perjantai 29. marraskuuta 2013



PIIRIVARTIJOIDEN KAAPPAUS


Tapahtui niinä aikoina, kun Neuvostoliitto oli vallassa Virossa. Kävin jo silloin usein omalla veneelläni tervehtimässä sukulaiskansaa Viron upeassa saaristossa, maan länsiosassa. Tuolloin veneilijän oli äärimmäisen tärkeää muistaa ilmoittautua ”Piirivalvelle” eli rajavartioviranomaisille. Suomenlahden ylityksen jälkeen poikettiin LEHMAAN asemalla, joka sijaitsi HIIDENMAAN pohjoisessa kärjessä. Siellä hoidettiin ”pumakat” kuntoon leimoineen päivineen.

Erään kerran olimme matkalla kaverini TULOSEN PAKIN kanssa. Ilmoittauduimme Lehmaan asemalla ja jatkoimme matkaa Viron mantereelle HAAPSALUN kauniiseen kaupunkiin. Myös Haapsalussa oli piirivalvojien asema, jonne normaalisti ilmoittauduttiin takaisin Suomeen lähdettäessä. Ja sehän meiltä unohtui kotimatkan alkaessa. Olimme jo menossa Hiidenmaan ohi Suomenlahdella, joskin vielä Neuvosto-Eestin vesialueella. Havaitsimme horisontissa pienen pisteen, joka lähestyi meitä kovaa vauhtia: piirivalve kumiveneellä. Lähtömme Haapsalusta ilman asianmukaista ilmoittautumista oli informoitu Lehmaan asemalle. Eihän siinä muuta kuin täyskäännös ja Hiidenmaan rantaan valvonta-asemalle.

Torujen jälkeen piirivartija kertoi tarkistussoiton Tallinnaan kestävän jonkin aikaa: sieltä selviäisi rikoksemme laatu ja seuraukset. Hän ehdotti odottamista lähellä rantaa olevassa pienessä ravintolassa. Oli iltapäivä ja sopivasti nälkä. Illan suussa piirivartija tuli ilmoittamaan, että yhteyttä Tallinnaan ei ollut saatu, ja meidän olisi jäätävä yöksi laituriin. Kun eväitä ei ollut, ruokailu ja juomailu toteutettiin samaisessa pienessä ravintolassa.
Aamiaisella jatkettiin seuraavana päivänä, ja meille luvattiin asian hoituvan lounaan jälkeen.

Lounastettuamme saimme jatkaa matkaa hymynsekaisten moitteiden jälkeen ilman sen suurempia seuraamuksia. Ystävällinen piirivartija saapui vielä irrottamaan veneemme köydet. Hymyssä suin hän toimitti sataman pienen ravintolan pitäjältä, vaimoltaan, erikoiskiitokset. Vierailuvuorokautemme oli kuulemma ollut liikevaihdollisesti kesän parhaimpia ja vaimo olikin tästä hyvästä erittäin tyytyväinen. Katselimme Pakin kanssa toisiamme ja purskahdimme nauruun: tajusimme pidätyksemme selvittelyn poikkeuksellisen pitkän viiveen.








ERILAINEN JOULULAHJA

Lue ja tilaa tästä:www.oskarionnellinen.fi
Postilakon uhan vuoksi tilaa heti, saat vielä jouluksi.


SIPULIPIHVI


Olen jo monta vuotta ajatellut, että muutan Aurajokirannan suviravintolamme Vaakahuoneen paviljongin menun ihan uuteen uskoon. Tai oikeammin sanottuna vanhaan uskoon. Alan kyllästyä nykykeittiön nipotteluun ja hienosteluun. Maut vain menevät sekaisin. Uudistus on vaan jäänyt ja jäänyt. Nyt ryhdistäydyn. Laitan listalle kappelivoileivän, oopperavoileivän, metsästäjän voileivän, wienerleikkeen, Oskarinleikkeen, sipulipihvin ja niin edelleen…

Sipulipihvi

Naudan ulkofileetä
Sipulia
Voita
Valkopippuria
Hunajaa
Suolaa

Pihvi nuijitaan ohueksi laataksi ja paistetaan voissa molemmin puolin kypsäksi. Lisätään suola, valkopippuri ja hunaja ennen kypsymistä. Paistetaan runsaasti sipulia voissa. Paistettu sipuli nostetaan pihvin päälle.

Nautitaan paistettujen perunoiden kera.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 



 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 22. marraskuuta 2013



RAHAJEMMA


60-luvun lopussa kävimme yhdessä keikalla Kokkolassa legendaarisen tamperelaisen, TAPPI SUOJASEN, kanssa. Tappi lauloi kitaransa säestyksellä muun muassa tangon nimeltään RAUTALANKATANGO.

Yövyimme paikallisessa hotellissa. Ani varhain aamulla olimme kiiruhtamassa lentokentälle. Tappi ei löytänyt jemmaamiaan keikkarahoja. Herätettiin siivooja, ei löytynyt. Herätettiin hotellin johtaja kotoaan. Ei auttanut. Oli pakko lähteä koneelle. Tappi laittoi kengät jalkaansa ja parkaisi: ”Kuka hemmetti on laittanut kengänpohjalliseni alle jotain? En saa toista kenkää jalkaani.” Siellähän ne rahat olivat. Hyvässä jemmassa.

70-luvun alussa kävin isossa maailmassa, oikein Lontoossa. Yövyin keskustan Mayfair–hotellissa. Olin kuullut, että jopa hotellihuoneistakin varastetaan rahaa. Kadullekaan ei kannattanut ottaa rahaa kuin ihan vähän. Minä ratkaisin ongelman piilottamalla ylimääräiset rahani tehokkaasti jemma-nimiseen paikkaan. Kun olimme lähdössä kotiin, en löytänyt rahoja. Enkä muistanut sitten millään, mihin jemmasin. Oli kiire jo lentokentälle. Kaverini avasi käytävän oven. Kun ikkunakin oli auki, syntyi ristiveto ja ovi paukahti voimalla tärähtäen takaisin kiinni. Samassa rahani tippuivat taulun takaa lattialle.

Kerroin tämän tarinan eilen Pakille. Paki kertoi seuraavaa: ”Melkein samanlainen juttu sattui minulle, kun olimme töissä vuonna 1980 Tallinnan olympialaisissa. Piilotin rahani silloin Viru-hotellissa huoneeseeni. Rahoja ei löytynyt koskaan ja epäilen, että ne ovat siellä vieläkin.”











OSKARIN PÄIVÄN KUNNIAKSI!

Lukijoitteni pyynnöstä ja Oskarin päivän kunniaksi järjestän ryhmille, mutta myös yksittäisille perjantaireseptiläisille Herrankukkarossa oikean aidon joulusavusaunan maailman suurimmassa saunassa, maasavusaunassa, kaislikkokylpylän kera 1.12.13 Lisää tietoja ja ilmoittautuminen TÄSTÄ.
Huom! yhteiskuljetukset Helsingistä ja Turusta.


HUNAJA-PORKKANAKALA



 
½ kg silakkafileitä tai mitä tahansa pieniä ruodottomia kaloja tai ison kalan ruodottomia ja nahattomia fileitä
2 ½ dl porkkanaraastetta
1 iso hienonnettu sipuli
2 dl smetanaa
2 rkl hunajaa
5 rkl hienonnettua tilliä (tai viinimarjanpensaan lehtiä)
1 tl hienoa merisuolaa

Ladotaan fileet nahka alaspäin voideltuun uunivuokaan. Ripotellaan päälle porkkanaraaste, sipuli, hunaja ja suola. Jos Sinulla on silakkaa tai muun pienkalan fileitä, voit taittaa ne tässä vaiheessa kalan muotoon. Sekoita tillisilppu smetanaan ja kaada kalojen päälle. Laita uuniin 180 asteeseen ja ota pois, kun pinta on kauniin ruskea. Kun vaimo ei ole lukemassa, kerron, että hätäiset voivat valmistaa tämän mikrossa. Täydellä teholla 650W ja kuusi minuuttia.

Vinkki: Smetanan tilalla voit käyttää myös kevytkermaa tai kermaa, mutta…

Vinkki 2: Ota talteen syksyisin viinimarjapensaan lehdet ja myös nokkosen lehdet, ennen kuin ne putoavat. Pese ja kuivaa ne sanomalehden päällä. Pilko ne pieniksi ja pakasta pieniin pusseihin. Siinä sinulla on eksoottiset mausteet ruokiisi.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 



 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 15. marraskuuta 2013


PAPUKUNINGAS


Halusin pikkupoikana, että minua kutsutaan papukuninkaaksi. Yläneellä muutamia vuosia asuessamme kävimme ihan luvalla naapurin hernepellossa sisareni Leenan kanssa saalistusmatkoilla. Meidän murteella kävimme papupellolla. Kerran kauniilla auringonpaisteella olin nauttinut näitä pyöreitä pikkupalloja itseni täyteen ja sitten vielä vähän lisää. Ja vielä senkin jälkeen muutama palko. Vatsa turposi ja väsymys iski. Laskeuduin makuulle pellolle ja kävin ansaitulle ruokalevolle senaikaisten renkien tapaan. Nukahdin. Näin unta, jossa minut kruunattiin pellon keskellä papukuninkaaksi. Makasin vain selälläni ja alamaiseni kokosivat papuja valmiiksi nautittavakseni. Alamaiset vielä avasivat minulle palot ja sain pistää valmiit herkut suoraan suuhuni. Uni päättyi heräämiseen todellisuuteen. Kotimatkani suoritin hyvin varovaisesti. Kotona alkoi vatsa kiertää vastapäivään.

Näin jälkeenpäin tuli tästä mieleeni aikuisiän tapahtuma. Tulosen Paki kertoi minulle vähän aikaa sitten epäilevänsä, että hänellä on hiirilavantauti. ”Mitä? Hiirilavantauti! Mistä niin päättelet?” kyselin huolissani. ”Selvät merkit: Vatta kuralla ja juustoa tekee mieli.”





 

PAPUKUNINKAAN HERNEKEITTO




Äskettäin suoritetussa mielipidekyselyssä koululaisten keskuudessa hernekeitto ylsi suosituimpien kouluruokien kerhoon. Eikä ihme. Hyvää on hyvä hernekeitto. Energiaa se pursua paljonkin kanssa.

Nyt on muotia laihdutus niin kutsutusti 5/2-mallilla. Viitenä päivänä viikossa syödään normaalisti. Kahtena päivänä, maanantaina ja perjantaina, syödään vain korkeintaan 600 kaloria. Ystäväni Tapsa pudotti tällä keinolla uskomattomasti lyhyessä ajassa. Ex-opettajana ja historian tuntijana hän tiesi kertoa, että jo aikoja sitten munkit paastosivat samalla systeemillä. Koska toinen paastopäivistä oli perjantai, tankattiin energiaa edellisenä päivänä oikein kunnolla. Tästä juontuu hernekeittotorstai.

Seuraava ohje ei ole pikaruokaohje. Kaikkea muuta. Ja juuri siksi niin hyvää!

Riittää 20 hengelle kertaruokailuun ja kahdelle hengelle kymmeneen ruokailuun (pakastuksen kautta):

1 kg kuivattuja herneitä
Ainakin 7 litraa vettä
2 isoa sipulia
Muutama iso porkkana
Kokonaisia mustapippureita 10–15 kpl
Erikaltaisia kypsiä lihanpaloja
Merisuolaa maun mukaan

Laita herneet likoamaan vähintään yön yli noin 4–5 litraan raikasta vettä. Keitä herneet liotusliemessä vaimeasti ”hymyillen ” (= hyvin vähän poristen, sähkölevyllä ykkösellä) vähintään kuusi tuntia ja lisää joukkoon mausteet. Lisää sitten pilkottu porkkana, sipuli ja lihanpalat (mitä sattuu olemaan – kinkku ja savukinkku ovat hyviä, mutta myös kanan- tai kalanpalat tai erilaiset juurekset kuten nauris sopivat) sekä vettä 3–4 litraa. Keitä edelleen 5–10 tuntia. Tämän lopputoimen voi hoitaa myös hauduttamalla unissa.

On hyvää heti nautittuna, mutta jäähdytettynä yön yli ja sitten hitaasti lämmitettynä mehevöityy entisestään. Pakasteessa vain paranee entisestään. Pakasta valmiiksi annoskoossa.

Ymmärrän entisajan munkkeja, vaikkeivät he tienneet mitään 5/2-systeemistä. Ymmärrän hyvin myös koululaisten suosikkimakuja.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 


 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 8. marraskuuta 2013


 

PORTSARIPAPPA


Perinteikkään naantalilaisen rantaravintolan Tavastin Killan portieeri oli legenda jo eläessään. Hän oli ravintoloitsija Mäkisen Penan isoisäpuoli. Vanhan sillilaivan seilori ja merimies ulkomuotoaan myöden. Kaikki tiesivät hänen lempinimensä: Pappa. Tuskin kukaan hänen oikeaa nimeänsä. En minäkään. Naapureina meistä tuli kuitenkin hyvät ystävät (olipahan muuten vaikea pysyä laihana niin hyvän ravintolan naapurina). Pappasta on monta hauskaa juttua.

Asiakkaiden poistuessa ravintolasta antamatta portieerirahaa Pappalla oli tapana kilistellä taskussaan olevia kolikoita. Viimeistään siinä vaiheessa poistuja tajusi yleensä vinkin. Kerran, kilinästä huolimatta, eräs pariskunta poistui ravintolasta maksamatta ja huikkasi Pappalle vain: ”Näkemiin!” ”Ei mitään näkemiin, kun se on viiskymmentä penniä!”

Meille vakinaisille ravintolakävijöille Pappa teki aina vuosisopimuksen. Hän kutsui sitä OP-sopimukseksi ja se maksoi kesältä 50 markkaa. Ahkerille kävijöille se tuli edulliseksi ja takasi myös sisäänpääsyn jonon ohi. Kerran terassille saapui nuorisojoukko aika maistissa. Pappa ei päästänyt heitä sisään, koska he olivat hänen mukaansa juovuksissa. ”Ei ole reilua. Tuossakin istuu kavereita, jotka ovat taatusti enemmän juovuksissa kuin me!” valitti nuoriso.

Terassilla todella istui näitä OP-sopimuslaisia, jotka kutsuivat itseään ”rantaparlamentiksi”. Monet pikkukaupungin asiat nimittäin päätettiin tässä demokraattisessa yhteisössä. Pappa perusteli sisäänpääsyn epäämistä nuorille hyvin loogisesti: ”Katsokaas, hyvät herrat, jokaisessa ravintolassa on oma juoppokiintiönsä, ja meidän ravintolamme kiintiö on jo täynnä. Tervetuloa joskus toiste.”






 

ISÄNPÄIVÄRESEPTI -



SISKONMAKKARAKEITTO

1 litra vettä
½ kg siskonmakkaraa 1–2 cm pituisina pötköinä
3–4 kpl kuorittuja punajuuria paloiteltuna pieneksi
3–4 kpl kuorittuja porkkanoita paloiteltuna pieneksi
Hiukan suolaa
Ihan vähän sokeria
Mustapippuria
3 kynttä valkosipulia
2 tl etikkaa
Pieni pala juuriselleriä
Puolikas purjo paloiteltuna
Joukkoon voi muusata halutessaan myös 1-2 tomaattia
2 lihaliemikuutiota tai 1 dl tuoretta tai kuivattua lipstikkaa maun mukaan

Kokeile liemikuutioiden sijasta lipstikkaa! Lipstikka on vanha suomalainen pihalla kasvava perusmauste, jota käytettiin muun muassa sodan aikana antamaan ruokaan lihan makua, kun lihaa ei ollut. ”Mistäs tytöt on lihhaa saaneet?” kysyi muonavääpeli, kun Lotat lipstikkakeittoa tarjosivat. Saa kuivattuna hyvin varustetuista kaupoista.

Keitä kasvikset kypsiksi liemikuutiolla tai lipstikalla sekä valkosipulilla maustetussa vedessä. Lisää viimeisten 5–10 minuutin ajaksi siskonmakkarat kypsymään. Lisää sitten suola, sokeri ja etikka. Laita lautaselle ja lisää smetanaa, jos sattuu olemaan. Ruisleipä on jälleen kova sana lisukkeeksi. Leivän päälle sellaista levitettä, joka ei ota päähän.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 


 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 1. marraskuuta 2013



PERSOONALLINEN PORTSARI


Harvasta ammatinharjoittajista on kerrottu niin paljon persoonallisia tarinoita kuin ravintoloiden portsareista. Tässä yksi muisto elämäni havaintojen varrelta.

Turussa, Humalistonkadulla, ravintola KILLAN portsarina toimi 60-luvulla Paraisten Pertiksi kutsuttu persoonallinen ammattilainen. Nimi ei ole keksitty: asianomaiset ja sen ajan asiakkaat kyllä tunnistavat henkilön. Ravintola Kilta oli äärimmäisen suosittu. Joka ilta oli jonoa sisäpihalta kadulle asti. Jo ennen Sedu Koskista ravintolat osasivat hyödyntää niin kutsuttujen VIP-vieraiden etuoikeuksia esimerkiksi jonotuksessa. Eivät taida nykyihmiset uskoa, mutta tuolloin naiset eivät yleensä päässeet iltaravintolaan yksin, ilman herraseuraa. Paitsi nämä ”vipit”.

Eräs pariskunta oli jonottanut ravintolaan jo tovin. Paraisten poika päästi vähän väliä valmiiksi maistissa olevia vakiasiakasmiehiä ryppyisen kympin setelin siivittämänä jonon ohi. Toisena etuoikeutettuna ryhmänä olivat tarkkasilmäisen ovivahdin tunnistamat yksinäiset naiset. Pariskunnan rouva siitä hermostumaan tosissaan: ”Pääseekö tähän ravintolaan muita asiakkaita kuin juoppoja ja kevytkenkäisiä naisia?” ”Ei enää. Molempia on nyt tarpeeksi!” tuumasi Paraisten poika ja veti oven pariskunnan nenän edestä kiinni.






Luehan, minkälaisia kirjoja JARI TERVO löysi Turun Kirjamessuilta.
www.oskarionnellinen.fi


WIENERLEIKE

Jatkan sarjassamme hyviä vanhanaikaisia ruokia. Näitä saa ravintoloissa liian harvoin. Tehdään siis itse, kotona.

Oikea wienerleike tehdään vasikan sisäpaistista. Mutta käyhän siinä muukin liha, jos perinteistä antaa periksi. Possukin, kuten nykyään monet käyttävät. Edullista ja hyvää.

Liha nuijitaan ohueksi laataksi ja pyöritetään kananmuna-vehnäjauhoseoksessa. Lisätään vähän suolaa ja leivitetään vielä lopuksi korppujauhoissa. Paistetaan voissa. Lisätään pinnalle kierukka anjovisfileetä, jonka keskellä on kaprista ja lopuksi vielä viipale sitruunaa.

Perunasose kuuluu annokseen.

Resepti tulostettavassa muodossa.

Isä tekemään ruokaa! Yritä edes. Luehan, mitä kokki JYRKI SUKULA sanoi uudesta Onnellisen miehen keittokirjasta. www.oskarionnellinen.fi




Anna Isänpäivälahjaksi Onnellisen miehen keittokirja

 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.