalla paikalla tuo mainos. Vielä sunnuntainakin sama mainos. Sunnuntain numerossa olikin vielä lisäksi saman kokoinen koko sivun levyinen ja tulitukkuaskin korkuinen mainos alalaidassa: ”Kyllä on. Vaasan Pukki-olut.”

Turun Sanomissa oli sielläkin pitkään sama ilmoitus aina samassa paikassa. Sivun ylälaidassa: ”Osta Neckar-auto, siinä on eroa.” Tämän italialaisen Fiatin tehtaan Etelä-Saksassa lisenssillä valmistettu auto tuli ryminällä markkinoille. Eräänä päivänä lehdessä oli toinenkin automainos. Aivan Neckarin mainoksen alapuolella, saman kokoinen ja näköinen kuin Neckar-mainos: ”Osta Fiat. Se on alkuperäinen. Siinä se ero on! ”
 
Ei oo Lahden voittanutta

Se on nyt savusaunavuosi 2015. Herrankukkaro järjestää kaikille avoimen Ystävänpäivän savusaunomisen maailman suurimmassa savusaunassa mielenkiintoisine ohjelmineen sekä Sydäntalven savusaunomisen avantouinteineen ja kaislikkokylpemisineen. Lisätietoa täältä. Perjantaireseptiläisille yllätyslahja. Vietä toisenlainen hemmottelupäivä. Lähde yksin, kaksin tai porukalla.
 
Fish and Chips 30.1.15
 
SUOMALAINEN FISH AND CHIPS
 
On ne englantilaiset merkillisiä. Heidän yksi lemppariruoistaan on Fish and Chips. Peruna ja kala. 70-luvulla menimme naantalilaisen naapurimme, Ravintola Tavastin Killan perustajan, Mäkisen Penan kanssa oikein Lontooseen asti vakoilemaan tätä merkillisyyttä. Oli tarkoitus perustaa Suomeenkin tällainen fish and chips-ketju. Hyvä ettei perustettu. Nyt sitten Suomen ravintoloissa kanakorit ja kalakorit ovat hupaa tavaraa. Makunsa kullakin. Hymyilytti tämä nykyajan trendi, kunnes muistin isoäitini Lyökin mamman rasvassa keitetyn hauen reseptin. Olikohan mammani aikaansa edellä? Merkillistä herkkua sodan jälkeen, kun raaka-aineet olivat yksinkertaisia. Kas tässä:

4 hengelle

1 kilo kalan fileetä
1,5 dl (juomalasillinen) maitoa
2-3 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
3 kananmunaa
1 sitruuna
2 rkl hienoa merisuolaa

Hierotaan merisuolaa 1 rkl fileiden pintaan ja annetaan maustua hetken. Pyyhitään loppu suola pois. Paloitellaan tulitikkuaskin kokoisiksi paloiksi. Tehdään sekoitus maidosta, kananmunan keltuaisista, vehnäjauhoista ja lopusta suolasta. Vatkataan hyvin. Kastetaan kalanpalat kunnolla seokseen, sivellään vielä pintaan vatkattua munan valkuaista ja pyöritellään korppujauhoissa.

Nostetaan valmiiksi kuumennettuun ruokaöljyyn. Mamma käytti keitinrasvaa eli laardia. Kun ovat kiehuneet kuumassa rasvassa kauniin ruskeiksi, nostetaan valumaan. Mamma käytti imupaperia, mutta nykyään siinä voi käyttää talouspaperia tms. Imupaperi loppui, kun pappalle tuli vettä polveen ja sai sen poistettua syömällä imupaperia.


Kastikkeeksi sopii hyvin sitruunakastike. Tai purista sitruunasta mehua palojen päälle. Voidaan toki syödä ranskalaisten perunoiden mutta myös keitin- tai paistinperunoiden kera. Eikä salaattikaan ole hassumpi kyytipoika.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 23. tammikuuta 2015


HETKEN KAHDEN ILMAN TENAVIA


Merimiessukulaiseni oli nokkela kaveri. Joskus pitkienkin työreissujen jälkeen kotiin pääsy oli yhtä juhlaa. Lapsiakin siunaantui aika liuta. Ei se kotonaolon määrä, vaan laatu. Erään kerran kotiin pitkältä purjehdukseltaan saavuttuaan, vaimo ja lapset luonnollisesti olivat kimpassa kimpussa.

Jossain vaiheessa hän alkoi kaivata kahdestaan oloa vaimonsa kanssa. Mutta millä he saavat hetken olla kahdestaan ympärillään pyörivistä tenavista. Tällaisessa tilanteessa nokkeluus oli valttia. Hän ratkaisi tavoitteeseen pääsyn persoonallisesti. Heitettyään pihalle juuri sataneeseen pehmeään lumeen viisi kolikkoa, hän kutsui tenavat ulko-ovelle. Sitten hän kertoi heille, että pihalla on lumen kätköissä kymmenen kolikkoa. Siinä sitten lumi pölisi oman aikansa, ennen kuin lapset huomasivat, että heitä sumutettiin. Saipahan merimies viettää vaimonsa kanssa laatuaikaa kahdestaan pitkän tovin.


Hetken kahden 23.1.14


 
Purkkihaukea 23.1.14
 
 
PURKKIHAUKEA
 
500 g puhdasta nahatonta haukifileetä
2 rkl karkeaa merisuolaa
1 punasipuli
Kourallinen silputtua tilliä
Valkopippurirouhetta
Valkoviiniä luraus
Rypsiöljyä

Muutkin kalat käyvät tähän reseptiin, mutta hauki on näin tehtynä hulvattoman hyvää. Jos haukikala on makeasta vedestä, pakasta se ensin. Merihauen voit valmistaa saman tien tuoreesta. Jos otat fileet pakkasesta sulamaan, hiero pinnoille karkeaa merisuolaa ja laita jääkaappiin sulamaan hissukseen. Nopea sulatus tekee kalasta letkun. Kun fileet ovat sulaneet, pyyhki suola pois ja siivuta ohuiksi siivuiksi tai annospaloiksi (käyttötarkoitus ratkaisee). Hiero fileisiin myllystä murskattu valkopippuri. Laita kalat kerroksittain purkkiin tai vastaavaan astiaan. Kerrosten väliin silputtua tilliä ja sipulia. Lopuksi rypsiöljyä johon on sekoitettu valkoviini. Niin, että kalat peittyvät. Anna vetäytyä jääkaapissa 2 vrk.

Mikäli olet siivuttanut kalan, se käy mainiosti ruisleivän päälle. Valuta vain ensin ylimääräinen öljy pois. Annospalat sopivat hienosti keitettyjen kuoriperunoiden kanssa.

VINKKI: Jos kuoriperunoita jää ylimääräisiä, laita jääkaappiin. Kun myöhemmin viipaloit tai lohkot ne KUORINEEN, niistä tulee hienosti rapeita paistinperunoita. Kuoressa se maku! Voithan yhdistää paistettujen kuoriperunoiden ja purkkihauen siivut. Lisukkeena voita ja runsaasti tilliä.

Tämä resepti toimii myös silakka- tai muikkufileille. Silloin voi purkkiin lurauttaa öljyn sekaan hieman etikkaa.

P.S. Viime perjantaiseen Lasimestarinsilli-reseptiin oli jostain käsittämättömästä syystä tupsahtanut loppuun tämän purkkihaukireseptin kolme viimeistä kappaletta. Harmillinen juttu. Mutta ei voi mittään. Pahoitteluni.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

perjantai 16. tammikuuta 2015



Pilsneripullon nostalgiaa

Järjestelin äskettäin Herrankukkaron Rantsalin hyllyillä olevia vanhoja tavaroita. Kovin paljon antiikkia en hanki, mutta sitäkin mieluisammin lähihistorian tuotteita. 50-60-luvun tavarat ovat huolestuttavasti katoamassa, kiitos vinttien puuttumisen.

Käsiini osui Auran Panimon PILSNERIPULLO. Että tällainen lasipullokin voi tuoda positiivisia muistoja. Nuoremmille tiedoksi, että ennen kuin keskiolut tuli kauppoihin, oli vain pilsneriä puolen litran lasipulloissa. Kuperkeikkaprosentti oli muistaakseni 2,8. Tätä herkkua nauttivat erityisesti vähän vanhemmat herrasmiehet. Kyläkaupasta pullo pari pilsneriä kassiin ja sitten istumaan kaupan portaille ja nauttimaan. Se oli sen ajan pubikulttuuria.

Laskin kerran pahuuttani (mistähän tuokin sanonta johtuu?) alkoholin määrän 0,5 litran pilsneripullossa ja nykyisessä 0,3 litran keskaripullossa. Alkoholin määrät ovat aika lähellä toisiaan. Koppa pilsneriä ja koppa keskaria aikaansaavat samankaltaisia kuperkeikkatuntemuksia. Toki pilsneriä juotiin aikanaan myös ruokajuomana, mutta Vaarinkalja oli yleisenpää. Kyllä pilsneri ja kioskikulttuuri elivät yhteiseloa. Sitten asiaan, tarinaan.

Muistelen kuulleeni aikanaan 50-60 luvulta tarinan, ehkä isäni kertomana. Turun Piispa oli kesälomamatkallaan tullut yllättäen varsinaissuomalaiseen kirkkoon. Ovet olivat auki. Ihmisiä ei siellä näkynyt. Sakastiin kurkistaessaan piispa huomasi papin, lukkarin ja suntion istuvan siellä pelaamassa korttia. Hän päätti pelästyttää kortinpelaajat, koska katsoi toimen olevan sopimatonta. Hän kiipesi kellotapuliin ja veti ihan oikeasta narusta reippahasti kaksi kertaa, että varmaan kuului sakastiin. Kellon ääni kaikui ympäri kirkonkylää. Tornista alas kömpiessään piispa kohtasi yllätyksekseen Osuuskaupan juoksupojan. Pyörän etutarakalla oli laatikollinen pilsneriä. Piispa siinä kysymään juoksupojalta, että miksi hän toi pilsnerin tänne. ”Täältähän soitettiin”, vastasi juoksupoika.

 
 
Pullo pilsneriä 16.1.14

 
 
P.S. Tarinani ruplan heikosta kurssista kirvoitti lukijani hauskoihin kommentteihin. Ystäväni, maalitehtaan perustaja Aimo Virtanen, Paraisilta muisti minua tällaisella tervehdyksellä: Moskovan sivukadulla ukko työnteli iltahämärissä kottikärryä, joka oli täynnä ruplan seteleitä. Eräs ´lurkki´ huomasi sen ja päätti tehdä ryöstön. Hiipi ukon perään kalikka kädessä, mutta juuri kun aikoi kolkata, tulikin toisiin ajatuksiin.
"Ei hemmetti. Mullahan on jo kottikärryt."


 

 
Lasimestarin silli 16.1.14
 
 
LASIMESTARIN SILLI
 
Oletko kuullut tarinan lasimestarin sillin synnystä? Tarinan mukaan lasinpuhaltajan vaimo huolestui miehensä kuihtumisesta. Viisas vaimo aavisti taudin syyn. Mies hikoili työssään hytissä, lasia puhaltaessaan. Hytin vierellä oli suolasäkki, josta pahimpaan tuskaan sai raapattua kiteen kielen alle. Vaimo oivalsi, ettei pelkkä suola elätä, vaan elvyttää vain hetkeksi. Kun evääksi laittoi etikkaliemessä silliä, sipulia, porkkanaa ynnä muuta ja lisäsi suolaista vettä eväspurkkiin, syntyi ukolle auttava ateria. Taas jaksoi ukko panna tossua toisen eteen. Lasimestarin silli syntyi siis todelliseen tarpeeseen.

Tässä vielä resepti herkusta:

4 sillifileetä
2,5 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
1 dl sokeria tai ½ dl hunajaa
2 porkkanaa
1 punasipuli
6–7 rouhittua maustepippuria myllystä
3 laakerinlehteä
1 rkl sinapin siemeniä

Leikkaa sillifilee 1,5–2 cm levyisiksi siivuiksi. Jos filee on iso, halkaise se ensin pitkittäin. Tee säilytysliemi kiehauttamalla vesi, etikka ja sokeri (tai hunaja). Sekoita ja jäähdytä liemi kunnolla. Sillä aikaa leikatut sillit ladotaan lasipurkkiin kerroksittain sipuli- ja porkkanaviipaleiden kera. Mukaan myös tasaisesti jakaen pippurit, laakerinlehti ja sinapin siemenet. Kun liemi on ihan oikeasti jäähtynyt, kaada se purkkiin. Sitten purkki jääkaappiin muutamaksi vuorokaudeksi. Mikäli olet siivuttanut kalan, ne käyvät mainiosti ruisleivän päälle. Valuta vain ensin ylimääräinen öljy pois. Annospalat sopivat hienosti keitettyjen kuoriperunoiden kanssa.

VINKKI: Jos kuoriperunoita jää ylimääräisiä, laita jääkaappiin. Kun myöhemmin viipaloit tai lohkot ne KUORINEEN, niistä tulee hienosti rapeita paistinperunoita. Kuoressa se maku! Voithan yhdistää paistettujen kuoriperunoiden ja purkkihauen siivut. Lisukkeena voita ja runsaasti tilliä.

Tämä resepti toimii myös silakka- tai muikkufileille. Silloin voi purkkiin lurauttaa öljyn sekaan hieman etikkaa.





 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 9. tammikuuta 2015


LIIKAA RUPLIA

Neuvostoliiton aikana 80-luvun loppuvuosina höyrysimme purjehduskauden jo päätyttyä kotovesiltämme Turusta jäitä rouskuttaen Tallinnaan, Piritan Olympiasatamaan talvikaudeksi. Toimimme ravintolalaivana, kaiketi ensimmäisenä sellaisena ulkomaalaisomistuksessa olevana Neuvostoliitossa. Pyöritimme ravintolaa kimpassa Tallinnan kaupungin kanssa. Olihan se personallista ja eksoottistakin touhua. Kaikkine merkillisyyksineen ja ongelmineenkin. Joka tapauksessa kauppa kävi kuin siimaa ja keväällä pois lähtiessämme kapteenilla oli paikallista rahaa iso muovikassillinen. Ja sekös minua hymyilytti. Kaverini ihmettelivät hymyni taustaa, koska ruplan arvo oli mitä se oli. Perustelin hymynaamaani sillä, että kerrankin minulla on niin paljon rahaa, etten tiedä, mitä sillä tehdä. Jos minulla olisi ollut 10 ruplaa, olisin voinut ostaa vaikka viisi kiloa vodkaa - silloinhan paukut mitattiin siellä grammoina - mutta kun ruplia oli iso muovikassillinen. Merkillinen ongelma, joka nyt on monelle taas ongelma. Tuo ruplan kurssi.

Selvittelin erilaisia mahdollisuuksia ruplien vaihtoon länsivaluutaksi. Tiukassa olivat mahdollisuudet. Vain yhden tarjouksen sain. Se tuli Saksan Kielin kanavassa toimivalta laivahuolintayhtiöltä. Tarjous oli selkeä ja ymmärrettävä. Kaksi US dollaria kilo. Setelirahasta. Kuivana.

Ostinkin sitten Tallinnasta koko kassillisella rahaa astioita ravintoloihimme. Kauniita olivat, ja niitä on vieläkin jäljellä, varastossamme. Tämä tositarina tuli mieleen, kun olen täällä Sri Lankassa seurannut Venäjän ruplan kurssimuutoksia. Muistan, kun tarvittiin 3,50 Suomen markkaa saadakseen yhden ruplan. Nyt kuulemma Venäjän ruplan kurssi on lähennellyt sekä Intian että Sri Lankan rupiaa. Jälkimmäisen kurssi euroon nähden on tällä hetkellä 158:s osa. Niin muuttuu maailma ja valuutan kurssit. Mutta neuvostoliittolaiset astiamme säilyvät, ja niitä meillä riittää varmaan maailman tappiin.


Liikaa ruplia


 
Nauriskalaa 9.1.15
 
 
NAURISKALAA
 
6 keskikokoista naurista
1 litra kalalientä
3 rkl voita
vähän suolaa tarvittaessa
tilliä
500-700 g ruodotonta kalanfileetä. Lohi, hauki, silkka, siika, kuha, ahven jne. Kala kuin kala.
vettä

Tämä resepti on jälleen Lyökin mamman kotikeittiöstä. Tuoksujen ja makujen aidosta maailmasta. Maistuu varmaan sullekin.

Kuori nauriit, lohko pieneksi ja laita valmiiksi kiehuvaan kalaliemeen. Kalaliemessä on yleensä valmiina suola, mutta jos teet itse kalaliemen kalanperkeistä, lisää merisuola. Keitä ”hymyillen” nauriit melkein kypsiksi. Jotkut pitää - minä en – puolikypsästä, al dente. Lisää valmiiksi peukalon kokoisiksi pilkotut ruodottomat kalan palat liemen pinnalle. Mukaan muutama voinokare. Kun kalat ovat kypsiä – se ei kauaa kestä – lisää pilkottu tilli.

Mammani sanoi meille lapsenlapsille aina, että naurava nauriskeitto on valmista. Tulkaahan lapset nauttimaan ja sitten nauramaan. Vetää tämä ruoka suun hymyyn, vaikka kuinka kranttu olisi.



 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 2. tammikuuta 2015


KUN MINUT HERRASMIES RYÖSTI

Elettiin 1970-lukua. Vaatetehtailija HEIKKI HERRALA kiersi maailmaa Ylen TV-kuuluttajan Tuula Ignatiuksen miehen, Panun kanssa. Heidän matkansa pysähtyi USA:n Washingtonin kaupungin rannalle. Purjehduksesta kirjoitettiin kirjakin. Se oli kovasti tapetilla.

Samainen m
aailman kaunein kuunari s/y MERILIISA tuli myyntiin. Olin perustamassa charter toimintaa Turun Saaristoon ja ostimme tämän kaunottaren. Kauppakirjaan kuului aluksen haku Amerikasta purjehtien Atlannin yli. Yksi suurista haaveistani. Atlantin ylityksen olen kyllä tehnyt maailman suurimmalla kaunottarella. Entisellä m/s QUEEN ELISABETHILLA. Poikani taasen on ylittänyt Atlantin kaksikin kertaa. Pienellä purjeveneellä.

Herrala oli palkannut porvoolaisen ammattipurjehtijan mukaan. Minä kutsuin ystäväni, legendaarisen TV-tuottaja MATTI Pikkis KUUSLAN. Kävin hänen johdollaan kahden viikon TV-kamerakurssinkin. Tarkoitus oli kuvata seikkailumme. Kuvasimmekin, mutta emme koskaan sitä julkaisseet. Emme kehdanneet. Siitä tuli toisenlainen seikkailu. Ylitimme Atlantin. Lentokoneella. Ajoimme Washingtonin rannan marinaan, jonne Heikki oli aluksensa jättänyt paikallisille venevälittäjille edelleen myytäväksi. Siellä kaunotar kellui. Likaisena ja auringon polttamana. Se oli surullisen näköinen. Ruori puuttui ja sen paikalla roikkui suttuinen pahvin palanen, jossa luki, että ruori on paikallisella sheriffillä kanissa. Kävi selville, että kyseinen venevälittäjä oli laskuttanut veneen esittelykuluja tarkalleen saman summan kuin olin maksanut veneestä Heikille.

Otimme yhteyttä tuttuun suomalaisen juristimieheen. Hänen arvionsa oli selkeä. Oikeusprosessi maksaisi ainakin veneen kauppahinnan ja prosessi kestäisi vähintään 5 vuotta. Veneeseen ei saa koskea sinä aikana. Siis käytännössä entiseen veneeseen. Nostimme kädet pystyyn ja palasimme hotelliimme hankkimaan Atlantin ylitykseen mahdollistavat liput. Lentämällä. TV-kuvauskameran kera. Sitä ei enää käytetty.

Illalla menimme hotellin ravintolaan syömään. Poikkesin toilettiin. Olin juuri pesemässä käsiäni, kun viereeni ilmestyi iso, musta mies valkoisessa puvussaan, musta hattu päässään ja punainen kukka rinnassaan. Merkittävintä oli kuitenkin uskomattoman leveä hymy. Kirkkaiden valkoisten hampaiden säihke oli uskomaton. Ystävällisesti vastasin ystävälliseen hymyyn.
”Mister. If you will give money to me? “
“I am sorry, but I have not money”, sopersin hämmästyneenä.

Tämä ystävällinen mies otti taskustaan pienen hopean värisen pistoolin ja levensi hymyään entisestään. Vasta nyt tajusin, mistä oli kyse. Olin jättänyt taskuuni muutaman kymmenen dollaria Heikin ehdottaman käytännön mukaisesti. Mahdollisiin ryöstöihin. Ilman rahaa voi käydä kalpaten. Annoin rahani hymyilevälle herralle, joka jaksoi vieläkin leventää hymyään. Hän laittoi rahat ja pistoolin taskuunsa, nosti kevyesti hattuaan, lausui kauniita kiitoksen sanoja, toivotti hyvää säätä ja päivänjatkoa.
Kyllä ne Ameriikassa osaa olla kohteliaita.

Ymmärrätte varmaan, miksi emme Kuuslan Matin kanssa julkaisseet Atlantin ylityksestämme tehtyä filmiä. Vieläkin näen sielussani Meriliisan silmiä hivelevät piirteet. Omistinhan minäkin sen hetken aikaa. Yhden Atlantin ylityksen ajan. Kylläkin lentokoneella matkustaen. Heikki maksoi kauppasumman takaisin minulle. Kaunottarella oli reilu isäntä. Opinhan minä TV-kuvauksen alkeet mestarin opastuksella. Eikä se ryöstökään niin kovin enää harmita. Onpahan vanhana jotain muistelemista. Ja aika kultaa menneet.

Kun minut herrasmies ryösti 2.12.14


 
Ikkunanpesijän kaalikääryleet 2.12.14
 
 
IKKUNANPESIJÄN KAALIKÄÄRYLEET
 
Kimmo, Vaakahuoneen taitava kokki, joka on muutenkin mukava mies, kertoi minulle äskettäin hauskan tarinan. Hänellä on kerta kaikkiaan mainio kaalikääryleresepti. Hauskinta asiassa oli sen ainutlaatuinen vaikutus. Hän tekee pari kertaa vuodessa näitä kaalikääryleitä ja kutsuu siskonsa syömään. Sisko rakastaa näitä kaalikääryleitä niin paljon, että pesee aina Kimmon talon ikkunat siitä kiitoksena. Eilen sisar taasen soitti Kimmolle, että olisko niitä kaalikääryleitä lauantai päivällä tarjolla. Kimmo totesi ikkunasta ulos katsoessaan, että kyllä niiden aika nyt taas olisi.

Tässä resepti kaalikääryleistä, josta ikkunanpesijätkin tykkää:

Iso kaali
700 g nautasika-jauhelihaa
100 g ylikypsää palvikylkeä
iso sipuli
2 kananmunaa
5 valkosipulinkynttä
5 dl keitettyä ohraa
meiramia, rosmariinia
suolaa
mustapippuria,
maustepippuria
hunajaa iso loraus

Leikkaa kaalista kanta irti. Uita poreilevassa suolavedessä kaalia kunnes lehdet irtoavat kaalista, prosessi vaatii aikansa. Älä heitä keitinvettä pois, vaan kiehauta se kasaan. Nosta kaalinlehdet ritilän päälle valumaan.

Massa:

Keitä ohra suolavedessä kypsäksi, anna jäähtyä. Ruskista muut ainekset isolla pannulla ja mausta. Sekoita massa ja lisää munat. Jos kaalinlehdissä on paksuja rankoja, ohenna niitä veitsellä.

Täytä kaalinlehdet massalla ja lado vuokaan.

Lorauta tiivistynyttä kaalin keitinvettä päälle. Paista ensin 200-225C kunnes saaneet väria ja sen jalkeen tunti 150C.

Tarjoile tuorepuolukkasurvoksen, hunajan ripauksen ja keitinperunoiden kera.


 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.