perjantai 30. toukokuuta 2014



YSTÄVÄNI PSORIASIS

Kansantauti psoriasis on ollut seuranani jo vuosikymmeniä. Se puhkesi aikanaan ihan oikeaoppisesti, oli stressiä vaikka muille jakaa. Pisteenä i:n päälle oli suvi-illan extempore-saaristokonsertti joskus 70-luvun alkuvuosina Jurmon Keisarin, Perin, verkkovajassa mestari Lasse Mårtenssonin kera. Lasse soitti hanuria, hän on erinomainen saaristolaismusiikin taitaja. Intoutumiseni ylitti taidon ja kohtuuden. Pitkän banjon ja kitaran soiton tauon jälkeen sormeni pehmenivät. Kun illalla aloitettiin, niin aamukin otettiin vastaan soitellen. Me soitimme muun muassa Myrskyluodon Maijaa, ja pikkutyttö Espoosta tanssi tekemänsä produktion paremman puutteessa tennistossuilla. Sitä en unohda koskaan. Muistan konserttimme aina kun katson käsiäni. Sen yösoiton jälkeen sormiini nousi valtaisat vesikellot. Se oli iholleni stressiä mitä suuremmissa määrin. Kun vesikellot sitten haihtuivat, tilalle tuli psori. Tuo konserttikokemus oli kuitenkin niin upea, etten kadu sitä.

Hyvän kaverin lailla psori on pysynyt minulle uskollisena pian 40 vuotta. Pärjään sen kanssa. Meillä on keskenämme sellainen kauhun tasapaino. Jos jompikumpi unohtaa toisensa olemassaolon, sen kyllä toinen pian huomaa. Minä kun olen sellainen hätähousu ja paahtaja, niin en ihan aina muista kaverini olemassaoloa. Unohduksen jälkeen kyllä tulee seuraamuksia. On ADHD:ta ja lukihäiriötä, itsekritiikin puutetta ja itsekkyyttä. Onneksi ikä hieman rauhoittaa menoa.

Kehaisin kerran lääkärilleni, että olen onnellinen, koska sairastan psoria. ”Miksi siitä olet onnellinen?” hän ihmetteli. No kun psori on niitä harvinaisia tauteja johon ei kuole. Tämä ronttus kehtasi palauttaa minut maan pinnalle toteamalla: ”Niin varmaan, mutta kaikki psoriaatikot kuitenkin kuolee.”

Onhan tämän psorikaverin kanssa eläminen myös mielialakysymys. Siihen jos mihin, voi itse vaikuttaa. Jos aamulla herätessään päättää, että tästä tulee raskas päivä, niin taatusti tulee raskas päivä. Jos taasen päättää, että tästä tulee hyvä päivä, niin on suuri mahdollisuus, että päivästä tulee hyvä. Silloin lähipiirissäkin on mukavampi olla, myös psorikaverin. Hyvä konsti pärjätä mielialansa kanssa on lähestyä asioita välillä uudesta näkökulmasta. Ei kannata junnata samaa päivittäistä rutiinia. Mielen virkistys on tärkeä taito. Lähde välillä aamulla töihin vaikka makuuhuoneen ikkunan kautta, niin taatusti päivästäsi tulee erilainen. Varsinkin kun kerrot sen työkavereillesi. Haluan vielä täsmentää, että ohjeeni ei koske kerrostaloissa asuvia.


Ystäväni psoriasis 30.5.14

Kanaburgeri 30.5.14
REVITTY KANABURGERI
Kävin keväällä tuolla Itä-Suomessa eli pääkaupunkiseudulla katukeittiötapahtumassa. Olipahan huikea tilaisuus. Puolisen sataa myyjää. Lyhin näkemäni jono oli 30 metriä. Ehkä suosituin ruoka-aine oli niin kutsuttu revitty possu: ylikypsä possunliha. Tämän ruoka-aineen suosio hieman hymyilytti, koska oma kesän hittituote oli jo syksyllä valittu ja kokeiltu. Kas tässä tämäkin salaisuutemme (kunhan ette kilpailijoille paljasta):

Kahdeksalle

8 rukiista reissumiestä tai muuta sopivaa
800 g kanankoipia
2 rkl ruokaöljyä
2 rkl voita
2 pientä tai 1 iso sipuli
4–5 valkosipulin kynttä
300 g tomaatteja
2 rkl hunajaa
2 tl sinappia
Vähän etikkaa
1 tl curryjauhetta
Vähän suolaa ja mustapippuria

Kuullota padassa öljyssä ja voissa silputtu sipuli ja siivutettu valkosipuli muutaman minuutin ajan. Lisää murskatut tomaatit, hunaja, curryjauhe, etikka, sinappi, suola ja pippuri. Anna hautua taas muutama minuutti. Sen aikana poista kanankoivista nahka. Lisää ne pataan ja laita uuniin noin 150 asteeseen. Pidä siellä, kunnes liha irtoaa luista helposti, siihen menee runsas tunti. Ota kanankoivet sitten padasta ja poista kananliha. Laita liha takaisin pataan siellä olevaan kastikkeeseen ja anna kuumentua vielä 10–15 minuuttia.

Laita reissumiehet uuniin hieman aikaisemmin, niin että lämpiävät. Tai lämmitä leivänpaahtimessa.

Nosta padasta lusikalla ensin kastiketta leivän alimman puoliskon keskelle ja sitten revitty kana lisukkeineen.

Suositus: Söin saman tien kaksi.
Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 23. toukokuuta 2014

EI MITÄÄN UUTTA AURINGON ALLA

Viimeperjantainen tarinani parrakkaasta laulajasta/laulajattaresta viritti runsaasti palautetta. Yksipuolisesti sävynä oli tilanteen toteaminen enimmäkseen show’na, eräänlaisena roolileikkinä. Oli kuinka oli, havahduin itsekin, kun orkesterini jäsenistä Risto Purhonen eli Purtsi virkisti muistiani orkesterimme Seitsemän seinähullun veljeksen omista roolileikeistä. Ensimmäisen esityksen eli show’n orkesterimme rakensi heti syntymänsä jälkeen keväällä 1966. Ohjelmistoomme kuului muun muassa Junnu Vainion hauska farssilaulu – ei siis marssilaulu – LYYLI LEVÄPERÄ. Löysimme Teatteri Raumanlinnan kulisseista näytelmäkäytössä olleita vaatteita. Itse pukeuduin vanhaan frakkiin ja silinterihattuun ja esitin Helsingin herraa. Rumpalimme NÄTSI esitti Lyyli Leväperää. Verkkosukat jalkaan ja kukkahame päälle. Peruukin teimme vanhasta vaaleasta hamppuköydestä rispaten hemaisevat kiharat. Ja siitä alkoi uramme. Partaisina naisina. (Kuvassa allekirjoittanut Helsingin herrana, ja Nätsi Lyyli Leväperänä).

Lyyli Leväperä vaihtoehto / MUOKATTU

Eikä siinä vielä kaikki: partaisia naisia on ohjelmistossamme ollut kymmeniä. Aikamoisia asuja olemme seurantalojen takahuoneista ja kulisseista löytäneet. Tällä hetkellä orkesterin show’ssa on mukana osio, ei ladyt lavalla, vaan TUKISUKAT TANTEREELLA, jossa ”esiintyvät” muun muassa Paula Koivuniemi, Marion Rung ja Lea Laven. Meno on ollut kyllä aika railakasta. Seuraavan kerran nämä partaiset naiset ovat bongattavissa Aurajokirannan Vaakahuoneen Paviljongilla ensi elokuussa. Saamme ihastella myös Anita Hirvosta Purtsin esittämänä. Vuorossa ovat uskomattomat 48-vuotiskonsertit. Vuonna 2016 sitten juhlitaan viisikymppisiä. Löytyykö toista ammatikseen kevyttä musiikkia esittävää orkesteria, joka keskeytyksettä olisi soittanut yhtä kauan?

Purtsi muisteli miten he olivat esiintyneet aikoinaan näissä roolivaatteissaan suositussa Bumtsibum–tv-ohjelmassa, ja miten hän oli sen ohjelman jälkeen eksynyt pieneen tamperelaiseen kapakkaan, jossa istui Valmetin rautamiehiä ja duunareita. Purtsi hieman empi sisään menossaan, ties minkälaisena perverssinä häntä pitäisivät. Hän rohkaisi mielensä ja astui sisään. Miehet tunnistivat hänet, nousivat pystyyn ja taputtivat. Eräs heistä loihe lausumaan: "PERHANA! Tuo on sinun työtäsi. Kunnioita sitä, siinä ei ole mitään hävettävää!"

”No, nehän olivat juuri ne parrakkaat naiset, joilla olemme eläkkeemme ansainneet”, totesi Purtsi.
 
 
 

 

RAUTAISTA RUOKAA

Rautaista ruokaa 23.5.14
 
Takavuosina yritin keskittyä vegeruokaan. Se oli pitkän sairaalareissuni jälkeen, jolloin muutoinkin olin heikossa kunnossa. Tyhmää. Mutta kun laihduin petipotilaana ajattelin, että jatketaan sitten kotona. Olo alkoi heiketä. Menin verikokeeseen ja lääkärilleni. Millä tulit? Autolla tietysti. Ajoitko itse? Kyllä, kuinka niin? Kuules, hemoglobiinisi on melkein 50. Pitkällesi siitä. Selvisihän syy. Raudan puute. Ihminen on myös lihan syöjä, sanoi professori. Sain reseptin rautabaletteihin ja ohjeen syödä maksaa. Tässä resepti siltä ajalta:

800 g naudan maksaa
2 sipulia
1 rkl merisuolaa
2 tl mustapippuria myllystä
0.5 dl tomaattisosetta
2 tl sinappia
5 dl kermaa

Poista maksasta kalvot, suikaloi se pieneksi. Pilko myös sipuli ja ruskista molemmat yhdessä rypsiöljyssä  ja siirrä pataan. Mieluiten valurautaiseen. Lisää muut aineet ja anna olla uunissa 160 astetta, 10-15 minuuttia tai niin kauan kunnes kerma alkaa paksuuntua ja kiehuu hiukan kokoon. Passaa keitetyn perunan, riisin tai makaronin kanssa.

Menin tarkastuskäynnille professorin luo 3 kk päästä. Kysyin hemoglobiinini tasoa uudelleen. Hän vastasi, että parasta on, ettet osallistu hiihtokilpailuun, sillä hemoglobiinisi on nyt 180.

Sain uuden ohjeen syödä välillä jotain muutakin. Vaikka kasviksia.  On tämä niin vaikeaa.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 16. toukokuuta 2014


PARTAINEN TÄTI

Tämän vuoden euroviisujen tuoksinassa koeteltiin monen ihmisen avarakatseisuutta. Tästä kehityksestä keskustellessamme kerroin omana mielipiteenäni: ”En ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin.”

Mutta jouduinhan tosi kiperään paikkaan, kun Itävallan edustajan esiintyessä lähipiiriini kuuluva 4-vuotias tyttö kysyi minulta silmät ympyrskäisenä: ”Oskari-pappa. Miksi tolla tätillä on parta?” Koetin selvittää kullannupulle niin ymmärrettävästi kuin suinkin osasin: ”Katsos tämä täti, tai oikeastaan setä, on fyysisesti setä, mutta henkisesti hän tuntee olevansa täti. Tällaista tätiä, joka ei ole setä eikä oikeastaan tätikään, sanotaan transvestiitiksi.” Näin, ettei selvitykseni mennyt oikein hyvin perille. Avasin läppärini ja googlasin. Luin sieltä tekstiä, joka on varmasti faktaa:

”Sisäinen tarve eläytyä vastakkaisen sukupuolen rooliin mm. pukeutumalla ja meikkaamalla tälle sukupuolelle tunnusomaisesti ja muuttamalla elekieltä sen mukaiseksi. Vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumisesta ja seksuaalisen mielihyvän saamisesta kutsutaan transvestiseksi fetisimiksi.” Tyttö kuunteli pää vinossa ja oli hetken hiljaa. Lausui sitten iloisesti: ”Niin mä vähä ajattelinki” ja lähti leikkimään.


partainen täti 16 (800 x 1117)

 
 
 
JUHLAPÄIVÄNI
 
Minulla on ensi viikolla juhlapäivä. Täytän 71 vuotta. Tällä viikolla täytin 112 kg.  Eli se on yhtä juhlaa. Vanhuuden höperänä hinnoittelin ONNELLISEN MIEHEN TARINOITA osan 1 alkuperäishinnan 25:-  sijaan vain 15:-  joka sisältää vielä lähetyskulut. Tilaa äkkiä, ennen kuin huomaan höperyyteni ja peruutan tarjoukseni.  Klikkaa www.oskarionnellinen.fi Ainutlaatuinen takuu: Jollei naurata, saat palauttaa kirjan ( rahoista en lupaa mitään).
 

KEITETYT LIHAPULLAT

keitetyt lihapullat 16 (800 x 490)
 
 400 g jauhelihaa
0,5 dl korppujauhoja
1 dl kermaa
1 dl vettä
1 muna
1 sipuli
2 tl sinappia
2 etikkakurkkua
0,5 tl valkopippuria
Merisuolaa
Keittämiseen 0,5 l lihalientä

Kastikkeeseen:
3 rkl vehnäjauhoja
2 rkl tomaattisosetta tai ketsuppia
2 etikkakurkkua

Sekoita vesi ja kerma. Turvota korppujauhot nesteessä. Lisää muut taikinan aineet ja vaivaa tasaiseksi massaksi.

Pyöritä pieniä pylleröitä ja keitä ne useammassa erässä lihalimessä kypsäksi  5-10 minuuttia. Siivilöi keitinliemi  ja tee vehnäjauhoista ja vedestä liru. Suurusta keitinliemi sillä ja lisää ketsuppi ja etikkakurkku. Siinä kastike pyöryköille. Sopii keitinperunoiden kanssa kuin nenä nenää vasten. Takaan, että penskat syö ainakin yhdeksän!

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 9. toukokuuta 2014

VENELIFTARIT 

Elettiin 70-lukua.  Pari kaveriani, SJÖBERGIN EIKKA Uudestakaupungista ja legendaarinen URPOSEN HESSU olivat tulossa pienellä perämoottoriveneelläni kesäpaikastamme Iniöstä Naantaliin. Ennen Merimaskun salmea reitti kiertää pienen niemen. Kaveruksilla oli meneillään niin kiinteä keskustelu, että epähuomiossa tuo pieni niemi jäi kiertämättä. Vene tupsahti kevyesti pitkälle rantahietikkoon metsän reunaan pysähtyen, kuivalle maalle. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan tullut. Kone sammutettiin ja ryhdyttiin nauttimaan jäljellä olevia eväitä. Aurinko paistoi ja lämmintä oli. Eikä kiirettä.

Paikalle tupsahti hetken kuluttua kaksi mökkiläisrouvaa. ”Anteeksi herrat! Oletteko ehkä menossa Naantaliin? Pääsisimmekö kyytiinne? Meidän mökkiveneestä on bensiini loppu.” ”Naantaliin tässä ollaan menossa. Kyytiin vaan, tilaa on juuri sopivasti. Pysähdyimme tähän vain toviksi nauttimaan eväitämme. Maistuisiko rouvillekin?” kysyimme kohteliaasti. Rouvat istuivat veneeseen.

”Olipahan iloisia rouvia. Jatkoimme Naantalissa illanviettoa. Mukavaa oli”, totesi Eikka, joka omasi leppymättömän velikultamielen.


veneliftarit 9 (800 x 480)

 
 
punajuuri jauheliha 9 (800 x 626)
 

PUNAJUURI-JAUHELIHAKASTIKE

Tämä ruoka on yhdistelmä koululaisten ja minun lempiruokiani. Jauhelihakastike on tenavien mieleen ja minä olen hulluna punajuuriin.  Olen aina ollut. Koko pitkä ikäni. Ehkäpä siinä ylimenoiän salaisuus. On terveellistä tai ei, hyvää tämä ainakin on. Jos uskot, älä turhaan kokeile. Jollet usko, kokeile, niin tiedät, olinko taas väärässä tai sitten ei.

250 g jauhelihaa
2 etikkapunajuurta
2 etikkasuolakurkkua
2 sipulia
rypsiöljyä
2.5 dl vettä
pikkupurkki smetanaa
1 tl merisuolaa
hitusen valkopippuria
jos löydät persiljaa tai tilliä, hyvä on.

Ruskista hienonnettua sipulia pannulla. Lisää jauheliha ja kääntele sitä niin, että ruskistuu joka puolelta. Sekoita joukkoon raastettu tai pieneksi pilkottu punajuuri ja suolakurkku, mausteet, smetana ja lopuksi vesi. Hämmennä kunnolla. Anna muhia  5-6 minuuttia. Keitettyjen kuoriperunoiden tai höyrytettyjen vihannesten kera.
 
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 2. toukokuuta 2014

PIIKKILANGANKIRISTÄJÄ

 50-, 60- ja vielä 70-luvullakin Suomen maaseudulla kotimainen Valmet-traktori oli kova sana. Ehdottomasti yleisin ja sympaattisin oli niin kutsuttu PIKKUVALMET. Ei kovin suuri kooltaan eikä voimiltaan, mutta ketterä moni- ja minitoimikone. Hevosen seuraaja. Minullakin oli sellainen 40 vuotta sitten, kun hankin vanhan kalastajatilan Iniön Ytterstöstä. Hevosen seuraaja tuli irtaimiston mukana. Naapurillakin oli samanlainen. Mutta naapurin Valmet ei toiminut, siinä oli paljon rikkinaisiä osia. Meidän Pikkuvalmetimme oli kunnossa ja toimi hienosti. Kun alkuasukas John Niemi vaimoineen muutti tilaltamme Paraisille ja tila siirtyi perheellemme, Valmet jäi välillä yksikseen. Mutta niin vain kävi, että osat vaihtuivat: kelirikon aikaan naapurimme Erikssonin traktori alkoikin yhtäkkiä toimia. Meidän Valmetimme puolestaan lopetti toimintansa. Ihmeellinen yhteensattuma! Kaiken lisäksi erään kerran paikalle tulessamme rantavajamme puuliiteri oli tyhjentynyt. Oven vierestä lähtivät traktorin jäljet, jotka osuivat – kuinkas sattuikaan – naapurimme Erikssonin puuvajan oven eteen. Jäljet olivat Pikkuvalmetin. Ei kylläkään meidän, koska sehän ei toiminut.

 Ystävälläni SAARNIN PUTTELLAKIN oli Pikkuvalmet Pakinaisten saaripaikassaan. Itse asiassa hänellä oli niitä useampia, sillä niiden kokoaminen oli hänen harrastuksensa. Tallin ylisillä Pikkuvalmetien joukko muodosti uskomattoman sympaattisen näkymän. Putte rakasti niitä. Naapureilla ei ollut sellaisia, joten ne pysyivät kunnossa. Putte ajeli usein näillä vehkeillä ilokseen. Kerran olimme saarella PAKIN kanssa viikonloppua viettämässä. Putte lähti Pikkuvalmetillaan pienelle piipahdukselle saaren keskiosiin. Pikku lenkille, niin kuin hän asian ilmaisi. Hetken kuluttua hän palasi kävellen takaisin. ”Mitä nyt tapahtui? Missä traktori on?” kysyimme ihmeissämme. Putte katsoi meitä totisena ja lausui värisevällä äänellään: ”Ette ikinä usko, mutta se jäi matkalla ketunrautoihin!” Ja sitten me naurettiin vedet silmissä. Putte, Paki ja minä. Se Pikkuvalmet oli todella pieni.


piikkilangankiristäjä 2 (800 x 402)

 
TOISENLAINEN ÄITIENPÄIVÄLAHJA
 
Tilaa viimeistään 5.5. maanantaina kirjoittamani ONNELLISEN MIEHEN KEITTOKIRJA - ILMAN KEITTOJA, saat sen alle puoleen hintaan. Lähetyskuluineenkin vain yhteensä 15:- Tarjous on voimassa vain nyt ja se koskee myös tamperelaisia.
Klikkaa www.oskarionnellinen.fi 
 
piripiri signeerattu 2 (800 x 483)
 

PIRI-PIRI KALAA

Saimme viettää pääsiäisen kalaruokien ihannemaassa, Portugalissa. Asuimme Algarven Monchiquen vuoristossa , jossa tarjotaan maankuulua kanaruokaa: PIRI-PIRI KANAA. Piri-piri sana tarkoittaa swahilin kielellä pippuria. Väkeviä paprikoita kutsutaan chilipippureiksi. Piri-Piri kana on hyvää ja reippaan makuista. Useamman samanlaisen makunautinnon jälkeen pälkähti mieleen, että miksei tätä ruokaa voisi valmistaa myös kalasta. Siispä tuumasta toimeen.

½ kg puhdasta kalafileetä

1 sitruunan mehu ja kuoret raastettuna

1 rkl soijakastiketta

1-2 tl piri-piri-kastiketta tai -pulveria

Paloittele kala ja laita kulhoon, jonne sekoitat mukaan sitruunan kuoriraasteen ja mehun, soijakastikkeen ja piri-piri-mausteen. Anna maustua tunti, kaksi tai vaikka yön yli. Liota vedessä hyvin puisia grillivartaita ja pujota kalanpalat tiiviisti toistensa viereen vartaaseen. Laita vartaat uuniin kuumien grillivastusten alle 10 minuutiksi. Ota pois, sivele marinointimausteella ja laita takaisin toisin päin uuniin 10 minuutiksi. Voit toki grillata ne myös ulkogrillillä (tässä hyvä uusi suviruoka grillijuhliin). Mikään ei estä myöskään paistamasta marinoituja kalan paloja kuumalla paistinpannulla rapeaksi. Makusi mukaan seuraavalla kerralla voi vähentää tai lisätä piri-piri-maustetta. Lisukkeina grillissä esimerkiksi grillattuja sieniä, tomaatteja. Ja salaattia. Jos näet vaivaa, osta kaskinauriita, kuori ja paloittele. Keitä puolikypsiksi, ja paahda sitten makeaksi.


 

piripiri kastike 2 (800 x 689)

PIRI-PIRI MAUSTE (ei ole vaikeaa tehdä)

 ½ dl pieneksi silputtuja pieniä punaisia chilejä

 4 kpl valkosipulin kynttä pieniksi  murskattuna

 1 rkl merisuolaa

1-2 rkl valkoviinietikkaa

1 dl ruoka- rypsi- tai oliiviöljyä

Laita ainekset kulhoon, sulje kansi ja ravistele kunnolla. Jätä jääkaappiin muutamaksi vuorokaudeksi, mieluiten viikoksikin. Säilyy jääkaapissa suljetussa astiassa jopa kuukauden ja ylikin. Voi käyttää kaikissa liha- ja kalaruoissa. Valkosipulikauhuiset voivat jättää sen pois, mutta jäävät sitten vähän vähemmälle.
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.