perjantai 2. toukokuuta 2014

PIIKKILANGANKIRISTÄJÄ

 50-, 60- ja vielä 70-luvullakin Suomen maaseudulla kotimainen Valmet-traktori oli kova sana. Ehdottomasti yleisin ja sympaattisin oli niin kutsuttu PIKKUVALMET. Ei kovin suuri kooltaan eikä voimiltaan, mutta ketterä moni- ja minitoimikone. Hevosen seuraaja. Minullakin oli sellainen 40 vuotta sitten, kun hankin vanhan kalastajatilan Iniön Ytterstöstä. Hevosen seuraaja tuli irtaimiston mukana. Naapurillakin oli samanlainen. Mutta naapurin Valmet ei toiminut, siinä oli paljon rikkinaisiä osia. Meidän Pikkuvalmetimme oli kunnossa ja toimi hienosti. Kun alkuasukas John Niemi vaimoineen muutti tilaltamme Paraisille ja tila siirtyi perheellemme, Valmet jäi välillä yksikseen. Mutta niin vain kävi, että osat vaihtuivat: kelirikon aikaan naapurimme Erikssonin traktori alkoikin yhtäkkiä toimia. Meidän Valmetimme puolestaan lopetti toimintansa. Ihmeellinen yhteensattuma! Kaiken lisäksi erään kerran paikalle tulessamme rantavajamme puuliiteri oli tyhjentynyt. Oven vierestä lähtivät traktorin jäljet, jotka osuivat – kuinkas sattuikaan – naapurimme Erikssonin puuvajan oven eteen. Jäljet olivat Pikkuvalmetin. Ei kylläkään meidän, koska sehän ei toiminut.

 Ystävälläni SAARNIN PUTTELLAKIN oli Pikkuvalmet Pakinaisten saaripaikassaan. Itse asiassa hänellä oli niitä useampia, sillä niiden kokoaminen oli hänen harrastuksensa. Tallin ylisillä Pikkuvalmetien joukko muodosti uskomattoman sympaattisen näkymän. Putte rakasti niitä. Naapureilla ei ollut sellaisia, joten ne pysyivät kunnossa. Putte ajeli usein näillä vehkeillä ilokseen. Kerran olimme saarella PAKIN kanssa viikonloppua viettämässä. Putte lähti Pikkuvalmetillaan pienelle piipahdukselle saaren keskiosiin. Pikku lenkille, niin kuin hän asian ilmaisi. Hetken kuluttua hän palasi kävellen takaisin. ”Mitä nyt tapahtui? Missä traktori on?” kysyimme ihmeissämme. Putte katsoi meitä totisena ja lausui värisevällä äänellään: ”Ette ikinä usko, mutta se jäi matkalla ketunrautoihin!” Ja sitten me naurettiin vedet silmissä. Putte, Paki ja minä. Se Pikkuvalmet oli todella pieni.


piikkilangankiristäjä 2 (800 x 402)

 
TOISENLAINEN ÄITIENPÄIVÄLAHJA
 
Tilaa viimeistään 5.5. maanantaina kirjoittamani ONNELLISEN MIEHEN KEITTOKIRJA - ILMAN KEITTOJA, saat sen alle puoleen hintaan. Lähetyskuluineenkin vain yhteensä 15:- Tarjous on voimassa vain nyt ja se koskee myös tamperelaisia.
Klikkaa www.oskarionnellinen.fi 
 
piripiri signeerattu 2 (800 x 483)
 

PIRI-PIRI KALAA

Saimme viettää pääsiäisen kalaruokien ihannemaassa, Portugalissa. Asuimme Algarven Monchiquen vuoristossa , jossa tarjotaan maankuulua kanaruokaa: PIRI-PIRI KANAA. Piri-piri sana tarkoittaa swahilin kielellä pippuria. Väkeviä paprikoita kutsutaan chilipippureiksi. Piri-Piri kana on hyvää ja reippaan makuista. Useamman samanlaisen makunautinnon jälkeen pälkähti mieleen, että miksei tätä ruokaa voisi valmistaa myös kalasta. Siispä tuumasta toimeen.

½ kg puhdasta kalafileetä

1 sitruunan mehu ja kuoret raastettuna

1 rkl soijakastiketta

1-2 tl piri-piri-kastiketta tai -pulveria

Paloittele kala ja laita kulhoon, jonne sekoitat mukaan sitruunan kuoriraasteen ja mehun, soijakastikkeen ja piri-piri-mausteen. Anna maustua tunti, kaksi tai vaikka yön yli. Liota vedessä hyvin puisia grillivartaita ja pujota kalanpalat tiiviisti toistensa viereen vartaaseen. Laita vartaat uuniin kuumien grillivastusten alle 10 minuutiksi. Ota pois, sivele marinointimausteella ja laita takaisin toisin päin uuniin 10 minuutiksi. Voit toki grillata ne myös ulkogrillillä (tässä hyvä uusi suviruoka grillijuhliin). Mikään ei estä myöskään paistamasta marinoituja kalan paloja kuumalla paistinpannulla rapeaksi. Makusi mukaan seuraavalla kerralla voi vähentää tai lisätä piri-piri-maustetta. Lisukkeina grillissä esimerkiksi grillattuja sieniä, tomaatteja. Ja salaattia. Jos näet vaivaa, osta kaskinauriita, kuori ja paloittele. Keitä puolikypsiksi, ja paahda sitten makeaksi.


 

piripiri kastike 2 (800 x 689)

PIRI-PIRI MAUSTE (ei ole vaikeaa tehdä)

 ½ dl pieneksi silputtuja pieniä punaisia chilejä

 4 kpl valkosipulin kynttä pieniksi  murskattuna

 1 rkl merisuolaa

1-2 rkl valkoviinietikkaa

1 dl ruoka- rypsi- tai oliiviöljyä

Laita ainekset kulhoon, sulje kansi ja ravistele kunnolla. Jätä jääkaappiin muutamaksi vuorokaudeksi, mieluiten viikoksikin. Säilyy jääkaapissa suljetussa astiassa jopa kuukauden ja ylikin. Voi käyttää kaikissa liha- ja kalaruoissa. Valkosipulikauhuiset voivat jättää sen pois, mutta jäävät sitten vähän vähemmälle.
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

2 kommenttia: