LAIVASTON HEVOSMIES Kun kävin varusmiespalveluani Pansion Laivastoasemalla, siellä oli vielä hevosia palveluksessa. Olimme rumpalimme Nätsin kanssa osittain samaan aikaan. Muistuu mieleen tapahtuma, kun Nätsi oli jotain töpännyt ja piupau (= päivystävä aliupseeri) laittoi rangaistuksena Nätsin pesemään käytävän lattioita. Nätsiä vain hymyilytti ja se kun sitten ”piupauta” harmitti. ”Mitäs se alokas siinä hymyilee?” Nätsi vastasi iloisena (TV:n silloisen saippuamainoksen sanoin): ”Olen niin iloinen Sunosta!” Ja sitten hänet siirrettiinkin vessojen puolelle pesuhommiin. Laivastossa oli toinenkin raumalainen. Karemaan Heisi. Soitti bassoa ja teki muutaman keikankin orkesterissani myöhemmin. Aivan mahdoton vilpertti, jonka pääasiallisena tehtävänä oli järjestää actionia, hauskoja tilanteita. Nämä eivät aina sopineet kasarmin järjestyssääntöihin. Niinpä hänet siirrettiin varsinaisista maanpuolustustehtävistä talleille hevosten hoitajiksi. Heisin aika tuli pitkäksi ja niinpä hän eräänä sunnuntaipäivänä ratsasti vanhalla kopukalla Turun torille. Yleisöllä oli hauskaa, kun Heisi näytteli nk. intiaanitemppuja kopukkansa kanssa. Hyppi vauhdissa selkään ja pois. Välillä luiskahti vatsankin alta. Pahaksi onnekseen hänellä oli laivaston puku päällä ja niinhän käry kävi. Heisillä oli sitten laivaston ennätys YP: ssä. Eli ylipalvelussa. Hän sai viettää aikaa kasarmin hevostalleilla peräti 4 kuukautta normaalin varusmiesajan päälle. Muistiini on piirtynyt toinenkin Heisin tempuista: Hänen piti pari kertaa päivässä kuljettaa kävellen hevosia kasarmin ympäri niiden kunnon vuoksi. Vanhoja kopukoita kun olivat. Mutta ei Heisi jaksanut kävellä vaan hyppäsi kaakin selkään. Sattumalta sen aikainen iso päällikkö, liekö ollut Laivastolippueen komentaja, kommodori Pukkila, pieni ja ärhäkkä mies, käveli yllättäen vastaan kasarmin kulmalla. ”Hei hei! Pysähtykää! Mikäs mies te olette?” ”Olen PECOS BILL”, huusi Heisi, kirmaisi kopukan laukkaan ja häipyi kasarmin nurkan taa. Tietämättömille tiedoksi, että Pecos Bill oli 60-luvulla suuri sarjakuvalehtien suuri lännen ratsastava sankari. Ja taas tuli YP : tä.

ITTETEHTY NÄKKÄRI Olen tämän joskus aiemminkin jo julkaissut, mutta erään hyvän ystäväni pyynnöstä (hän on samanlainen it-tumpelo kuin minäkin, eikä löydä arkistosta) tässä se vielä kerran. Hyvää kannattaa muistuttaa. 1 lasillinen vettä ½ lasillista voisulaa ½ rkl merisuolaa Ruis- ja vehnäjauhoja, puoliksi kumpaakin. Sen verran, että taikinasta tulee sopivan sitkeä kaulittava. Kaikki aineet sekoitetaan hyvin taikinaksi. Kaulitse taikina ohueksi levyksi. Pistele haarukalla täyteen reikiä. Voit nosta sellaisenaan tai ottaa muotilla tai veitsellä sopivan kokoisia paloja. Laita voipaperin päälle uuninpellille 180 asteeseen ja anna kypsyä vaalean ruskeaksi. Jos haluat konstailla hiukan, voit taikinan lisätä esim. pähkinän palasia, kokonaisia siemeniä, jopa rusinoita jne. Mitä mielikuvitus ja kaappi suo. Hämmennä lapsesi, puolisosi, työkaverisi. Heistä tuskin kukaan on syönyt ittetehtyä näkkäriä. Päälle ei tarvitse laittaa kuin voita. Resepti tulostettavassa muodossa.

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.