perjantai 27. syyskuuta 2013



EKSOTIIKKAA


Meillä Suomessa on eksotiikkaa vaikka muille jakaa. Tässä tositarina muutaman vuoden takaa.

Olimme ulkomaalaisryhmän kanssa Herrankukkarossa ulkoilemassa keskellä helmikuuta. Suuntasimme potkukelkoilla läheisen Airiston selälle. Vieraamme pääsivät kokemaan jotakin heille ennenkuulumatonta.

Johannesburgista kotoisin oleva eteläafrikkalainen mies otti kännykän taskustaan ja soitti vaimolleen. ”Rakas! Et ikinä usko, missä olen. Olen tällaisella puisella polkupyörämäisellä laitteella keskellä merta. Jäätä on allamme yli puoli metriä. Äsken meidän ohitsemme ajoi iso pakettiauto.”

Sitten hänen äänensä kohosi kohoamistaan. Silja Europa nimittäin nousi sumun keskeltä viereemme, vajaan sadan metrin päähän kulkureitistämme. ”Rakas! Et ikinä usko, mutta maailman suurin autolautta ohittaa juuri meidät jäät rouskuen!” Sitten hän hiljeni ja vakavoitui ja laittoi kännykän takaisin taskuunsa. ”Mitä vaimosi sanoi?” kysyi hänen kaverinsa. ”Ei mitään erikoista. Totesi vain, että taidan olla taas juovuksissa.”





 

TOISENLAINEN OHRAPUURO




En meinannut silmiäni uskoa, kun luin lehdestä, että ohrapuuro on nykykoululaisten suosikkiruokien joukossa. Ohrapuuroa kun voi tehdä niin monella eri tavalla. Mieleeni muistui aika opettaja-ajaltani 1965-1966 Kuoreveden Suinulan kyläkoulussa. Oppilaita oli alle 30, mutta heitä palveltiin omalla koulukeittäjällä. Suomihan on kouluruokailun mallimaa. Alallaan ensimmäinen koko maailmassa. Perinteet velvoittavat.

Suinulan koulukeittiössä ei ollut sähkö- eikä kaasuhellaa tai uunia. Oli puuliesi. Ja oikea leivinuuni. Ohrapuuro tehtiin pidemmän kaavan mukaan. Sen voi tehdä vielä nykyäänkin ilman leivinuunia. Onhan meillä sähköuunit.
Näin se tehtiin meillä. Ja koululaiset tykkäsivät hullun lailla.

HÄTÄISILLE

2 dl vettä
2 dl ohrasuurimoita
1 l maitoa tai vettä tai molempia puoliksi. Tai kermaa.
1 tl merisuolaa
1 tl kanelijauhetta
2 rkl voita

Keitä ohrasuurimot vedessä 20 minuuttia. Lisää maito tai vesi. Lisää suolaja kaneli. Laita voideltuun uunivuokaan ja anna hautua 180 astetta vähintäin tunnin verran.

AIKAA OMAAVILLE

Samat aineosat

Huuhtele ohrasuurimot kunnolla vedessä. Kaada huuhteluvesi pois ja lisää raikas vesi. Anna suurimoiden turvota muutaman tunnin ajan.
Tämän jälkeen keitä suurimoita liotinvedessä ½ tuntia, mieluummin tunti. Hämmennä välillä. Näin niistä tulee suuria ja pulleita.
Kaada suurimot liotinvesineen voideltuun uunivuokaan. Lisää maito tai kerma sekä suola ja kaneli. Hämmennä.
Laita vuoka uuniin 3 tunniksi 150 asteeseen. Tai jos Sinulla on aikaa, 110 asteeseen YÖN YLI.

PS. Tiedän Naantalin Rymättylässä nimeltä mainitsemattoman kokous -ja virkistyspaikan ryhmille, joka on niittänyt kiitoksia aamiaisestaan tällä ohrapuurolla. Maistuu nassikoiden lisäksi myös aikuisille. Maistuis varmaan sullekin.

Resepti tulostettavassa muodossa.




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 20. syyskuuta 2013


BORNHOLMIN LUOTSI

 
Ostimme joskus 80-luvulla naapurini Mäkisen Penan kanssa ANNA-nimisen huvitroolarin. Olimme kavereitten kanssa ajelemassa m/s Annalla Etelä-Ruotsiin Karlskronan lähelle. Pena oli viettänyt siellä aikaansa sotalapsena. Pahaksi onneksemme, lähestyessämme kohdetta yöaikaan aikamoisessa sumussa, joku oli laittanut magneettitaskulampun kompassin kylkeen, mistä johtuen ajoimme väärään maahan. Piti mennä Ruotsiin, mutta ajauduimmekin Tanskaan, Bornholmin saareen.

Koska meillä ei ollut kunnon merikorttia, lähetimme avoimen yhteyspyynnön hyvissä ajoin ennen rantaa Ula-puhelimellamme. Meille vastasi RÖNNEN (Rønnen) luotsi. Hän kertoi sijaintimme tutkatarkastelunsa perusteella. Meillä oli suuria ongelmia kyseisen luotsin kanssa, sillä emme ymmärtäneet hänen puhettaan. Emme sitten millään, vaikka mukanamme oli Urposen Hessu, joka oli seilannut aikanaan niin norjalaisissa kuin tanskalaisissakin laivoissa. Lähestyimme Rönnen satamaa kapeassa rännissä, joka oli ruopattu suureen hiekkadyyniin. Aina kun luotsi huusi Ula-puhelimeensa kovaan ääneen, otimme pakkia ja kun hän oli hiljaa, etenimme. Pääsimme vihdoin satamaan ja saimme aluksen laituriin. Paikalle saapui kyseinen luotsi polkupyörällään. Syy siihen, miksemme ymmärtäneet hänen puhettaan selvisi. Hän puhui tanskaa, joka on vaikea kieli ymmärtää. Hän puhui lisäksi Bornholmin murretta, joka on todella haasteellista. Kaiken kukkuraksi hän änkytti. Ja jotta ymmärtämättömyytemme olisi varmasti taattu, hän oli juovuksissa kuin Ellun kana.





VALKOSIPULINEN HUIKOPALALEIPÄ





Iltapalaksi sopii makuja täynnä oleva huikopala

Vaaleata leipää
Valkosipulia
Voita
Merisuolaa
Kanelia tai inkivääriä
Hunajaa

Ota iso kokonainen valkosipuli ja leikkaa terävällä veitsellä ”kansi” auki. Eli sipulilohkon yläpäästä vajaan sentin verran hattua pois. Laita uuniin folion päälle tai uuniastiaan. 180 astetta ja pidä siellä 20-30 minuuttia.

Perkaa vienosti ruskettunut valkosipulin kynsi ”plumsauttamalla” sormen välistä kypsä kynsi ulos kuorestaan. Yksi kerrallaan.

Tee tahna, jossa on voita, pieneksi pilkottua kypsää valkosipulia, ihan vähän merisuolaa ja hunajaa ja oikein vähän kanelia tai inkivääriä. (ihan totta, olen kokeillut ja nauttinut). Vaalea pitkulainen leipä. Ranskanleipä tai vastaava. Kaupoissa on monipuolisesti erilaisia vaaleita houkuttimia.

Leikataan 1½ - 2 cm siivuja lähes irti. Leivän pohja kannattaa jättää pitämään siivuja koossa, etteivät siivut irtoa. Sivele tahna viillettyjen leipäpalojen väliin. Laita uuniin 180 astetta ja anna olla niin kauan, että leivästä on tullut rapea.

Nosta kokonainen leipä astialle ja leikkaa leivänpalat irti ja aseta lautasille.
Toimii sellaisenaan illan huikopalana tai lisukkeena esim. grilliruokiin

Resepti tulostettavassa muodossa.




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 13. syyskuuta 2013



JÄYNÄ ON HAUSKAA


Meillä on Aurajokirannan Vaakahuoneen suviravintolassa uskomaton henkilökunta. Kausiluontoisuudesta johtuen pääosin opiskelijoita. Suorittamassani työtyytyväisyyskyselyssä ensimmäisellä sijalla ranking-listalla oli ”mukavat työkaverit ja positiivinen ilmapiiri työpaikalla”. Nuorten keskuudessa maine on levinnyt vuosien saatossa. Viime talvena saimme työhakemuksia 1242 kappaletta. Kuka vielä väittää, etteikö työssä viihtyminen olisi kaiken a ja o?

Vuosia sitten meille tuli apupojaksi 15-vuotias Matti. Työntekijämme valitsevat kuukausittain itse keskuudestaan parhaan työntekijän. Matti on aina pärjännyt erinomaisesti ja tämän kesän hän toimi ravintolan vuorovastaavana. Viimeisen työpäivän kunniaksi työkaverit päättivät järjestää hänelle jäynän.

Kirjoitimme tilauspaperin vuorovastaavalle, siis Matille. Tilauksen mukaan – muka - tunnettu turkulainen taiteilija ja suositun sarjakuvan piirtäjä olisi tulossa seuralaisensa kanssa ravintolaamme. Meidän pitäisi toteuttaa persoonallisen taiteilijan persoonallinen pyyntö: järjestää intiimi, yksityinen tila heille puoleksi tunniksi klo 20-20.30. Tarjolla pitäisi olla kuohuviiniä.

Kysyin Matilta, olisiko hän halukas hoitamaan tämän varauksen. Hän innostui oitis ja aloitti toteutuksen. Pyynnöstäni hän koristeli INVAVESSAN tähän käyttöön. Lastenhoitopöydälle valkea liina, kaksi kynttilää palamaan, kukkavaasi sekä kuohuviinipullo jäissä. Pytyn päälle niin ikään pöytäliina ja iso kukka-asetelma koristeeksi.

Invavessan oveen tehtiin kyltti: ”Yksityistilaisuus klo 20-20.30.” Ravintolassa oli ruuhkaa ja asiakkaita jonoon asti. Kun kello oli hieman yli kahdeksan, pyysin Mattia käymään tarkistamassa, joko asiakkaamme olisivat saapuneet. Hetken kuluttua Matti tuli tohkeissaan kertomaan, että olivat ne tulleet ja sulkeneet oven sisäpuolelta. ”Yritin kuunnella oven läpi, mutten kuullut mitään muuta kuin hiljaista ähisemistä. Taitaa kaikki olla ihan kohdallaan”, kertoi Matti silmää iskien.

Pyysin vielä menemään uudelleen ja koputtamaan oveen kohteliaasti ja huikkaamaan, että haluatteko, että tulemme avaamaan kuohuviinipullon. Hän oli selkeästi kuullut, kuinka taiteilija oli kuiskinut: ”Ei tartte - kaikki hyvin!” Jäynän tehnyt henkilökunta oli ihmeissään tapahtuneesta, koska koko juttu oli täysin keksitty. Selvisihän tapahtuman kulku. Tilanteeseen oli astunut niin kutsuttu ´liikkuva osa´: Eräs vanhempi herra oli kyllästynyt odottamaan miesten vessajonossa. Hetken odoteltuaan hän oli äkäisesti kipaissut auki olevaan invavessaan. Yksityistilaisuus-kylttiä hän ei ollut huomannut. Hän sulki oven sisäpuolelta normaaliin tapaan. Hämmästyi vessan sisustusta. Istahti pöntölle nostettuaan ensin kukat lattialle ja avasi kuohuviinipullon. Nautti ja ihmetteli. Siirtyi terassille pöytään vaimonsa seuraan ja tokaisi: ”On täällä Vaakahuoneella vaan todella korkeatasoinen palvelu!” ”Kuinka niin?” uteli vaimo. ”Onpahan vaan. Et kuitenkaan uskoisi, jos kertoisin.”

Tekstasin pahvinpalaseen: ”Aprillia Matti, kiitos! Toivoo työkaverit.” Vein pahvin invavessaan. Kävin sanomassa Matille tiskin taakse, että menisi korjaamaan koristelut pois, koska asiakkaat poistuivat sieltä juuri. Matti meni vessaan. Alkoi hervoton nauru. Hänkin osaa nauraa itselleen.





PIHLAJANMARJAHYYTELÖ




 1 kg pihlajanmarjoja
½ kg omenia (happamia)
750 gr sokeria tai 500 gr hunajaa.
6 dl vettä

Parhaat pihlajanmarjat saat, kun annat pakkasen ensin purra niitä kunnolla. Kokoa marjat, ja pese ne kunnolla. Voit laittaa ne myös pakasteeseen, jos et tee hyytelöä heti. Marjat vain mehevistyvät siellä.

Keitä marjat ja hienoksi pilkotut omenat ja painele niitä koko ajan. 10-15 minuuttia. Siivilöi ja keitä vielä muutama minuutti. Lisää sokeri/hunaja ja jatka keittämistä vartin verran. Jäähdytä keitos ja kuori vaahto pois. Pakkaa lasipurkkeihin. Jääkaappiin. On erinomaista erityisesti riistan kanssa. Kokeilin kerran savulohen kanssa. Oli hyvä yhdistelmä. Sellainen kontrastinen.

Resepti tulostettavassa muodossa.




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 6. syyskuuta 2013



VARIKSEN POJAT

 
Lapsuusvuosinani 40-luvun lopulla kotikaupunkini Uudenkaupungin Yliselläkadulla kasvoi isoja taikinamarjapuita. Kotimme naapurissa sijaitsi SAUNATALO. Rakennuksen nimi juontuu siitä, että asuintalon pihalle piti rakentaa sauna, mutta rakennuslupaa ei sitten saatukaan, ja saunatalo jäi ilman saunaa. Talon isännöitsijä oli nimeltään VARIS.

Meillä pojanvesseleillä oli tapana kiivetä puuhun ja heitellä sieltä taikinamarjoja alta kulkevien ihmisten päälle. Kiipeilyvuorossa oli isännöitsijän kaksoispojat. Yksi Uudenkaupungin poliiseista sattui kävelemään puun alitse, ja pojat heittelivät taikinamarjoja hänen päälleen. Tästäkös poliisi kimpaantui: ”Alas vintiöt sieltä ja sassiin. Kenes poikia te olette?” ”Me ollaan Variksen poikia.” ”Olette mitä rötöjä (räkättirastaan paikallinen nimi) tahansa, nyt alas puusta ja äkkiä!”

Tampereella asuessani tapasin ensimmäistä kertaa soittajakollegani ROLF KUIDUN. Kättelimme. ”Kuitu”, sanoi Kuitu. ”Kangas”, sanoin minä. Ei lyönyt. 






SILAKKA SUUSSA SULAA



 
Orkesterini ensimmäinen laulusolisti oli Irwin Goodman. Hänen laulussaan Ei tippa tapa oli mieleen jäävä riimitys: Kun alkuun päästy, niin antaa mennä vaan. Niin nyt minäkin.

Kalareseptejä on jo jonoksi asti. Ja lisää tulee. Olen luonteeltani hidas mutta kankea. Nyt tulee taas resepti, joka on helppo mutta nopea.

Savusilakoita
Tomaattipyreetä
Voita
Ruisleipää

Perkaa savusilakat ihan puhtaaksi. Sekoita voita ja tomaattipyreetä joukkoon ja tee tahna. Voitele sillä ruisleipä. Ja niinkuin kalantilainen sanoisi tämän:

”Se o semne hättäse ruaka.”

Resepti tulostettavassa muodossa.

Ja huomio! Kauden viimeinen juhlaetu s/s Ukkopekalla. Lue lisää täältä



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.