perjantai 11. huhtikuuta 2014

EI OLE NAURUN ASIA

 
Naantalilaisrymättyläläisen sillikuninkaan Saarnin Topin poika, Jonni Saarni, oli isänsä ja veljensä tavoin hyvin värikäs ja persoonallinen mies. Hän oli ihan vähän kallistunut tien menokaistaan päin. Jonnilla oli muun muassa Suomen laajin arvomerkkikokoelma. Omia aatoksiaan esimerkiksi neuvostoliittolaisista hän toi esiin ilman filtteriä ja vähän joka tilanteessa. Kaverit sitä naureskelivat ja Jonnia harmitti.

Sattuipa tuossa 70-luvulla niin, että Neuvostoliiton puolustusministeri ehdotti Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia. Siitähän Jonni hermostui oikein tosissaan. Kaveriporukassa meille kellekään ei jäänyt epäselväksi tilanteen uhkaavuus, mutta Jonnin lähes hurmoshenkisyyteen yltänyt paatos sai meidän kavereiden suut taas nauruun. Jonni pillastui lopullisesti ja huusi naama värillisenä: ”Siinä te hymyillette ja hymyilette, mutta eräänä aamuna heräätte vielä kasakan nauruun!”

Kuinkas sattuikaan juuri näinä aikoina tulemaan mieleeni.





KALAN GRAAVAUS



 
Yleisesti käytetään kalan graavauksessa merisuolaa. Se onkin makeampaa kuin vuorisuola. Vuorisuola polttaa kalan pintaa. Usein käytetään myös sokeria. Isoäitini Lyökin Mamma ei käyttänyt koskaan sokeria graavaukseen. Hän käytti sen sijaan hunajaa. Pappalla kun oli mehiläisiä, ja siten hunajaa. Minun geenini ovat säilyttäneet tämän makutottumuksen. Kokeilkaapa. Ei hassumpaa.

Yksi suosikeistani on myös sitruunagraavattu kala. Merisuolaa ja sitruunasta puristettua mehua. Päälle hieman hunajaa. Punaisenkin kalan väri muuttuu valkoisemmaksi, mutta se ei makua haittaa.  Mitä suolan määrään tulee, nyrkkisääntö on, että graavattaessa suolavedessä, laita suolaa 100g per litra vettä. Anna lillua suolavedessä 1-2 tuntia. Tai peität kalan runsaalla merisuolalla muutamaksi tunniksi, ja sitten poistat ylimääräisen suolan kostealla talouspaperilla. Kala imee suolasta sen minkä imee, loppu jää imeytymättä.

Jotkut graavaavat myös konjakilla, whiskyllä ja jopa vodkalla. Isänmaallisemmat Koskenkorvalla. Riippumatta siitä, mitä pidän kossun mausta, nuo kuivat pirtelöt eivät minun makuni mukaan sovi kalan graavaukseen. Mutta sen sijaan hienon säväyksen graaviin saa sivelemällä pullasudilla pinnalle viimeksi hieman likööriä. Ja niitä makujahan riittää. Lakkalikööri ja mesimarjalikööri ovat mainioita eksoottisen maun tuottajia. Myös kahvilikööri ja banaanilikööri saa suupielet nauruun. Kokeilkaa. Älkää olko ryppyotsaisia. Näiden kokeilujen jälkeen normaali merisuolattu graavi kala maistuu jälleen hyvältä. Se on kuin matkalta kotiin palaisi.

Unohtaa ei sovi tilliä. Kokonaiset tillin oksat toki toimivat maun antajana, mutta minä silppuan tillin pieneksi ja ripottelen sen päälle. Siivutettaessa kalaa, tillisilppu kiinnittyy sopivasti kalan mukana lautaselle tai leivän päälle.

On merkillistä, että graavi kala maistuu sitä paremmalle, mitä tummempaa leipä on. Kauraleipä menettelee. Näkkileipä on hyvä ja ruisleipä mainio. Paras on tietenkin oikea saaristoleipä. Siinä on vakka ja kansi samassa paketissa. Kylmän maidon voittanutta ei ole minun makuhermooni vielä löytynyt tässä yhteydessä. Pikkulapsena vanhempani olivat huolissaan minun halustani osallistua hautajaisiin. Minulle selvisi vasta myöhemmin itsellenikin syy. Saariston hautajaisissa oli silloin, ja usein vieläkin, kahvin kera itse leivottua ruisleipää ja graavia siikaa. Olihan minulla merkillinen maku. Pikkupojaksi. Mutta niin on vieläkin. Vanhaksi mieheksi: Pikkupojan maku.

Muistan mainiosti vielä, kun Mäkisen Pena avasi naapurissamme Naantalin vanhankaupungin rannassa Ravintola Tawastin Killan pihalla Tawastin Tapas-ravintolan. Pena oli Espanjan ystävänä tuomassa tapaskulttuuria Suomeen. Vieläkään se ei ole kunnolla rantautunut. Harmi. Hänen bravuurinsa oli hauska. Se oli merisuola/sokerigraavattu hauki. Hauesta oli nypitty ruodot pois tasan tarkkaan. Hauskaa oli, että hyvin monet sitä nauttiessaan totesivat, etteivät ole koskaan aiemmin saaneet näin hyvää graavattua siikaa. Ja Pena hymyili sisäänpäin vain. Haukifileen hinta on vain pieni osa siikafileen hinnasta. Sekin vielä. Olisikohan Sinunkin syytä kokeilla. Lähetä sitten arviosi graavihauesta tai muusta graavauksesta minulle: oskari@herrankukaro.fi

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti