torstai 5. joulukuuta 2013



SUOMEN ILOINEN KANSALLISLAULU


Tapahtui niinä aikoina, kun apartheid oli juuri loppunut Etelä-Afrikassa. Laaja kauppasaarto purettiin vähin erin. Myös maan viinin viennin osalta. Olimme hotelli- ja ravintolayrittäjäyhdistyksen järjestämällä viinimatkalla Kapkaupungissa. Söimme yhdessä illallista hienossa ravintolassa. Einehtimisen päätteeksi ravintolan henkilökunta keittiöväkeä myöden tuli pöytämme viereen ja esitti mahtipontisesti maan kansallislaulun. Sen loputtua seurueemme alkoi tuijottaa minua: ”Oskari! Täytyyhän meidänkin laulaa kohteliaisuudesta Suomen kansallislaulu.” Ihmettelin, miksiköhän juuri minun piti tämä hoitaa. Sen siitä saa, kun soittajaksi aikanaan ryhtyy.

Mietin hetken. Ei hemmetti. Ei meidän porukka osaisi kuitenkaan kansallislaulun sanoja kokonaan. Päättelinkin, että taitaa olla parempi valita joku muu laulu, jonka sanat jokainen taatusti osaisi. ”Isontalon Antti ja Rannanjärvi” käväisi ensin mielessä. EI! Se olisi liian laahaava. Aikaa ei ollut kuin hetki ja niinpä polkaisin alkuun mahtipontisesti: ”Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen…” Jokainen seurueestamme osasi sanat ja sävelkin kulki oikeaa tietään. Meillä laulajilla oli niin hauskaa, ettei laulumme loppuosassa tahtonut enää pokka pitää.

Saimme ravintolan henkilökunnalta raikuvat aplodit. Suosionosoituksiin yhtyi myös koko ravintolasalin muu asiakaskunta. Infernaalisten suosionosoitusten jälkeen ravintolan johtaja puki tunnelman sanoiksi: ”Fantastista! En ole ikinä kuullut minkään maan kansallislaulua, joka olisi yhtä vauhdikas ja iloinen.” Ja sitten me kaikki nauroimme niin. Kokitkin.

Maailmanmatkailumme osui aikanaan 90-luvulla myös Vietnamiin. Hieno maa. Hieno kansa. Ajattelukulttuurikin jalostautunutta. Vierailimme syvällä viidakossa, jossa Vietnamin sodan aikana käytiin todellista sissisotaa. Ihmeteltävänämme olivat tuhansien kilometrin pituiset maanalaiset luolastot, joista käsin Vietkongin joukot olivat tehneet pahojaan amerikkalaisille. Kanssamme oli samanaikaisesti ryhmä amerikkalaisia turisteja, joille paikallinen nuori opas kertoi kohteliaasti vierailukohteista. Meidän ryhmästämme joku intoutui ihmettelemään oppaalle sitä ystävällisyyttä, mitä hän osoitti entisille vihollisille. Nuori opas katsoi hämmästyneenä kysyjää ja totesi:
”No problem. Hehän hävisivät!”









Vielä ehdit tilata erilaisen joululahjan. Onnellisen miehen tarinoita osa 3. Erilainen takuu: Jollei naurata, saa palauttaa. www.oskarionnellinen.fi




OSKARIN MINISTERINLEIKE




250 g jauhelihaa
Iso keitetty peruna
1 muna
1 tl suolaa
¼ tl valkopippurijauhetta
¼ tl maustepippurijauhetta
3 rkl korppujauhoja
3 rkl ruokaöljyä tai voita
4 sitruunan viipaletta
4 anjovisfileetä
2 tl kapriksia

Sekoita jauhelihaan raastettu kypsä peruna. Lisää muna, pippurit ja suola ja vaivaa kunnolla. Muotoile taikinasta neljä ohutta pihviä ja kieritä ne korppujauhoissa. Paista kauniin ruskeiksi voissa tai öljyssä. Laita anjovisfileet pihvien päälle. Ripottele kaprikset ja lisää sitruunan viipaleet vielä päälle.
Perunamuusi on kelpoisa lisäke tälle perinneherkulle.

Resepti tulostettavassa muodossa.



 P.S.
Kirjoitin viime perjantaina suunnitelmista toteuttaa erilaisen menuun, retroruokalistan Vaakahuoneen Paviljongilla Aurajokirannassa. Kappelivoileipää, oopperavoileipää jne. Sain lukijapalautteita. Paljon. Tukevia palautteita kaikki. Tottakai toteutan haaveeni. Mikäli Sinulla on mielessäsi – tai kielenpäässä – sinulle nostalgisia ravintolaruokia, kirjoita minulle. Palkitsen parhaat höyrylaivan piletillä ensi suveksi. Laitan kyseisen ruoan reseptin myös tulevaisuudessa Perjantaireseptiin. Kirjoita minulle ehdotuksesi oskari@herrankukkaro.fi

P.S. P.S.
Vielä ehdit tilata erilaisen joululahjan: Onnellisen miehen keittokirja ilman keittoja.
Tai Hymypäivän kalenterin 2014 Sri Lankan köyhien lasten koulunkäynnin avustamiseen.
www.oskarionnellinen.fi  Lue hankkeesta: www.positiivarit.fi/lotushill






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

4 kommenttia: