perjantai 31. lokakuuta 2014



PINUCCIA

Olen kirjoittanut tarinoita vuosikymmenten kultaamana. On ollut hauskaa havaita, ettei mikään merkityksellinen ole muuttunut. Kuten esimerkiksi ruotsalaisten sukellusvenejahtaus. Vähän väliä homma toistuu. Olen aivan surullinen heidän epäonnistumisistaan, kun tykkään heistä niin. Neuvostoliittolainen sukellusvene karahti rantakivikkoon Karlskronan edustalla vuonna 1981. Olikohan miehistöllä edes passia mukanaan. Siis kompassia. Siihen samaan saumaan sattui yhteensattuma, joka näin jälkeenpäin huvittaa kovasti. Kyllä silloinkin jo vähän.

Ennen kuin sumu oli kunnolla hälvennyt neuvostoliittolaisten nolosta rantautumisesta, samoille rannoille tupsahti parisen vuotta myöhemmin italialaisvalmisteinen, diktaattori Mussolinin entinen purjealus naantalilaismiehistöineen. Meitä oli seitsemän naantalilaista purjehduskaveria, jotka ostimme Norjasta Bergforssin Tussen löytämän aarteen, 8 mR-tyyppisen ison purjeveneen. Eli ”Kasin”. Nimeltään PINUCCIA. Hondurasin mahongista valmistettu upea nostalginen purjealus. Mussolini oli teettänyt sen Italian edustusveneeksi kyseisen veneluokan vuoden 1939 MM-kisoihin, jotka pidettiin Tukholmassa. Alkoivat sodan kahinat ja vene jäi ahteriin Ruotsiin ja siirtyi myöhemmin Norjaan. Norjaan jäi Pinuccian lähdettyä vielä toinen samaa tyyppiä oleva alus, jolla Norjan Kuningas OLAVI V purjehti.

Purjehdimme vaihtomiehistöillä Norjasta Suomeen. Pohjanmerellä vastassa oli mieletön myräkkä. ”Kaikki kaputt”-tilanne. Aallot olivat kivitalon kokoisia ja Pohjanmeri tunki sisään joka puolelta. Akku tyhjeni. Navigaattori pimeni, vilkkaassa laivaliikenteessä ohjailtiin taskulampulla. Kun Ruotsin rannikolla konevoimaan siirryttäessä vielä laturin hihna paukahti poikki, oli edessä kurssinmuutos lähimpään satamaan. Varsinaista hätätilannetta ei syntynyt, ellei siksi lasketa sitä, että kokki teki aamiaista ja merkitsi lokikirjaan, että hellan kaasurengas paloi loppuun ja liekki nuolee ovia. Aamiainen valmistui yhdellä kädellä, koska toisessa oli pakko pitää vaahtosammutinta. Polttoainesuodatinkin tukkeentui.

Pinuccia ontui hitaasti kohti Karlskronaa, samaan rantaan, mistä se neuvostoliittolainen sukellusvene-raukkakin löytyi. Muistanette – ken muistaa - sen valtaisan mediakohun asian ympärillä. Miehistömme kiikaroi taukoamatta nähdäkseen turvallisen reitin rantaan. Hädissään se huomasi saapuvansa sotilastukikohdan laituriin. Täyskäännös ja vierasvenesatamaan. Pinuccian saapuessa rantaan vastassa olivat viranomaiset, jotka välittömästi pidättivät miehistön epäilynä vakoilusta ja vietiin kuulusteluun, koska se oli käynyt sotilasalueella.

Paikallislehti BLEKINGELÄNS TIDNINGEN kirjoitti etusivullaan sensaatiouutisen: ”Huippuvirkamiehet pidätetty. Nähty valokuvaavan sotilaskohteita.Katso tästä. Paikallisradio ja lehtien toimittajat ravasivat koko päivän Karlskronan satamassa ja huoltoasemanpitäjä jakoi haastatteluja. Karskronan poliisi sai kuultavakseen kiikarimiehen, hovioikeudenneuvos Markku Aarolan, joka kuitenkin oli virkansa puolesta siinä asemassa, ettei hänelle löytynyt kyllin korkea-arvoista kuulustelijaa. Juttuun tultiin naantalilaisen venepoliisin, Matti Tuomisen avulla.

Eniten viranomaisia kiinnosti miehistön tekninen välineistö. Ammattivalokuvaaja Liukkaan kameravarustus kauko-objektiiveineen ei millään muotoa muistuttanut sunnuntaipurjehtijan liivintaskukameraa. Lainassa ollut superkiikari kiinnosti myös. Filmit lähetettiin Tukholmaan kehitettäväksi, josta ne palautettiin kohteliaalla saatekirjelmällä varustettuna. Herroille tarjottiin kahvit putkan eteisessä ja lopun päivää kaksi poliisiautoa kyyditsi miehistöä pitkin kaupunkia kaupasta toiseen. Ruokakauppaa ennen käytiin ensin kyllä Systembolagetissa. Olihan siinä paikallisilla ihmettelemistä kun poliisiauto odotteli kaupan edessä.

Lopuksi kuulustelut suorittanut poliisimies toi vielä lähtiäisiksi kassillisen luumuja. Turun Sanomat teki laajan reportaasin haastatteluineen ja kuvineen kyseisestä naapurivaltion puolustus- ja valvontakoneistoa hätkähdyttäneestä tapahtumasta. Turun Sanomien autenttinen artikkeli

Pinuccia 31.10.14


 
51 (800 x 596)
 
 
KYLMÄT VALKOSIPULISILAKAT
 
250 g silakkafileitä

Iso valkosipuli

1 rkl suolaa

1 rkl hunajaa

2 rkl rypsiöljyä

½ sitruunan mehu

Kuori valkosipulinkynnet ja paina leveällä veitsellä ne littanaksi. Sekoita valkosipulista, suolasta, sitruunamehusta, hunajasta ja öljystä mausteseos. Kierittele silakkafileitä seoksessa, asettele ne vuokaan tiukasti ja peitä vuoka kelmulla. Jääkaappiin maustumaan pariksi päiväksi. Sopii hyvin salaatin kera, mutta myös leivän päällä.



 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 24. lokakuuta 2014



TARINA SYÖTÄVÄSTÄ PORILAISESTA

Vastoin yleistä luuloa Porilainen ei ole porilainen keksintö, vaan ihan umpihelsinkiläinen. Olympiakisojen aikaan vuonna 1952 jalkautui Suomeen Coca Colan lisäksi sen symbioosiseuralainen, Hampurilainen. Niitä myytiin Helsingissä joissakin kioskeissa ja kuppiloissa jonkinlaisella yksinoikeudella.  Samaan aikaan Kolmen sepän patsaalla Ylioppilastalon edessä ylioppilaskunnan omistama pienoinen nakkikioski menetti asiakkaitaan. Nakkarilla oli höyrykattila, jossa nakkeja lämmiteltiin ja siinä se koko ruoanvalmistuskalusto pääasiassa olikin.

Viisaat ylioppilasaktiivit löivät päänsä yhteen ja miettivät kilpailevaa tuotetta Hampurilaiselle. Keksittiin hankkia kosketusparila, jonka rihlattujen levyjen välissä paahdettiin sitten kaksi paahtoleivän siivua ja saman paksuinen sipulimakkaran siivu yhdellä kerralla. Nimi piti vielä keksiä ja Hampurilaista peesattiin panemalla nimeksi Porilainen.  Siis purilaisesta porilainen. Nokkelaa. Siinä käytetty makkara oli Porin Osuusteurastamon valmistama Sipulimakkara. Tuota makkaraa ei enää valmisteta. HK:n Jahti on riittävästi saman asian ajava.

Alkuperäinen Porilainen on siis stadilainen innovaatio, mutta totta kai Porin Kauppatorin Kioski sen heti oitis omi repertuaariinsa. Siellä myytiin siitä lähtien parilan väliin litistettyä kanaa, sämpylän väliin tungettuja hotdogmaisia Bratwursteja, ja niitä Porilaisia. Nuo kioskit sijaitsivat torin reunalla, ja olivat osa isompaa kompleksia, jonka kellarissa toimi aikanaan kuuluisa  yleinen käymälä ´Satapaska´. Nimi on ihan oikeasti tuo. Minä en vaan sitä roisimpaa nimeä viitsinyt viimeksi käyttää, kun muistoihin on jäänyt hieno kesä, eli kesä 1963, jolloin tapailin kyseisen palvelulaitoksen ´toimitusjohtajan´ tytärtä. Tuli aika paljon palautetta väärinkirjoituksestani joten tässä tuli nyt korjaus.

Rakennuskompleksin etelänpuoleisessa päädyssä oli naisten, ja joen puoleisessa miesten osasto. Kummassakin oli lasikopissa toimiva vahtimestarin toimitila ja miesten osastolla vieläpä Poliisin lepohuone, jossa passipoliisit kävivät viettämässä sisätunteja.  Sisätunnilla syötiin tavallisesti Porilainen päillä.  Kyseinen herkku oli paahtoleipien väliin tungettu huonosti koossa pysyvä satsi makkaratangosta leikattuja kuperia kanttipaloja. Poliisit maksoivat annoksestaan normaalin hinnan, mutta virkamiesetuna se pääkanttisatsi oli kyllä paljon normaalia ruokaisampi.


52 (800 x 665)

HYMYÄ ISÄLLE!
Uutuus suoraan uunista: Onnellisen miehen tarinoita osa 4
Nyt saatavilla osoitteesta www.oskarionnellinen.fi
 

 
uusi kirja (800 x 800)
 
P.S. Viime viikon tarinalleni tuli palautetta, mm. sain evästyksen siihen, miten aito oikea porilainen suhtautuu hyvän päivän toivotukseen. Tieräksää, kui tuaho "Kato, eläk sääki viäl"-toivotukseen pitää  vastaaman? No  et tieteskä. Ainoa  oikea vastaus on: Näyt sääki tos viäl kituva. Paras porilaisuus on "loppuviimeks, tuanoi."

Myös m
oni porilainen lähetti kysymyksen, että onko mainitsemani isoisäni isä Jyrki Kangas nimenomaan Mr. Jazz? Ja jos on, niin hyvinpähän on säilynyt. Vastaukseni:  sama mies, meillä vaan on keskenään sellainen tsoukki, että hän esittelee minut aina isoisänään. Laitoin vähän paremmaksi. Yhden sukupolven verran. Jotta hyvin säilyneitä molemmat.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 17. lokakuuta 2014



PORILAISET ON OMA ROTUNSA

Opiskelukaupungissani Raumalla oli tilaisuus seurata naapurikaupungin Porin persoonallista elämiskulttuuria. Arvostan porilaisia monella tapaa. Jopa niin paljon, että ulkoruokinnassa ehdoton suosikkini on ”Porilainen.”

Sämpylän välissä oli sipulimakkaran siivu. Niitä käytiin 60-luvun lopulla melkein viikottain Tampereelta asti ostamassa Irwinin kanssa hänen lentokoneellaan, jota ohjasti Yrjö ”Ylli” Jussinisä Halla-aho.

Jos Lapualla joka toisen liikkeen nimessä on sana ”Lakeus”, niin yhtä lailla Porissa nimikylteissä viljellään sanaa ”Sata”.  Porin torilla olevan yleisen käymälän hoitajaakin kutsutaan arvokkaasti ”Satapötkön toimitusjohtajaksi.”

Porissa minulla on monia hyviä kavereita ja ystäviä. Muun muassa isoisäni isä JYRKI KANGAS.

Tässä pari porilaisen elämiskulttuurin helmeä:

Suurin kohteliaisuus, mitä porilaisen suusta voi kuulla: ”Kato, eläks sääki viäl?”

Pahinta, mitä porilainen voi toisesta ihmisestä sanoa: ”Se o aika olematon”.

 

Porilainen on oma rotunsa


 
 

Valkosipulipatonki 17.10.14

VALKOSIPULI-CAESARPATONKI

Tämä resepti on nuoruuteni ajoilta, jolloin ranskanleipä oli kova juttu. Nuorison seurusteluilloissa se oli halpa ja kelpo eines. Helppo tehdä ja osallistujia yhdistävä tuoksumaailma. Se hitsasi porukan yhteen.

Vaaleaa patonkia osallistujien määrän mukaan
( jos löydät vielä aidon ranskiksen, vielä parempi).

Voita ja murskattua valkosipulia edellisen määrämäärittelyn mukaan.

Laita uuni valmiiksi 140 asteeseen. Pohjalle alumiinifoliota tai patongin mittainen astia. Halkaise patonki 2/3 vahvuudella, niin että osa siitä jää kiinni. Tee voista ja valkosipulista tahna, jonka voitelet patongin sisään. Sulje avonainen patonki ja laita uuniin noin 15 minuutiksi. Seuraa, ettei pinta pala. Nosta pöydälle ja leikkaa jokaiselle osallistujalle oma pala. Talouspaperia tai servettiä mukaan, jotta jokainen voi syödä sen kuin hodarin.

Mielikuvitusta omaavat voivat lisätä myös patongin sisään valkosipulivoin jälkeen kypsiä broilerin- tai savukalan paloja. Makkarakin sopii kyytiin. Caesarpatongin saat täyttämällä leivän erilaisilla salaateilla. Silloin pitää varoa liiallista lämpöä.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 10. lokakuuta 2014



LAPSEN SUUSTA TOTUUDEN KUULET

Elämäni yksi rikkauksista ovat persoonalliset tuttavuudet. He ovat ihmisiä, jotka ovat pystyneet taltioimaan muistiinsa elämänsä positiiviset tapahtumat. Ja nauttivat niistä. Minäkin nautin niistä mieluisasti. Yksi sellainen persoona on ex-meriupseeri MIKAEL MIIKKOLA. Hän on intohimoinen pyöräilijä. Pari talvea sitten hän kolkutteli talvikotimme porttia Sri Lankan viidakkokylässä. Polkupyörän satulassa istuen. Oli kiertänyt saaren sillä. Tiesi suunnilleen, missä päin oleskelimme. Kun hän näki meille johtavan  tien vieressä kyltin, jossa luki ”Veljekset Keskinen –kyläkauppa, Hikkaduwan myymälä”, hän tiesi, että Oskari on jossain lähellä.

Kyseisen kyltin sain aikanaan Keskisen Vesalta, kun sponsoroin paikallisen köyhän rouvan pikkukioskin käynnistämisen. Minä sijoitin hankkeeseen 50 euroa ja Vesa saman verran.  Alkupääomalla rouva sai pienen kioskin hyllyt notkumaan saippuoista, kekseistä ym. tarpeellisesta. Toiminta loppui sitten, kun aloitusvarasto ehtyi.

Muistan, kun nauroimme Mikaelin kanssa niin, ettei meinannut tulla loppua. Lähipöheikön mustat marakatitkin siirtyivät pari puuta kauemmas hädissään. Yksi tarinoista meni näin: Mikael kuuluu Turun kaupungin joukkoliikennelautakuntaan. Hän kun käyttää bussia päivittäin minkä pyöräilyltään ehtii. Kerran hän nousi kauppatorilta kotiinsa menevään bussiin. Penkillä istui nuori mies täynnä lävistyksiä, rihloja, niittejä ja tatuointeja. Sateenkaaren väriset hiukset sojottivat ympäriinsä kuin viiden kilon naulalaatikko. Tai oikeammin kuin Sodoman ja Gomorran tienviitta, jonka perusteella ei taatusti tiennyt, mihin päin pitäisi lähteä. Nuorukainen näytti joulukuuselta, joka oli paha vertaus (joulukuusen kannalta). Bussiin nousi seuraavalta pysäkiltä mummo pienen pojan kanssa. Nähdessään nuorukaisen nassikka jäi suu auki töllistelemään tätä kummallista näkyä. Eikä aikaakaan, kun tältä pikkupojalta pääsi hirmuinen kiljahdus. Sen kuuli taatusti koko bussin väki: ”Kato mummi - HAMMASPEIKKO!”

49 (800 x 669)


 
Savukalatahna 10.10.14
 
 
SAVUKALATAHNA
 
 Voileivän päälle tai voileipäkakun väliin.

Savukalaa suolattuna

Sulatejuustoa

Pippuria rouheena

Perkaa savukala puhtaaksi (tähteeksi jääneetkin käy mainiosti), pilko ja sekoita joukkoon sulatejuusto ja pippuri. Se on siinä.  Reseptissäni on muuten käytetty makrillia, pyrstöineen päivineen.


P.S. Sain mukavan vinkin lukijaltani. Oululaisen LANTTO Oy:n johto lähettää joka perjantai koko henkilökunnalleen hyvän loppuviikon tervehdyksen ja liittää siihen mukaan tämän Perjantaireseptin. Henkilökunta kuulemma lukee kirjeen innokkaasti ja lähtee viikonloppuvapaalle iloisin mielin hakemaan uutta virtaa seuraavaa työviikkoa varten. ”Maistuis varmaan Sinunkin työkaverillesi.”

 

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 3. lokakuuta 2014




KIELITAIDOLLA PÄRJÄÄ

Sisareni Leena oli matkoillaan tutustunut Italiassa muutamaan saapasmaan nuoreen paikalliseen. He saapuivat vastavierailulle Suomeen. Leena kertoi, että he saapuisivat ihan kohta Vaakahuoneen ravintolaamme. ”Muistakin olla sitten kohtelias heille!” Leena vannotti.  Ja minähän olin. Kun italialaiset saapuivat paikalle, otin heidät vastaan käyttäen koko italiankielen sanavarastoani: ”Arrivederci!” (jälkeenpäin minulle selvisi, että se tarkoittaa Näkemiin”). Vieraat hämmentyivät ja pysähtyivät odottamattomasta ”kohteliaisuudesta”. Mutta kun jatkoin käteni heiluttamista iloisesti sisäänpäin, he rohkaisivat itsensä ja tulivat sisälle. Siitä lähtien he aina minut tavatessaan huusivat iloisesti: ”Arrivederci!” Ja meitä kaikkia nauratti niin.

Mitä opimme tästä. Tärkeintä ei ole kielitaidon määrä, vaan laatu ja rohkeus Muistan hyvin, kun aivan pienenä opin ensimmäisen ruotsin kielen lauseeni:  Håll munnen fast!  Naapurin vintiö kertoi minulle sen tarkoittavan : Hyvää päivää. Kuljeskelin muutaman päivän kylällä ja huutelin vastaantulijoille oppimaani lausetta. Pitivät minua jo silloin outona. Jälkeenpäin selvisi, että lauseeni tarkoitti: " Pidä suu kiinni". Myöhemmin kun opin englannin kiel, opin saman tien kolme sanaa:  yes yes ja yes.

 


Kielitaidolla pärjää 3.10.14


 
Maustekurkut 3.10.14
 
 
MAUSTEKURKUT
 
Melkein itse tehdyt.

Elokuussa orkesterini 7-seinähullua veljestä juhlisti 48 vuotis-synttäreitään Vaakahuoneella konsertin merkeissä. He viettivät yönsä Herrankukkarossa. Täysihoidolla, johon kuului myös aamiainen. Meillä aamiainen on päivän tärkein ateria. Siitä jää hyvä mieli ja olo. Ja kuten huomaat, myös muistijälki: Kun veljekset tulivat illalla Turkuun, Purtsi huohotti innostuneena: ”Oskari, Oskari. Voisinko saada sen maustekurkkuresepetin, jolla Herrankukkaron kurkut on tehty. On niin uskomattoman hyviä, että soin ainakin kilon. Nyt kyllä vähän janottaa. ”

Suoraan kysymykseen suora vastaus, vaikka hieman mietityttääkin. Mutta kun vaan on niin hyvää näin vähän oikaistuna:

Perusmaustekurkun ohje ja hyvä sellainen on: Kaupasta Hillox-kurkunsäilöntäainetta pussi. Pussin takana on ohje. Laita maksimi määrä vettä ja minimi määrä etikkaa plus ohjeen mukaan muut aineet.  Lisää halutessasi kurkkuämpäriin pari kuorittua kokonaista valkosipulinkynttä.  Siinä se on.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.