perjantai 10. tammikuuta 2014


AUTOMAATTINEN LÖYLYNHEITTO

 
Olimme joskus 70-luvulla Naantalin Pursiseuran kavereitten kanssa purjehtimassa kisoissa Hai-veneillä Tampereen Näsijärvellä. Naantali on kautta aikojen ollut Hai-luokan purjeveneiden Mekka Suomessa. Vielä tälläkin hetkellä kotikaupungissani on niitä pitkälti toistakymmentä. Itse purjehdin puisella ”HAIVELI”-veneellä. Vaimoni hankki tyttökavereittensa kanssa lasikuituisen Hai-veneen. Sain antaa sille nimen. Siitä tuli ”HAIRAHDUS”.

Miehistööni kuului Pakin lisäksi SAARNIN PUTTE ja elopainomme ylitti yhteensä reilusti varttitonnari luokan. Rungon asento ja ”paarlasti” eli kölipainomme esti suurmenestyksemme. Kisojen jälkeen olimme vuokranneet yhteisen saunan. Putte huomasi, että saunassa oli löylyveden heittoautomaatti. Eli vesiputki suoraan kiukaan päälle. Vettä roiskahti, kun avasi hetkeksi lauteiden päässä hieman piilossa olevan vesihanan. Meillä oli Putten kanssa kahdestaan aikaa kokeilla innovaatiota, ennen kuin tamperelaiset ystävämme saapuivat saunaan. Minä taputin yhden kerran laudetta ja samalla Putte avasi hanan. Samantien taputin kaksi kertaa laudetta ja Putte sulki hanan. Näin jatkettiin tovi. Kunnes me Putten kanssa lähdimme suihkuun. Meitä nauratti niin. Saunan puolelta kuului raivokas lauteiden taputtelu. ”Ei hemmetti. Miten nuo naantalilaiset sen tekivät? ”





UUDENVUODEN HYMYILYTTÄVÄ IDEA:

Anna ystävillesi, asiakkaillesi, henkilökunnallesi ym. hymyilyttävä Uuden Vuoden tervehdys. HYMYPÄIVÄN kalenteri 2014 . Mukana 12 niin helluista hymyilevää sri lankalaislasta, että aamusi alkaa taatusti hyvällä mielellä. Nyt erikoistarjouksena ja lähetyskuluitta tammikuun ajan: www.oskarionnellinen.fi



YSTÄVÄNI AGUSTININ KALAKEITTO

Kovasti mieluisasti suosin saaristolaisia ruokia. Niin nyt taas eikä melkein koskaan ennen. Olemme jokavuotisella matkallamme Intian valtameren hymyjen saarella, Ceylonilla, talvikodissamme. Samalla auttaen niitä, jotka muut ovat unohtaneet. Tänään kävelin kalasatamassa ja nuuhkin meren viljaa. Mieleeni muistui resepti, jonka julkaisin nelisen vuotta sitten. Suurin osa nykyisistä lukijoistani ei tätä reseptiä ole koskaan saanut tietouteensa.

Sen alkuperä on myös saaristosta. Afrikan länsirannikolta, Teneriffalta. Sain sen kauan sitten sen aikaiselta parhaalta ystävältäni Agustinilta, joka oli saapunut luoksemme vierailulle Suomeen. Nautimme Suomen saaristosta Ina-troolarillamme. Agustin ystäväni oli samanlainen harrastelijakokki kuin minäkin. Kalasta me pidimme ja siitä nautimme. Eräänä suvisena Luojan helluisena päivänä Agustin halusi valmistaa kalakeiton oman Rio Frio-nimisen vuoriston reunalla sijaitsevan kotikylänsä perinteen mukaan. Hän teki sen. Voi miten yksinkertaista se oli. Ja voi miten hyvää. Monesti olen tehnyt sitä fiineille vierailleni saariston sylissä. Ja hyvillä mielin kaikki olemme olleet. Hauskinta tässä reseptissä on se, että se ei ole yhtään merkillinen. Kuinka voikaan olla yksinkertainen. Ja silti hyvää. Ehkäpä juuri siksi.
 
Tarveaineet 4: lle

-vettä
-perunoita 4-5 kpl
-sipulia 1 iso tai 2 pientä
-isoja tomaatteja 2-3 kpl
-valkosipulia 2-3 kynttä
-ruodotonta tuoretta tai kylmä-tai lämminsavustettua kalaa
-öljyä 1 ruokalusikallinen.
-merisuolaa maun mukaan. Ei liikaa, sillä makua tulee muutenkin.

Hän viipaloi rymättyläläiset perunat ohuiksi siivuiksi. Samoin tomaatit ja sipulit. Muutaman valkosipulin kynnen hän viipaloi niinikään ohuiksi siivuiksi. Sitten hän laittoi perunan-, tomaatin ja sipulinviipaleet kattilaan vuorotellen kerroksittain ja valkosipulin siivut hän ripotteli väliin. Kattila täyttyi puolilleen. Lisäsi vettä ja suolaa maun mukaan sekä keitti lähes kypsäksi. Haarukalla on helppo kokeilla perunan kypsyys. Tämän jälkeen hän asetteli edellispäivänä ylitse jääneitä savukalan paloja keitoksen pinnalle. Myös tuore kala, kylmäsavukala tai mikä tahansa kala missä tahansa muodossa (ilman ruotoja) sopii tähän keittoon. Myös silakkafilee toimii mainiosti. Päällimmäiseksi tomaatin siivuja. Lopuksi hän lorautti öljyä ruokalusikallisen joukkoon ja lisäsi vettä tarpeen mukaan. Koko satsi sai kiehua "hymyillen" eli hiljaa poreillen 5-10 minuuttia.

Nostetaan kauhalla pinnalta kalat ja tomaatit ja sen jälkeen vielä "pohjan kautta" perunat ja sipulit. Sitten nautitaan Teneriffan saaren kalakeittoa a´ la Herrankukkaro.

Resepti tulostettavassa muodossa.

P.S. Sain lukijalta palautetta toissa viikon graavikala-reseptistäni. Ohje sopii vain merikalalle, ei järvikalalle. Se lapamato nähkääs. Saaristomeren rannalla asuvana jäi huomaamatta minulta tämä tosiasia. Mutta tuo ohjeeni sopii erinomaisesti myös järvikalalle, kunhan kala ensin kypsennetään ja sitten maustumaan ohjeen mukaan. Merikalan valmistuksesta en mene takuuseen, kun en ole aiemmin kokeillut. Mutta en kyllä järvikalallakaan. Ota tästä nyt sitten selvää.







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

3 kommenttia: