perjantai 28. helmikuuta 2014


MERILÄN KUSTU

 
Turussa vaikutti sodan jälkeen vahva persoonallisuus, MERILÄN KUSTU. Hänellä oli polkupyörätehdas. Tämä karjalaissyntyinen patruuna oli hyvin sanavalmis ja myös huumorimiehiä. Kerran hänen tehtaalleen tuli töitä hakemaan nuori poika, joka kertoi saaneensa sähkömiehen koulutuksen, mutta kertoi osaavansa tehdä myös putkitöitä ja olevansa kova poika hitsaamaankin. Harrastuksena puutyöt. Kustu kuunteli tovin ja sanoi sitten räväkästi: ”Voihan mikä poika. Siehän ossaat mitä vaan. Siut pittää panna sirkukseen.”

Naantalissa puolestaan on ollut aikanaan hyvin persoonallisia poliiseja. Kuten ennen vanhaan usein muuallakin, eritoten pienillä paikkakunnilla. Aikanaan kaupungin Poliisimestarina toimi NIEMINEN, joka oli kovin suosittu. Kun häneltä eläkkeelle lähdön yhteydessä kysyttiin suosion salaisuutta, Nieminen totesi hymyillen: ”Pari kolme virkavirhettä päivässä pitää välit kaupunkilaisten kanssa hyvinä."





SITRUUNAKAHVI



Kirjoitan tätä talvikodissamme Ceylonin saarella. Intian valtameren rannalla. Alkuperäiskansa, jonka parissa elämme, lääkitsee pitkälti tautejaan perinteisen luontolääketieteen mukaan. Mikäs siinä? Näiden ihmisten kulttuurihistoria ulottuu jo ajanlaskuamme edeltävään aikaan, ja koko Ceylonin-saaren asuttu historia 10 000 vuoden taakse. On siis vaikea panna paremmaksi. Länsimaisen lääketeollisuuden lääkkeiden alkuperäkin on pitkälti luonnosta. Täällä saarella AYURVEDA-kasvi auttaa melkein kaikkeen. Meillä turisteilla (maahanmuuttajatkin täällä ovat turisteja, kuten olivat aikanaan englantilaiset siirtomaaisännätkin, vaikka asuttivat saarta peräti 150 vuotta), on täältä opittavaa. 28 vuoden talvisen oleskelun jälkeen jotain uskon oppineeni. Tässä yksi resepti.

VATSALÄÄKE CEYLONIN MALLIIN - SITRUUNAKAHVI

Kuppi oikein vahvaa kahvia
Yksi sitruuna

Purista sitruuna vastakeitettyyn vahvaan kahviin ja kumoa.
Vatsasi hämmentyy moisesta ja yleensä lopettaa murinansa ja rauhoittuu.
Toimii kaikkialla maailmassa.

(Olen kokeillut monesti ja nauttinut vatsan kiinteydestä).

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 21. helmikuuta 2014


KAUPPAMIEHET


Persoonallisuus on useasti yrittäjän menestyksen tae. Takavuosikymmeninä toimin kahvialan yrittäjänä. Valmistutin Mocca Costaricaa ja Colombia-kahvia silloisen OTK:n kahvipaahtimolla. Kahvit markkinoimme ketjujen ulkopuolella toimiville, niin kutsutuille itsenäisille kauppiaille. Halosen kauppatalo, Ruben Jaarin Ruoka-Pukeva pääkaupunkiseudulla ja muita vanhanajan persoonallisia kauppiaita ympäri maata.

Yksi suurimmista asiakkaistamme olivat Halpahallien omistajat, Ylisen veljekset Pohjanmaalta. Pentti Vaasasta ja Esko Kokkolasta. Kun ensimmäisen kerran soitin Eskolle ja kerroin, että olen Kangas Kahvimiehistä, Esko huusi takaisin: ”Että mitä miehiä?” ”Kahvimiehiä”, vastasin. ”En taida ostaa, kahvisi on niin hintavaa.” En ollut ehtinyt edes sanoa hintaa, kun Esko jo alkoi tinkaamisensa. Päästiinhän me kauppoihin ja hyviin päästiinkin. Veljensä Pentti puolestaan oli tilannut Vaasan Halpahalliin rekkakuorman kahvia. Soitin perään kysyen, onko kahvi jo tullut perille. ”Parhaillaan tapahtuu kahvin siirtotyöt: kaksi miestä kantaa rekasta sisälle ja viissataa mummelia saman tien ulos.” Pentti kertoi myyvänsä kahvin viiden pennin katteella. Hyvällä perusteella: aina jonkun kahvin ostajan käteen tarttuu joku rättikin.

Tuurin kyläkauppias Matti Keskinen oli myös persoona kerrassaan. Kauppaa tehtiin rajusti. Eivät ketjut kiusanneet, kun oli oma pytinki ja käteisellä osti mistä halusi. Eikä poikaomena kauas puusta pudonnut. Persoona hänkin. Pari vuotta sitten tapasin hänet Naantalin kylpylän edessä ja huomioni kiintyi mustiin pehmytnahkaisiin Reebok-kenkiin. Olin etsinyt sellaisia jo tovin, onnistumatta. Kysyin Vesalta, mistä hän oli löytänyt nuo Reebokit. ”Oman kaupan hyllyltä tietenkin. Otin ne juuri tänne lähtiessäni kun vanhat olivat jo kuluneet. Hyvät kengät on!” kertoi Vesa. ”Hyvä tietää. Minähän tilaan sieltä sellaiset. Onnistuuko postilähetyksellä?” kysyin. ”Mikä on kokosi?” kysyi Vesa. Vastasin, että 45 ½. Vesa riisui kenkänsä ja antoi ne minulle. ”Tässä on uudenkarheat Reebokit numerolla 45 ½. Eikä maksa edes postimaksua. Laita jalkaasi.” ”Milläs sinä sitten Tuuriin menet, jos kenkäsi minulle annat?” kyselin ihmeissäni. ”Minulla on tuossa parkkipaikalla autoni. Ei ongelmaa!” Vauhdikas mies tämä Keskinen.





ANANASPAISTOS




Ceylonilaiset sanovat ananaksen olevan erittäin terveellistä. Uskomme sen ja teemme siitä herkullisen paistoksen:

1 kypsä ananas
1/4 teelusikallinen kumariinitonta Ceylonin kanelia
1/2 vaniljatanko
6 kokonaista mustapippuria murskattuna
3 neilikkaa
1 dl hunajaa (tai 1,5 dl sokeria)
1 rkl voita
2 dl vettä
2 rkl ruskeata rommia tai konjakkia

Ananas kuoritaan ja paloitellaan pystysuunnassa pitkiksi lohkoiksi. Kovaa keskiosaa ei käytetä. Sekoita murskatut pippurit, neilikat ja hunaja keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja kaavi siemenet ulos ja lisaa hunajaseokseen.

Paista ananaspalat voissa. Liekitä ananakset pannulla. Lisää rommi tai konjakki pannulle ja sytytä. Älä liesituulettimen alla missään nimessä.

Anna avotulen sammua ja lisää hunaja/pippuriseos, vesi ja halkaistu vaniljatanko. Anna kiehua hissukseen hämmentäen, kunnes niistä muodostuu tasainen kastike.

Tarjoa paistettu ananas kastikkeen kera. Kyytipojaksi sopii erinomaisesti myös vaniljajäätelö. Lapsille tarjottaessa liekityksen voi jättää pois, vaikkei alkoholia jää jäljelle. Se haihtuu 70 asteessa taivaan tuuliin. Onkohan liekitys alkoholin väärinkäyttöä? Mukavan maun se vaan antaa.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.f

perjantai 14. helmikuuta 2014


MERIMIES ON ERIMIES


Pikkuserkustani, Urposen Hessusta, tarinoita riittäisi kokonaiseen kirjaan, jos toiseenkin. Oivalsin vasta, kun muutama vuosi sitten Hessu siirtyi meitä muita tarkkailemaan, että siinähän oli varsinainen elämäntapakouluttaja. Hessu oli työyhteisössään uskomaton tunnelman ylläpitäjä: motivaation rakentaja ja uskollinen kaveri. Hän oli vanhanajan merikapteeni, joka seilasi aikanaan muun muassa purjelaiva PASSATILLA. Siis jumalasta seuraava. Vanhan raumalaisen sanonnan mukaan: ”Jumal taivas ja kapten laivas. Mut tuuril me molemma seilata.” Kun Hessu ennen elämän ehtoopäiviä toimi satamahinaaja m/s Naantalin kapteenina, sain vierailla laivalla monta monituista kertaa ja olla reissuilla mukana. Hauska yhteensattuma on, että silloiseen miehistöön kuuluvasta Kuutin Ekistä tuli myöhemmin tyttäreni Nooran appiukko. Tykkäsin merestä ja laivoista mutta eritoten sen miehistön hengestä. Oli emäntä, kapteeni, konepäällikkö, konemies ja kaksi kansimiestä. Ruoka oli hyvää. Siksi tämä järjestys.

Ja se Hessun armoton juttujen ja tarinoiden kertominen! Nyt kun jälkeenpäin analysoin, huomaan, että niissä kaikissa oli sama vire. Ei loukattu kenenkään vakaumusta, erilaisuutta, saatikka ihmisen alkuperää. Kuulkaahan hyvät lukijat: näitä ihmisiä on keskuudessamme. Heitä on työyhteisöissämme ja kaveripiireissämme. Arvostakaamme heitä! He tekevät tärkeää työtä positiivisen olotilan aikaansaamiseksi, mikä nykyään vastaa paljon myös työelämän tehokkuudesta. Kun itse voit hyvin, työpaikkasikin voi hyvin.

Kerran Hessu tuskaili minulle: ”On se sitten harmillista, kun merimiehistä puhutaan koko ajan niin paljon palturia. Sanotaan, että merimiehillä on SUSSU (ilmaisu on 50-luvulta ja tarkoittaa tyttöystävää) joka maailman satamassa. Ei pidä paikkansa. Mul esimerkiks ei ol Kapkaupunkis kettä!” Eikä Hessu yleensä valehdellut.





Hyvää ystävänpäivää!

Hyvä perjantaireseptin lukija, haluaisitko muistaa omaa ystävääsi antamalla hänelle toisenlaisen ja persoonallisen lahjan?

Ystävänpäivän tervehdykseni on: Saat höyrylaiva s/s Ukkopekan Naantalin risteilyn lahjakortin ensi kesälle 25% alennuksella! Tarjous on voimassa tämän viikonlopun, ihan pikkutunneille saakka. Lue lisää ja tilaa omasi täältä.

 

OSKARIN PYTTIPANNU




Neljälle:
6 keitettyä perunaa
2 keitettyä porkkanaa
(jos vain löydät kaupasta naurista, pari sellaista mukaan niin avot!)
1 iso sipuli
2 rkl voi/rypsiöljysekoitetta. Tai voita. Öljy yksinään räiskii silmille.
500 g rehellistä lenkkimakkaraa.
( Ei kevytlenkkiä, koska niissä ei ole lihaa).
2 etikkasuolakurkkua tai kapriksia 1 rkl
2,5 dl kevytkermaa
muutama kierros rouhittua mustapippuria myllystä
ruohosipulia

Kuutioi perunat, porkkana ja makkara. Pilko sipuli hienoksi ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää pannuun perunat, porkkanat, makkara ja pieneksi pilkottu etikkasuolakurkku tai kaprikset. Kääntele hissukseen, kunnes vähän ruskistuvat ja lisää kerma. Anna hautua kunnes kerma on imeytynyt perunoiden joukkoon. Lopuksi pinnalle hienonnettua ruohosipulia tai tilliä tai persiljaa. Mitä nyt sattuu olemaan. Suolaa et välttämättä tarvitse. Sitä tulee makkarasta ja suolakurkuista. Säilyy jääkaapissa päivän pari ja on lämmitettynä hyvää.

Annan vinkin: Jos saat kaupasta Nicola-perunaa, osta sitä. On perunoiden eliittiä. Back to sixties-tapahtuman organisoija, 60-luvun legendarumpali Ande Päiväläinenkin viljelee sitä Saarenmaalla, kotipellollaan. Sitä saa myös Suomesta. Kokeilehan. Jos nauriita jostain onnistut löytämään, osta saman tien enemmän. Säilyvät jääkaapin alalaatikossa pitkään. Ajan mittaan vaan makenee. Maistuu varmaan pienimmillekin ruokailijoille.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 7. helmikuuta 2014


LÄMPÖRULLA-ULLA


Istuimme taannoin opettajakaverini Kruunarin Tapsan kanssa - emeritus hänkin - ja muistelimme työuramme alkua 60-luvulta. Molemmat aloitimme nk. yläkoulun opettajina. Samanaikaisesti luokassa oli 4 eri luokkatasoa. Kolmannesta kuudenteen. Olihan se järjestelemistä. Kun toinen osa opetteli laskentoa liitutaulun edessä, toinen ryhmä virkkasi patalappuja. Muistelimme myös 70-luvun alussa Seitsemän seinähullua veljestä orkesterini kanssa levyttämääni hupaisaa soittolevyä Pepsodentti-Pentistä ja Lämpörulla-Ullasta. Siitä sitten sain muistiyhtymän patalappujen virkkaamiseen:

Elettiin vuotta 1950. Uudenkaupungin keskuskansakoulun ensimmäisellä luokalla olin minä, Pentti. Eräänä päivänä opettajamme aloitti huikean innovatiivisen hankkeen. Virkkauksen. Ensimmäinen tunti opeteltiin silmukan tekoa. Ja toinen tunti, miten patalappu virkataan. Kotiläksyksi annettiin tehtäväksi virkata kokonainen patalappu. Olisihan mukava tietää, kuinka monen äiti pojan vesseliään auttoi. Minä kyllä virkkasin itse. Ei tullut suorakulmaista patalappua. Mutta patalappu kuitenkin. Hyvin, hyvin persoonallinen. Koulussa kaikki esittelivät aikaansaannoksiaan. Pentin lisäksi luokalla oli myös Ulla. Ullalla oli näytettävänään valmiin patalapun sijaan kassi, jossa oli rullalla ainakin viisi metriä pelkää suoraa silmukkaa. Opettajan kysyessä Ullalta syytä moiseen merkillisyyteen, Ulla selitti kyyneleet silmissä: ”Opettaja kiltti. Minä niin kovasti yritin. Virkkasin niitä silmukoita ja virkkasin vaan, mutta en millään saanut kääntymään.”

Kuuntele Lämpörulla-Ullan tarina täältä.





UUNIPUNAJUURET




Punajuuret ovat ruokien aatelia. Rakastan punajuuria. Vaikka syönkin ne mieluisasti.

8 punajuurta
4 valkosipulin kynttä
mustapippuria myllystä rouheena vähän
merisuolaa vähän
2 rkl ruokaöljyä

Kuori punajuuret ja lohko ne. Kuori valkosipulit ja muserra ne leveän veitsen lappeella. Laita ne paistopussiin ja lisää pippuri, suola ja öljy. Sekoita kunnolla. Uuni 200 asteeseen ja vähintään puolisen tuntia, ehkä tunti odotusta. Se on siinä.

Salaatin kanssa nautittuna tulee hyvä mieli eikä lainkaan ähky. Yksi pihvi sisältää n. 3 g hiilihydraattia, jos joku niitä laskee.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.