perjantai 26. syyskuuta 2014

PASSI HUKASSA

Tarinoitteni mainio kuvittaja, Heikki Aro, lähti äskettäin Argentiinaan. Hänen passinsa katosi ennen paluulennolle lähtöä. Siis Argentiinassa. Heikin kuvakertomus tässä

Minultako joskus passi hukassa? Mitä nyt joskus.  Yksi näistä tapahtumista tässä: Elettiin 80-lukua. Olimme seurueen kanssa menossa Hampuriin messumatkalle Helsingistä Lybeckiin, Finnjet – laivalla. Laivaan noustessa passintarkastuksessa havaittiin Kankaan passin puuttuminen. Neuvottelujen tuloksena pääsin laivaan, mutta maihinnousu oikeutta Saksassa ei passin puuttumisen vuoksi olisi. Uskoin, että saisin sen toista vuorokautta kestäneen laivamatkan aikana jollain konstilla määräsatamaan. Soitto Finnairille ja tiedustelu, voisiko heidän henkilökuntansa viedä heille toimitetun passin Hampuriin ja sieltä taksilla Lybeckiin laivalle. Ei onnistu. Kyseessä on henkilökohtainen matkustusasiakirja, eikä sitä voi viedä rajan yli kukaan muu kuin asianomainen itse.

Soitto tutulle turkulaiselle lentoemännälle ja homma lähti liikkeelle.  Naapurien katsellessa hölmistyneenä lentoemäntä kiipesi Naantalin Vanhankaupungin rannassa sijaitsevan kotimme korkean aidan yli koska portti oli lukossa. Kerrottuamme hänelle avainkätkömme, passi löytyi sisältä työpöytäni laatikosta. Ja lentoemo takaisin korkean aidan yli naapurien töllistellessä. Ystävällämme oli alkamassa työvuoro ja hän ajoi Vantaan kentälle. Siellä hän etsi seuraavalle Hampurin lennolle lähtevän kollegansa ja luovutti passini sisältävän kirjekuoren. Mukana oli reilusti arvioitu taksiraha Hamburg-Lybeck-Hamburg sekä tieto laivan tuloajasta satamaan. Mukana oli lisäksi kännykkäni puhelinnumero. Kännykkäkin oli vastikään hankittu.

Sitten mukaan astui ongelma: Taksikuski ei luonnollisesti päässyt laivaan tuomaan passiani enkä minä laivasta ulos, ilman passia. Ratkaisimme asian sillä, että kaverini, jolla oli tietenkin passi, nousi maihin ja haki passin taksikuskilta. Sitten hän juoksi takaisin laivaan kertoen unohtaneensa sinne asiakirjasalkkunsa, jonka hän tarvitsee hetken kuluttua liikeneuvottelussaan. Hetken kuluttua tulimme yhdessä laivasta ulos. Minä passin, ja kaverini oman passinsa ja minun asiakirjasalkkuni kanssa. Kotiin tullessani naapurini ehättivät  hätääntyneenä kertomaan vieraasta naisesta, joka oli kiivennyt kotimme aidan yli. Rauhoittelin heitä ja kerroin että kyseinen rouva oli luvallamme meillä ja haki passini. ”Miksi ihmeessä?”  Kerron sitten joskus”, väitin. Ja unohdin. Joten tässä nyt selitys naapureillekin vähän myöhästyneenä.

Passi hukassa 26.9.14


 
Kolmasti uinut lohi 26.9.14
 
 
KOLMASTI UINUT LOHI
 
Sanotaan, että kalan pitää uida kolmasti, ennen kuin se on nautittavaa. Ensiksi: vedessä. Toiseksi: kermassa. Kolmanneksi: viinissä. Tässä mallia uiskentelulle.

500–1000 g lohta tai muuta puhdasta kalafileetä

Puolen sitruunan mehu

2 ½ dl kermaa

1 dl valkoviiniä

Hiukan valkopippuria

Hiukan merisuolaa

Tilliä

Leikkaa lohifileet (muukin kala käy) muutaman sentin levyisiksi suikaleiksi ja lado voideltuun uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Lisää mausteet: suola, pippuri ja sitruunasta puristettu mehu. Tee kastike, jossa on kerma ja valkoviini hyvin sekoitettuna. Kaada seos kalan päälle ja laita uuniin 180 astetta vähintään puoleksi tunniksi tai kunnes kastike on kiehahtanut ja saanut väriä.

Nautitaan keitettyjen kuoriperunoiden tai salaatin kanssa. Jotta kala varmasti olisi uinut riittävästi, huljautetaan syömisen yhteydessä vielä lasillinen valkoviiniä perään. Siitä tulee ihan höveliäs olo.

P.S. Viime viikon sinappireseptini kirvoitti muutaman alkoholia välttävän lukijan kommentoimaan Jaloviina- lusikallisen tuomaa lisäarvoa.  Ei huolta – ei murhetta. Kuumenna jallutilkka 70 asteeseen tai sytytä se palamaan. Kyseessä on nk. liekitys, jota käytetään hienoissa ravintoloissa. Kuumennus haihduttaa kuperkeikka-ominaisuuden ja jäljelle jää Jaloviinan mausteisuus. Eikä sitä alkoholia sinapissa kovin paljon muutenkaan ole, jos et sitä koko purkkia kerralla syö.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

tiistai 23. syyskuuta 2014

ADOLF EHRNROOTHIN VENÄJÄKOMMENTIT

Herrankukkaron Airismaan saaren naapurisaarena, Airiston toisella puolella, sijaitsee Kakskerran saari. Siellä tapasin yhden mielenkiintoisimmista persoonista. Suuresti arvostamani kenraali ADOLF EHRNROOTHIN.  Muistanette tarinani kenraalista ja Mersusta. Entinen koulukaverini Järvelä oli hänen hovihankkijansa. Kenraali vaati autokaupat tehtyään täyden palvelun. Järvelä oli vähän väliä ohjeistamassa auton käyttöä ja taisi muutaman kerran käydä peruuttamassakin auton talliin. Kun kenraali joutui kolariin ja ihmiset ehdottivat poliisin kutsumista paikalle, Ehrnrooth totesi: ”Ei mitään poliisia, vaan Järrrrvelä paikalle.”

Kun Ehrnroothilta kysyttiin jatkosodan aikana arviota vihollisen lukumäärästä rajan takana, hän vastasi. ”Neljäsataatuhatta.” Entä onko arviota vihollisen sijoittumisesta?  ”Kyllä on. Kaksi metriä maan alla.

Ulkomailla vieraillessaan hänen jo ollessaan evp. kenraali, häneltä kysyttiin, että eikö hän ole huolissaan, kun Neuvostoliitolla ja Suomella on yhteistä rajaa huikeat 1300 kilometriä. ”Ei minua se huolestuta,” totesi kenraali. ”Mutta jos sitä rajaa ei olisi, silloin minua huolestuttaisi tosissaan. 

Tässä linkki takavuosien Ehrnroothin haastatteluun, joka on aina yhtä ajankohtainen. Myös tänään.
Katso ja kuuntele.


Ehrnroothin Venäjä 19.9.14

 
 
Sinappi omatekoinen 19.9.14
 
 
OMATEKOINEN SINAPPI
 
1 dl sinappijauhetta

1 dl kuohukermaa

1 dl hunajaa

1 kananmuna

1 rkl viinietikkaa

1 rkl Jallua (konjakkikin just käy)

Suolaa

Tee vesihaude: isompaan kattilaan vähän vettä ja pienempi kattila sisään. Sekoita valmiiksi kerma, hunaja, sinappijauhe ja kananmuna. Kaada pikkukattilaan ja laita koko haude liedelle. Sekoita koko ajan. Kun sinappi alkaa kuplia, ota pois liedeltä. Lisää viinietikka, Jaloviina ja suola.

Purkita pestyihin lasipurkkeihin, jotka on uunissa kuumentamalla desinfioitu. Laita jääkaappiin, jossa sinappi säilyy 3-4 viikkoa. Jollet käytä sinä aikana kaikkea, anna naapurille tai järjestä heille grillijuhlat.

P.S. Sain palautteita viime viikon reseptistä eli Leijuvista lätyistä. Jotkut kummastelivat jauhojen puuttumista, mutta tällainenkin kommentti tuli:  ”En olisi ikinä uskonut, että pelkkä banaani-ja munasekoitus pysyisi koossa paistettaessa. Mutta Simsala Pim!! Niistä tuli tosi kauniita kunhan malttaa paistaa miedolla lämmöllä ja antaa melkein kokonaan hyytyä ennen kääntämistä. Siis mainio, hauska resepti, joka todellakin toimii. Jos joku kommentoi, että ei toimi, on väärässä. SS”
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 12. syyskuuta 2014


PUOLAN SOTATILASSA

Kävimme Pakin ja muutaman muun kaverin kanssa vuonna 1982 veneelläni Puolassa. Suomen Puolan suurlähetystössä viisumeita hakiessamme meille kerrottiin, että siellä on meneillään sota. Pelästyimme ensin. Meitä rauhoiteltiin sillä, että kysymyksessä oli niin kutsuttu sotatila, jonka silloinen presidentti Jaruzelski on julistanut sisäpoliittisista syistä nousevan Solidaarisuus-liikkeen tuhoamiseksi. Saimme viisumit ja lähdimme Itämeren ylitykseen. Saavuimme upeaan Gdanskin läheisyydessä sijaitsevaan GDYNIAN kesäkaupunkiin. Se on eräänlainen Puolan Naantali. Rantautuessamme valtavaan vierasvenesatamaan, olimme ainoana ulkomaalaisena veneenä paikalla. Sotatila oli pelottanut pois normaalisti paikalla vierailleet sadat ja sadat veneet Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista. Olihan outo olo. Keskellä sotaa”.

Kiinnittäytymisen jälkeen veneeseemme nousi tullin edustaja. Iso, saksaa puhuva mies. Ensi sanoikseen hän totesi: ”Guten tag. Ich bin kein kommunist.” (Hyvää päivää. En ole kommunisti.) ”Haben Sie Vodka?” (Onko teillä vodkaa?) Mehän vasta tulimme Suomesta, missä vaiheessa me sitä olisimme ehtineet hankkia?” ihmettelimme hänelle.  ”Suomesta tietenkin. Finlandia-vodka on maailman parasta.” Annoimme vieraanvaraisuuden osoituksena hänelle ”sattumalta” mukana olleen suomalaisen Finlandia-vodkapullon. Hän ilahtui siitä suuresti ja kävi tapaamassa meitä päivittäin vierailumme aikana. ”Olette suojeluksessani paikallisilta hämärämiehiltä. Tuolla laiturin päässä oleva vihreäpaitainen mies on nimeltään Aleksander. Hän on 100-prosenttisen luotettava ja hankkii teille mitä haluatte. Hän puhuu myös englantia ja on turvallinen oppaanne.” Meistä tuli Aleksanterin kanssa hyvät kaverit. Ensi töikseen hän haki meille polttoöljyä 1200 litraa 20 litran kanisterilla rahdaten jostain kaukaa. Siihen meni kokonainen yö ja paljon Trabantin bensaa. Sotatilan vuoksi ei löpöä ollut julkisesti myynnissä.

Kävimme Aleksanderin opastuksella myös Gdanskin vanhassa kaupungissa. Antikvariaatista ostin kaksi vanhaa hienoa miekkaa. Piilotin ne alukseni sängyn patjan alle tutun tullin ehdotuksesta. Unohdin ne sinne. Vuosien jälkeen Tallinnasta lähtiessämme (Neuvostoliiton aikaan) tulli löysi ne. Olihan selittelemistä. Eivät sentään epäilleet minun yrittäneet vallankumousta heidän maassaan.

Toisessa antikvariaatissa oli aivan upea meritaulu. Rahani olivat hiipuneet miekkoihin ja sekös harmitti. Aleksander sanoi lainaavansa minulle:Minulla on dollaritili ja annan sen numeron sinulle. Voit maksaa sitten kun olet jälleen Suomessa.” ”Ei voi olla totta! Miten sinä voit luottaa täysin vieraaseen ihmiseen tällä tavalla?” ihmettelin.Katsokaas mister Oscar. Jos sinä et maksa lainaa takaisin, sinä et rikastu, enkä minä köyhdy!”

Kun pääsin Suomeen, menin ensi töikseni suoraan pankkiin ja maksoin kunnon korkojen kera lainani takaisin. Vuosien jälkeen sain Aleksanderilta postikortin USA:sta. ”Lainan takaisinmaksu on saapunut tililleni. Kiitos luottamuksesta! Terveisin Aleksander.”


Puolan sotatila 12.9.14

 
 
 
Kirjoitin aikanaan tositarinan Lenne Brobergista, 60-luvun menestysiskelmän Vanhan holvikirkon (Mälarö Kyrka), esittäjästä. Se herätti valtaisan palauteryöpyn minulle. Jos haluat lukea se uudelleen, se löytyy täältä.

Ja nyt tämän viikon tiistaina yllättäen sain tietooni, että YLE Radion aamuhartaudessa tämä tarina oli vahvasti mukana. Jos kiinnostaa, kuuntele. Samalla kuulet Lennen suomeksi laulaman version. Mieleenpainuva 8 minuuttinen Nostalgian ystäville..

 
 
LEIJUVAT LÄTYT
 
 

Leijuva 10.9.

Tämä yksinkertainen ruokaohje on jälleen näitä kierrätysjuttuja tai sitten ihka freessiä uutta. Miten vaan haluat.

3-4 banaania

3-4 kananmunaa

Vaniljaa

Kanelia

Hunajaa

Tähän käyvät vaikka mustuneet banaanit. Ne eivät välttämättä ole vielä pahentuneet, koska banaanin kuori mustuu ennen kuin sisältö. Pilalle menneen banaanin kyllä tunnistaa, kun sen avaa.

Pienennä banaanit ja sekoita kananmunat joukkoon. Muusaa sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää makusi mukaan hunajaa, kanelia ja vaniljasokeria ihan vähän. Tai vaniljajauhoa.

Paista lättypannulla normaaliin tapaan voissa.

Lisukkeena voit käyttää marjoja, hedelmiä, jäätelöä, kermavaahtoa ynnä muuta. Tenavatkin tykkää, takaan sen!
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.