perjantai 4. lokakuuta 2013



ERISKUMMALLINEN PUHELINVASTAAJA

 
Sain ensimmäisen matkapuhelimeni vuonna 1971. Kesti muutaman vuoden ennen kuin tekniikka kehittyi ohi keskusneidin, ja oikea automaatti alkoi vastata puhelimeen. Nuorena miehenä tuli tehtyä kaikenlaista jäynää tässäkin toimessa.

Minulla oli tapana joskus lukea vastaajan nauhalle teksti monotonisella äänellä: ”Tässä on Pentti-Oskari Kankaan automaattinen puhelinvastaaja. Puhelimessa on ihminen.” Tiesin, että tässä vaiheessa soittaja menisi mykäksi tai aloittaisi änkyttämisen. Olin nauhoittanut esitekstin jälkeen pitkähkön tauon ja sen jälkeen jatkoin: ”Ihan oikeasti. Jos Sinulla on asiaa, kerro se heti. Minulla on nyt hieman kiirettä.” Kuuntelin jälkeenpäin taltioituneita puheluita ja päädyin vähin äänin poistamaan jäynän. Huumorintajuni ei tuolloin oikein toiminut.

JAMBU pani eineen verran paremmaksi: ”Tässä automaattinen puhelinkyselijä. Ensimmäinen kysymys: Kuka olet? Toinen kysymys: Miksi soitat? Kolmas kysymys: Soitatko uudelleen? Kiitos!”

PAKI taasen oli sanellut vastaajaansa seuraavan tekstin: "Tässä Ilkka Tulosen automaattinen puhelinsihteeri. Kerrohan asiasi. Mutta sanele hitaasti, jotta ehdin kirjoittaa kaiken ylös. Kiitos!” Eikä tässä vielä kaikki. Mutta mitäpä niistä.






VINKKI:
Eilen tuli uunista ulos UUTUUSKIRJANI Onnellisen miehen tarinoita osa 3. Tule Turun Kirjamessuille A-halli osasto 77. Ajankohta 4-6.10 siis tänään, la ja su.
Voit tilata kirjan myös netistä www.oskarionnellinen.fi


SIENIKASTIKE




Olin kerran työmatkalla Italiassa. Isäntäväki tarjosi meille suurinta herkkua, mitä heidän tiedossaan ja taidossaan oli. He keittivät perunoita ja tekivät sienikastiketta itse poimituista sienistä. Näin sienet ennen valmistusta. Huh heijaa! Matoisia, mustuneita, aivan hurjan näköisiä. Mutta isäntäväki oli ylpeä siitä, että he olivat itse poimineet sienet lähimetsästä. Meillä Suomessa ei moista kamaluutta olisi kuunaan otettu talteen. Saatikka sitten valmistettu ruokaa ja vieläpä tarjottu sitä ylpeydellä vieraille.

Taas kerran meidän suomalaisten etuoikeutettu asema paljastui. Meidän metsämme pursuavat sieniä! Puhtaita, kauniita ja herkullisia. Matoisia ei tarvitse mukaan ottaa.

Miltäkö maistuivat nämä italialaisisäntien valmistamat sienet? Aivan herkullisilta. Makuaistin turtumiseen vaikutti taatusti mausteiden tulisuus sekä kohteliaisuuteni isäntiäni kohtaan, koska olimme juuri solmimassa merkittävää kauppaa omistamieni Beaufort-veneiden valmistusmuoteista.

Ohessa kuitenkin klassinen resepti suomalaisten sienien valmistuksesta kastikkeeseen. Suomalaiseen makuun.

¼ kg sieniä
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl ruokakermaa
1 rkl hunajaa
½ tl hienoa merisuolaa
Vähän rouhittua mustapippuria myllystä
Silputtuja yrttejä, esimerkiksi persiljaa

Puhdista ja tarvittaessa ryöppää sienet. Pilko ne pieniksi ja paista voissa hetken. Ripottele vehnäjauho päälle, sekoittele ja paista lisää. Lisää kerma ja jatka muutama minuutti sekoittaen koko ajan. Lisää hunaja, suola ja pippuri. Anna sakeutua sekoittaen. Lisää lopuksi yrttisilppu (esimerkiksi viinimarjanlehdistä tai nokkosista tehty silppu sopii myös hyvin).

Nautiskellaan kuorineen keitettyjen perunoiden kera ja hymyillään osallistuvasti Berlusconille, joka ei juuri tällaisiin nautintoihin yllä. Ainakaan kotimaassaan.

Resepti tulostettavassa muodossa.

VINKKI:
Eilen tuli myös uunista ulos toinen uutuuskirjani Onnellisen miehen keittokirja-ilman keittoja. Turun Kirjamessuilla olen 4-6.10. A-hallissa osastolla 77. Saat kirjaani nimmarinkin. Voit tilata myös netistä www.oskarionnellinen.fi




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

4 kommenttia: