perjantai 31. toukokuuta 2013

 

LAIVASTOVIERAILU RUOTSIIN

 
Istuimme viime viikolla Aurajokirannassa Vaakahuoneella vaimoni Marjan kanssa kuuntelemassa Bohemio Cuba Social Club orkesteria. Ravintolassa on tänä kesänä musiikkiteemana latino. Kun kaikki pääsevät ilmaiseksi kuulolle, rohkenimme mekin paikalle. Jos olisimme olleet tamperelaisia, olisimme päässeet puoleen hintaan. Seuraamme liittyi höyrylaivamme kansi/huoltomies Pauli. Hauskanen mies, johon tutustuimme noin 40 vuotta sitten Hangon regatassa. Poika keräsi tyhjiä pulloja 4-vuotiaasta lähtien. 6-vuotiaana hänellä oli jo 4 apupoikaa, joiden toimia hän koordinoi. Nauroimme vanhoille jutuillemme. Pauli kertoi mm. varusmiespalvelustaan miinalaiva Keihässalmella 80-luvun alussa.

Suomen laivasto oli menossa laivastovierailulle Ruotsiin. Ahvenanmerellä yllätti raivoisa myrsky. Muut aluksen kääntyivät Ahvenanmaalle takaisin. Keihässalmi jatkoi matkaa. Eikä aikaakaan, kun miehistö alkoi ”puhallella pitovellejä pihalle” merisairauden koettelemuksena. Pauli oli vapaavuorossa nukkumassa. Hänet tultiin herättämään. Äkkiä konehuoneeseen, siellä olivat kaikki kipeinä ja olivat siirtyneet kannelle reelingin yli oksentamaan. Pauli hilppasi konehuoneeseen ja sovitun käytännön mukaisesti huusi komentosillalle puheputkeen: ”Matruusi Nummenpää ilmoittautuu palvelukseen koneessa. Olen täällä yksin. Muut ovat kannella”. Aluksen päällikkö, komentaja Sinivaara huusi putkeen takasin: ”Ei se mitään matruusi Nummenpää. Minäkin olen täällä komentosillalla yksin. Muut ovat oksentamassa”. Perille Ruotsiin olivat kuitenkin päässeet. Komentajan ja matruusin toimesta. Iso sotalaiva.





 

TUIMAT TOMAATIT




Olen oppinut talvikodissamme Sri Lankassa, että piparjuuri on mainio ja monikäyttöinen maustelisuke.

Muutama iso tomaatti.
Raastettua piparjuurta.
Aurajuustoa (tai muuta sinihomejuustoa).

Puolita tomaatit vaakasuorassa. Levitä piparjuurimassa keskelle puoliskoita. Lisää paksu siivu Aurajuustoa
päällimmäiseksi.

Lämmitä uuni 250 asteeseen.
Anna olla vain hetken, niin että juusto ei pala. Ota pois ja nauti kuumana.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 24. toukokuuta 2013



HAAMUMARATON


Kotikaupunkini Naantali on monin muodoin persoonallinen ja inhimillinen pikkukaupunki. Lapseni ovat saaneet hyvin kelvollisen kasvualustan. Persoonallisuuksia täällä on ollut, ja on edelleen vaikka muille jakaa. Muttei jaeta. Pidetään ominamme. Se on pikkukaupungin etuoikeus.

Kaupungilla kerrotaan hauska tarina: Loppusuvesta 1957 Naantalin Kaivohuoneen päädyssä olevaan kioskiin murtautui nuori mies. Kirkkopuistossa sattui samanaikaisesti hässäkkä, jota olivat selvittelemässä konstaapeli Teuvo Lehmusto ja palomies Olavi Vuorisalo. Lehmusto näki tilanteen. Hän näki myös, miten kaveri lähti juoksemalla pakoon Kaivokatua pitkin kohti keskustaa. Konstaapeli oli fyysisesti hieman reilunoloinen, joten hän pyysi salskeaa palomiestä juoksemaan varkaan kiinni. Hän tulisi sitten perässä selvittämään loput, kunhan ehtisi paikalle.

Vuorisalo pinkaisi perään. Eikä aikaakaan, kun hän Ravintola Naantalin Hovin kohdalla saavutti pakenijan. Juoksi kevyesti pidätellen varkaan vierelle. Siinä he juoksivat hetken aikaa rinnakkain. Vihdoin rauhallisen oloinen ja muutoinkin kovin hiljainen palomies tuumasi vieressä juoksijalleen: ”San sit kui kaua sä haluat juasta”. Kaveri vilkaisi sivulleen, lamaantui ja pysähtyi siihen paikkaan. Hän tunnisti sivullaan juoksevan Olavi Vuorisalon. Vuorisalo oli edellisellä viikolla juossut Naantalin Kuparivuoren kentällä ensimmäisenä ihmisenä Suomessa niin sanotun haamumailin ajalla 3.59,1. (Oli mukana myös kolmen Olavin 1500 m maailmaennätysjuoksussakin). Vuorisalo pidätteli hetken voroa, kunnes konstaapeli Lehmusto puuskutti paikalle.









VANHANAJAN SUVISALAATTI




Muutama (4-5) iso tomaatti
Yksi keskikokoinen sipuli
Mustapippuria myllystä, vähän
Rypsiöljyä vähän
Suolaa tosi vähän
Hunajaa oikein vähän
Vedellä laimennettua etikkaa (1 osa etikkaa 2 osaa vettä). Valmis vinegar käy myös.
Ruohosipulia vähän.

Viipaloi tomaatti puolen sentin vahvuisiksi siivuiksi. Viipaloi sipuli seitinohuiksi siivuiksi. Lado tomaatit ja sipulit vuorotellen kerroksittain kulhoon. Ripottele kerrosten väliin varovasti suolaa ja pippuria ja eineen verran (ihan vähän) hunajaa. Lopuksi valele rypsiöljyä pintaan kunnon kerros. Anna vetäytyä jääkaapissa tunti, huoneenlämmössä puoli tuntia. Lisää ruohosipulisilppu.

Resepti tulostettavassa muodossa.

PS. Kirjoitin teille aikanaan talvikotini Ceylonin herkusta. Kanelista. Ceylonin-kaneli kun on maailman ainoa kaneli, jossa ei ole kumariini nimistä ainetta. Se ei ole ihmisille kelpoisaa syödä. Sain runsaasti lukijapalautteita– kiitos – joissa tuskailtiin sitä, ettei Ceylonin-kanelia löydä ruokakaupasta. Niinhän se vähän onkin. Löysin paikan, joka paikkaa ongelman. Klikkaa tästä niin jopa löytyy kumariinivapaata kanelia.

MENOVINKKEJÄ
Suvikauniina viikonloppuna pe-su 24-26.5 Naantalin aurinko paistaa ystävällisesti. Lähde ajelulle. Vanhankaupungin rannassa on venenäyttely. Ranta on täynnä persoonallisia ravintoloita. Suosittelen. www.naantalinvenemessut.fi

Maanantaista lähtien Aurajokirannassa Vaakahuoneen Paviljongilla on musiikillista ilotulitusta eli 27.5.-6.6. esiintyy 11-henkinen tansanialainen laulu- tanssi- ja soitinryhmä Totoo Ze Bingwa & Sanaa Sana joka ilta. On kuulkaas menoa ja meininkiä. Ilmainen sisäänpääsy. Rakkaat tamperelaiset puoleen hintaan.




 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 17. toukokuuta 2013


HUUMORIPITOINEN TULLIMIES


Elettiin vuotta 1959. Taivassalon–Kustavin Yhteiskoulun viidennen luokan oppilaat lähtivät elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Matka oli epävirallinen, ilman koulun siunausta. Reissu oli mieleen jäävä. Ihan loppuun asti.

Höyrylaiva saapui Turun Otkantin satamaan ja iloinen - alaikäinen- opiskelijajoukko kiiruhti rantaan. Toki tullin kautta. Siihen aikaan tulli tutki käytännössä lähes jokaisen matkustajan laukut ja tuomiset. Lähteenmäen Markku oli ostanut tuliaisiksi itselleen kaksi pulloa punaviiniä, jotka hän oli pakannut laukkuunsa. ”Jaaha-jaaha. Mitä sitä nuorukaisella on laukussaan?” kyseli tullimies. ”Siellä on vaihtovaatteet ja pari paria kenkiä”, Lähteenmäen Markku änkytti  otsa hiessä.

Pahaksi onneksi toinen viinipulloista oli rikkoontunut ja kuperkeikkajuoma kostutti laukun pohjaa. Huumoripitoinen tullimies tarkasteli nuorukaista hymyissä suin, hipaisi kädellään märkää laukun pohjaa ja totesi sitten totisen näköisenä: Kuulkaahan hyvä herra. Ottakaahan nyt laukkunne ja viekää se kiireesti kotiinne. Näyttää siltä, että yksi kenkä vuotaa.”





 

MEIÄN MARJAN MAKKARAKASTIKE





1 kpl lenkkimakkaraa
1 kpl sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
2-3 dl lihalientä (maun mukaan).
3 rkl tomaattisosetta tai ketsuppia
4 rkl persiljaa
2 rkl voita tai öljyä


Sipuli pilkotaan pieneksi ja makkara kuutioidaan. Paista ne rasvassa. Sirottele päälle tasaisesti vehnäjauho ja sekoittele koko ajan, ettei pala. Anna ruskistua hitaasti. Kaada joukkoon vähin erin lihaliemi ja anna kiehua. Sekoita koko ajan, ettei paakkuunnu. Anna kypsyä 15 minuutin sekoittaen. Lisää lopuksi ketsuppi tai tomaattisose ja viimeksi silputtu persilja.

Nauti keitettyjen kuoriperunoiden kanssa, ja kesäkuun alkupuoliskosta lähtien uusien rymättyläläisten perunoiden kera. Mukavasti maistuu myös maustekurkku tai hillosipulit.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 KOMMENTTEJA JA VASTAUKSIA LUKIJAKIRJEISIIN

Sima voidaan mainiosti tehdä myös esimerkiksi kirsikkapuun lehtiin. Huikean hieno maku. Mahlan sijaan voi käyttää raikasta vettä, mutta sitten se ei ole enää Marskin simaa.

Mahlan keräämisestä: Takavuosina keräsin Herrankukkaron pihakoivuista mahlaa toista sataa litraa. Porasin koivun runkoon muutaman sentin syvyydellä 10 mm reiän. Siihen tuuppasin 10 mm paksuisen kumiletkun (muovinenkin käy). Narulla kanisteri lempeästi, mutta vahvasti puun kylkeen ja letkun pää siihen. 15 cm halkaisijaltaan olevasta koivusta tulee jopa 5 litraa per vuorokausi. 30 cm halkaisijaltaan olevasta jopa 15/vrk. Juoksutuksen loputtua reikään laitetaan puutappi. Aikanaan mahlasta tehtiin koivusokeria eli Xylitolia. Ennen vanhaan sitä käytettiin lääkkeenä mm. allergiaan ja munuaissairauksiin.

On huomioitava, että koivun mahlan kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Suomessa kerätään vuosittain satoja tuhansia litroja mahlaa. 99% menee vientiin. Maihin, jotka arvostavat puhdasta luonnontuotetta. Voi meitä suomalaisia. Luonto täynnä ihmeitä, joita emme osaa arvostaa.

Jos puun kunto säälittää, voin kertoa, että asiantuntijoiden mukaan 1-2 vrk juoksutus ei puuta häiritse. Koivuhan juoksuttavat mahlaa ihan itsestäänkin keväisin. Tärkeää on toimia hyvin hygieenisesti, sillä mahla säilyy jääkaapissakin vain muutaman vuorokauden. Minä tein ensin Marskin simaa ja laitoin loput mahlat pakasterasioihin ja pakastimeen. Pastörointi tuhoaa tärkeitä ainesosia mahlasta. Pidä kiirettä, sillä juuri nyt on paras mahlan keruuaika.




TOSITARINOITA

Jos elinikää vielä siunaantuu, tarkoitukseni on tehdä kirja lukijapalautteista. Tositarinoita. Jos muistissasi on hauska tositarina elävästä elämästä, mieluiten tilannekomiikkaa, kirjoita minulle. Palkitsen parhaat höyrylaiva Ukkopekan 75 v juhlaristeilyn piletillä. Kirjoita tarinasi: oskari@herrankukkaro.fi



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 10. toukokuuta 2013



PALMUSHAMPANJAA CEYLONIN TAPAAN



Talvikodissamme Ceylonin saarella, eli Sri Lankassa elämiskuluttuuri on kovin persoonallista. Koskee myös ruokia ja juomia. 22-miljoonaisen kansan hienostojuoman tyydytykseksi valtiolla on yksinoikeus nk. palmushamppanjan valmistamiseen. Tuotanto on keskitetty yhteen ainoaan paikkaan. Se sijaitsee noin 10 km päästä kodistamme keskellä palmuviidakkoa. Pieni katos, jossa hyllyllä erilaisia astioita täynnä tätä hienostunutta juomaa. Olen käynyt siellä paikallisen ystäväni Colmanin kanssa pari kertaa. Vatsa ei kestänyt useampia vierailuja. Systeemiin kuuluu, että herkkujuoma nautitaan paikan päällä. Sitä ei normaalisti viedä sieltä pois.

Kun viimeksi kävin siellä kuvaamassa, tapasin 4 iloista nuorta miestä, jotka siemailivat vilkkaaseen tahtiin juomaa. Haastattelin heitä ja sain tietouteeni, että juoma pitää juoda reippahasti, koska sen vaikutus alkaa nopeasti. Ja sitten vilkkaasti matkaan. ”Minne nyt sellainen kiire?”. Tytöille, tytöille, ennen kuin vaikutus lakkaa, nauroivat pojat ja polkaisivat moponsa viidakkotielle. Siemaisin suullisen minäkin ja sanoin Colmanille, että nyt nopeasti matkaan ja vaimon luo. En tiedä, missä tein virheen. Ei toiminut. Vaimo katsoi minua vihaisena ja totesi, mitä kammottavaa hajua vielä röyhtäiletkin. Ei sopinut vatsalleni eikä vaimoni mielelle.

Toinen näytös:

Vuoden 2004 Tapaninpäivän tsunamin jälkeen evakuoimme melkoisen määrän suomalaisia kotiimme turvaan. Ennen kuin he pääsivät paluumatkalle, aikaa kului parikin viikkoa. Eräs nimeltä mainitsematon entinen senaattori ja TV- mies oli erään iltana ryhtynyt hermoja lepuuttaakseen nauttimaan kuperkeikkajuomaa. Seuraavana aamuna hän oli kankkusessa. Aivan kauheassa. Kysyn, mitä hän oli juonut? ”Sain eräältä paikalliselta palmushampanjaa. Join sitä litran pullon”.

Tämän palmushampanjan valmistusprosessi on hyvin ainutlaatuinen. Kun palmunestettä juoksutetaan puusta ja sen annetaan seisoa vuorokausi, sen alkoholipitoisuus on noin 4 %. Mutta sitten alkaa tapahtua. Sen alkoholiprosentti tuplaantuu joka seuraava vuorokausi. Eli 2 vrk kuluttua se on 8 %, 3 vrk kuluttua 16 %, 4 vrk kuluttua 32 % ja 5 vrk kuluttua 64 %. Huh huh. Kysyin sitten huonossa kunnossa olevalta herralta, että miten vanhaa tuo palmushamppanja oikein olikaan, kun oli noin vaikuttavaa? ”En tiedä tarkkaan, mutta uskon sen olleen ainakin kaksi viikkoa vanhaa”.

Jatkahan lukuasi reseptiin. Siellä on kotimaisen ´shamppanjan´teko-ohjeet.







SIMAA A LA MANNERHEIM


Kuntaliitosten jälkeen Askainen liitettiin naapurikuntiin. Niinpä Mannerheimin kotipaikka Louhisaari on nyt myös osana Naantalia. Kotipaikkakuntaani. Nyt kevään rynnätessä tajuntaamme, voimme juhlia sitä persoonallisella simalla. Mallikas juoma koko suveksi.
Tehdään se ihan oikeaoppisesti. Käymisen kautta:

1 l raikasta vettä
4 litraa koivun mahlaa
½ kg hunajaa
½ l mustaherukan versoja tai myöhemmin lehtiä, kun puhkeavat.
¼ tl hiivaa

Ota käyttöösi iso astia kattila, ämpäri tms. Sulata hunaja haaleaan veteen ja lisää se hyvin huuhdeltujen mustaherukan versojen tai lehtien kera koivunmahlaan. Sulata hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää se edelliseen.

Säilytä nestettä vedottomassa paikassa huoneenlämmössä kahden vuorokauden ajan. Siivilöi se ja pullota ja anna seistä huoneenlämmössä vielä vuorokauden verran. Sen jälkeen kannattaa nostaa pullot jääkaappiin, ettei tapahdu kemiallisia reaktioita sivuvaikutuksineen. Huomioithan, että Marski piti rusinoista, muttei simajuoman kera.

Resepti tulostettavassa muodossa.
 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 3. toukokuuta 2013


HOVIMESTARI ILMI


Taannoin uutisista saimme lukea ja nähdä, kuinka perinteinen Ravintola Naantalin Hovi paloi maan tasalle. Jos oli ravintola legendaarinen, niin oli sen henkilökuntakin. Takavuosikymmeniltä muistan vanhanajan oikean hovimestarin ILMI HELMISEN. Olin asiakkaana ja Ilmi tuli minulle tuskailemaan, kun orkesteri soitti niin lujaa. Varsinkin rumpali pärisytti häiritsevästi. Hovimestarin kehotukset menivät kuuroille korville. Ilmi pyysi minua, entistä soittajaa, hoitamaan asian. En halunnut sekaantua kollegoiden toimiin, vaan ehdotin, että Ilmi menee aivan rumpalin selän taakse, ja kuiskaa hänen korvaansa: ”Oikea ammattimies osaa lukita virvelin sukan tällaisessa pienessä ravintolassa.”

Virveli on pieni rumpu, johon rumpupalikoilla ensisijaisesti hakataan. Rummun alla on teräslangoista punottu ”sukka”, joka pärisee virveliin lyötäessä. Silloin kun se on löysänä. Kun se lukitaan, pärinä loppuu ja sitä myöden ääni vaimentuu. Ilmin kuiskaama lause oli siis syvällistä sisäpiirin tietoa. Mutta vaikutus oli hätkähdyttävä. Ilmi purjehti takaisin toimiinsa ja rumpali sulki sukan. Huikkasipa vielä basistille: ”Helkkari, toi nainenhan on ammattilainen!” Ja soitti loppuajan hiljemmin. Virvelin sukka lukittuna.

Ilmin arvostus nuorten soittajien keskuudessaan ravintola-alan ammattilaisena nousi huikeasti. Minulle hän ei tuonut sen illan tarjoilusta laskua ollenkaan.






HYMYÄ ÄIDILLE!

Terveisiä aurinkoisesta Naantalista. Hymyilevä äiti on perheen aurinko.
Äitienpäivälahjaksi kirja ONNELLISEN MIEHEN TARINOITA, joka taatusti saa äidin hymyilemään www.oskarionnellinen.fi Tilaa tänään niin saat sen vielä ennen äitienpäivää! Takuu: Jollei äitiä hymyilytä, saat palauttaa kirjan.

TOINEN ÄITIENPÄIVÄVINKKI:
Vie äiti oikealle Äitienpäiväristeilylle höyrylaivalla. Lue lisää: www.ukkopekka.fi 

OMATEKOINEN VIILI


Ainesosat: 1 purkki kaupan maustamatonta perusviiliä/8 litraa punaista maitoa. Kevyempikin käy, mutta punaisesta saa parasta. Yksi viilipurkki riittää siis 8 litraan maitoa. Jos käytät yhden litran maitoa, ota 1/8 viilipurkista siemeneksi ja syö loput.

Ohje:
Laita siemeneksi kaupan viiliä sopivaan laakeaan kulhoon ja vatkaa kevyesti joukkoon hieman maitoa. Kaada vielä maitoa päälle sen verran, kun kulhoon mahtuu. Peitä pyyheliinalla tai talouspaperilla. Anna seisoa huoneen lämmössä 2-4 vrk, kunnes pinnalle tulee vaalean ruskea kermasta muodostunut kerros. Viili on valmista, kun viilipurkkia voi käännellä sivuttain, eikä viili valu. (Voit annostella kulhon sijasta myös pienempiin annosastioihin).

Itse nautin viilini ripottelemalla pinnalle kanelia. Kun ostat kanelia, varmista, että se on   Ceyloninkanelia (Sri Lankasta) sillä siinä ei ole kumariinia, joka ei ole ihmiselle kovin hyvää. Arvasitte varmaan, että pinnalle norotan ohuen langan hunajaa.

Mukaan voi sekoittaa myös mysliä, marjoja jne. Lapsena totuin kuiviin ruisleivän palasiin, jotka maistuivat muistini mukaan tosi hyviltä. Jätä viilikupin pohjalle maustamatonta viiliä, jolla saat jatkettua taas uuden satsin. Valmista viiliä voi säilyttää päiväkausia jääkaapissa, kunnes kermapinta alkaa ryppyillä hauskasti.

Ei hyvän valmistamisen tarvitse olla monimutkaista.

Resepti tulostettavassa muodossa.
 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.