perjantai 31. lokakuuta 2014



PINUCCIA

Olen kirjoittanut tarinoita vuosikymmenten kultaamana. On ollut hauskaa havaita, ettei mikään merkityksellinen ole muuttunut. Kuten esimerkiksi ruotsalaisten sukellusvenejahtaus. Vähän väliä homma toistuu. Olen aivan surullinen heidän epäonnistumisistaan, kun tykkään heistä niin. Neuvostoliittolainen sukellusvene karahti rantakivikkoon Karlskronan edustalla vuonna 1981. Olikohan miehistöllä edes passia mukanaan. Siis kompassia. Siihen samaan saumaan sattui yhteensattuma, joka näin jälkeenpäin huvittaa kovasti. Kyllä silloinkin jo vähän.

Ennen kuin sumu oli kunnolla hälvennyt neuvostoliittolaisten nolosta rantautumisesta, samoille rannoille tupsahti parisen vuotta myöhemmin italialaisvalmisteinen, diktaattori Mussolinin entinen purjealus naantalilaismiehistöineen. Meitä oli seitsemän naantalilaista purjehduskaveria, jotka ostimme Norjasta Bergforssin Tussen löytämän aarteen, 8 mR-tyyppisen ison purjeveneen. Eli ”Kasin”. Nimeltään PINUCCIA. Hondurasin mahongista valmistettu upea nostalginen purjealus. Mussolini oli teettänyt sen Italian edustusveneeksi kyseisen veneluokan vuoden 1939 MM-kisoihin, jotka pidettiin Tukholmassa. Alkoivat sodan kahinat ja vene jäi ahteriin Ruotsiin ja siirtyi myöhemmin Norjaan. Norjaan jäi Pinuccian lähdettyä vielä toinen samaa tyyppiä oleva alus, jolla Norjan Kuningas OLAVI V purjehti.

Purjehdimme vaihtomiehistöillä Norjasta Suomeen. Pohjanmerellä vastassa oli mieletön myräkkä. ”Kaikki kaputt”-tilanne. Aallot olivat kivitalon kokoisia ja Pohjanmeri tunki sisään joka puolelta. Akku tyhjeni. Navigaattori pimeni, vilkkaassa laivaliikenteessä ohjailtiin taskulampulla. Kun Ruotsin rannikolla konevoimaan siirryttäessä vielä laturin hihna paukahti poikki, oli edessä kurssinmuutos lähimpään satamaan. Varsinaista hätätilannetta ei syntynyt, ellei siksi lasketa sitä, että kokki teki aamiaista ja merkitsi lokikirjaan, että hellan kaasurengas paloi loppuun ja liekki nuolee ovia. Aamiainen valmistui yhdellä kädellä, koska toisessa oli pakko pitää vaahtosammutinta. Polttoainesuodatinkin tukkeentui.

Pinuccia ontui hitaasti kohti Karlskronaa, samaan rantaan, mistä se neuvostoliittolainen sukellusvene-raukkakin löytyi. Muistanette – ken muistaa - sen valtaisan mediakohun asian ympärillä. Miehistömme kiikaroi taukoamatta nähdäkseen turvallisen reitin rantaan. Hädissään se huomasi saapuvansa sotilastukikohdan laituriin. Täyskäännös ja vierasvenesatamaan. Pinuccian saapuessa rantaan vastassa olivat viranomaiset, jotka välittömästi pidättivät miehistön epäilynä vakoilusta ja vietiin kuulusteluun, koska se oli käynyt sotilasalueella.

Paikallislehti BLEKINGELÄNS TIDNINGEN kirjoitti etusivullaan sensaatiouutisen: ”Huippuvirkamiehet pidätetty. Nähty valokuvaavan sotilaskohteita.Katso tästä. Paikallisradio ja lehtien toimittajat ravasivat koko päivän Karlskronan satamassa ja huoltoasemanpitäjä jakoi haastatteluja. Karskronan poliisi sai kuultavakseen kiikarimiehen, hovioikeudenneuvos Markku Aarolan, joka kuitenkin oli virkansa puolesta siinä asemassa, ettei hänelle löytynyt kyllin korkea-arvoista kuulustelijaa. Juttuun tultiin naantalilaisen venepoliisin, Matti Tuomisen avulla.

Eniten viranomaisia kiinnosti miehistön tekninen välineistö. Ammattivalokuvaaja Liukkaan kameravarustus kauko-objektiiveineen ei millään muotoa muistuttanut sunnuntaipurjehtijan liivintaskukameraa. Lainassa ollut superkiikari kiinnosti myös. Filmit lähetettiin Tukholmaan kehitettäväksi, josta ne palautettiin kohteliaalla saatekirjelmällä varustettuna. Herroille tarjottiin kahvit putkan eteisessä ja lopun päivää kaksi poliisiautoa kyyditsi miehistöä pitkin kaupunkia kaupasta toiseen. Ruokakauppaa ennen käytiin ensin kyllä Systembolagetissa. Olihan siinä paikallisilla ihmettelemistä kun poliisiauto odotteli kaupan edessä.

Lopuksi kuulustelut suorittanut poliisimies toi vielä lähtiäisiksi kassillisen luumuja. Turun Sanomat teki laajan reportaasin haastatteluineen ja kuvineen kyseisestä naapurivaltion puolustus- ja valvontakoneistoa hätkähdyttäneestä tapahtumasta. Turun Sanomien autenttinen artikkeli

Pinuccia 31.10.14


 
51 (800 x 596)
 
 
KYLMÄT VALKOSIPULISILAKAT
 
250 g silakkafileitä

Iso valkosipuli

1 rkl suolaa

1 rkl hunajaa

2 rkl rypsiöljyä

½ sitruunan mehu

Kuori valkosipulinkynnet ja paina leveällä veitsellä ne littanaksi. Sekoita valkosipulista, suolasta, sitruunamehusta, hunajasta ja öljystä mausteseos. Kierittele silakkafileitä seoksessa, asettele ne vuokaan tiukasti ja peitä vuoka kelmulla. Jääkaappiin maustumaan pariksi päiväksi. Sopii hyvin salaatin kera, mutta myös leivän päällä.



 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

1 kommentti: