perjantai 19. joulukuuta 2014


JOULUPUU

Vietimme tänäkin vuonna perheinemme Joulua tapamme mukaan Suomen itsenäisyyspäivänä, koska seuraavana päivänä lähdimme vaimoni kanssa jälleen avustustöihin Sri Lankaan. Koolla olivat lapset ja lapsenlapset. Kävelimme Naantalin vanhankaupungin rannassa Iinan ja Akun kanssa. Katselimme ja ihastelimme jouluvaloja syyspimeää merenlahtea vastaan.

Mieleeni tupsahti muisto vuosikymmenten takaa. Huh 51 vuoden takaa! Olin kansakoulunopettajana Kuoreveden kunnan, Suinulan kansakoulussa. Meneillään oli kasviopin tunti. Opettelimme suomalaisia havupuita ja tutkimme niiden eroja. Pidin kokeet. Kysyin mm. mistä parhaiten erottaa männyn ja kuusen. Kettusen Pirjo vastasi: ”Siitä tietää, että on kuusi, kun sen latvassa on tähti.”

Se oli kaunis ja myös oikea vastaus.

Joulurauhaa Sinulle ja läheisillesi.


Joulupuu 19.12.14


 
Agrcolan tapaan suolatua 19.12.14
 
 
AGRICOLAN JOULULOHI
 

Referoin aikanaan Herrankukkaron naapurissa, Maanpään kartanossa asuneen 1500-luvun ”julkkiskokin”, Mikael Agricolan talteen kirjoittaman lohen suolausreseptin tähän reseptikirjeeseeni. Sain äskettäin aiheeseen liittyvän tarkennuspyynnön lukijaltani. Hieman oli haasteellista suomentaa suomen kielen isän kirjoittamaa tekstiä. Samalla päivitin hieman ohjetta puolen tuhannen vuoden takaista, äärimmäisen yksinkertaista, mutta samalla niin pienellä yksityiskohdalla erottautuvaa, toisenlaista kalareseptiä. Mitä opimme tästä: Herkuttelijan maku ei muutu edes vuosisatojen saatossa.

Agricolan ohje: ”Lohi halastaan ja selkäruoto otetaan pois. Se pyyhitään sitte hyvin puhtoiseksi puhtaalla liinarievulla ja hiastetaan senpeästä lihapuolelta suoloilla ja hiukalla hunajalla, jotka ensin sekoitetaan sekaisin; sitten hiastetaan molemmin puolin niin paljolla pienillä suoloilla, että tullee hiukan suolaiseksi.

Puhtosen pytyn pohjalle pannan sitten muutama vihriäinen tillinoksa ja lohi niiden päälle taas tillin oksia. Tässä 12 tuntia oltuansa se on syötävä ruokaöljyllä ja etikalla. Tässä suolassa lohi säilyy 8 päivää taikka vähän enemmänkin, mutta pitää sitten joka päivä käännettämän.”

Tässä suomentamani ohje.

800 - 1000 g fileoitua lohta
runsaasti tillin nippuja

2 – 3 tl hienoa merisuolaa
2 tl hunajaa
2 rkl ruokaöljyä
1 rkl etikkaa

Laakea astia ja veitsi
Jääkaappi ja vähän aikaa


Sekoitetaan hieno merisuola ja hunaja keskenään. Hiero seos kevyesti fileen molemmille puolille. Laakeaan vatiin tai vuokaan laitetaan kokonaisia tillinoksia, joiden päälle lohi makuulle. Peitoksi jälleen tillinoksia. Voipaperia ja pieni paino päälle. Yöksi jääkaappiin. Nautittavaa jo seuraavana päivänä. Ennen käyttöä siirretään tillit syrjään ja nostetaan kala leikkuulaudalle. Fileen päälle sivellään etikka ja ruokaöljy .

Siivutetaan 15 min. maustumisen jälkeen seitinohuiksi siivuiksi joko ruisleivän päälle tai lautaselle keitettyjen perunoiden syliin. Tarpeellisen leikkauksen jälkeen loppufilee takaisin pedille tuutimaan tillipeiton alle. Maistuu Tapanina vielä taivaallisemmalta.

Tämä Rymättylän Airismaan entisen naapurimme Suomen kielen isän, ja Turun Piispan sekä armollisen kulinaristin reseptissä on pieni ja merkityksellinen lisä totuttuun graavikalaan. Hitunen ruokaöljyä viemään myös tillin ja hunajan makua kalan uumeniin. Myös pieni silaus etikkaa antaa mukavaa kirpeyttä hunajan vastineeksi. Sweet and sour!! Agricola väittää tämän herkun säilyvän jopa 8 vuorokautta viileässä. Minä en himoissani siihen pysty. Se on niin erinomaisen hyvää. Nautinnollista jouluruokailua.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 12. joulukuuta 2014



Ollaan kavereita

Aikoja sitten höyrylaivallani oli työharjoittelijana Pietari -niminen nuorukainen. Juuri 16 vuotta täyttänyt. Hän oli varsinainen jääräpää ja jouduin häntä ohjeistamaan vähän väliä. Kun poika vaan ei ottanut oppiakseen tein normaalin virheen. Tuskastumiseni toleranssiraja ylittyi ja korotin ääneni tietäen, että se aina häviää, joka huutaa.

Pietari oli laivan alakerroksessa, portaiden alapäässä. Minä taasen kannella, portaiden yläpäässä. Kun olin aikani meuhkannut, tapahtui jotain yllätyksellistä. Normaaliin tapaansa Pietari ei alkanutkaan vastaväittelyä, vaan oli ihan hiljaa.

Hiljaisuus oli siinä tilanteessa jotain outoa ja ennen kokematonta. Molemmat vain katsoivat toisiaan. Aivan hiljaa. Sitten Pietari katkaisi hiljaisuuden ja avasi suunsa. Hän katsoi minua surullisilla silmillään ja sanoi hiljaisella äänellä: ”Oskari. Ei viitsitä tapella. Ollaan kavereita.”

Ja niin meistä tuli hyviä kavereita loppuajaksi. Opin taas jotain. Elämältä ja tällä kertaa nuorelta työharjoittelijapojalta. Kiitos Pietari.


 
 
55 (800 x 618)

 
 
Rentoudu ja hengähdä kiireen keskellä:

HERRANKUKKARON JOULUSAVUSAUNA 13.12. muutama paikka vielä vapaana. Nyt vielä yksi extra saunapäivä 20.12 Lue lisää: www.herrankukkaro.fi

Luehan, mikä teki minut suunnattoman onnelliseksi saavuttuani maanantaina Sri Lankaan, hymyjen saarelle, jokavuotiselle avustusmatkallemme
. Uskomatonta, mutta totta. www.positiivarit.fi/lotushill

 

 
Lasimestarin frouvan silakat 13.12.14
 
 
LASIMESTARIN FROUVAN SILAKAT
 
¼ kg silakkafileitä
2 dl vettä
1 tl kokonaisia mustapippureita
1½ dl sipulirenkaita
dl porkkanan suikaleita
2 tl merisuolaa
1 dl etikkaa
½ dl hunajaa
tilliä

Sekoita kiehuvaan veteen suola, hunaja, mustapippuri ja keitä noin 10 minuuttia kevyesti. Lisää porkkanasiivut ja sipulirenkaat ja keitä vielä 5 minuuttia. Anna liemen jäähtyä kunnolla. Lado purkkiin tai muuhun astiaan silakkafileet, vähän keitetyt porkkanat ja sipulit sekä tillisilppu kerroksittain.

Lopuksi jäähtynyt liemi päälle ja jääkaappiin. Odota 1-2 vrk.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 5. joulukuuta 2014


SAAKO PALVELUA

Olimme vuosia sitten Kuusamon matkailugurun, Kämäräisen Jokken ja Muumimaailman päällikön, Jokisuun Pekan kanssa vuosittaisella tutustumis- ja vakoilumatkalla. Tällä kertaa matka ohjautui kohti pohjoisempaa Lappia. Kiertelimme matkailukohteita. Opimme ja ihmettelimme, hyvässä ja pahassa. Saavuimme Saariselälle ja majoittauduimme hotelliin. Jokke oli etukäteen sopinut hotelliravintolan johtajan, Haatajan kanssa tästä kollegiaalisesta tapaamisesta. Haataja oli vastaanotossa töissä ja toivotti meidät tervetulleeksi: ”Minulla on tässä meneillään pieni juttu, tulen kohta. Jos herroille vain sopii, voitte istahtaa hetkeksi tuohon baariin ja nauttia vaikka tervetulodrinkit.”

Istahdimme. Ajan myötä se muuttui istumiseksi. Jokisuun Pekka, joka normaalisti on kovin soveltuvainen erilaisiin tilanteisiin, lähti odotuksesta tuskastuneena baaritiskille. Tiskin takana oli meidän puolituntisen odotuksemme aikana seisoskellut kaksikin baarimikkoa. Selkä asiakkaisiin päin. Pekka kysyi varovasti näiltä palveluammattilaisilta: ”Anteeksi, mutta saako täältä palvelua?” ”Että oikein palvelua”, tokaisi toinen baarimikoista vain päätään taakse kääntämällä. ”Enpä tiedä, onko sitä meillä, mutta asiakkaat väittävät, että kuulemma tuossa naapurissa Holiday Clubin kylpyläravintolassa sellaista olisi tarjolla.” Kun Haataja tuli paikalle, hän oli utelias, miksi meitä nauratti niin. Kerrottuamme tilanteen, Haatajaa ei naurattanut yhtään.

57 (800 x 636)


 
 
TOISENLAINEN JOULULAHJA
 
Lähdemme tuota pikaa vaimoni kanssa jälleen hymyjen saarelle Sri Lankaan. Tavoitteena auttaa jälleen tämän Intian eteläpuolella sijaitsevan kyyneleen muotoisen saaren köyhiä lapsia koulutielle. Ostamalla läheisillesi, ystävillesi, tutuillesi tai asiakkaillesi Lotus Hill ry:n Hyvän mielen kalenterin tai Onnellisen miehen tarinoita-kirjan, autat meitä avustustoimissamme. Klikkaa www.oskarionnellinen.fi Tai käy sivuilla www.positiivarit.fi/lotushill ja siellä tukijäsenkaavake. Kuudella eurolla (6:-) saat jo yhden lapsen koulutielle.

Toisenlaista ja hyvää joulumieltä Sinulle! Et voi muuttaa koko maailmaa, mutta voit muuttaa yhden ihmisen koko maailman.

 
56 hunajavalkosilakka 5 (800 x 552)
 
 
HUNAJAVALKOSILAKAT
 
½ kg silakkafileitä
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl kalalientä, valmista tai itse tehtyä
1 dl kermaa tai maitoa
1 rkl hunajaa
Suolaa
Valkopippuria
Tilliä

Ripottele fileiden sisäpinnalle vähän suolaa ja kääri ne rullalle. Laita rullat voideltuun uuniastiaan. Sulata paistinpannulla voi ja lisää siihen varovasti jauhot koko ajan hämmentäen. Älä anna ruskistua kuin aivan vähän. Lisää kalaliemi ja kerma/maito ja hämmennä koko ajan. Lisää hunaja ja valkopippuri ja anna kiehahtaa.

Kaada liemi vuokaan silakoiden päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia, kunnes kalarullien pinta alkaa kauniisti ruskettua. Silakat ovat kylmänäkin mainiota välipalaa näkkärin päällä.

Lisukkeena perunoita voisulalla, Sauvon etikkakurkkua ja puolukkaa.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 28. marraskuuta 2014


KAKSI KALAJUTTUA

Rapalan uistinten tarina alkoi kaarnan veistelystä ja nykyisin ne ovat tunnettuja maailmalla jopa kalojen keskuudessa.

Äitihauki ja poikahauki loikoilivat päivänpaisteisessa rantakaislikossa sulattelemassa ahvenateriaa.

Äkkiä kuului molskahdus ja loiskahdus. Poikahauki säikähti ja vaikka oli mykkä kuin kala, hän hädissään kysyi äitihauelta, mikä se oli. Äitihauki vastasi: "Se oli varmaan se Rapalan nainen, jonka matkaan isäsi lähti eilen.”

Toinen kalatarina on isäni kertoma. En sitä silloin pikkupoikana ymmärtänyt. Tätä haukijuttua kirjoittaessani tämäkin tarina muistui mieleeni. Luulenpa, että nyt jo ymmärrän.

Mitä sanoi tyttöahven poika-ahvenelle, kun myöhästyi treffeiltä? "Anteeksi, että olen myöhässä. Jäin matkalla jälleen suustani kiinni."


56 (800 x 517)

 
TOISENLAINEN JOULUSAUNA
 
Aito ja oikea joulusauna nyt myös yksityisille Naantalin Herrankukkarossa la 13.12 klo 12-18 Tutustuminen vanhaan kalatorpparikylään, savusaunominen ja kaislikkokylpylän lämpimät hellimiset.

Saaristolainen joulupöytä – toisenlaista villi-ja luontoruokaa perinteen mukaan.Lisätietoja: www.herrankukkaro.fi Varaukset: täältä.

Tule, kaksin, perheen kanssa tai joukolla. Parasta Joulua.

 

 
55 (800 x 430)
 
 
KALAA SUOLAPEDILLÄ
ja tyrnikastikkeella
 

Puhdas kalan filee
Karkeaa merisuolaa 500 g

Kermaviiliä purkki
Tyrnimehua 3 rkl
Hunajaa 2 rkl
Tillisilppua reilusti

Ripottele paljaalle uuninpellille kerros karkeaa merisuolaa. Aseta ruodoton kalan filee tai kalan fileet nahkapuoli ylöspäin suolapedin päälle. Tee se vasta, kun uuni on kuuma. Vähän yli 200 astetta. Kuumassa uunissa suola ei imeenny kalaan, kuten normaalisti. Noin 30 minuuttia (riippuen fileen paksuudesta) ja ota pelti pois uunista. Pyyhi suola pois fileestä ja poista nahka.

Sekoita kastike kermaviilistä, tyrnimehusta, hunajasta ja tillisilpusta.

Kala on valmiina nautittavaksi kastikkeen ja keitettyjen kuoriperunoiden kera.



 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 21. marraskuuta 2014


VIISAS KOIRA

Suuri ystäväni ja positiivisen elämän tulkki ja toteuttaja, Ilkka Tulonen eli PAKI täytti eilen kunniakkaasti kunniakkaat seitsemänkymmentä vuotta. Järjestämme tänä iltana hänelle synttärijuhlat. Mitä olisivat olleet perjantaireseptitarinani ja Onnellisen miehen tarinakirjat ilman Pakia? Ei yhtikäs mittä. Laajan ystäväpiirin ja varmasti muutaman lukijanikin mielestä tällaisia ”pakeja” tarvittaisiin nyt pessimismillä kieriskelevään yhteiskuntaan koko komppania lisää. Ripoteltuna työpaikoille ja kaikkialle ihmisten pariin.

Kuvaavaa Pakin tilannehuumorille on hänen suhtautumisensa järjestettävään juhlatilaisuuteen. Kerroin hänelle ystäväpiirin saapuvan tänään perjantaina klo 19 Naantalinrannan Ravintola Trappiin juhlistamaan merkkipyykkiä. ”Ai! Ihan hieno juttu. Saattaa olla, että poikkean paikalla.”

Vielä toinen tarina herran tilannehuumorista: Paki on niitä miehiä, jotka eivät koskaan jää sanattomaksi. Viime syyskuun lopulla menin nauttimaan viimeisistä suvipäivän aamuista ja aamukahvista Naantalin Merisalin terassille. Paikalla oli Tulosen Paki sekä Merisalin nousevan sukupolven edustaja Routamaan Heikin poika, Eero. Eero oli juuri hankkinut helluisen koiranpennun, jonka viisautta hän monisanaisesti ylisti. Se on niin niin viisas, että se osaa tassullaan avata ulko-ovenkin.

Paki kuunteli vähän aikaa ja totesi sitten vaatimattomaan tapaansa: Kun Lea (Laven - latojan huomatus) lähtee keikalle, ja Lean koira jää minulle hoitoon, siitä ei todellakaan ole vaivaa. Se on niin niin viisas, ettei sen tartte tassuilla ovia raapia. Annoin sille nimittäin oman avaimen. Enhän minä muutoin täällä Merisalissa voisi istua, kun Lea laulaa keikalla.


Viisas koira 21..11.14 B

 
MENOVINKKI:
 
Orkesterini 7-seinähullua veljestä esiintyy Uudenvuodenaaton Sointu-konsertissa Turun Konserttitalolla solisteinaan MARJATTA LEPPÄNEN, orkesterin emo Uuden Iloisen Teatterin 29 vuoden ajalta, sekä oppi-isäni swingin ymmärtämiseen MATTI HEINIVAHO (Lapin poika ym.) Lue konsertista lisää.
 

 
54 (800 x 454)
 
 
NUOTIOHERKUTTELUA
 
Ruisleivän siivuja tai esim reissumiestä
Juustoa
Puhdistettuja kalan fileitä valmiiksi suolattuna
Sieniä
Nuotio
Vähän valkoviiniä

Viime syksynä olin menossa Herrankukkaroon vieraideni isännäksi. Ohjelmassa oli tarinatuokio rantalaavun nuotiolla. Oli sovittu, että valmistamme pientä suolapalaa. Jokainen iha ite.

Parkkipaikalla näin valtaisan määrän herkkutatteja aivan autoni vierellä. Oli siellä muutama kantarellikin. Noukin ne ja otin mukaani.

Nuotion äärellä istuessani puhdistin sienet pienellä veitsellä ja halkaisin ne. Vierailla oli ruisleivän palat valmiina ja kunnon juustosiivu. Sekä noin sentin paksuisia siian siivuja valmiiksi suolattuna.

Laitettiin leivät ritilälle hiilloksen päälle. Leivän päälle juustosiivu. Vierelle siian siivut ja halkaistut sienet. Tarkkana piti olla, etteivät kalat ja sienet kärähtäneet. Kalan fileiden kääntämisen jälkeen lirautin ihan vähän valkoviiniä rapeutuneelle pintapuolelle. Kun juusto alkoi sulaa leivän päällä, istutettiin siihen siian siivu ja muutama sienen puolikas. Ei siinä mitään mausteita enää tarvittu. Mausteet tuli metsästä ja merestä. Ja niin hyvää, että itsekin ihmettelin sävellystuotantoa. Juomaksi kaffenplöröä. Pannujauhatuksella nuotiolla keitettyä kahvia, hunajaa ja vähäsen Vaakunaa. Sama ryhmä tilasi uuden vierailuajan seuraavaksi syksyksi.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 14. marraskuuta 2014


PAKI SAI SAKOT

Viime keväänä kaverini Routamaan Hessu ja Tulosen Paki olivat autolla tulossa Helsingistä. Matkalla poliisi pysäytti heidät. Paki sai sakot. Ei siinä mitään merkillistä. Eikö? Vaikka Hessu ajoi! Sakkojen perusteena oli se, että Paki istui kuskin vierellä. Ilman turvavöitä.

Aikanaan, kun veneveistämöni Beaufort Oy:n päällikkö, naantalilainen Jussilan Ilkka, ajoi Helsingin venenäyttelystä kotiin, hänet pysäytettiin ylinopeudesta ja poliisi kyseli ansioita. ”Nippa nappa kaks sataa kuussa”, vastasi Ilkka. ”Älkääs nyt höpöttäkö. Tuo ei voi taatusti pitää paikkaansa!” Ilkka perusteli: ”Tule itte myymään helmikuussa veneitä provisiopalkalla, niin tiedät, puhunko totta.” Jussila sai alimman mahdollisen sakon. Luultavasti säälistä.


54 (800 x 345)

 
Vinkki:
 
Uunista tuli ulos suoraan nautittavaksi: Onnellisen miehen tarinoita osa 4.
Haluatko lukea lisää mm. seuraavista aiheista:
- Kenraali Ehnrotin Venäjäkommentit
- Kekkosen talo
- Vanha holvikirkko
Katso ja tilaa syksyn myyntimenestys: www.oskarionnellinen.fi

Saat veloituksetta lisäksi HYMYPÄIVÄN KALENTERIN, arvo 10 €. Takuu: Jollei kirja ja kalenteri hymyilytä, saat palauttaa ne takaisin.

Kirjoja on painettu jo tuhansia kappaleita, eikä vielä yksikään ole tullut takaisin. Kiertoon niitä on kyllä lähtenyt paljon. Osa myyntituloista menee Sri Lankan köyhien lasten kouluttamiseen. Lisätietoja www.positiivarit.fi/lotushill
 

 
53 (800 x 468)
 
 
AAMUPUUROLEIPÄ
 
Raotan jälleen Herrankukkaron keittiön salaisuuksien verhoa: Yksi suosituimmista aamiaisruoista on yllätys yllätys, halpa ja yksinkertainen ruoka. Kierrätystä myötäpäivään.

Jos kaurapuuroa jää jäljelle esim. litran verran, lisää siihen lämpimään veteen liotettua hiivaa teelusikallinen. Lisää kuminan siemeniä hyppysellinen ja halutessasi pähkinän mursketta. Vehnäjauhoja niin, että taikina pysyy löysähkönä. Suolaa ei tarvita, jos sitä on puurossa valmiina.

Anna nousta puolisen tuntia liinan alla vedottomassa tilassa.

Levitä taikina tasaiseksi laataksi taputtamalla leivinpaperin päälle. Uuniin 15-20 minuutiksi 200-250 astetta, kunnes pinta on ruskea. Uskotko, että maistuu taivaalliselta? Jollet usko, kokeile. Annan ainutlaatuisen takuun tälle reseptille: Jollei toimi, ei tarvitse syödä. Laittakaahan kommentteja oskari@herrankukkaro.fi

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi


Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 7. marraskuuta 2014

PÄIVÄNVALOA NAAPURISTA

Opiskelukaupungissani Raumalla oli 60-luvulla välillä huikea ilma. Varsinkin kun tuuli mereltä. Puunjalostusteollisuus laski maailmaan rahan hajua, mutta myös raumalaisittain ”sumetta”. Näkyvyys oli välillä todella heikkoa. Siitä kärsittiin, mutta asia hyväksyttiin. Olihan Repola kaupungin suurin työnantaja ja hyvinvoinnin lähde. Kun firma vielä tuki taloudellisesti jääkiekkoseura Lukkoa, tiirattiin vaan sumun läpi.

Tästä erikoisesta ilmanalasta johtuen kaiketi syntyikin urbaani legenda Rosbergin Martista, jonka hautakiveen hakattiin muistovärssyä ennen tärkeät aikatiedot: ”Martti Rosberg syntyi Raumalla 1.6.1934 ja näki päivänvalon kaksi vuotta myöhemmin perheensä kanssa Laitilassa vieraillessaan.”



53 (800 x 748)


 
52 (800 x 555)
 
 
SILAKKAJUURESPATA
 
¼ kg silakkafileitä
1 iso porkkana tai 2 pientä
1 palsternakka
pieni lanttu
8 perunaa
1 sipuli
2 rkl ruisjauhoja
2 rkl hunajaa
½ litraa vettä
merisuolaa
½ rkl voita

Ruskista pilkottu sipuli kevyesti voissa paistinpannulla. Voitele uunivuoka hyvin ja aseta pilkotut juurekset pohjalle. Sen jälkeen pilkotut perunat ja silakat. Vielä päälle kerros juureksia. Jokaisen kerroksen päälle laitetaan ruskistettua sipulia, ruisjauhoa, hunajaa ja suolaa. Lopuksi kaadetaan päälle vesi. Kansi päälle ja 200-asteiseen uuniin 2–3 tunniksi, kunnes on kypsää.

Voit myös keittää padan liedellä, hiljaisella porinalla kypsäksi. Silakoiden sijaan voit käyttää myös muuta ruodotonta kalaa. Paranee lämmitettäessä jääkaapissa olon jälkeen. Tällä ruoalla on kohtuulliset valmistuskustannukset. Annoksen hinta liikkuu senteissä. Mutta sitten se vasta onkin hyvää!

Nautitaan etikkakurkun ja puolukkahillon kera.
Olen myös sillä lailla kummallinen, että tykkään nauttia tällaisia uuniruokia ripottelemalla vedellä vähän lantattua etikkaa päälle. Silloin ei tarvitse suolaakaan niin paljoa kuin normaalisti. Jotta hunajaa sokerin sijaan ja etikka suolan sijaan. Niin hyvä tulee. Myrkkypitoisuudet vähenee, muttei nautinta.
 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 31. lokakuuta 2014



PINUCCIA

Olen kirjoittanut tarinoita vuosikymmenten kultaamana. On ollut hauskaa havaita, ettei mikään merkityksellinen ole muuttunut. Kuten esimerkiksi ruotsalaisten sukellusvenejahtaus. Vähän väliä homma toistuu. Olen aivan surullinen heidän epäonnistumisistaan, kun tykkään heistä niin. Neuvostoliittolainen sukellusvene karahti rantakivikkoon Karlskronan edustalla vuonna 1981. Olikohan miehistöllä edes passia mukanaan. Siis kompassia. Siihen samaan saumaan sattui yhteensattuma, joka näin jälkeenpäin huvittaa kovasti. Kyllä silloinkin jo vähän.

Ennen kuin sumu oli kunnolla hälvennyt neuvostoliittolaisten nolosta rantautumisesta, samoille rannoille tupsahti parisen vuotta myöhemmin italialaisvalmisteinen, diktaattori Mussolinin entinen purjealus naantalilaismiehistöineen. Meitä oli seitsemän naantalilaista purjehduskaveria, jotka ostimme Norjasta Bergforssin Tussen löytämän aarteen, 8 mR-tyyppisen ison purjeveneen. Eli ”Kasin”. Nimeltään PINUCCIA. Hondurasin mahongista valmistettu upea nostalginen purjealus. Mussolini oli teettänyt sen Italian edustusveneeksi kyseisen veneluokan vuoden 1939 MM-kisoihin, jotka pidettiin Tukholmassa. Alkoivat sodan kahinat ja vene jäi ahteriin Ruotsiin ja siirtyi myöhemmin Norjaan. Norjaan jäi Pinuccian lähdettyä vielä toinen samaa tyyppiä oleva alus, jolla Norjan Kuningas OLAVI V purjehti.

Purjehdimme vaihtomiehistöillä Norjasta Suomeen. Pohjanmerellä vastassa oli mieletön myräkkä. ”Kaikki kaputt”-tilanne. Aallot olivat kivitalon kokoisia ja Pohjanmeri tunki sisään joka puolelta. Akku tyhjeni. Navigaattori pimeni, vilkkaassa laivaliikenteessä ohjailtiin taskulampulla. Kun Ruotsin rannikolla konevoimaan siirryttäessä vielä laturin hihna paukahti poikki, oli edessä kurssinmuutos lähimpään satamaan. Varsinaista hätätilannetta ei syntynyt, ellei siksi lasketa sitä, että kokki teki aamiaista ja merkitsi lokikirjaan, että hellan kaasurengas paloi loppuun ja liekki nuolee ovia. Aamiainen valmistui yhdellä kädellä, koska toisessa oli pakko pitää vaahtosammutinta. Polttoainesuodatinkin tukkeentui.

Pinuccia ontui hitaasti kohti Karlskronaa, samaan rantaan, mistä se neuvostoliittolainen sukellusvene-raukkakin löytyi. Muistanette – ken muistaa - sen valtaisan mediakohun asian ympärillä. Miehistömme kiikaroi taukoamatta nähdäkseen turvallisen reitin rantaan. Hädissään se huomasi saapuvansa sotilastukikohdan laituriin. Täyskäännös ja vierasvenesatamaan. Pinuccian saapuessa rantaan vastassa olivat viranomaiset, jotka välittömästi pidättivät miehistön epäilynä vakoilusta ja vietiin kuulusteluun, koska se oli käynyt sotilasalueella.

Paikallislehti BLEKINGELÄNS TIDNINGEN kirjoitti etusivullaan sensaatiouutisen: ”Huippuvirkamiehet pidätetty. Nähty valokuvaavan sotilaskohteita.Katso tästä. Paikallisradio ja lehtien toimittajat ravasivat koko päivän Karlskronan satamassa ja huoltoasemanpitäjä jakoi haastatteluja. Karskronan poliisi sai kuultavakseen kiikarimiehen, hovioikeudenneuvos Markku Aarolan, joka kuitenkin oli virkansa puolesta siinä asemassa, ettei hänelle löytynyt kyllin korkea-arvoista kuulustelijaa. Juttuun tultiin naantalilaisen venepoliisin, Matti Tuomisen avulla.

Eniten viranomaisia kiinnosti miehistön tekninen välineistö. Ammattivalokuvaaja Liukkaan kameravarustus kauko-objektiiveineen ei millään muotoa muistuttanut sunnuntaipurjehtijan liivintaskukameraa. Lainassa ollut superkiikari kiinnosti myös. Filmit lähetettiin Tukholmaan kehitettäväksi, josta ne palautettiin kohteliaalla saatekirjelmällä varustettuna. Herroille tarjottiin kahvit putkan eteisessä ja lopun päivää kaksi poliisiautoa kyyditsi miehistöä pitkin kaupunkia kaupasta toiseen. Ruokakauppaa ennen käytiin ensin kyllä Systembolagetissa. Olihan siinä paikallisilla ihmettelemistä kun poliisiauto odotteli kaupan edessä.

Lopuksi kuulustelut suorittanut poliisimies toi vielä lähtiäisiksi kassillisen luumuja. Turun Sanomat teki laajan reportaasin haastatteluineen ja kuvineen kyseisestä naapurivaltion puolustus- ja valvontakoneistoa hätkähdyttäneestä tapahtumasta. Turun Sanomien autenttinen artikkeli

Pinuccia 31.10.14


 
51 (800 x 596)
 
 
KYLMÄT VALKOSIPULISILAKAT
 
250 g silakkafileitä

Iso valkosipuli

1 rkl suolaa

1 rkl hunajaa

2 rkl rypsiöljyä

½ sitruunan mehu

Kuori valkosipulinkynnet ja paina leveällä veitsellä ne littanaksi. Sekoita valkosipulista, suolasta, sitruunamehusta, hunajasta ja öljystä mausteseos. Kierittele silakkafileitä seoksessa, asettele ne vuokaan tiukasti ja peitä vuoka kelmulla. Jääkaappiin maustumaan pariksi päiväksi. Sopii hyvin salaatin kera, mutta myös leivän päällä.



 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 24. lokakuuta 2014



TARINA SYÖTÄVÄSTÄ PORILAISESTA

Vastoin yleistä luuloa Porilainen ei ole porilainen keksintö, vaan ihan umpihelsinkiläinen. Olympiakisojen aikaan vuonna 1952 jalkautui Suomeen Coca Colan lisäksi sen symbioosiseuralainen, Hampurilainen. Niitä myytiin Helsingissä joissakin kioskeissa ja kuppiloissa jonkinlaisella yksinoikeudella.  Samaan aikaan Kolmen sepän patsaalla Ylioppilastalon edessä ylioppilaskunnan omistama pienoinen nakkikioski menetti asiakkaitaan. Nakkarilla oli höyrykattila, jossa nakkeja lämmiteltiin ja siinä se koko ruoanvalmistuskalusto pääasiassa olikin.

Viisaat ylioppilasaktiivit löivät päänsä yhteen ja miettivät kilpailevaa tuotetta Hampurilaiselle. Keksittiin hankkia kosketusparila, jonka rihlattujen levyjen välissä paahdettiin sitten kaksi paahtoleivän siivua ja saman paksuinen sipulimakkaran siivu yhdellä kerralla. Nimi piti vielä keksiä ja Hampurilaista peesattiin panemalla nimeksi Porilainen.  Siis purilaisesta porilainen. Nokkelaa. Siinä käytetty makkara oli Porin Osuusteurastamon valmistama Sipulimakkara. Tuota makkaraa ei enää valmisteta. HK:n Jahti on riittävästi saman asian ajava.

Alkuperäinen Porilainen on siis stadilainen innovaatio, mutta totta kai Porin Kauppatorin Kioski sen heti oitis omi repertuaariinsa. Siellä myytiin siitä lähtien parilan väliin litistettyä kanaa, sämpylän väliin tungettuja hotdogmaisia Bratwursteja, ja niitä Porilaisia. Nuo kioskit sijaitsivat torin reunalla, ja olivat osa isompaa kompleksia, jonka kellarissa toimi aikanaan kuuluisa  yleinen käymälä ´Satapaska´. Nimi on ihan oikeasti tuo. Minä en vaan sitä roisimpaa nimeä viitsinyt viimeksi käyttää, kun muistoihin on jäänyt hieno kesä, eli kesä 1963, jolloin tapailin kyseisen palvelulaitoksen ´toimitusjohtajan´ tytärtä. Tuli aika paljon palautetta väärinkirjoituksestani joten tässä tuli nyt korjaus.

Rakennuskompleksin etelänpuoleisessa päädyssä oli naisten, ja joen puoleisessa miesten osasto. Kummassakin oli lasikopissa toimiva vahtimestarin toimitila ja miesten osastolla vieläpä Poliisin lepohuone, jossa passipoliisit kävivät viettämässä sisätunteja.  Sisätunnilla syötiin tavallisesti Porilainen päillä.  Kyseinen herkku oli paahtoleipien väliin tungettu huonosti koossa pysyvä satsi makkaratangosta leikattuja kuperia kanttipaloja. Poliisit maksoivat annoksestaan normaalin hinnan, mutta virkamiesetuna se pääkanttisatsi oli kyllä paljon normaalia ruokaisampi.


52 (800 x 665)

HYMYÄ ISÄLLE!
Uutuus suoraan uunista: Onnellisen miehen tarinoita osa 4
Nyt saatavilla osoitteesta www.oskarionnellinen.fi
 

 
uusi kirja (800 x 800)
 
P.S. Viime viikon tarinalleni tuli palautetta, mm. sain evästyksen siihen, miten aito oikea porilainen suhtautuu hyvän päivän toivotukseen. Tieräksää, kui tuaho "Kato, eläk sääki viäl"-toivotukseen pitää  vastaaman? No  et tieteskä. Ainoa  oikea vastaus on: Näyt sääki tos viäl kituva. Paras porilaisuus on "loppuviimeks, tuanoi."

Myös m
oni porilainen lähetti kysymyksen, että onko mainitsemani isoisäni isä Jyrki Kangas nimenomaan Mr. Jazz? Ja jos on, niin hyvinpähän on säilynyt. Vastaukseni:  sama mies, meillä vaan on keskenään sellainen tsoukki, että hän esittelee minut aina isoisänään. Laitoin vähän paremmaksi. Yhden sukupolven verran. Jotta hyvin säilyneitä molemmat.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 17. lokakuuta 2014



PORILAISET ON OMA ROTUNSA

Opiskelukaupungissani Raumalla oli tilaisuus seurata naapurikaupungin Porin persoonallista elämiskulttuuria. Arvostan porilaisia monella tapaa. Jopa niin paljon, että ulkoruokinnassa ehdoton suosikkini on ”Porilainen.”

Sämpylän välissä oli sipulimakkaran siivu. Niitä käytiin 60-luvun lopulla melkein viikottain Tampereelta asti ostamassa Irwinin kanssa hänen lentokoneellaan, jota ohjasti Yrjö ”Ylli” Jussinisä Halla-aho.

Jos Lapualla joka toisen liikkeen nimessä on sana ”Lakeus”, niin yhtä lailla Porissa nimikylteissä viljellään sanaa ”Sata”.  Porin torilla olevan yleisen käymälän hoitajaakin kutsutaan arvokkaasti ”Satapötkön toimitusjohtajaksi.”

Porissa minulla on monia hyviä kavereita ja ystäviä. Muun muassa isoisäni isä JYRKI KANGAS.

Tässä pari porilaisen elämiskulttuurin helmeä:

Suurin kohteliaisuus, mitä porilaisen suusta voi kuulla: ”Kato, eläks sääki viäl?”

Pahinta, mitä porilainen voi toisesta ihmisestä sanoa: ”Se o aika olematon”.

 

Porilainen on oma rotunsa


 
 

Valkosipulipatonki 17.10.14

VALKOSIPULI-CAESARPATONKI

Tämä resepti on nuoruuteni ajoilta, jolloin ranskanleipä oli kova juttu. Nuorison seurusteluilloissa se oli halpa ja kelpo eines. Helppo tehdä ja osallistujia yhdistävä tuoksumaailma. Se hitsasi porukan yhteen.

Vaaleaa patonkia osallistujien määrän mukaan
( jos löydät vielä aidon ranskiksen, vielä parempi).

Voita ja murskattua valkosipulia edellisen määrämäärittelyn mukaan.

Laita uuni valmiiksi 140 asteeseen. Pohjalle alumiinifoliota tai patongin mittainen astia. Halkaise patonki 2/3 vahvuudella, niin että osa siitä jää kiinni. Tee voista ja valkosipulista tahna, jonka voitelet patongin sisään. Sulje avonainen patonki ja laita uuniin noin 15 minuutiksi. Seuraa, ettei pinta pala. Nosta pöydälle ja leikkaa jokaiselle osallistujalle oma pala. Talouspaperia tai servettiä mukaan, jotta jokainen voi syödä sen kuin hodarin.

Mielikuvitusta omaavat voivat lisätä myös patongin sisään valkosipulivoin jälkeen kypsiä broilerin- tai savukalan paloja. Makkarakin sopii kyytiin. Caesarpatongin saat täyttämällä leivän erilaisilla salaateilla. Silloin pitää varoa liiallista lämpöä.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 10. lokakuuta 2014



LAPSEN SUUSTA TOTUUDEN KUULET

Elämäni yksi rikkauksista ovat persoonalliset tuttavuudet. He ovat ihmisiä, jotka ovat pystyneet taltioimaan muistiinsa elämänsä positiiviset tapahtumat. Ja nauttivat niistä. Minäkin nautin niistä mieluisasti. Yksi sellainen persoona on ex-meriupseeri MIKAEL MIIKKOLA. Hän on intohimoinen pyöräilijä. Pari talvea sitten hän kolkutteli talvikotimme porttia Sri Lankan viidakkokylässä. Polkupyörän satulassa istuen. Oli kiertänyt saaren sillä. Tiesi suunnilleen, missä päin oleskelimme. Kun hän näki meille johtavan  tien vieressä kyltin, jossa luki ”Veljekset Keskinen –kyläkauppa, Hikkaduwan myymälä”, hän tiesi, että Oskari on jossain lähellä.

Kyseisen kyltin sain aikanaan Keskisen Vesalta, kun sponsoroin paikallisen köyhän rouvan pikkukioskin käynnistämisen. Minä sijoitin hankkeeseen 50 euroa ja Vesa saman verran.  Alkupääomalla rouva sai pienen kioskin hyllyt notkumaan saippuoista, kekseistä ym. tarpeellisesta. Toiminta loppui sitten, kun aloitusvarasto ehtyi.

Muistan, kun nauroimme Mikaelin kanssa niin, ettei meinannut tulla loppua. Lähipöheikön mustat marakatitkin siirtyivät pari puuta kauemmas hädissään. Yksi tarinoista meni näin: Mikael kuuluu Turun kaupungin joukkoliikennelautakuntaan. Hän kun käyttää bussia päivittäin minkä pyöräilyltään ehtii. Kerran hän nousi kauppatorilta kotiinsa menevään bussiin. Penkillä istui nuori mies täynnä lävistyksiä, rihloja, niittejä ja tatuointeja. Sateenkaaren väriset hiukset sojottivat ympäriinsä kuin viiden kilon naulalaatikko. Tai oikeammin kuin Sodoman ja Gomorran tienviitta, jonka perusteella ei taatusti tiennyt, mihin päin pitäisi lähteä. Nuorukainen näytti joulukuuselta, joka oli paha vertaus (joulukuusen kannalta). Bussiin nousi seuraavalta pysäkiltä mummo pienen pojan kanssa. Nähdessään nuorukaisen nassikka jäi suu auki töllistelemään tätä kummallista näkyä. Eikä aikaakaan, kun tältä pikkupojalta pääsi hirmuinen kiljahdus. Sen kuuli taatusti koko bussin väki: ”Kato mummi - HAMMASPEIKKO!”

49 (800 x 669)


 
Savukalatahna 10.10.14
 
 
SAVUKALATAHNA
 
 Voileivän päälle tai voileipäkakun väliin.

Savukalaa suolattuna

Sulatejuustoa

Pippuria rouheena

Perkaa savukala puhtaaksi (tähteeksi jääneetkin käy mainiosti), pilko ja sekoita joukkoon sulatejuusto ja pippuri. Se on siinä.  Reseptissäni on muuten käytetty makrillia, pyrstöineen päivineen.


P.S. Sain mukavan vinkin lukijaltani. Oululaisen LANTTO Oy:n johto lähettää joka perjantai koko henkilökunnalleen hyvän loppuviikon tervehdyksen ja liittää siihen mukaan tämän Perjantaireseptin. Henkilökunta kuulemma lukee kirjeen innokkaasti ja lähtee viikonloppuvapaalle iloisin mielin hakemaan uutta virtaa seuraavaa työviikkoa varten. ”Maistuis varmaan Sinunkin työkaverillesi.”

 

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.