perjantai 27. joulukuuta 2013


HIENO PISNESIDEA

Oppikouluaikoinani toimin kesäisin uimakoulun opettajana silloisessa kotipitäjässäni Taivassalossa.

Oli tulossa uimakoulun päättäjäiset. Sain hienon pisnesidean. Käytössäni oli itse tekemäni pieni vanerivene, johon isäni oli hankkinut 20 hevosvoiman Monark-perämoottorin. Suunnittelin laajamittaista näytöskiertuetta. Rakensin senaikaisesta uutuudesta, kovalevystä, pienen levylautan, jota vedin veneen perässä. Pikkusiskoni Leena seisoi levyn päällä pitäen kiinni vetonarusta. Se oli eräänlainen suksivesihiihdon esiaste.

Kansaa oli ranta mustanaan. Tilaisuuden juontaja kuulutti kovaäänisten kautta, että nyt on koettavissa ennennäkemätön vesiurheilusuoritus. Olimme tulossa veneellämme täysillä kohti yleisöjoukkoa. Sisareni hoippui kovalevyn päällä juuri ja juuri sen päällä pysyen, vaikka olimme jo harjoitelleet temppua. Tarkoitukseni oli muutamaa metriä ennen rantaa tehdä näyttävä nopea käännös, 180 astetta takaisin tulosuuntaan. Niin teinkin. Muuten meni hyvin, mutta rajusta liikkeestä johtuen perämoottorin kiinnitys irtosi veneen takalaudasta seuraavilla seurauksilla:

1. Perämoottori lensi kymmenen metrin kaaressa jorpakkoon. Jäi hetkeksi sinne pitäen valtaisaa meteliä. Jättikuplat vaan nousivat pinnalle.

2. Sisareni liukui vauhdilla kovalevyn päällä yleisön joukkoon. 

3. Minä suihkaisin koneettomalla veneellä suoraan juhlayleisön sivuitse läheiseen lepikkoon.



Kansa hurrasi infernaalisesti. Tällaista ei oltu ennen nähty. Eikä nähty enää uudelleen, sillä päätin jättää tämänkin pisnesidean laajemmalti toteuttamatta. Monark-perämoottorimme vietiin vain äänin VPK:n kellariin, purettiin osiin ja kuivattiin. Isäni ei ollut näytöksessämme läsnä. Kuuli siitä myöhemmin ja totesi, että nyt hän ymmärtää, miksi Monark yhtäkkiä alkoi käydessään yskiä. Vähän väliä taivassalolaiset aikalaiseni tavatessamme muistelevat ainutlaatuista näytöstämme. Kukaan muu ei kuulemma tuollaista ohjelmaa olisi osannut suunnitella ja toteuttaa. Niinpä.  Se siitäkin pisnesideasta. Ei onnistunut.







OLYMPIAKALAA á la Ina




Tällä reseptillä sain itsetuntoni nousukiitoon Tallinnan purjehdusolympialaisten aikaan vuonna 1980, kun tarjosin tekemääni ruokaa VIP-vieraille.

0,5 kg nahattomia kalan fileitä (melkein mitä kalaa tahansa: silakkaa, lohta, siikaa, haukea, ahventa, kuhaa...)
Reippaasti tillisilppua

Mausteseos:
3 tl hienoa merisuolaa
3 tl hunajaa
Vähän valkopippurirouhetta myllystä

Öljyseos:
2 rkl rypsiöljyä
2 tl etikkaa

Sekoita edellä mainitut seokset. Sivele vuoan pohjalle ohuelti öljyseosta. Lado silakkafileet tai ohuiksi siivuiksi viipaloidut isomman kalan fileet kerroksittain vuokaan. Jokaisen kerroksen väliin ja viimeksi päälle sekä öljyseosta että mausteseosta ja tillisilppua. Anna mutustua muutaman tunnin, niin ovat syömäkelpoisia. Jollet syö heti, laita jääkaappiin (2–5 astetta): kala säilyy siellä monta päivää.

Nautiskellaan graavikalan tapaan. Itse tarjosin voilla voidellun ruisleivän päällä. Sain paljon urheiluhenkisiä, kulinaarisia ystäviä ympäri maailmaa. Vieraani nimikoivat sen troolarini mukaan: ”Toast à la Ina” (ruotsinkielinen versio Iina-nimestä). Ihana alus. Ei mistä tahansa ruoasta olisi voitu Inan nimeä käyttää. Tyttäreni tytär on myös nimeltään Iina. Ihana tyttö. Ei ihme, että olen Onnellinen mies.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 20. joulukuuta 2013


SUOMISEN RAUNIN JOULUKEIKKA

 
Rauma oli 60-luvulla yksi tanssimusiikin mekoista (alkuperäisestä sanasta Mekka). Vaikka kaupunki oli pieni, siellä syntyi ja vaikutti merkittävä määrä tanssiorkestereita, jotka kiertelivät ympäri maakuntaa ja maatakin. Porissa oli vain jatsin rinkuttajia, ja turkulaiset hyvät muusikot olivat siirtyneet Helsinkiin. Minulla oli tuohon aikaan oma ohjelmatoimisto, Länsiviihde. Tähtinä muiden muassa Spede, Simo Salminen, Juha Vainio, Jukka Virtanen, Teija Sopanen, Lea Laven, Irwin ja Jukka Kuoppamäki. Orkestereina Humppaveikot, Pertti Metsärinteen orkesteri, Toke Hariola, Timo Panell ja Pentti Kankaan tangosekstetti (myöhemmin Seitsemän seinähullua veljestä). Myin ohjelmia ympäri Suomea.  Syksyllä 1967 sain Kemin kansantalolta pyynnön hoitaa heille orkesteri JOULUPÄIVÄN ILLAKSI. Siihen aikaan Suomessa ei joulupäivänä kaiketi kukaan muu tansseja pitänyt, eikä halukkaita orkestereita löytynyt keikalle. Paitsi raumalaisen Rauni Suomisen orkesteri. Matkaa Kemiin oli tuollaiset 500–600 kilometriä. Per suunta. Varhain joulupäivänä Rauski soittajineen lähti köröttelemään tuonaikaisten orkestereiden suosimalla Volkswagen Kleinbus -keikka-autollaan. Kun se oli ahdettu täyteen keikkakamoja ja miehiä, koneraasu ei jaksanut aikaansaada kummoistakaan vauhtia. Sellaista 60 kilometriä tunnissa mentiin, kun oli myötätuuli ja aurinko paistoi takaa. Joulukeikka tehtiin ja saman tien lähdettiin paluumatkalle. Rauski oli nuuka mies, eikä majoitusta voitu hankkia. Mukava ja nuuka. Harvinainen yhdistelmä. Mutta sellainen Rauski oli.

Paluumatka sujui kovin kivuliaasti: vastassa oli pureva pakkastuuli. Auton sisälläkin pakkasta oli toistakymmentä astetta. Kun muut raumalaiset orkesterinjohtajat olivat ostaneet keikka-autoihinsa lämmityslaitteen, Rauski nuukana miehenä osti bändinsä jäsenille huopatossut. Matka oli pitkä ja yksitoikkoinen, läpi tasaisen Pohjanmaan. Kylmä oli. Auton etulasikin pyrki jäätymään, vaikka trasselitukolla sitä pyyhittiin vähän väliä vaakunaviinalla (alkoholi sitoi kosteutta ja lasi pysyi auki pidempään jäätymättä – olihan se eräänlaista alkoholin väärinkäyttöä). Pohjanmaan lakeuksilla suoraa riitti. Koko se matka oli ajettu suoraan nasta laudassa. Nasta laudassa kuvainnollisesti. Volkkareissa oli silloin jarru- ja kytkinpolkimessa suklaanapin kokoinen pää. Kaasunappi oli vieläkin pienempi. Autossa oli pakkasta reilusti, ja Rauskin jalka oli painanut herkeämättä kaasunappia yhtäjaksoisesti viimeiset tunnit nostamatta kertaakaan huopatossua lattian pohjasta. Lähestyttiin ennen Poria olevaa T-risteystä. Kääntymän piti 90 astetta jyrkästi oikeaan. Hän nosti jalkansa kaasulta. Ei tapahtunut mitään. Auto jatkoi kulkuaan kuin minkäänlaista ohjetta kulkuun ei olisi kuljettajan taholta annettu konehuoneeseen. Volkkarin konevanhus totteli vuosikymmenten tottumuksesta kaasunapin asentoa.

Hän toisti useampaan kertaan samaa liikettä. Hakkasi kohmettuneen huopatossun pohjalla kaasunappia. Auto jatkoi vain menoaan. KAASUNAPPI OLI JÄÄTYNYT LATTIAAN KIINNI. Luminen pelto lähestyi suoraan edessä, ja kuski tiesi, ettei tuolla vauhdilla t-mutkaan tulo onnistu ilman ongelmia. ”Tee jotain!” huusivat bändin pojat kauhuissaan. Kuski mietti kuumeisen hätääntyneenä, mitä voisi tehdä katastrofin välttämiseksi. Konstit alkoivat olla lopussa. Kun hän ei enää muutakaan keksinyt, hän otti suuntavilkun varresta kiinni ja huusi ”Käänny peijooni !” Samalla hän väänsi vilkusta raivokkaasti oikealle. Hän ajatteli, että se on viho viimeinen keino. Jotainhan piti tehdä. Agressiivisen toiminnan seurauksena kylmän kankea muovinen vinkkarin varsi katkesi ja sen pää jäi Rauskin käteen. Samassa auto tössähti edessä aukeavalle pehmeälumiselle pellolle. Merkilliseksi onneksi autolle ja matkustajille ei käynyt kuinkaan. Olihan auton vauhtikin vaatimaton, vaikka se lähenteli huippusaavustustaan. Törmäyksestä seurauksena kaasunappikin irtosi vihdoin lattiasta ja kone jäi tyhjäkäynnille – pitkästä aikaa. Avuksi tulleen kuormurin ja poikien yhteistyöllä auto saatiin tielle takaisin ja matka jatkui.

”Harmittaa. Harmittaa niin totta vie”, puhisi orkesterin johtaja Rauni Suominen kun kotikaupunki Rauma alkoi jo häämöttää. ”Hyvinhän siitä selvittiin”, totesivat bändin pojat. ”Vai muka hyvin, katsokaa nyt! Arvatkaas mitä tällainen uusi vinkkarin varsi maksaa!” totesi Rauski, nuuka mies kun oli. Sitä tuli bändin pojille ikimuistoinen Joulu. Eikä Suomisen Raunikaan sitä unohtanut pitkään aikaan. Vaikka bändin pojat eivät tohtineet siitä häntä muistuttaa.






HYVÄ, HELPPO, TOISENLAINEN JOULUPUURO

 1 ½ dl puuroriisiä
1 litra maitoa (mielellään punaista tai kevytmaitoon kermaa joukkoon)
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
1 tl hunajaa
½ tl hienonnettua muskottipähkinää
Voita
Yksi manteli

Voitele uunivuoka. Sekoita vaniljasokeri ja manteli riisiin ja kaada riisi maitoon. Anna vetäytyä hetken ja kaada sitten kaikki vuokaan. Lisää muutama nokare voita päälle.
Paras tulos kypsennyksessä saadaan aikaan miedolla lämmöllä ja hyvällä ajalla. Hätäisille: 2 tuntia, 160 astetta. Kiireisille: 5 tuntia, 120 astetta. Rauhallisille 8 tuntia, 100 astetta. Noin tuntia ennen kuin puuro on valmista, ripottele päälle hienonnettu muskottipähkinä ja hitusen hunajaa. Kun pinta on kauniin ruskea, joulupuurosi odottaa nauttijaa.

Mantelin löytäjää odottaa onnellinen elämä. Sattuma valitsee löytäjäksi aina positiivisen ihmisen.

Resepti tulostettavassa muodossa.




RUSINAKEITTO


200 g rusinoita
1 litra omenamehua (ei väkevää, vaan sellaisenaan juomakelpoista)
1 rkl tyrnimehua (sitruunamehukin käy)
1 dl hunajaa
1 kanelitanko
2 rkl perunajauhoja
½ dl vettä

Huuhdo ensin rusinat hyvin vedellä ja laita ne kattilaan. Lisää omenamehu ja hunaja. Sekoita. Anna vetäytyä tunti, pari. Lisää joukkoon kanelitanko ja keitä, kunnes rusinat ovat pehmeitä. Ota kanelitanko pois.

Koko ajan vispilällä sekoittaen, kaada vähin erin perunajauhot lämpimän veden joukkoon erillisessä kattilassa. Kun jauho on imeytynyt veteen, kaada se keiton joukkoon hiljalleen lirutellen ja samalla rivakasti keittoa sekoittaen. Anna kiehua muutaman minuutin (vatsan kannalta on hyvä, että perunajauho kypsyy hieman). Nauti sitten kylmän puuron kera tai vie keitto jäähtymään ja nauti kylmänä kuuman puuron kera.

Resepti tulostettavassa muodossa.
 








Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 13. joulukuuta 2013



ASIAKAS ON AINA OIKEASSA


Kävin ostoksilla Halosen Pukutalossa. Päärynävartaloni on joskus haasteellinen vaatteiden leikkausten suhteen. Siksi pyysin minua palvelleelta myyjältä yhtä paitaa kokeiltavaksi. ”Kyllä näitä paitoja sitten saisi availla päivät pitkät, jos siihen toimeen lähtee. Herra kertoo vaan numeronsa.”
Kun en ollut vakuuttunut omista arvioistani, päädyin pieneen kisailuun.
”Kuulkaas herra! Ettekö tiedä kuka minä olen?”
Luin myyjän ajatukset: Tuokin pikkujulkkis siinä rehvastelee mokomakin.
”No kuka muka?”
”Kuulkaas herra, minä en ole mikään muka, OLEN ASIAKAS.”
Siirryin Stockalle ostamaan paitaa.
Olin unohtanut jo koko asian ja kävin taas Halosella. Samainen herra oli jälleen palvelemassa. Minut nähdessään hän iloisesti totesi: ”Jaaha, jaaha. Minkäslaista paitaa herra tällä kertaa haluaa kokeilla?” Ostin solmion. Kokeilematta.





VEDEN SAARTAMAT on huikean hieno saaristodokumentti Yle ykkösellä. Viimeisin osa on kuvattu Onnellisen miehen kotoseudulla, Saaristomerellä. Dokumentti on erinomainen kuvaus saaristomme luonnosta sekä nykypäivän elämästä.

Vilahtaahan siellä ohjelman loppupuolella ohjelmantekijän kuvauksen mukaan: "luultavasti Suomen kummallisempia ja ehkä myös kiehtovin matkailukohde saaristossa.” Katso täältä.

JOULUSILLIT




Raaka-aineena vähäsuolaisia valmiita sillifileitä. Jos Sinulla on tynnyrisuolattua (vahvassa suolassa) ollutta silliä, liota vedessä, jääkaapissa 1-2 vrk. Välillä vesi vaihtaen.

1. Perinteinen Joulusilli

n. 300 g suolasilliä
1 porkkana
1 sipuli

Liemi:
2 dl vettä
1 dl sokeria
2 rkl hunajaa
½ dl etikkaa
Muutama mustapippuri rouhittuna
1 laakerinlehti

Kuori porkkana ja viipaloi se. Keitä sipulia 1 minuutti, kuori ja siivuta. Kiehauta vesi, sokeri, hunaja, etikka, pippuri ja laakerinlehti. Anna jäähtyä hyvin. Paloittele sillit ja laita esimerkiksi lasipurkkiin. Kaada kylmä liemi päälle. Anna maustua jääkaapissa vähintäin 1 vrk.

2. Toisenlainen Joulusilli

300 g suolasillifileetä.
15 anjovisfileetä
1 punasipuli
1 rkl hunajaa (tai sokeria)
1 rkl rypsiöljyä
2 rkl smetanaa tai ranskankermaa
ruohosipulia reippaasti

Leikkaa silli ja anjovis paloiksi. Keitä sipulia 1 min. Kuori ja pilko. Paista ne pannulla öljyn ja hunajan kera kullan ruskeaksi. Kun sipuli on jäähtynyt, sekoita smetana/ranskankerma sekä anjovis joukkoon. Sen jälkeen lisää joukkoon varovasti sillin palat. Lopuksi ripottele päälle silputtu ruohosipuli.

3. Erilainen Joulusilli

300 g suolasillifileetä
2 rkl murskattua pähkinä -tai mantelirouhetta
3 rkl korppujauhoja
2½ dl kermaa tai ranskankermaa tai smetanaa
mustapippuria rouhittuna
rypsiöljyä

Kierittele kokonaiset sillifileet korppujauho/pähkinäseoksessa ja paista ne pannulla kullan ruskeiksi. Ei kestä kauaa.
Voitele uunivuoka ja laita paistetut sillit pohjalle. Lisää kerma. Laita uuniin 220 astetta. 10 minuuttia riittää.
Ota uunista ja koristele vaikka tillillä ja/tai raastetulla piparjuurella.
Nautitaan lämpimänä, mutta toimii kylmänäkin. Huikeata Jouluaamuna ruisleivän tai näkkileivän päällä kylmän maidon kera.

PS. Nämä Joulusillit sävelsin jo hyvissä ajoin ennen lähtöäni tänne hymyjen viidakkosaarelle, Ceylonille. Oli pakko, koska täältä ei silliä saa. Ihan oikeasti. Ei saa. Mutta onneksi on viljalti muuta meren viljaa. Hyvää joulumieltä vatsallesikin.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

torstai 5. joulukuuta 2013



SUOMEN ILOINEN KANSALLISLAULU


Tapahtui niinä aikoina, kun apartheid oli juuri loppunut Etelä-Afrikassa. Laaja kauppasaarto purettiin vähin erin. Myös maan viinin viennin osalta. Olimme hotelli- ja ravintolayrittäjäyhdistyksen järjestämällä viinimatkalla Kapkaupungissa. Söimme yhdessä illallista hienossa ravintolassa. Einehtimisen päätteeksi ravintolan henkilökunta keittiöväkeä myöden tuli pöytämme viereen ja esitti mahtipontisesti maan kansallislaulun. Sen loputtua seurueemme alkoi tuijottaa minua: ”Oskari! Täytyyhän meidänkin laulaa kohteliaisuudesta Suomen kansallislaulu.” Ihmettelin, miksiköhän juuri minun piti tämä hoitaa. Sen siitä saa, kun soittajaksi aikanaan ryhtyy.

Mietin hetken. Ei hemmetti. Ei meidän porukka osaisi kuitenkaan kansallislaulun sanoja kokonaan. Päättelinkin, että taitaa olla parempi valita joku muu laulu, jonka sanat jokainen taatusti osaisi. ”Isontalon Antti ja Rannanjärvi” käväisi ensin mielessä. EI! Se olisi liian laahaava. Aikaa ei ollut kuin hetki ja niinpä polkaisin alkuun mahtipontisesti: ”Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen…” Jokainen seurueestamme osasi sanat ja sävelkin kulki oikeaa tietään. Meillä laulajilla oli niin hauskaa, ettei laulumme loppuosassa tahtonut enää pokka pitää.

Saimme ravintolan henkilökunnalta raikuvat aplodit. Suosionosoituksiin yhtyi myös koko ravintolasalin muu asiakaskunta. Infernaalisten suosionosoitusten jälkeen ravintolan johtaja puki tunnelman sanoiksi: ”Fantastista! En ole ikinä kuullut minkään maan kansallislaulua, joka olisi yhtä vauhdikas ja iloinen.” Ja sitten me kaikki nauroimme niin. Kokitkin.

Maailmanmatkailumme osui aikanaan 90-luvulla myös Vietnamiin. Hieno maa. Hieno kansa. Ajattelukulttuurikin jalostautunutta. Vierailimme syvällä viidakossa, jossa Vietnamin sodan aikana käytiin todellista sissisotaa. Ihmeteltävänämme olivat tuhansien kilometrin pituiset maanalaiset luolastot, joista käsin Vietkongin joukot olivat tehneet pahojaan amerikkalaisille. Kanssamme oli samanaikaisesti ryhmä amerikkalaisia turisteja, joille paikallinen nuori opas kertoi kohteliaasti vierailukohteista. Meidän ryhmästämme joku intoutui ihmettelemään oppaalle sitä ystävällisyyttä, mitä hän osoitti entisille vihollisille. Nuori opas katsoi hämmästyneenä kysyjää ja totesi:
”No problem. Hehän hävisivät!”









Vielä ehdit tilata erilaisen joululahjan. Onnellisen miehen tarinoita osa 3. Erilainen takuu: Jollei naurata, saa palauttaa. www.oskarionnellinen.fi




OSKARIN MINISTERINLEIKE




250 g jauhelihaa
Iso keitetty peruna
1 muna
1 tl suolaa
¼ tl valkopippurijauhetta
¼ tl maustepippurijauhetta
3 rkl korppujauhoja
3 rkl ruokaöljyä tai voita
4 sitruunan viipaletta
4 anjovisfileetä
2 tl kapriksia

Sekoita jauhelihaan raastettu kypsä peruna. Lisää muna, pippurit ja suola ja vaivaa kunnolla. Muotoile taikinasta neljä ohutta pihviä ja kieritä ne korppujauhoissa. Paista kauniin ruskeiksi voissa tai öljyssä. Laita anjovisfileet pihvien päälle. Ripottele kaprikset ja lisää sitruunan viipaleet vielä päälle.
Perunamuusi on kelpoisa lisäke tälle perinneherkulle.

Resepti tulostettavassa muodossa.



 P.S.
Kirjoitin viime perjantaina suunnitelmista toteuttaa erilaisen menuun, retroruokalistan Vaakahuoneen Paviljongilla Aurajokirannassa. Kappelivoileipää, oopperavoileipää jne. Sain lukijapalautteita. Paljon. Tukevia palautteita kaikki. Tottakai toteutan haaveeni. Mikäli Sinulla on mielessäsi – tai kielenpäässä – sinulle nostalgisia ravintolaruokia, kirjoita minulle. Palkitsen parhaat höyrylaivan piletillä ensi suveksi. Laitan kyseisen ruoan reseptin myös tulevaisuudessa Perjantaireseptiin. Kirjoita minulle ehdotuksesi oskari@herrankukkaro.fi

P.S. P.S.
Vielä ehdit tilata erilaisen joululahjan: Onnellisen miehen keittokirja ilman keittoja.
Tai Hymypäivän kalenterin 2014 Sri Lankan köyhien lasten koulunkäynnin avustamiseen.
www.oskarionnellinen.fi  Lue hankkeesta: www.positiivarit.fi/lotushill






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.