perjantai 26. heinäkuuta 2013


POLIISILENTOPALLOA


Naantalissa on ollut aikanaan hyvin persoonallisia poliiseja. Kuten ennen vanhaan usein muuallakin, eritoten pienillä paikkakunnilla. Aikanaan kaupungin poliisimestarina toimi NIEMINEN, joka oli kovin suosittu. Kun häneltä eläkkeelle lähdön yhteydessä kysyttiin suosion salaisuutta, Nieminen totesi hymyillen: ”Pari kolme virkavirhettä päivässä pitää välit kaupunkilaisten kanssa hyvinä.”

TOIVOSEN RIKU virassa toimiessaan oli myös hyvin persoonallinen:
Erään kerran vävypoikani isä, Kuutin Eki oli tulossa hinaaja Naantalilta kotiin autollaan. Vastaan tuli Naantalin poliisiauto Toivosen Riku ratissa. Ekin nähtyään poliisiauto teki U-käännöksen ja pillit päälle. Eki pysäytti hermostuksissaan välittömästi kadun reunaan. Riku hyppäsi autosta hämmentyneen Ekin luo ja huusi hätääntyneenä: ”Käännä äkkiä piili ja aja Kuparivuorelle. Meillä alkaa Löylyn lentopallo-ottelu, ja yksi pelaaja puuttuu!” Eki lainkuuliaisena meni tietenkin hätiin.





AURAJOKIRANNAN SIENIHERKUT



 
Koverra herkkusienistä keskiosa ja täytä Aurajuustolla. Laita uuniin, kypsennä ja nauti.



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

PORTSAREIDEN SIVUBISNEKSET


50-luvulla käytiin tehokkaasti tansseissa Naantalin Kaivohuoneella. Silloin varmuuskumeja ei ollut myynnissä muualla kuin apteekeissa. Huoltoasemillakin huollettiin autoja. Harvoin nuorukainen kehtasi mennä varta vasten apteekkiin ”pikkupojan sadeviittaa” ostamaan. Amiros oli kova sana. Kaivohuoneen portsarit huomasivat busineksen paikan. He hankkivat suuren määrän pahviin yksittäispakattuja Amirosseja ja myivät niitä kovalla hinnalla. Kun nuorukainen oli lähdössä saatille, hän useasti kuiskasi huomaamattomasti portsarille takkia hakiessaan: ”Anna yksi varmuuden vuoksi”. Ja antoi vitosen setelin vastineeksi. Portsari taasen otti takkien takaa pimeästä nurkasta olevan pöydän oikean puoleisesta laatikosta kumin ja laittoi sen huomaamattomasti asiakkaan takin taskuun. Nuorukaisen seuralainen ei sitä tietenkään nähnyt. Takin omistaja ei siinä vaiheessa ryhtynyt tarkistamaan ostostaan. Sehän olisi ollut liiallista innokkuutta tavoitteiden asettelussa.

Erään kerran narikkavuorossa oli PEKKA. Lempinimeltään Pitkä-Pekka. Portsarikaverinsa olikin jostain syystä vaihtanut vasemman puoleisessa laatikossa olevien tulitikkujen ja oikeassa laatikossa olevien kumien paikkaa kertomatta sitä työkaverilleen. Ja niin Pekka teki kauppaa eikä pimeässä tietenkään tarkistanut tietenkään tarkistanut toimitusta. Tikkuaskit eivät olleet normaaleja laatikoita, vaan nk. mainostikkuja eli muodoltaan ja kädessä tuntuvana varmuuskumin pakkauksen kaltaisia. Kun yöllä sitten portsarikaverit jakoivat päivän saalista selvisi, että illan mittaan oli saattomiehille myyty varmuuskumien sijaan kymmeniä mainostulitikkuaskeja. Erinomaiseen hintaan.

70-luvulla eräs kaverini, lempinimeltään ”Läppäri”, vuokrasi ravintoloille erilaisia automaatteja. Pääasiassa musiikkiautomaatteja, mutta myös varmuuskumiautomaatteja. Hän kertoi sen olevan erinomainen busines. Kaikkein tuottavimpia olivat erityisesti naisten WC:hen asennetut automaatit. Viiden markan rahalla sai vetää luukun auki. Sisälle ei oltu laitettu ainuttakaan varmuuskumia. Oli jotenkin ymmärrettävä, ettei kukaan asiakkaista koskaan kehdannut valittaa asiasta ravintolan henkilökunnalle





CORN FLAKES KALA



Raaka-aineet:

Kalan filettä

Corn Flakes aamiaiasmuroja (löytyy kaupoista myös gluteenittomia).

suolaa

voita


Murskaa kourallinen Corn Flakes aamiaismuroja tehosekoittimessa melko karkeaksi jauhoksi.

Sekoita mukaan hienoa merisuolaa. Pyöritä kalan filettä jauhoissa.

Paista voissa.

Lopputulos on kauniin ruskea ja maistuu ihan sikana (lasten käyttämä positiivinen adjektiivi).

Resepti tulostettavassa muodossa.





Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

TURHA MARATONJUOKSU


Olimme äskettäin lähdössä höyrylaivallamme hääristeilylle naantalilaisen morsiusparin kanssa. Laivamme lähtölaituri sijaitsee Aurajokirannassa, Vaakahuoneen Paviljongin vieressä. Välissä on kapea katu. Meneillään oli PAAVO NURMI-maratonin juoksukilpailu. Lähemmäs 4000 juoksijaa. Hääseurueen kanssa juoksijavirtaa seuratessamme eräs vieraista esitti hyväntahtoisen kysymyksen:
”Oletkos Sinä Oskari koskaan kuntoillut?”
”Olenhan minä. Minulla oli aikanaan oikein kuntokorttikin. Aina kun haukottelin, piirsin kuntokorttiin kruksin.”

Siinä samassa tuli mieleeni ystäväni PAKIN muistelo yhteisestä ystävästämme AARNION JAMBUSTA. Katselimme niinikään maratoonarien juoksua joskus kauan sitten Turun jokirannassa. Pelkkä katseleminen alkoi käydä voimille. Jambu kiteytti ajatuksemme: ”Aivan turhaan nuo maratoonarit juoksee melkein 50 kilometriä. Eiks ne tiedä, että 100 metrin juoksussa on samanlaiset palkinnot?"








Maailmankuulu tilaisuus! Jo legendaarisen suosion saavuttanut Herrankukkaron Smoke & Swing-tapahtuma järjestetään taas elokuussa. Lue lisää tästä.

KESÄNAURIIT




Nauris kuuluu ruokasarjaan, ”tuntematonta, mutta hyvää”.

Kokeilimme Vaakahuoneen puffetpöydässä keitettyjä nauriin lohkoja perunan sijaan. Kesti tovin, ennen kuin löysin nauristoimittajan ja kesti vielä kauemmin saadakseni kokkimme valmistamaan tätä herkkuruokaa asiakkaillemme nautittavaksi. Tein pienen kokeen. Kysyin viideltä asiakkaaltamme, mitä ruokaa tarjolla on. Kukaan ei tiennyt. Pyysin maistamaan. Kukaan ei vieläkään tiennyt. Viisi asiakasta sanoi, että onpahan tämä hyvää. ”Mitä tämä on?” ”NAURISTA? Ei voi olla totta. Tämähän on mahtavaa”. Ja mikä parasta, lapsetkin tykkäävät.

400 GR KUORITTUA JA PALOITELTUA NAURISTA TAI LANTTUA
2 RKL VOITA
2 RKL HUNAJAA
1 TL SUOLAA
½ TL MUSTAPIPPURIA

Sulata voi kattilassa ja lisää nauriit/lantut. Anna ruskistua vähän. Lisää hunaja ja laita kansi päälle. Anna hautua, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Toimii erinomaisesti grilliruokien kera.
Nauriita nautiskellessa saattaa jäädä suu nauruun. On niin hyvää.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

MAANVILJELIJÄN ONNI


 

Ennen vanhaan sanottiin, että maanviljelijän onni on koko kansan onni. Viisaasti sanottu. Vielä sekin totuus joskus tulee ymmärrykseen. Helppoa ei ole maan viljely. Tiedän. Olen kokeillut. Taivassalon Osuuskaupalla oli viljavaraston takana puolen hehtaarin pelto. Isäni oli kaupan johtaja ja niin sain suhteillani vuokrattua sen kesäksi 1959. Naapurin isännän palkkasin möyhentämään keväällä maan. Laskutus sadonkorjuun jälkeen.

Suomen avomaan kurkun sadosta saadaan merkittävin osa saaristosta. Se johtuu siitä, että avomaan kurkku vaatii pitkän kasvukauden ja saaristossa syksyllä lämmin vesi jatkaa kasvukautta parilla kolmella viikolla. Taivassalo oli saaristoa ja niinpä päätin ryhtyä erikoisviljelijäksi. Ostin – velaksi totta kai – Osuuskaupasta kurkun siemeniä pitkällä maksuajalla ja kylvin ne. Sisareni Leenan palkkasin kastelemaan ja perkaamaan taimet. Leena teki työnsä hyvin ja kurkut kasvoivat vauhdikkaasti. Loppukesästä jännitin sadon valmistumista. Ja vain viikkoa ennen arvioitua sadonkorjuuta iski reipas halla. Sadosta ehti kypsyä vain muutama onneton kurkku. Loput pani halla. Ja nekin säästyneet kurkut naapurin Vigrenin pojat söivät. Siirryin muihin hommiin. Isäni maksoi siemenet ja möyhentämisen. Leena ei liene saanut palkkojaan vieläkään. Ei ole helppoa maanviljely. Ei ainakaan erikoisviljely.

Osallistuin nuorukaisena myös 4 H-kerhon toimintaan. Kirkonkylällä meillä oli jokaisella kerholaisella yksi vako perunamaalla. Kilpailu oli sadon määrästä. Muut istuttivat porukassa perunat päivällä. Minä istutin iltamyöhään, ettei kukaan nähnyt. Hankin Osuuskaupan silakan vastaanottosatamasta Ihattulasta ison ämpärillisen silakoita. Vedin kepillä syvän uran vakoon. Tökkäsin silakan pohjalle ja siemenperunan päälle. Sitten multapeite päälle. Kahden viikon kasvun jälkeen, kun muiden perunoiden ensinäkyminen maailmaan alkoi, minun vaossani huiteli korkea tuuhea perunan naatti. Sato oli moninkertainen muihin verrattuna. Voitin kilpailun. Koska ei kisailtu perunoiden mausta. Kun aikanaan paljastin salaisuuteni apteekin Anterolle, meillä ei ollut keskusteltavaa vuosikausiin. Antero oli huono häviäjä.





SUVIKEITTO




Kuuntelin radiosta nuorisokanavaa, jossa kysyttiin kuuntelijoilta, mitä ruokaa he vihaavat. Voi lapsiraukkoja. Että oikein vihaksi pistää. Lyökin Mammalla oli tapana sanoa ruoasta valittajille, että ”Jumal rankase”. Yksi kuulija oli saanut vihavaihteen päälle muistellessaan kesäkeittoa. Siitäpä sain idean tämänkertaiseen reseptiini. Lyökin Mamman suvikeittoon. Muistot siitä palautuivat suuhuni. Mikä kesäinen maku!

Ainekset:

Perunoita
Porkkanoita
Tuoreita herneitä
Jos saat: litteitä herneen palkoja.
Kukkakaalia.
Tai mitä juureksia on saatavilla. Nauris sopii erinomaisesti.
Suolaa, pippuria
Voita
Pilkottua sipulinvartta tai persiljaa
Vettä ja maitoa (kermaa )

Keitä kaikki juurekset vähäisessä vedessä kansi päällä noin 30 min. Jos mukana on uusia perunoita, lisää ne 10 min kuluttua.
Kaada keitinvedestä puolet pois.
Lisää suola ja pippuri.
Lisää keitinveteen toinen mokoma maitoa. Kermaa:)
Lisää sipulinvarret ja tai persilja ja lämmitä niin että kiehahtaa. Älä anna palaa pohjaan.
Lisää lopuksi reipas voin nokare.

Vaikutus: Nauti ja huomaat, että vihasi kesäkeittoon haihtuu. Jos sellaista koskaan on ollutkaan. Rakastut yksinkertaisuuteen. Sitähän ruokailu parhaimmillaan on. Pelkkää rakastumista.

Minun kävi niin kuin useasti, että kirjoittaessani muistojeni reseptiä, alkoi suupielet kostua. Ei saisi kirjoitella tällaisia nälkäisenä. Se on kuin nälkäisenä ruokakauppaan menisi. Yrittää tässä sitten laihana elää.

Resepti tulostettavassa muodossa.

Utelias?  Jollei sinulla ole muuta tekemistä, lue nuoren toimittajan tekemä henkilökuva vanhasta miehestä. 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.