perjantai 25. tammikuuta 2013



POHJALAINEN VAIMONI

Vaimoni on pohjalainen, eikä asia pääse unohtumaan. Siitä saan päivittäin vahvistuksen. Vaimoni on kotoisin Kauhavalta. Ovat kovasti vaatimatonta väkeä. Kauhavalla ilmestyy sanomalehtikin, jonka nimi on vaatimattomasti KOMEE. Rauman opettajaseminaarissa luokallani oli useitakin pohjalaisia koulukavereita. Mukavia poikia, vaikka olivatkin niin vaatimattomia. Pohjalaisten ja eritoten vaimoni kunniaksi kerron pari tarinaa pohjalaisista. Nämä ovat seuranneet tarinavarastossa jo vuosikymmeniä. Mutta kumma kyllä, ovat edelleen ajankohtaisia. Anoppini ne kertoi.

NUUKA POHJALAINEN

Laihialainen saapui ravintolan baariin ja oli kompastua lattialle sammuneeseen asiakkaaseen. Välittömästi hän meni baarimikon luo, näytti lattialla makaavaa asiakasta ja teki juomatilauksen: ”Haluan tollaasen samanlaasen”.

TOINEN TARINA

Tarina pohjalaisen vaimoni kotikonnuilta 1920-luvulta. Kulkumies kyseli isoosta taloosta yökortteeria. Talon isäntä huojui rappusillaan lapikkaissa ja jussipaidassaan peukalot tanakasti housuntaskuissa. ”Kummalla puolella vieras oli vapaussodassa?” kyseli isäntä. Vieras katseli ympärillään olevaa komeaa pihapiiriä maalattuine rakennuksineen ja sanoi olleensa valkoisten puolella. Ilahtuneena isäntä ohjasi vieraan aittaan nukkumaan ja kutsui jäämään aamuksi tupaan syömään. Aamiaisella isäntä kyseli kulkumieheltä, että mitä tuli tehdyksi siellä Valkoisten puolella? ”Olinpahan siellä vankina, sanoi vieras ja livahti kiireesti maantielle.”

KOLMAS TARINA TODEN KERTOO

Vaimoni kotipitäjässä Kauhavalla pappi kertoi seurakunnalle saarnan päätteeksi iloisen uutisen. Heille oli tullut merkittävä lahjoitus diakoniatyön hyväksi. Mikä hienointa, vaatimattomana ihmisenä lahjoittaja haluaa pysyä tuntemattomana. Välittömästi seurakunnan joukosta nousi seisomaan iso pohojalaanen isäntä, joka totesi kuuluvalla äänellä: ”Jotta nii oon aatellu!”

Mutta kyllä minä niin pohjalaasista tykkään. Eritoten yhdestä erityisesti. Onko Sinulla lisää tositarinoita vaimoni kotikonnuilta? Niitä olisi niin kiva hänelle kertoa aina välillä, niin säilyisi suhde raikkaana. Kirjoita oskari@herrankukkaro.fi  





 


HELPPO TAPA MUISTAA YSTÄVÄÄ. Ei mikään turha juttu.
Klikkaa www.positiivarit.fi/rannenauha


KIPAKKA KASTIKE


Itse tehtynä tietää, mitä sisältää.

2 kovaksi keitetyn kananmuna keltuaista
2 rkl hunajaa
3 tl etikkaa
1 tl valmista sinappia (Dijonia vähemmän)
2 dl vatkattua kermaa

Kermaa lukuun ottamatta vaivaa ainesosaset tasaiseksi massaksi tai tee se tehosekoittajalla hitaasti. Valmiiksi vatkattu kerma sekoitetaan lopuksi. Maistetaan ja maustetaan lisää tarvittaessa.

Sopii salaatteihin, kalaan, lihaan, makaroneihin, pastaan jne.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 18. tammikuuta 2013



ROSTENIN PULLAKUSKI


Isäni toimi Osuuskaupan johtajana Yläneellä vuosina 1952-1957. Parhaita perhetuttaviamme olivat sähköliikkeen Elonen & Peipponen omistajapariskunnat. Peipposen pojan, Pentin kanssa keksimme huikea idean. Otimme syksyllä vaahteroista nk ”nokat” talteen. Sellaiset siemenen lentosiivet. Laitettiin syksyllä vintille talteen ja päätettiin tehdä keväällä kunnon tili. Syksyisin kaikilla lapsilla oli nenillään nokat, mutta keväisin ei kellään. Se oli markkinarako. Tuli kevät ja kävimme hakemassa apetta elämäämme. Tallella olivat. Mutta mustana massana. Opin silloin mädäntymisen alkeet.

Sähköliike Elonen & Peipponen meni nurin. Me muutimme Taivassaloon. Eloset ja Peipposet Turun seudulle. Peipposen perhe Paimioon, pieneen taloon kolmen koulun viereen. Äiti Peipponen otti perheen hoitoonsa. Hän alkoi paistaa saunanpadassa munkkeja ja välitunneilla myi koulujen oppilaille näitä herkkuja. Seuraavaksi tuli Peippos-Baari jne. Nyt Peipposen Pentillä on iso kuljetusliike. Peipposen kuljetus. Loistava tositarina yritteliäiden ihmisten elämästä. Mites sitte Eloset?

Äiti Elonen perusti Turun Raunistulan reunalle pienen pienen ruokatavarakaupan. Isä Sakari alkoi Rostenin leipomon pullakuskiksi. Haluan muistuttaa, ettei siihen maailmanaikaan ollut järjestelmää, jolla yrittäjä jäädessään työttömäksi olisi saanut työttömyyskorvausta.Yrittäjät olivat ahkeria jo silloin. Eloset ahersivat ja säästivät rahaa ja vuosien kuluttua Sakari Elonen perheineen perusti legendaarisen MOTELLI VALTATIEN Turun ja Helsingin pikatien varteen Paimioon. Kova juttu pullakuskilta, joka oli aikanaan menestynyt yritysjohtaja. Ja tipahti kerralla ruohonjuuritasolle. Kerron tämän tositarinan suuresta kunnioituksesta yrittäjiä kohtaan. Peipposen Pentin tapasinkin entiskesänä Vaakahuoneella. On viettänyt jo vuosia eläkkeellä vaikka on samanikäinen kanssani. Pena, häppe vähä! Jotta tarinani ei olisi liian siloteltua elämänmyönteisyyttä, vielä yksi tarina näistä hienoista ihmisistä:

Kun Elosen Sakari oli Rostenin leipomon pullakuskina viemässä Paraisille kuormaa, hän ajoi nk. Paraisten suoralla pellolle. Pappa Rosten siinä sitten kysymään Sakarilta, että miten se on yleensä mahdollista, että sinä ajat pellolle keskellä suoraa? ” Em mä ymmärrä. En tottavie ymmärrä. Ajattele! Mää ajelin siin rauhallisest Kaarina risteyksen jälkke Paraissi päi. Söin tuaret sokerimunkki ja luin Pecos Bill -lehte. Just ko mää oli kurkottamas siält takka tavartilast toist munkki, ni sit paukat. Kyl mää nii paljo ihmettele. Mikä siin oikke tuli?"




TULE OSASTOLLEMME MATKA 2013 - messuille viikonloppuna Helsingin Messukeskukseen.

Herrankukkaro ja Ukkopekka ovat kahdesti messujen parhaaksi palkitulla osastollaan jälleen paikalla. Osastolla on ystävillemme mielenkiintoisia kilpailuja. NÄHDÄÄN!

Itse piillottelen CEYLONIN saaren viidakossa. Mutta loistava palvelusväkemme hoitaa hommat.


SUOLASEN PALA

 



Tätä kirjoittaessani olemme vaimoni ja poikani kanssa Intian Valtameren Ceylonin saarella jokatalviseen tapaan. Kuumaa on, vaikka muille jakaa. Ihmisen keho on merkillinen. Kylmästä ilmanalasta tänne tullessa iho pukkaa hien mukana suolaa ulos mielin määrin. Ihmisen suolatasapaino järkkyy. Huippaa. Heikottaa. Sitä kestää noin 3 viikkoa kunnes aivot kertoo ihohuokosille, että tämä on nyt jatkuvaa hikoilemista. Suolahanat kiini, ettei mene hukkaan. Paikallisten hiki ei ole suolaista. En ole maistanut, mutta avustushankkeessamme mukana ollut lääkärimme kertoi yli 20 vuoden kokemuksesta Afrikan syvästä viidakosta. Että näin ihminen toimii. Minun aivoni ovat tällä reissulla toimineet hieman jälkijättöisesti, ja suolatasapaino vain näkyy huitelevan missä sattuu. Merisuolakide kielen alla on kova sana. Mutta pahan makuinen.

Tänään alkoi suolatasapaino taas heilutella oloani. Menin jääkaapille. Tein itselleni suolaisen ja kirpeän huikopalan, jossa on makua ja josta tykkään ihan ´sairaasti´. Siivutin pitkän kurkun ( täällä se on kuin suomalaista avomaankurkkua ) ja tein liemen.

¼ litra kaivovettä
2-3 avomaankurkkua tai 1 iso ”pitkäkurkku”
2 rkl merisuolaa
1 dl etikkaa
3 rkl hunajaa
iso hyppysellinen kaprista purkista
ja iso luraus sen lientä.

Liota aineet keskenään ja lisää siivutettu kurkku. Laita juttu esimerkiksi lasipurkkiin ja kansi kiinni. Hölskytä reilusti ja laita jääkaappiin. Voihan sen tarjoilukulhoonkin laittaa, kannella tai ilman. Minä en voi, kun vaimo kieltää. Seuraavana päivänä suolatasapainon saavuttaminen on miellyttävää. Varsinkin jos sattuu olemaan ystävän tuomia hapankorppuja tai rukiista orsileipää. Kirpeät suolatasapainottajat säilyvät viikon pari kummasti. Jollei syö.

P.S. Miksikö vaimo kieltää kulhon käyttämisen? Minä en ymmärrä. Hän väittää, että loiskuttelen siitä nestettä lattialle kun hamuilen niitä kurkun siivuja suolatasapainottomuuttani. Lasipurkki on helppo nostaa tiskipöydälle ja suorittaa toimet siinä. Sitten taas pieni hölskytys ja takaisin jääkaappiin. Sopii mainiosti myös keitettyjen kuoriperunoiden ja ruskealle peruskastikkeelle tehdyn makkarakastikkeen lisukkeeksi. Kastikkeeseen täällä lurautan aina vähän soijakastiketta. Onhan tästä kuumudesta se hyöty, että voi hyvällä omalla tunnolla syödä suolaa. Pakkasen hytinässä pitää ollakin vähän krantumpi. Ajatelkaa! 1500-luvulla Turun Linnan rahvas joi suolaisen ruoan vuoksi olutta 11 litraa per nokka. Per päivä. Mutta se olikin väkevää olutta. Vaimo sanoi minulle, että täällä nyt ei eletä keskiaikaa.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 11. tammikuuta 2013



UNESSA TIETÄÄ KAIKEN


Olen niitä merkillisiä, että näeskelen unia. En syvän unen, REM-unen aikaan, mutta sitten jatkossa kyllä. Vähän väliä kun varhain aamulla herään, käyn aamupiipillä, nukahdan kevyesti, ja jo alkaa aivoissa sellainen vipinä ettei paremmasta väliä. Silloin yöpöydällä oleva muistivihkoni täyttyy mitä uskomattomimmista ideoista. Suuri ongelma on se, etten herätessäni oikein ymmärrä mitä olen kirjoittanut. Ja jos vaikka ymmärränkin, en voi muuta kuin nauraa. Ei voi olla totta. Mutta välillä tulee helmiä. Herrankukkaron alkuaikoina oli eräänä aamuna herätessäni yöpöydälläni lappu: majoitus linnunpöntössä ja Hästens-sänky. Uskoin sen unen ja toteutin. Nyt sitä ovat käyneet kuvaamassa TV-kanavat aina BBC:tä, Japania ja Kiinan Keskus-TV:tä myöten. Ei huano uni.

Juttelimme näistä unista tutun Turun Sanomien toimittaja Jouko Vähä- Koskelan kanssa. Hän kertoi kaveristaan, jonka yritys meni kehnosti. Hän näki aivan mahdottomasti unia. Hienoja ideoita koko ajan, mutta kun ei hän muistanut herätessään niitä juurikaan. Sitten alkoi sama uni tulla peräkkäisinä öinä. Suuri idea. Vallankumouksellinen idea. Hän oli varma, että sen idean toteuttaminen pelastaisi hänen firmansa. Mutta kun hän herätessään ei koskaan muistanut sitä ideaa. Kaveri hankki muistivihon ja kynän. Eräänä aamuna hän riemastui kun näki, että oli kirjoittanut hyvin sekavilla kirjaimilla jotain lappuun. Kädet täristen hän haki silmälasit ja alkoi lukea vallankumouksellista ideaansa. Lapussa luki: ”Tärpätti puhdistaa kaiken!”





Hyvä lukijani!
Julkistin viime viikolla kisailun aiheesta ”Kyllä minä niin itseni mokasin”. Pyysin kertomaan omalla nimellä tai nimimerkillä oman mokan. Lupasin parhaista höyrylaiva Ukkopekan 75-v. juhlaristeilylipun. Olen tähän mennessä lähettänyt niitä jo puolisen sataa. Kirjahan niistä pitää tehdä. Ajattelin laittaa nimeksi : ”Se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa”. Vielä mahtuu muutama hauska tositapahtuma, joka Sinua vieläkin naurattaa. Lähetin lahjakortin mm. tämän kirjeen lähettäjälle: 


SAARISTOLAISELÄMÄÄ



Äitini kotisaari ja lapsuuteni paratiisisaari oli Uudenkaupungin ulkosaaristossa sijaitseva LYÖKKI. Ruotsiksi LÖKÖ. Ja jälleen suomeksi käännettynä SIPULISAARI. Talon vierellä sijaitsi Myllymäki, paikalla olevan myllyn mukaisesti. Rannassa oli järeä MITTAUSLAITURI. Pappa oli virallinen vedenkorkeuden mittaaja. Kun ruotsalaiset lystikutterit kiinnittivät purjeveneensä hänen mittauslaiturinsa telineisiin, kuulimme Pappan, joka normaalisti oli itse rauhallisuus, melskaavan äänekkäästi. Hän huusi vieraille suomeksi, vaikka toki osasi ruotsiakin. ”Hemmatin ruottalaiset marakatit, kun eivät osaa kunnon merimiestaitoja". Ja iski meille lapsille silmää. Ja meitä nauratti niin. Me kun tiesimme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pappa siirsi meidän avustamanamme kiinnitysköydet kalliolla oleviin lenkkeihin ja murisi muka vihaisena. Ja iski meille taas silmää.

Hetken kuluttua hän istui kutterin sitloodassa (istuinlaatikossa, eli avotilassa), ja nautiskeli vieraiden tarjoamaa ranskalaista konjakkia suu naurussa. Kun Pappa oli saanut suun makiaks, oli meidän vuoromme. Saimme aika usein palkkioksemme veneen väeltä jotain aivan ainutlaatuista. Saimme suklaata ja myös purukumia. Elettiin 1940- lukua. Naapuritalon tenavat eivät saaneet koskaan purukumia, kun niillä ei ollut mittauslaituria eikä niin viisasta ja mukavaa Pappaa kuin meillä. Mammaakin moinen touhu nauratti. Mutta Mamma olikin kotoisin Kökarista. Kuuluisa menneiden aikojen merirosvoistaan. Taisivatpa samat geenit vielä vähän myllätä.

Ja tässä Mamman konsti saada suut nauruun:

VILLISIPULIKEITTO

200 gr sipuleita
muutama ruohosipuli
2 l itse tehtyä luulientä (tai lihalientä)
2 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
1 tl merisuolaa
pieni nippu pilkottua lipstikkaa pihalta tai sen puuttuessa 6 valkopippuria murskattuna.

Keitä kuorittuja sipuleita hitaasti hauduttaen 30 min. Paloittele ne pieniksi ja ruskista paistinpannulla voissa. Lisää ne kuumaan liemeen ja sakeuta se vehnäjauhoilla, jotka on sekoitettu tilkkaan haaleaa vettä. Keitä vielä 10 minuuttia. Lisää kerma, suola, lipstikka tai valkopippuri. Ja lopuksi pilko pinnalle ruohosipuli aivan pieneksi matoksi.

Kävihän taas niin, että ainesosat löytyivät omasta takaa, muutaman metrin päästä. Vesi omasta kaivosta, sipulit ja lipstikka trekoolista, ( Mamma käytti puutarhasta - ruotsiksi trädgården -tätä helpommin lausuttavaa muotoa), ruohosipuli pihakallion koloista, vehnäjauho aitasta, voi ja kerma omasta kirnusta. Vain merisuola piti hakea kaupungista. Eikä sitäkään välttämättä tarvinnut, kun laittoi lipstikkaa reippaasti. Sanon suoraan, että lopputuloksessa on ranskankokeillakin ihmettelemistä. Lisukkeena oli Mamman leipomaa sekakakkoa (sekaleipää ).


Resepti tulostettavassa muodossa.


Korjauksen korjaus: parin viikon takaiseen tarinaani: Eihän Raision GLUFFILLA ollutta Raikkaa pyydetty töihin TREBOIILLE, eikä viimeisten tietojen mukaan SLEHHILLEKÄÄN. Hän sai työkutsun Raision SEKOILILLE, tiesi Ritva Kulmala. Tosin Terttu Turkia väitti Raikan menneen NUNIONILLE. Kiitos molemmille, joille lähtee Ukkopekan 75 juhlaristeilylippu ensi suvelle. Lisää vaan hauskoja korjauksia tarinoihini. oskari@herrankukkaro.fi



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 4. tammikuuta 2013


ILKEÄ POMO


Yrittäjäystäväni Laukkasen Markun kanssa (nimi keksitty turvallisuussyistä) kävin tässä taannoin kollegiaalista keskustelua yrittämisestä. Iloja ja suruja on, kuten inhimillisessä elämässä yleensäkin. Hän kertoi herskyttävän tarinan takavuosilta, ollessaan Turun Kaupungin palveluksessa. Silloin kun hän oli vielä kuukausipalkalla. Hänen pomonsa oli äärimmäisen tiukka työajoista. Kerran kun Markku myöhästyi töistä, hän pyyteli anteeksi pomoltaan, kun oli nukkunut vahingossa pommiin. ”Ai! nukutko Sinä kotonakin?” kysyi tämä ilkeä pomo. Markku ajatteli antaa vielä takaisin. Eräänä aamuna Markku tuli töihin klo 8.15. Pomo oli jättänyt hänen työpöydälleen lapun, jossa luki ”Kävin täällä klo 8.00. Paikalla ei ollut ketään”. Allekirjoituksena pomon nimi. Seuraavalla viikolla taas sama juttu. Markku huomasi tilaisuuden tulleen. Hän otti molemmat laput ja liimasi ne henkilökunnan NAISTEN vessan oveen. Ja sitten hän perusti oman firman.
 





Viime tarinassani kerroin Raision Gulf -huoltoaseman jakelijasta Raikasta, joka ei osannut lausua Gulf, vaan GLUF. Kun isäntä uhkasi erottaa hänet, totesi Raikka: ”Ei sen väliä, minua onkin pyydetty töihin tuohon naapuriin, TREBOILIIN”. Sain nyt palautetta. Lukijani Gitte Oulusta kirjoitti kuulleensa, että Raikkaa olisi pyydetty töihin myös SLEHHILLE. Gittelle lähtee höyrylaiva Ukkopekan 75-juhlaristeilylahjakortti ensi suvelle.

Kuten joulukuussa MTV 3:n Studio 55 Markku Veijalaisen haastattelussa kerroin, työn alla on kirja: Kyllä minä niin itseni mokasin. Ja näitähän minulta löytyy. Monenkin kirjan verran. Jos sinä koet onnistuneesi mokaamaan itsesi oikein kunnolla, kerro tarina minulle. 75-v juhlaristeilylippuja on jaossa. Palkitsen ja julkaisen parhaat. Lähetä mokasi e-mail: oskari@herrankukkaro.fi  ( nimimerkillä tai omallalla nimelläsi).
Muista: Se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa.






 
HAUKITARTAR

Kun tätä tarjoat asiantuntijoille, sanovat, että harvoin on saanut näin hyvää siikatartaria. Tottahan sen voi tehdä siiastakin tai mistä kalasta melkein vaan. Mutta tällä osoitat nautiskelijoille, ettei kyseessä ole ainoastaan tuote nimeltään: ”Hauki on kala.” Vaan, että kyseessä on hyvä kala. Haukikokki omaa ennakkoluulottomuutta ja vähäsen näyttämisenkin taitoa.

250 gr haukifilettä
2 pientä tai 1 iso sipuli
3 rkl tyrnimehua tai siruunmehua
1 rkl vinegretteä tai etikkaa
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl hunajaa
suolaa ja pippuria
tilliä aika paljon
kapriksia aika vähän

Hienonna haukikala ja sipuli mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Sekoita yhteen kaikki aineosat paitsi tilli.

Jätä jääkaappiin päiväksi, vuorokaudeksi, pariksi. Ei sen niin nuukaa. Ennen tarjoamista lisää tillisilppu. Tarjoa kuoriperunoiden kera tai huikopalana ruisleivän päällä.


Resepti tulostettavassa muodossa.

Eräs lukijani lähetti tärkeän ja huomioitavan kommentin kalan graavaamisohjeeseeni. Sisäveden, siis makeaveden kaloja ei kannata syödä raakana. Siis graavattuna. Jos niin tekee, pitää kala ensin pakastaa. Mutta ei se sitten ole enää mitään herkkua. Mutta merivedessä suolan ansiosta lapamato ei viihdy. (Kunnes joku viisas senkin todistaa toisin).






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.