perjantai 22. helmikuuta 2013



KESÄ 1968 KUN SUOMI RIEHAANTUI


Tapahtui kesällä 1968. Olin juuri siirtynyt ohjelmamyyjäksi Virtasen Ismon kanssa Tampereelle, legendaariseen Viihdeohjelmat Oy:öön. Siellä oli koko Suomen viihteen huippu. Kaikki. Oman orkesterini lisäksi hoitelin erikoistilaisuuksa. Keväällä keksin idean Kesäriehan, Heinäriehan ja Eloriehan järjestämisestä. Meillä oli kuukausipalkalla muutama orkesteri ja artisti. Laskeskelin, että jos pidetään 12 tunnin hulabaloot, meidän vakioesiintyjämme ehtivät kiertää saman illan aikana 5-6 tanssipaikkaa. Tilaisuudet alkoivat klo 18 ja loppuivat klo 06. Miten oli mahdollista saada tuollainen huvilupa. Klo 06 asti!

Taustaa: Olimme soittaneet Turun Yliopiston ”Kunnassa” lähes vakituisesti talvet 67 ja 68. Portsarina toimivat oikeustieteen opiskelijat. Mukana myös Markku Salonen niminen nuori mies. Meistä tuli hyvät kaverit, kuten tapahtui monen muunkin ”järkkärin" kanssa. Osa heistä on nyt valtakunnassa merkittävässä asemassa. Olin kuullut, että Markku oli aloittanut keväällä Saarijärven vt. nimismiehenä. Soitin hänelle: Kieltääkö laki myöntämästä tanssipaikalle huviluvan aamulla klo 06 saakka? Työharjoittelija tutki lakikirjojaan ja totesi: ”Ei kiellä!”

Niinpä sovittiin Saarijärvelle maailman ensimmäinen KESÄRIEHA. Se pidettiin kesäkuun 1. viikonloppuna klo 18-06. Kun olin saanut luvan, haimme vastaavanalaisen luvan puolelle tusinalle muulle tanssipaikalle sopivan ajomatkan päästä. Näin teimme kesäkuun jokaisen viikonloppuna. Ja kun vauhtiin päästiin, heinäkuussa heinäriehat ja elokuussa eloriehat. Missä se villakoiran ydin?

Kun melkein kaikki vallesmannit ököttelivät lisäajan myöntämisessä, perustelin asin niin, että Suomessa lain pitää olla samanlainen jokaiselle riippumatta paikkakunnasta. Se toimi. Joskin sitten joku korkeampi virasto syksyllä päätti muuttaa tältä osin käytäntöä. Päättivät, kun olivat lomansa pitäneet. Mutta me olimme pitäneet jo riehamme. Systeemi oli yksinkertainen:

Joka paikkaan palkattiin kaksi paikallista orkesteria, joilla oli äänentoistolaitteet ym. koko ajan lavalla. Vierailevat solistit kiersivät taksilla sen kuin ehtivät. Heitä oli mm SAMMY BABITSIN, TERESA ROSENIUS, MARKKU ARO, JUHANI MARKOLA, EIJA MERILÄ, MARTTI GARAM jne. ja tietenkin oma orkesterini. Se oli hurjaa meininkiä ja valtaisa taloudellinen menestys. Jussi Halla-ahon isä, kollegani Ylli sanoikin lopuksi minulle. ”Oli kuule Oskari loistava idea. Ainoa vika siinä on se, ettei ollut minun keksintöni”.

Mutta jottei kaikki olisi kerralla onnistunut, kerrottakoon vielä yksi tositarina: Saarijärven lavalle eivät kaikki esiintyjät ehtineet kierroksellaan. Ja kansa alkoi purnata. Ilmoitin, että haen lisäaikaa nimismieheltä, jotta kaikki ehtivät. Soitin Salosen Markulle varhain aamulla ja kerroin tarvitsevani lisäaikaa seitsemään. Hän suhtautui hyvin ymmärtäväisesti ja sanoi, että se seitsemän on tällä puheella ok. Naurahti perään ja sanoi:
” Kuule Oskari! Kello on jo puoli kahdeksan. ”





KULTA-AHVENET PANNULTA




Tämä on sitten maailman toiseksi paras ahvenresepti:

Ahvenfileitä tarpeellinen määrä esim. 4 hlölle
2 dl kermaa
1 rkl tyrnimehua tai murskattuja tyrnimarjoja
1 rkl hunajaa
1 rkl etikkaa
2 rkl valkoviiniä
voita, rypsiöljyä
suolaa, pippuria

Kuullota paistinpannulla voi, tai voi/rypsiöljysekoitus kuumaksi. Lisää ahvenfileet ja laske lämpöä. Paista molemmin puolin. Lisää etikka ja valkoviini. Kun se kiehahtaa, lisää tyrni, hunaja ja kerma. Sekoittele ja anna kiehua hetken. Lisää suola ja pippuri. Anna vetäytyä tovin.

Nosta fileet lautaselle keitettyjen perunoiden kanssa ja lisää pannulta neste kastikkeeksi.

Resepti tulostettavassa muodossa.




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 15. helmikuuta 2013



HERRA AMIRAALI


70 vuotta sitten, sodan aikana toukokuun 20 pv 1943 syntyi Uudenkaupungin sairaalassa poika, jonka geenit olivat selvästi tunnistettavissa jo pienestä pitäen. Mieli merellä ja sydän saaristossa. Hänestä, siis minusta tulikin elämäni suuren haaveen täyttymyksenä höyrylaiva Kapteeni. Tasan kaksi viikkoa tämän maailmaan tulon jälkeen palkittiin Laivaston moottoritorpedoveneiden päällikkönä ollut kapteeniluutnantti JOUKO PIRHONEN viimeisenä Suomen puolustusvoimien palveluksessa olleena MANNERHEIMIN RISTIN RITARIKSI numerolla 111. Nimityksen perusteet olivat selkeät. Pirhonen suoritti vanhoilla, tuskin koossa pysyvillä yli 50 solmua kulkevilla torpedoveneillään lukuisia vihollislaivojen upotuksia. Röyhkeitä, taidokkaita ja uskomattoman rohkeita tekoja. Pirhonen oli silloin ja on aina oleva Suomen Laivaston suuri sankari. Legenda jo eläessään. Pansion Aliupseerikoulussa luimme hänen sankariteoistaan. Hän oli minulle suuri, suuri idoli.

Minäkin sain palvella asevelvollisuuteni Suomen Merivoimissa Turussa 60-luvun puolessa välin. Olin perustanut oppilasorkesterini ” The Silli and the Silakat.” Keikkailimme ainoastaan Pansion kuuluisalla Meriupseerikerholla. Siivouspäivinä meillä oli aina harjoitukset kerholla.

Olimme juuri harjoittelemassa Itsenäisyyspäivän juhlia varten. Yhtäkkiä ovesta astui sisään Laivastolippueen komentajaksi ja myöhemmin koko laivaston komentajaksi nimitetty herra. AMIRAALI JOUKO PIRHONEN. Kultaa oli hihansuusta melkein kainaloon asti. Jäykistyimme kaikki. Tottahan me tunsimme kuvista tämän suuren sotasankarin. Elävänä. Tässä ja nyt, meidän kanssamme leppoisasti jutellen musiikista. Pirhonen oli tunnettu hyvin joviaalina ja sosiaalisena miehenä alaistenkin kanssa toimiessaan.

Jossain vaiheessa minä orkesterin johtajana sitten tajusin räikeän epäkohdan, kardinaalimunauksen keskustelumme aikana. En ollut huomannut laisinkaan herroitella herra Amiraalia. Kun seuraavan kerran Amiraali jotain kysyi minulta, pomppasin seisomaan ja karjaisin sotilaallisen terävästi: ” KYLLÄ HERRA KORPRAALI ”.

Olisittepa nähneet Pirhosen. Hän nauroi aivan vääränään vedet silmissä. Ja minä entistä punaisempana sinisessä laivastonpuvussani. Pirhonen otti muistilehtiön povitaskustaan ja kirjoitti siihen: ”Meriupseerikerhon orkesterille pidennetty viikonloppuvapaa. Soittavat hyvin ja ovat kohteliaita. Amiraali Jouko Pirhonen”.







MAAILMAN PARHAAT LÄTYT




Tämä resepti on huippusalainen. Se koostuu vaimoni, äitini ja isoäitini pienistä jutuista. Lopputulos on tapani mukaan vaatimaton. Jos haluat vielä paremmat lätyt, tee saman tien toiset. Jostain kummasta syystä lätyt aina paranevat tekemisen myötä. Viimeiset on aina parhaat ja kauneimmat.

 ½ l maitoa (mielellään punaista)
2 kananmunaa
1 rkl vaniljasokeria
1 rkl hunajaa
¼ tl suolaa
½ dl sulatettua voita
1½- 2 dl vehnäjauhoja
paistamiseen voita

Vispaa maidon joukkoon hitaasti vehnäjauhot oikein hyvin. Anna turvota vähintään tunnin. Lisää suola, vaniljasokeri, sulatettu voi ja hunaja sekä vatkatut kananmunat. Voitele lättypannu tai paistinpannu tai käytä hyvää teflonpannua. Kaada ohut kerros taikinaa pannulle ja paista kullankeltaiseksi. Käännä ja paista taas. Saman taikinan voi valmistaa myös uuninpellillä uunissa.

VINKKI:
Sitä myöden kun lätyt valmistuvat, nosta ne lautaselle tai kulhoon, joka on kuuman vesikattilan päällä. Laita päälle vielä lautanen väärinpäin, niin säilyvät lämpiminä ja herkullisina.

Nautitaan hillon, jäätelön, hedelmien, marjojen ym kera. Koko hekuman kruunaa jääkaappikylmä maito. Minun on vaikea tätä kirjoittaa, kun suupielet jo valuu..

Resepti tulostettavassa muodossa.





Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 8. helmikuuta 2013



IRWIN JA VALLESMANNI


Elettiin kesää 1966. Olin palkannut IRWININ orkesterimme kesäkiertueen vetonaulaksi. Varmuuden vuoksi palkkasin vielä lisäksi nuoren tytön, Haukiputaalta, Alakosken lavalta. LEA LAVENIN. Molemmat olivat täysin tuntemattomia suuruuksia, mutta ei kauaa. Lea jalostui muutamassa vuodessa Suomen naislaulajien kärkeen, ja Irwin ampaisi kiertueemme alettua kuin raketti kaikkien aikojen tähdeksi. Viideltä saunaan, Ei tippa tapa jne. menivät kansaan kuin häkä. Irwin teki lauluja, ja me harjoittelimme säestystä ennen keikkaa. Se oli luovaa aikaa. Yleisöennätykset rikottiin joka ilta. Se oli huikeaa menestyksen aikaa ja taisipa nousta vähän päähänkin.

Haapajärven lava oli katsastettu 800 hengelle. Yhdeksän tauolta palattuamme lava pullisteli ääriään myöden. Siellä oli ainakin 3000 ihmistä. Arvio on virallinen, koska sen teki Haapajärven korkein poliisiviranomainen, Vallesmanni eli nimismies. Olimme juuri aloittamassa settiä kun lavalle ilmestyi tämä viranomainen parin konstaapelin saattamana.

”Soitto seis!” huusi nimismies, vaikka emme olleet vielä edes aloittaneet.”Soitto loppuu tähän!” huusi nimismies mikrofoniin. Kansa huusi ja hurrasi aina kun hän otti mikrofonin käteensä. Mitä enemmän hän korotti ääntään, sitä enemmän kansa hurrasi. Tilanne oli infernaalinen. Nimismies kuulutti: ”Soitto ei ala, ennen kuin puolet yleisöstä on poistunut huvialueelta. Täällä on liikaa väkeä!” Viimeisinä sanoinaan kuulimme: ”Puhuu nimismies, puhuu nimismies!”, jonka jälkeen hänen äänensä jäi kansan hurrausten alle.

Sanomatta sanaakaan meille, tuore kansanlaulaja aloitti 12-kielisellä kitarallaan uusien äänentoistolaitteidemme kautta tutun 4-soinnun kiertokulun. Kansa hiljeni. Sanon suoraan, että siinä vaiheessa orkesterilta meinasi tulla prujut pöksyihin. Olimme nimittäin juuri ennen keikkaa harjoitelleet Salmen Veksin sanoittaman ja Irwinin säveltämän uuden kansanlaulun. Tunsimme tuon sointukulun. Voi ei! Kolme tuoretta kansankynttilää ja muu orkesteri oli kauhuissaan. Nätsi lähti mukaan ja aloitti varovaisesti rumpukompin taustalle, ja minulta katkesi banjosta kieli.

Sitten se alkoi. Äänentoistolaitteet kovimmillaan, kaiku päällä pöntöistä, alkoi kuulua 120 desibelin voimalla honottava ääni, jota myös lauluksi myöhemmin kutsuttiin. SEN VIRKAMERKKI TAKAA, MISSÄ JÄRKI TEKEE LAKON. POLIISI SAA TEHDÄ MITÄ VAAN….. Se oli Irwinin uusin POLIISI ON POP- laulu. Ja taas kansa hurrasi. Kun ei ollut luukkua mistä olisin vetänyt itseni alas, en päässyt pakoon. Siinä seisoin valkoisena kuin haamu banjoni kanssa, jonka kielikin oli katkennut ja vehje pois vireestä.

Tilanne ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton. Epätodellinen. ”Kuka on orkesterin johtaja”, kysyi nimismies. Orkesterini Juudaat pettivät ja osoittivat sormella minua. Valahdin entistäkin kalpeammaksi. Nimismies astui eteeni ja hymyili: ”Herra Taiteilija. Sopisiko, että soittaisitte pari valssia väliin ja sitten pieni tauko, niin kyllä tämä ruuhka tästä purkaantuu. Toivotan orkesterillenne menestystä. Näytätte sen jo saavuttaneen. Ja poistui takahuoneeseen. Näin, että konstaapelit olivat vielä valkoisempia kuin minä.

Niin tehtiin. Tauon jälkeen Irwin lauloi mm. Ei tippa tapa ja Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan. Kansa oli haltioissaan. Vallesmannia ei enää näkynyt. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Haapajärveläisillä oli fiksu Vallesmanni.





PERUNAMUUSI PÄÄRUOKANA



 
Tiedän, että monen lempiruoka on perunamuusi. Yksinkertaista ja siksi hyvää. On vielä joku, joka ei osaa tehdä näin monimutkaista operaatiota. Hyvä, kun teeveden keitto-ohjeen on omaksunut.

Tässä se on yksinkertaisuudessaan:

Kilo perunoita pestään, kuoritaan ja keitetään vähäisessä suolavedessä. Kaadetaan vesi pois ja muusataan perunat puunuijalla, tai niin kuin täällä Sri Lankassa, kylmällä lasipullolla. (Laita lasipullo vettä täyteen ja kylmennä se jääkaapissa. Kylmään lasipulloon ei tartu lämmin peruna. Miksi? Älä kysy, en tiedä. Mutta ei tartu. Keitä ½ litraa maitoa kiehuvaksi ja lisää muusattuun perunaan. Voita voit lisätä joukkoon ja hitusen suolaa jos haluat. Vatkaa hyvin. Se on siinä. Tai no, itse kylläkin jätän muusin aika karkeaksi ”knööliseksi”, jotta erottuu jauhomuusista. Vaakahuoneellakin pitää aina keväisin ohjeistaa kokkeja, etteivät hienonna liikaa perunoita. Menee uskottavuus aitoon ja alkuperäiseen.

Täällä Sri Lankassa lisätään joukkoon hieman rouhittua kardemummaa. Luit oikein. KARDEMUMMAA. Pullamaustetta. Mutta sopii, kuin nenä De Gaullen päähän. Sitten meillä on täällä sellainen hauska tapa, että tuohon muusiin lisätään esimerkiksi pieniksi pilkottuja savukalan paloja, makkaran paloja, kananpaloja jne. Mitä kaapista löytyy. Esimerkiksi savusilakasta perattuna pieniä paloja joukkoon, niin onhan hyvää. Sinne voi laittaa myös keitettyjä porkkanan paloja, suolakurkun paloja ja melkein mitä vaan, kunhan itsekritiikki ei tule esteeksi.

Perunamuusi on sellaisenaan ihan hyvää, mutta jos kaipaa lisuketta, voi paistaa lihapullia tms. Mutta muusi edellä mainituilla pienillä lisukkeilla tekee siitä myös pääruoan. Ainoa ongelma on se, että kun sen makuun pääsee, se livahtaa niin vikkelästi alas, ettei kontrolli ehdi perään.




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 1. helmikuuta 2013


LÄNSIPURON YRJÖN HAITARIJATSI


Nyt tuli lunta tupaan, kun kirjoitin viimeksi tarinan vaimoni kotikonnuilta. Palautteita tuli kuin on Pohjanmaalla latoja. Kahdenlaisia. Toisessa (niitä tuli ainakin viisikymmentä) kerrottiin, että Kauhavalla ilmestyvän lehden nimi ei ole KOMIA vaan se on KOMIAT. Pahoittelen anteeksiantamatonta kömmähdystäni. En taida uskaltaa mennä rouvan kotikonnuille vähään aikaan. Olo on kuin LÄNSIPURON YRJÖLLÄ. Muistattehan tämän mm. Yleisradion toimittajan, uutistoimituksen toimituspäällikön ja ulkomaankirjeenvaihtajan, joka ennen kunniallista leipätyötään elätti itsensä osin soittamalla. Vieläpä haitaria.

Erään kerran Kauhavan keikallaan Yrjö lirutteli mielimusiikkiaan, haitarijatsia. Se oli suunnattoman ajattelematonta. Sen Yrjö huomasi, kun sai vastaanottaa paikallisten Isojen-Anttien analyysin lavan reunalta hänen soitostaan. ”Jollei tuu tankoo, tuloo turpahan”. Ja ”takahuoneessa nährähän keikan päätteeksi”. Yrjön riskinottokyky ei ollut kovin korkealla Niinpä hän hilppasi viimeisellä tauolla takahuoneen ovesta haitareineen pihalle. Ja sitten pusikkoja myöden tulotielle kuusen taakse piiloon odottamaan muun orkesterin tuloa. Yrjö oli bändin kanssa sopinut, että ainakin kilometrin verran pakenee. Varmuuden vuoksi. Ja siellähän Yrjö odotteli ja loikkasi maantielle juuri ennen keikkabussin tuloa.

Minäkin laitoin aikoinaan Pohjanmaan kiertueen ajaksi yhtyeeni nimeksi Pentti Kangas tangosekstetti. Tango -sana takasi keikkojen saamisen ja tangon soittaminen sen, että saatiin jatkossakin keikkoja. Kesän 1966 kiertueellamme silloinen solistimme, mies tuntemattomuudesta, IRWIN sai minulta toiveen esittää edes yksi laulu tangon tahtiin. Varmuuden vuoksi. Sovimme, että aina kun tilanne alkaa näyttää uhkaavalta, soitamme tämän ”Rautalankatangon”. Kauhavalla se soitettiin illan ensimmäisenä ja viimeisenä kappaleena ja varmuuden vuoksi aina ennen tauolle menoamme.

Viime kirjeen palautteissa oli lisäksi vielä toiset viisikymmentä. ”Mikä ero on terroristilla ja pohjalaisvaimolla? – Terroristin kanssa voi neuvotella”. Sitten tuli ihan muutama, tosin mainio pohjalaistarina, mutta niistäkin suurin osa muualta kuin Pohjanmaalta lähetettyjä. Vielä on mahdollisuus nousta tosikkojen suosta, rakkaat pohjalaiset: oskari@herrankukkaro.fi

Kauhavalle tulen heti, kun paikallislehti KOMIAT antaa siihen luvan.





Tuletko auttamaan?
Olen nyt vapaaehtoisena kenttätyöntekijänä Sri Lankassa auttamassa köyhiä lapsia koulutielle. Ei minua tarvitse auttaa. Minä kyllä pärjään. Mutta täällä viidakossa on vielä lapsia, jotka haluaisivat päästä kouluun. Se on kuulkaas niin, että koulukengät puuttuvat. Ne maksavat täällä 6 euroa pari. Hinta on saaren monelle vähävaraiselle perheelle aivan liikaa. Klikkaa www.positiivarit.fi/lotushill ja auta saattamaan lapsia koulutielle. Hymykalenterin hinnalla saat sinne lähes kaksi lasta.

Makaronipihvit




Lihaa vierastaville:

200 gr makaronia
2 dl vettä
¾ l maitoa
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl hunajaa tai sen puuttuessa 2 rkl sokeria
2 tl lipstikkaa tai
sen puuttuessa ihan vähän rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa
3 kananmunaa
6 rkl korppujauhoja
voita

Keitä makaronit lievässä suolavedessä. Jos on pitkiä, pätki. Lisää keitinveteen maito, johon on sekoitettu vehnäjauho, lipstikka ja hunaja. Anna kypsyä tosi kypsäksi. Muhennokseksi. Kaada laakealle astialle niin, että siitä tulee 3-4 cm korkea laatta. Anna jäähtyä. Tarvittaessa voi laittaa vielä jääkaappiinkin.

Leikkaa levystä pihvin muotoisia paloja, jotka voitelet munalla. Jauhota (paneeraa) ne korppujauholla ja laita voideltuun paistinpannuun. Paista molemmin puolin kauniin ruskeaksi.

Voi nauttia salaatin kanssa , mutta erinomainen yhdistelmä ovat kevyessä suola/hunajavedessä keitetyt juurekset, tai vaikka yksinään porkkanaa, lanttua, naurista, joka lopuksi ruskeutetaan kevyesti paistinpannulla. Loistava lisuke on puolukkasurvos. Sopii paremmin kuin nenä päähän. Muistattehan, mitä Ranskan Presidentti De Gaullen kerrotaan sanoneen pienenä katsoessaan peiliin? ” Voihan nenä!”



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.