perjantai 21. maaliskuuta 2014


HIRVENMETSÄSTÄJÄT


Jotkut voisivat luulla otsikon luettuaan, että nyt kerron 60-luvun suosikki-iskelmän ”Hirvenmetsästäjät”-tarinan. Enpä kerro. Kerron sen sijaan nuoruuteni saaristolaiselämän hauskasta tapahtumasta. Siihen aikaan paikkaseudun vallesmanni antoi saaliinkaatoluvat pitäjäkohtaisesti. Taivassalo-Vehmaan vallesmanni Eero Einiö antoi Taivassaloon viisi hirvenkaatolupaa ja Kustaviin saman verran, vaikka tarve olisi ollut vain kaksi. Hän nimittäin tiesi, että ne kaatavat kuitenkin viisi. Eivät halua olla huonompia kuin naapurikuntalaiset Taivassalossa. Viisas vallesmanni: hän ennaltaehkäisi laittomuuksien tekemisen. Toisen naapuripitäjämme, Iniön saaren metsästäjät saivat vain yhden hirvenkaatoluvan. Iniö kuului silloin Nauvon vallesmannin reviiriin ja luvat olivat rantakiven alla. Iniöläiset olivat päälle päin muka katkeria, mutta homma hoitui. Siellä periferiassa he olivat tottuneet omatoimisuuteen.

Oli tapana, että metsästysseurueet pitivät yhteisiä hirvipeijaisia jahdin päättymisen jälkeen. Oli iniöläisten vuoro järjestää peijaiset, ja minutkin kutsuttiin Iniön Piruntalolle (Iniön pappi antoi talolle tämän nimen, koska siellä pidettiin rukouslauantaisin tansseja). Sain kutsun, koska olin saaren mahtisuvun Björklundien poikien kalakaveri ja kävimme yhdessä tansseissa. Puhuin heidän puolestaan Taivassalon tytöille suomea ja he puhuivat Iniön tytöille puolestani ruotsia. Se oli toimintaa yli kielimuurien. Kutsun peijaisiin oli saanut myös meidän vallesmannimme, Eero Einiö, ja tietenkin Nauvon vallesmanni.

Koska Einiö oli ääreistarkka virkamies, hän kävi tarkastusiskulla keittiössä. Ison kattilan kannen nostaessaan, hän havaitsi kiehumassa KAKSI hirven kieltä. Hän tiesi, että kollegansa oli antanut saarelaisille vain yhden kaatoluvan. Iniöläisemännällä oli sana hallussaan ja selitys valmiina. Einiö sen hyväksyi muristen ja siirtyi salin puolelle. Siellä hän nauvolaiselle virkakumppanilleen ryhtyi ehdottelemaan, että tämä antaisi iniöläisille jatkossa kaksi kaatolupaa. ”Miksi ihmeessä?” kysyi Nauvon vallesmanni. ”No katsohan, kun Suomen laissa taataan kaksikielisille kunnille erityisoikeuksia. Iniöhän on kaksikielinen kunta.”






HERRANKUKKARON KOTIJUUSTO



Nyt paljastan tämänkin salaisuuden. Yhden suosituimmista saaristolaispöytämme antimista.

3 l maitoa
1 l piimää
4 munaa
1 tl suolaa
puolukkasurvosta maun mukaan

Riko munat ja sekoita ne kevyesti huoneenlämpöiseen piimään. Kiehauta maito ja lisää piimä-munaseos siihen. Sekoita leveällä puulastalla pohjaanpalamisen estämiseksi kattilan pohjaa pitkin koko ajan, kunnes seos kiehuu. Kun massa alkaa kirkastua eli heroittua, nosta kattila liedeltä. Kun juustomassa pulpahtaa pinnalle, nosta se reikäkauhalla harson päälle ritilään, tai juustomuottiin. Sekoita massaan suola. Anna jäähtyä ja nesteen valua.

On erinomaista delikatessia esim. saaristoleivän päällä. Lisää pinnalle puolukkasurvosta. Sokeroitu tai natural mustikka-, karpalo-, tyrni-, ja lakkasurvoskin toimii hienosti. Meneenhän siinä mansikkakin. Puolukka on suomimarja vailla vertaa. Vanhanaikainen, nykyään liian vähän arvostettu kotimainen terveellinen herkku. Vielä tulee aika kun puolukka palaa arvoonsa arvaamattomaan.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti