perjantai 1. maaliskuuta 2013



NYT MENNÄÄN KALLAAN


Isäni kertoi useasti tarinoita, joiden sisältö oli mukavasti positiivinen. Tarinoiden loppusävy oli opetuksellisesti elämänmyönteisen asenteen merkityksen korostamista. Harmi, kun en niitä aikanani kirjannut ylös. Onneksi elämän ehtoopäivinä lähimuisti alkaa pätkiä, mutta kaukomuisti sen kuin terästyy. Mitä sitä eilistä muistelemaan kun entisissäkin on nauttimista.

Isä-Yrjö oli juttujen kerronnassa suurta arvostustani nauttiva, koska hän ei jutuissaan koskaan laskeutunut nk. vesirajan alle. Ei tarvinnut. Se on taito, jota mm. Seitsemän Seinähullun orkesterissani pyrin visusti vaalimaan. Samaa punaista lankaa olen yrittänyt seurata myös omien tarinoiden taltioinneissa. Haasteellista, sanoisinko. Tässä yksi isäni tarina, jonka aikamuistini mukaan arvelen kuulleeni joskus 50-luvulla:

Uudessakaupungissa , silloisessa Kalannissa asui Karjalasta evakkona muuttanut Oravan perhe. Isä ja kaksi aikuistuvaa poikaa hankkivat pääasiallisen eväänsä Luonnosta. Kerran ollessaan metsästämässä tapahtui jotain odottamatonta. Pojat olivat hankkineet tussariinsa liian suurikokoisia patruunoita. Niinpä isän laukaistessa aseensa kohti ruokakohdetta, tussarin olkapäähän tukeutuva puutukki levisi tuhannen päreiksi.
Ruudinsavun seasta kuului herskyvä nauru:
”Ei hättää, ei hättää poijjaat. Lopetetaan tämä mettästäminen. Poijjaat! Nyt mennään kallaan!"





Anna äänesi piirroskuvalle!

Valitse napsauttamalla joko hyvä tai erinomainen. Samalla ilmoittaudut höyrylaiva Ukkopekan risteilyn arvontaan.



HEVOSENLIHAPULLAT


Kirjoittelen tätä kirjettä Sri Lankassa, joka kuuluu maailman köyhimpiin maihin. Vietimme äskettäin päivän nk. Unohdettujen laaksossa, jossa vihimme käyttöön 1500 köyhääkin köyhemmälle ihmiselle terveyskeskuksen ja 3 kaivoa. Suurin osa kylän lapsista on aliravittuja. Lihaa moni ei ole saanut syödäkseen ikinä. Uutisista sitten kuulin meidän hevosenlihaskandaalistamme. Se on todella skandaali. Sellainen on meidän hyvinvointiyhteiskuntamme. On todella varaa pelleillä ruoan kanssa. Toki valmistajat tekevät väärin, kun tuoteseloste ei täsmää. Myrkkyjä kyllä luetellaan, muttei hyviä ruoka-aineita. Pysähdytään vähän.

Me syömme juottovasikkaa, pikkupossua, karitsaa sun muuta. Ja sitten hevosenlihasta tehdään joku mieletön ongelma. Hevosen liha on hienoa ruokaa. Rasvaakin 40% vähemmän kuin naudanlihassa. Kardiologit suosittelevat hevosenlihaa terveellisempänä vaihtoehtona. Rautaa on rutkasti. Se osaltaan pelasti meidän sukupolvemme sodan jälkeen raudan puutostaudilta. On lisäksi hyvän väristä ilman nitraattejakin. Ruokakulttuurin mekassa, Pariisissa oli aikanaan satoja erikoistuneita hevosenlihakauppoja, kunnes sielläkin aloitettiin läskin syöminen. Nyt näitä liikkeitä on enää toistakymmentä. Menkää vaikka kauppahalliin ja ostakaa hevosen suolalihaa. On hyvää. Nyt kuulemma Poutun tekemät hevosenlihaa sisältämät ruoat viedään kaatopaikalle. Lyökin Mamma sanoisi tästä: ” Ken ruoan kanssa pelleilee, Jumal rankaisee! ”

Kertomani vakuudeksi, tässä hyvinvoivan kansamme unohtaman ja aliarvioiman loistavan ja terveellisen ruoan resepti:

500 gr hevosen jauhelihaa. Sitä saa ainakin kauppahalleista ja liha-alan erikoisliikkeistä.

Voit sekoittaa joukkoon muutakin jauhelihaa, mutta silloin sinun pitää laittaa jokaiseen pullaan coctailtikulla pieni lappu: ”Varoitus! Sisältää myös naudanlihaa yms.”

1 dl kermaa
1 dl vettä
1 dl korppujauhoja
½ pilkottua sipulia
1 kananmuna
suolaa, valkopippuria
Paistamiseen voita.

Kastikkeeseen 2 rkl voita, 2 rkl vehnäjauhoja ja ½ dl kermaa.

Sekoita jauhelihan joukkoon kermassa liotetut korppujauhot, voissa ruskistettu hienonnettu sipuli sekä muna. Vaivaa hyvin. Tee pieniä pyöreitä lihapullia ja paista pannulla voissa.

Nosta pyörykät kattilaan odottelemaan. Laita paistinpannulle voi sulamaan ja ripottele tasaisesti vehnäjauhot pannulle ja anna ruskistua. Lisää kiehuvaa vettä ja anna veden haihtua mieleisesi sakeuteen. Lisää kastike, suola ja pippuri kattilaan lihapullien joukkoon ja keitä ”hymyillen”= kevyesti n. 10 minuuttia. Lopuksi kaada kerma joukkoon. Nosta pois juuri ennen kuin kiehahtaa.

Kuoriperunoiden, peruna- tai juuresmuusin tai keitettyjen kaskinauriiden kanssa ymmärrät ja maistat suosion salaisuuden. Ei ole mitään ”äitien ja mummon tekemää” töhnää, jossa lihaa on joskus jopa vain prosenteissa.

Säilyy jääkaapissa muutaman vuorokauden (jollei syö) ja voi taasen lämmittää. Toimimme höyrylaivamme kanssa 1988-1989 Tallinnassa ravintolana. Muistan, kun emäntämme Reet huusi henkilökuntaruokailuun usein: ” Tule siia. Tääl on LIHAPALLIT”. Kyseessä siis lihapullia.

KYLLÄ MINÄ TÄSTÄ HEVOSENLIHAJUPAKASTA " NIIN MIELENI PAHOITIN!”

Resepti tulostettavassa muodossa.

Että mitäkö me täällä Sri Lankassa touhuamme? Lue lisää: www.positiivarit.fi/lotushill





Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti