perjantai 31. tammikuuta 2014

MERTEN KULKIJA


Pienestä pitäen olen saanut hyvää oppia merenkulusta isoisältäni, isältäni ja enoiltani. Merikapteeneja ja luotseja sukumme täynnänsä. Ilokseni poikani jatkaa geeniperimää tältä osin. Opin myös aikuisiällä muutamia perussääntöjä aiheesta pikkuserkultani URPOSEN HESSULTA. Purjelaivoillakin maailman meriä seilannut ammattimies. Takavuosina meillä oli Ahvenanmaan reunalla Iniössä vanha kalastajatila, jossa käytiin ahkerasti. 8-9 kk vuodessa, jos jäät vain sallivat. Elettiin itsenäisyyspäivän aikoja ja Hessu oli Iniössä yksin kalastamassa pienellä keltaisella Tipitii-nimisellä Hurrican-veneelläni. Kun hän lähti paluumatkalle Naantaliin illan suussa, hämärän jo laskeutuessa, hän soitti minulle talon lankapuhelimesta - kännyköitä silloin ei ollut - ja kertoi lähtöajan ja reitin. Hessu toimi kuten oli opettanut.

Jäin odottamaan. Normaalisti matka kesti noin puolitoista tuntia. Kun kolme tuntia oli kulunut, kokosin pienen kaveriporukan ja lähdimme pienellä Ina-troolarilla matkaan. Pimeys laskeutui ja alkoi voimakas lumisade. Ajoimme normaalia reittiämme ja valonheittäjää käyttämällä tarkistimme reitin varren saaret ja karikot. Ajoimme koko yön. Onneksi aluksella oli tutka, sillä välillä näkyvyyttä oli lumisateen vuoksi vain muutama metri. Pakkanenkin alkoi kiristyä. Aloin huolestua tosissaan.

Aamun valjetessa saavuimme takaisin Naantaliin. Soitin senaikaisen Nokian edeltäjän, Soneran omistajan Jouko Nordellin autokuskille. Hänen toimenkuvaansa kuului myös yrityksen helikopterin lentäjän toimi. Hän tunsi myös Hessun, kun olimme aikanaan yhdessä ajaneet Jouko Nordellilta ostamallamme m/s Anna nimisellä aluksella Etelä-Ruotsiin. ” Hessu on pulassa. Voitko tulla apuun?" Puolen tunnin kuluttua Saloran helikopteri laskeutui Naantalin Kuparivuoren laelle, aivan koulun viereen. Lapsilla oli ohjelmaa. Kaupungilla huhuttiin, että minä ajoin kopteria. Johtunee siitä, että istuessani koneeseen, laitoin kuulokkeet korvilleni. Se oli metelin takia välttämätöntä.

Lähdimme kahdestaan ajamaan kohti Iniötä. Ensin tavanomaista reittiä pitkin. Hessua eikä Tipitiitä näkynyt. Pelkäsimme jo pahinta. Otimme tähtäimeksi reitin keskipisteen ja ajoimme ympyrää koko ajan loitoten. Eikä aikaakaan, kun Iniön pääsaaren Perkalan vieressä pienen kalliokarin reunalla kellui keltainen vene. Kun laskeuduimme karille, Hessu kömpi veneestä kohmeisena kopteriimme.

Bensiini oli loppunut. Lumisade oli yllättänyt kokeneen merenkulkijan, joka oli alkanut ilmeisesti ajaa ympyrää. Kompassia ei silloin vielä veneessä ollut. Soitimme meripelastajille, jotka kävivät hinaamassa Tipitiin pois. Me laskeuduimme helikopterilla Naantalin Vanhankaupungin rantaan, nk. halkolaiturin parkkipaikalle. Matkamme aikana Hessu ei puhunut mitään. Hytisi vaan.

Laskeuduttuamme halusin tilata taksin, joka veisi hänet terveyskeskukseen kontrolliin. ” Ei merimiestä tällaisen jutun vuoksi sinne viedä, mennään suoraan Tawastin Kiltaan, ( ravintola 100 m päässä ) nyt olisi kuuma rommitoti poikaa.” Menimme Tawastin kiltaan, jossa Naantalin Rantaparlamentti ( paikallisia maailmanparantajia ) istui koolla. Kuultuaan tapahtumat, joku lopuksi kysyi vakavana: ”Kuule Hessu. Se oli totinen paikka. Kerro suoraan, pelottiko sinua yhtään? ”
” Pelotti! Pelotti tietenkin. Pelotti niin hemmetisti. Enhän minä koskaan ole aiemmin ollut helikopterin kyydissä.”





Vielä tänään ehdit tilata Onnellisen miehen tarinoita sekä Onnellisen miehen keittokirjan tarjoushintaan. www.oskarionnellinen.fi Huom. ainutlaatuinen takuu: Jollei naurata, saat palauttaa.

VÄISKI VEMMELSÄÄREN PORKKANAPIHVIT




500 g keitettyä porkkanaa
Purjoa kämmenen levyinen pätkä
2 kananmunaa
5 rkl murskattuja pähkinöitä
2 rkl currya
mustapippuria
Merisuolaa vähän
Öljyä paistamiseen

Rouhi kypsä porkkana ja sekoita joukkoon silputtu purjo. Lisää kananmunat ja mausteet ja sekoita vielä. Muotoile pieniksi pihveiksi. Paista ohukaispannulla.
Yhdessä pihvissä on 25 kilokaloria ja noin 1,5 grammaa hiilihydraattia. Maistuisivat varmaan myös perheen pienimmillekin.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 24. tammikuuta 2014

JUOKSUKALJAA

 
Naantalin Hovi oli kautta aikojen varsin persoonallinen ravintola Naantalin vanhankaupungin sydämessä. Viime vuosina se toimi eräänlaisena yökerhona, koska se oli auki yömyöhään. Viime talvena tämä legenda paloi maan tasalle. Sain perheemme nuorisolta välittömästi huolestuneen kommentin: ”Voi! Ei voi olla totta. Nyt on sitten pakko tulla Merisalin valomerkin jälkeen suoraan kotiin.”

70-luvulla oli yleistä, että ravintolalasku (jota ystäväni Punssi kutsui sarkastisesti ”maksuehdotukseksi”) maksettiin aina illan päätteeksi. Joskus kävi niin, ettei asiakas malttanut odottaa loppuruuhkassa laskuaan. Silloin portsari hoiti peräänjuoksun, jos vain ehti. Perintämatkan aikana livahti yksi sun toinenkin ovesta ulos. Maksamatta.

Siirryttiin kertalaskutukseen jokaisen juomatoimituksen yhteydessä. Ruokalasku perittiin sentään vasta syömisen jälkeen.

Kerran kuusi herraa vietti yhdessä iltaa ja jokainen olisi halunnut maksaa koko seurueen laskun. Ongelma päätettiin ratkaista juoksukilpailulla Hovin ympäri. Hovimestari kutsuttiin lähettäjäksi. ”Paikoillenne, valmiina” -lähetyskäsky kaikui Kaivokadulla, ja juoksijat säntäsivät matkaan. Sen jälkeen heitä ei Naantalin Hovissa nähty.





HEDELMILLÄ SUU NAURUUN




Hauskaa, että ihmisen tyytyväisyys on epäloogista. Kotona Suomessa tekee mieli etelänhedelmiä. Ja kaukomailla tekee mieli suomalaista perusruokaa. Talvinen kaksoiselämäni sujuu Ceylonin saarella, Sri Lankassa, joka sijaitsee Intian eteläpuolella. Pieni kyyneleen muotoinen saarivaltio.

Olen tähän asti ollut suomalaisen sinapin ja HK:n sinisen sekä ruisleivän suurkuluttaja. Ystäväni ovat niitä tänne raahanneet. Tänä vuonna päätin tehdä suuren elämän muutoksen. Jätin HK:n sinisen ja suomalaisen sinapin kokonaan pois ruokavaliostani. Myönnän, että vieroitusoireet ovat olleet melkoiset. Onhan täällä vastavuoroisuuksia vaikka kuinka. Meren eläviä ja erityisesti hedelmiä. Kotosuomalaisen ruokien teko täällä monen raaka-aineen puuttuessa on hyvin haasteellista. Valitsin nyt sellaiset, joita on saatavilla sekä täältä että sieltä.
Suu makiaks!

1 kypsä mango
1 kypsä banaani
2 dl appelsiini-nektaria
2 rkl hunajaa
3 dl perusjogurttia

Kuori hedelmät ja paloittele ne tehosekoittimeen. Hujauta ne tasaiseksi soseeksi. Sekoita aineet keskenään tehokkaasti. Laita jääkaappiin kylmenemään - jos raskit.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 17. tammikuuta 2014


LUOKAT TUPLANA


Yrjö-isälläni oli tapana kertoa elämänläheisiä tarinoita lähipiiristään. Tässä yksi niistä. Uudessakaupungissa 50-luvulla naapurimme poika kävi keskikoulua ja jäi joka vuosi luokalleen. Eli kaksi vuotta per luokka. Näin kävi neljännelle luokalle asti. Viidennen luokan poika (silloin jo melkein mies) pääsikin yllättäen ensimmäisellä yrittämällä läpi.

Perheen isä oli vanhan kansan miehiä. Rauhallisesti hän totesi pojalleen: ”Olisi kyllä parempi, että kävisit varmuuden vuoksi tämänkin luokan vielä uusiksi, kun on tavaksi tullut. Saisit selkeästi vahvemman pohjan jatko-opinnoillesi.”

Siihen aikaan lapset tottelivat isiään. Poika meni uudelleen viidennelle luokalle. Lukuvuoden lopputuloksena oli, että hän olisi jäänyt luokalleen. Opettajaneuvosto kokoontui pähkäilemään ennen kokematonta ongelmaa. Lopulta päätettiin joustaa, kun hän oli jo kerran sen luokan selvittänyt. Hän sai päättötodistuksen. Sen ensimmäisen vuoden perusteella.






OHUKAISIA JA PAKSUKAISIA- OSKARIN LÄTYT




Niiden hieno ranskalainen nimi on ”crêpes”. Lätyt ja letut. Samaa herkkua. Ja hinta-laatusuhteessa mainioita. Letut kuin letut. No ei ihan. Jos näet hieman enemmän vaivaa, saatat saada läheistesi suun hymyyn. Kas tässä:

0,5 litraa punaista maitoa
2 kananmunaa
2,5 dl jauhoja (josta puolet puolikarkeita vehnäjauhoja, puolet ruisjauhoja)
1 tl suolaa
Rypsiöljyä
Iso nokare voita
2rkl vaniljasokeria tai 1 teelusikallinen hienoa kanelia
Pieni kahvikupillinen vichyä

Sekoita kaikki kuiva-aineet ensin. Lisää maito ja sekoita oikein hyvin. Vasta tämän jälkeen lisää kananmunat. Lisää sitten sulatettu voi ja vichy. Anna vetäytyä vartti–puoli tuntia. Paista rypsiöljyssä.

Ohukainen? Paksukainen? Jos teet ohuita lättyjä paistinpannulla tai lättypannulla, ne ovat ohukaisia. Jos laitat taikinan uuniin pellille, siitä tulee paksukainen.
Lisukkeena paras on ohut viiru hunajaa. Tai marjahillo.

Voit myös kääräistä rullalle ja laittaa täytteeksi mitä mielikuvitus antaa periksi. Makeaa tai suolaista.

Valmistuksen jälkeen letut säilyvät 50–60 asteisessa uunissa lämpiminä, jollaisina ne maistuvat parhaiten. Oikein kylmä maito on kelpo kyytipoika.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 10. tammikuuta 2014


AUTOMAATTINEN LÖYLYNHEITTO

 
Olimme joskus 70-luvulla Naantalin Pursiseuran kavereitten kanssa purjehtimassa kisoissa Hai-veneillä Tampereen Näsijärvellä. Naantali on kautta aikojen ollut Hai-luokan purjeveneiden Mekka Suomessa. Vielä tälläkin hetkellä kotikaupungissani on niitä pitkälti toistakymmentä. Itse purjehdin puisella ”HAIVELI”-veneellä. Vaimoni hankki tyttökavereittensa kanssa lasikuituisen Hai-veneen. Sain antaa sille nimen. Siitä tuli ”HAIRAHDUS”.

Miehistööni kuului Pakin lisäksi SAARNIN PUTTE ja elopainomme ylitti yhteensä reilusti varttitonnari luokan. Rungon asento ja ”paarlasti” eli kölipainomme esti suurmenestyksemme. Kisojen jälkeen olimme vuokranneet yhteisen saunan. Putte huomasi, että saunassa oli löylyveden heittoautomaatti. Eli vesiputki suoraan kiukaan päälle. Vettä roiskahti, kun avasi hetkeksi lauteiden päässä hieman piilossa olevan vesihanan. Meillä oli Putten kanssa kahdestaan aikaa kokeilla innovaatiota, ennen kuin tamperelaiset ystävämme saapuivat saunaan. Minä taputin yhden kerran laudetta ja samalla Putte avasi hanan. Samantien taputin kaksi kertaa laudetta ja Putte sulki hanan. Näin jatkettiin tovi. Kunnes me Putten kanssa lähdimme suihkuun. Meitä nauratti niin. Saunan puolelta kuului raivokas lauteiden taputtelu. ”Ei hemmetti. Miten nuo naantalilaiset sen tekivät? ”





UUDENVUODEN HYMYILYTTÄVÄ IDEA:

Anna ystävillesi, asiakkaillesi, henkilökunnallesi ym. hymyilyttävä Uuden Vuoden tervehdys. HYMYPÄIVÄN kalenteri 2014 . Mukana 12 niin helluista hymyilevää sri lankalaislasta, että aamusi alkaa taatusti hyvällä mielellä. Nyt erikoistarjouksena ja lähetyskuluitta tammikuun ajan: www.oskarionnellinen.fi



YSTÄVÄNI AGUSTININ KALAKEITTO

Kovasti mieluisasti suosin saaristolaisia ruokia. Niin nyt taas eikä melkein koskaan ennen. Olemme jokavuotisella matkallamme Intian valtameren hymyjen saarella, Ceylonilla, talvikodissamme. Samalla auttaen niitä, jotka muut ovat unohtaneet. Tänään kävelin kalasatamassa ja nuuhkin meren viljaa. Mieleeni muistui resepti, jonka julkaisin nelisen vuotta sitten. Suurin osa nykyisistä lukijoistani ei tätä reseptiä ole koskaan saanut tietouteensa.

Sen alkuperä on myös saaristosta. Afrikan länsirannikolta, Teneriffalta. Sain sen kauan sitten sen aikaiselta parhaalta ystävältäni Agustinilta, joka oli saapunut luoksemme vierailulle Suomeen. Nautimme Suomen saaristosta Ina-troolarillamme. Agustin ystäväni oli samanlainen harrastelijakokki kuin minäkin. Kalasta me pidimme ja siitä nautimme. Eräänä suvisena Luojan helluisena päivänä Agustin halusi valmistaa kalakeiton oman Rio Frio-nimisen vuoriston reunalla sijaitsevan kotikylänsä perinteen mukaan. Hän teki sen. Voi miten yksinkertaista se oli. Ja voi miten hyvää. Monesti olen tehnyt sitä fiineille vierailleni saariston sylissä. Ja hyvillä mielin kaikki olemme olleet. Hauskinta tässä reseptissä on se, että se ei ole yhtään merkillinen. Kuinka voikaan olla yksinkertainen. Ja silti hyvää. Ehkäpä juuri siksi.
 
Tarveaineet 4: lle

-vettä
-perunoita 4-5 kpl
-sipulia 1 iso tai 2 pientä
-isoja tomaatteja 2-3 kpl
-valkosipulia 2-3 kynttä
-ruodotonta tuoretta tai kylmä-tai lämminsavustettua kalaa
-öljyä 1 ruokalusikallinen.
-merisuolaa maun mukaan. Ei liikaa, sillä makua tulee muutenkin.

Hän viipaloi rymättyläläiset perunat ohuiksi siivuiksi. Samoin tomaatit ja sipulit. Muutaman valkosipulin kynnen hän viipaloi niinikään ohuiksi siivuiksi. Sitten hän laittoi perunan-, tomaatin ja sipulinviipaleet kattilaan vuorotellen kerroksittain ja valkosipulin siivut hän ripotteli väliin. Kattila täyttyi puolilleen. Lisäsi vettä ja suolaa maun mukaan sekä keitti lähes kypsäksi. Haarukalla on helppo kokeilla perunan kypsyys. Tämän jälkeen hän asetteli edellispäivänä ylitse jääneitä savukalan paloja keitoksen pinnalle. Myös tuore kala, kylmäsavukala tai mikä tahansa kala missä tahansa muodossa (ilman ruotoja) sopii tähän keittoon. Myös silakkafilee toimii mainiosti. Päällimmäiseksi tomaatin siivuja. Lopuksi hän lorautti öljyä ruokalusikallisen joukkoon ja lisäsi vettä tarpeen mukaan. Koko satsi sai kiehua "hymyillen" eli hiljaa poreillen 5-10 minuuttia.

Nostetaan kauhalla pinnalta kalat ja tomaatit ja sen jälkeen vielä "pohjan kautta" perunat ja sipulit. Sitten nautitaan Teneriffan saaren kalakeittoa a´ la Herrankukkaro.

Resepti tulostettavassa muodossa.

P.S. Sain lukijalta palautetta toissa viikon graavikala-reseptistäni. Ohje sopii vain merikalalle, ei järvikalalle. Se lapamato nähkääs. Saaristomeren rannalla asuvana jäi huomaamatta minulta tämä tosiasia. Mutta tuo ohjeeni sopii erinomaisesti myös järvikalalle, kunhan kala ensin kypsennetään ja sitten maustumaan ohjeen mukaan. Merikalan valmistuksesta en mene takuuseen, kun en ole aiemmin kokeillut. Mutta en kyllä järvikalallakaan. Ota tästä nyt sitten selvää.







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 3. tammikuuta 2014



Jälkijättöinen Joulutarina


50-luvulla kotipitäjäni joulukirkon aikaan raollaan olevasta sakastin ovesta kesken Jumalanpalveluksen säntäsi kirkonmäen alapuolella sijaitsevan talon sekarotuinen piski, jonka kaikki kyläläiset tunsivat. Se oli saanut nimekseen Rassu. Raivoisasti se vispasi häntäänsä tuttuja nähdessään. Suntio Uosukainen ryntäsi hätistämään Rassua ulos. Pitäjämme humaani kirkkoherra, rippi-isäni, huomasi tilanteen ja ratkaisi sen omalla persoonallisella tavallaan: ”Uosukainen! Anna sen Rassun olla. Se kun on Wikströmien perheestä ainoa, joka on pitkään aikaan käynyt kirkossa.”

Samainen rippi-isäni surkutteli muuttaessani silloisesta kotipitäjästäni Raumalle opettajaseminaariin: ”Älä sinä Pentti-poika muuta pois täältä. Minä kun olen saanut sinusta niin monta hyvää saarnan aihetta.”






JÄLKIRUOKAMUNAKAS




2 henkilölle

2 kananmunaa
2 rkl kermaa
Marjoja, tuoreita tai pakkasesta sulatettuja. Hillokin käy.
2 tl vaniljasokeria
1 rkl hunajaa

Erottele munien valkuaiset ja keltuaiset. Vispaa keltuaiset erikseen. Lisaa keltuaisiin kerma ja vaniljasokeri ja vispaa kunnes sokeri on sulanut. Vispaa erikseen munan valkuaiset vaahdoksi. Kaada valkuaisvaahto varovasti keltuaisseoksen joukkoon ja heiluttele vähän, että sekaantuu. Kaada paistinpannulle, jossa on valmiiksi sulatettua voita tai rypsiöljyä. Anna kypsyä ja hyytyä vähän. Lisää pinnalle marjat (minä löysin jääkaapista lakkahilloa) ja viivoita pinta hunajalla. Jatka kypsentämistä kunnes pohja on kauniin ruskea. Kumoa munakas aamiaislautaselle ylösalaisin - tai taita se - ja sitten menoksi!

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.