perjantai 21. helmikuuta 2014


KAUPPAMIEHET


Persoonallisuus on useasti yrittäjän menestyksen tae. Takavuosikymmeninä toimin kahvialan yrittäjänä. Valmistutin Mocca Costaricaa ja Colombia-kahvia silloisen OTK:n kahvipaahtimolla. Kahvit markkinoimme ketjujen ulkopuolella toimiville, niin kutsutuille itsenäisille kauppiaille. Halosen kauppatalo, Ruben Jaarin Ruoka-Pukeva pääkaupunkiseudulla ja muita vanhanajan persoonallisia kauppiaita ympäri maata.

Yksi suurimmista asiakkaistamme olivat Halpahallien omistajat, Ylisen veljekset Pohjanmaalta. Pentti Vaasasta ja Esko Kokkolasta. Kun ensimmäisen kerran soitin Eskolle ja kerroin, että olen Kangas Kahvimiehistä, Esko huusi takaisin: ”Että mitä miehiä?” ”Kahvimiehiä”, vastasin. ”En taida ostaa, kahvisi on niin hintavaa.” En ollut ehtinyt edes sanoa hintaa, kun Esko jo alkoi tinkaamisensa. Päästiinhän me kauppoihin ja hyviin päästiinkin. Veljensä Pentti puolestaan oli tilannut Vaasan Halpahalliin rekkakuorman kahvia. Soitin perään kysyen, onko kahvi jo tullut perille. ”Parhaillaan tapahtuu kahvin siirtotyöt: kaksi miestä kantaa rekasta sisälle ja viissataa mummelia saman tien ulos.” Pentti kertoi myyvänsä kahvin viiden pennin katteella. Hyvällä perusteella: aina jonkun kahvin ostajan käteen tarttuu joku rättikin.

Tuurin kyläkauppias Matti Keskinen oli myös persoona kerrassaan. Kauppaa tehtiin rajusti. Eivät ketjut kiusanneet, kun oli oma pytinki ja käteisellä osti mistä halusi. Eikä poikaomena kauas puusta pudonnut. Persoona hänkin. Pari vuotta sitten tapasin hänet Naantalin kylpylän edessä ja huomioni kiintyi mustiin pehmytnahkaisiin Reebok-kenkiin. Olin etsinyt sellaisia jo tovin, onnistumatta. Kysyin Vesalta, mistä hän oli löytänyt nuo Reebokit. ”Oman kaupan hyllyltä tietenkin. Otin ne juuri tänne lähtiessäni kun vanhat olivat jo kuluneet. Hyvät kengät on!” kertoi Vesa. ”Hyvä tietää. Minähän tilaan sieltä sellaiset. Onnistuuko postilähetyksellä?” kysyin. ”Mikä on kokosi?” kysyi Vesa. Vastasin, että 45 ½. Vesa riisui kenkänsä ja antoi ne minulle. ”Tässä on uudenkarheat Reebokit numerolla 45 ½. Eikä maksa edes postimaksua. Laita jalkaasi.” ”Milläs sinä sitten Tuuriin menet, jos kenkäsi minulle annat?” kyselin ihmeissäni. ”Minulla on tuossa parkkipaikalla autoni. Ei ongelmaa!” Vauhdikas mies tämä Keskinen.





ANANASPAISTOS




Ceylonilaiset sanovat ananaksen olevan erittäin terveellistä. Uskomme sen ja teemme siitä herkullisen paistoksen:

1 kypsä ananas
1/4 teelusikallinen kumariinitonta Ceylonin kanelia
1/2 vaniljatanko
6 kokonaista mustapippuria murskattuna
3 neilikkaa
1 dl hunajaa (tai 1,5 dl sokeria)
1 rkl voita
2 dl vettä
2 rkl ruskeata rommia tai konjakkia

Ananas kuoritaan ja paloitellaan pystysuunnassa pitkiksi lohkoiksi. Kovaa keskiosaa ei käytetä. Sekoita murskatut pippurit, neilikat ja hunaja keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja kaavi siemenet ulos ja lisaa hunajaseokseen.

Paista ananaspalat voissa. Liekitä ananakset pannulla. Lisää rommi tai konjakki pannulle ja sytytä. Älä liesituulettimen alla missään nimessä.

Anna avotulen sammua ja lisää hunaja/pippuriseos, vesi ja halkaistu vaniljatanko. Anna kiehua hissukseen hämmentäen, kunnes niistä muodostuu tasainen kastike.

Tarjoa paistettu ananas kastikkeen kera. Kyytipojaksi sopii erinomaisesti myös vaniljajäätelö. Lapsille tarjottaessa liekityksen voi jättää pois, vaikkei alkoholia jää jäljelle. Se haihtuu 70 asteessa taivaan tuuliin. Onkohan liekitys alkoholin väärinkäyttöä? Mukavan maun se vaan antaa.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.f

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti