perjantai 27. joulukuuta 2013


HIENO PISNESIDEA

Oppikouluaikoinani toimin kesäisin uimakoulun opettajana silloisessa kotipitäjässäni Taivassalossa.

Oli tulossa uimakoulun päättäjäiset. Sain hienon pisnesidean. Käytössäni oli itse tekemäni pieni vanerivene, johon isäni oli hankkinut 20 hevosvoiman Monark-perämoottorin. Suunnittelin laajamittaista näytöskiertuetta. Rakensin senaikaisesta uutuudesta, kovalevystä, pienen levylautan, jota vedin veneen perässä. Pikkusiskoni Leena seisoi levyn päällä pitäen kiinni vetonarusta. Se oli eräänlainen suksivesihiihdon esiaste.

Kansaa oli ranta mustanaan. Tilaisuuden juontaja kuulutti kovaäänisten kautta, että nyt on koettavissa ennennäkemätön vesiurheilusuoritus. Olimme tulossa veneellämme täysillä kohti yleisöjoukkoa. Sisareni hoippui kovalevyn päällä juuri ja juuri sen päällä pysyen, vaikka olimme jo harjoitelleet temppua. Tarkoitukseni oli muutamaa metriä ennen rantaa tehdä näyttävä nopea käännös, 180 astetta takaisin tulosuuntaan. Niin teinkin. Muuten meni hyvin, mutta rajusta liikkeestä johtuen perämoottorin kiinnitys irtosi veneen takalaudasta seuraavilla seurauksilla:

1. Perämoottori lensi kymmenen metrin kaaressa jorpakkoon. Jäi hetkeksi sinne pitäen valtaisaa meteliä. Jättikuplat vaan nousivat pinnalle.

2. Sisareni liukui vauhdilla kovalevyn päällä yleisön joukkoon. 

3. Minä suihkaisin koneettomalla veneellä suoraan juhlayleisön sivuitse läheiseen lepikkoon.



Kansa hurrasi infernaalisesti. Tällaista ei oltu ennen nähty. Eikä nähty enää uudelleen, sillä päätin jättää tämänkin pisnesidean laajemmalti toteuttamatta. Monark-perämoottorimme vietiin vain äänin VPK:n kellariin, purettiin osiin ja kuivattiin. Isäni ei ollut näytöksessämme läsnä. Kuuli siitä myöhemmin ja totesi, että nyt hän ymmärtää, miksi Monark yhtäkkiä alkoi käydessään yskiä. Vähän väliä taivassalolaiset aikalaiseni tavatessamme muistelevat ainutlaatuista näytöstämme. Kukaan muu ei kuulemma tuollaista ohjelmaa olisi osannut suunnitella ja toteuttaa. Niinpä.  Se siitäkin pisnesideasta. Ei onnistunut.







OLYMPIAKALAA á la Ina




Tällä reseptillä sain itsetuntoni nousukiitoon Tallinnan purjehdusolympialaisten aikaan vuonna 1980, kun tarjosin tekemääni ruokaa VIP-vieraille.

0,5 kg nahattomia kalan fileitä (melkein mitä kalaa tahansa: silakkaa, lohta, siikaa, haukea, ahventa, kuhaa...)
Reippaasti tillisilppua

Mausteseos:
3 tl hienoa merisuolaa
3 tl hunajaa
Vähän valkopippurirouhetta myllystä

Öljyseos:
2 rkl rypsiöljyä
2 tl etikkaa

Sekoita edellä mainitut seokset. Sivele vuoan pohjalle ohuelti öljyseosta. Lado silakkafileet tai ohuiksi siivuiksi viipaloidut isomman kalan fileet kerroksittain vuokaan. Jokaisen kerroksen väliin ja viimeksi päälle sekä öljyseosta että mausteseosta ja tillisilppua. Anna mutustua muutaman tunnin, niin ovat syömäkelpoisia. Jollet syö heti, laita jääkaappiin (2–5 astetta): kala säilyy siellä monta päivää.

Nautiskellaan graavikalan tapaan. Itse tarjosin voilla voidellun ruisleivän päällä. Sain paljon urheiluhenkisiä, kulinaarisia ystäviä ympäri maailmaa. Vieraani nimikoivat sen troolarini mukaan: ”Toast à la Ina” (ruotsinkielinen versio Iina-nimestä). Ihana alus. Ei mistä tahansa ruoasta olisi voitu Inan nimeä käyttää. Tyttäreni tytär on myös nimeltään Iina. Ihana tyttö. Ei ihme, että olen Onnellinen mies.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti