perjantai 27. joulukuuta 2013


HIENO PISNESIDEA

Oppikouluaikoinani toimin kesäisin uimakoulun opettajana silloisessa kotipitäjässäni Taivassalossa.

Oli tulossa uimakoulun päättäjäiset. Sain hienon pisnesidean. Käytössäni oli itse tekemäni pieni vanerivene, johon isäni oli hankkinut 20 hevosvoiman Monark-perämoottorin. Suunnittelin laajamittaista näytöskiertuetta. Rakensin senaikaisesta uutuudesta, kovalevystä, pienen levylautan, jota vedin veneen perässä. Pikkusiskoni Leena seisoi levyn päällä pitäen kiinni vetonarusta. Se oli eräänlainen suksivesihiihdon esiaste.

Kansaa oli ranta mustanaan. Tilaisuuden juontaja kuulutti kovaäänisten kautta, että nyt on koettavissa ennennäkemätön vesiurheilusuoritus. Olimme tulossa veneellämme täysillä kohti yleisöjoukkoa. Sisareni hoippui kovalevyn päällä juuri ja juuri sen päällä pysyen, vaikka olimme jo harjoitelleet temppua. Tarkoitukseni oli muutamaa metriä ennen rantaa tehdä näyttävä nopea käännös, 180 astetta takaisin tulosuuntaan. Niin teinkin. Muuten meni hyvin, mutta rajusta liikkeestä johtuen perämoottorin kiinnitys irtosi veneen takalaudasta seuraavilla seurauksilla:

1. Perämoottori lensi kymmenen metrin kaaressa jorpakkoon. Jäi hetkeksi sinne pitäen valtaisaa meteliä. Jättikuplat vaan nousivat pinnalle.

2. Sisareni liukui vauhdilla kovalevyn päällä yleisön joukkoon. 

3. Minä suihkaisin koneettomalla veneellä suoraan juhlayleisön sivuitse läheiseen lepikkoon.



Kansa hurrasi infernaalisesti. Tällaista ei oltu ennen nähty. Eikä nähty enää uudelleen, sillä päätin jättää tämänkin pisnesidean laajemmalti toteuttamatta. Monark-perämoottorimme vietiin vain äänin VPK:n kellariin, purettiin osiin ja kuivattiin. Isäni ei ollut näytöksessämme läsnä. Kuuli siitä myöhemmin ja totesi, että nyt hän ymmärtää, miksi Monark yhtäkkiä alkoi käydessään yskiä. Vähän väliä taivassalolaiset aikalaiseni tavatessamme muistelevat ainutlaatuista näytöstämme. Kukaan muu ei kuulemma tuollaista ohjelmaa olisi osannut suunnitella ja toteuttaa. Niinpä.  Se siitäkin pisnesideasta. Ei onnistunut.







OLYMPIAKALAA á la Ina




Tällä reseptillä sain itsetuntoni nousukiitoon Tallinnan purjehdusolympialaisten aikaan vuonna 1980, kun tarjosin tekemääni ruokaa VIP-vieraille.

0,5 kg nahattomia kalan fileitä (melkein mitä kalaa tahansa: silakkaa, lohta, siikaa, haukea, ahventa, kuhaa...)
Reippaasti tillisilppua

Mausteseos:
3 tl hienoa merisuolaa
3 tl hunajaa
Vähän valkopippurirouhetta myllystä

Öljyseos:
2 rkl rypsiöljyä
2 tl etikkaa

Sekoita edellä mainitut seokset. Sivele vuoan pohjalle ohuelti öljyseosta. Lado silakkafileet tai ohuiksi siivuiksi viipaloidut isomman kalan fileet kerroksittain vuokaan. Jokaisen kerroksen väliin ja viimeksi päälle sekä öljyseosta että mausteseosta ja tillisilppua. Anna mutustua muutaman tunnin, niin ovat syömäkelpoisia. Jollet syö heti, laita jääkaappiin (2–5 astetta): kala säilyy siellä monta päivää.

Nautiskellaan graavikalan tapaan. Itse tarjosin voilla voidellun ruisleivän päällä. Sain paljon urheiluhenkisiä, kulinaarisia ystäviä ympäri maailmaa. Vieraani nimikoivat sen troolarini mukaan: ”Toast à la Ina” (ruotsinkielinen versio Iina-nimestä). Ihana alus. Ei mistä tahansa ruoasta olisi voitu Inan nimeä käyttää. Tyttäreni tytär on myös nimeltään Iina. Ihana tyttö. Ei ihme, että olen Onnellinen mies.

Resepti tulostettavassa muodossa.






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 20. joulukuuta 2013


SUOMISEN RAUNIN JOULUKEIKKA

 
Rauma oli 60-luvulla yksi tanssimusiikin mekoista (alkuperäisestä sanasta Mekka). Vaikka kaupunki oli pieni, siellä syntyi ja vaikutti merkittävä määrä tanssiorkestereita, jotka kiertelivät ympäri maakuntaa ja maatakin. Porissa oli vain jatsin rinkuttajia, ja turkulaiset hyvät muusikot olivat siirtyneet Helsinkiin. Minulla oli tuohon aikaan oma ohjelmatoimisto, Länsiviihde. Tähtinä muiden muassa Spede, Simo Salminen, Juha Vainio, Jukka Virtanen, Teija Sopanen, Lea Laven, Irwin ja Jukka Kuoppamäki. Orkestereina Humppaveikot, Pertti Metsärinteen orkesteri, Toke Hariola, Timo Panell ja Pentti Kankaan tangosekstetti (myöhemmin Seitsemän seinähullua veljestä). Myin ohjelmia ympäri Suomea.  Syksyllä 1967 sain Kemin kansantalolta pyynnön hoitaa heille orkesteri JOULUPÄIVÄN ILLAKSI. Siihen aikaan Suomessa ei joulupäivänä kaiketi kukaan muu tansseja pitänyt, eikä halukkaita orkestereita löytynyt keikalle. Paitsi raumalaisen Rauni Suomisen orkesteri. Matkaa Kemiin oli tuollaiset 500–600 kilometriä. Per suunta. Varhain joulupäivänä Rauski soittajineen lähti köröttelemään tuonaikaisten orkestereiden suosimalla Volkswagen Kleinbus -keikka-autollaan. Kun se oli ahdettu täyteen keikkakamoja ja miehiä, koneraasu ei jaksanut aikaansaada kummoistakaan vauhtia. Sellaista 60 kilometriä tunnissa mentiin, kun oli myötätuuli ja aurinko paistoi takaa. Joulukeikka tehtiin ja saman tien lähdettiin paluumatkalle. Rauski oli nuuka mies, eikä majoitusta voitu hankkia. Mukava ja nuuka. Harvinainen yhdistelmä. Mutta sellainen Rauski oli.

Paluumatka sujui kovin kivuliaasti: vastassa oli pureva pakkastuuli. Auton sisälläkin pakkasta oli toistakymmentä astetta. Kun muut raumalaiset orkesterinjohtajat olivat ostaneet keikka-autoihinsa lämmityslaitteen, Rauski nuukana miehenä osti bändinsä jäsenille huopatossut. Matka oli pitkä ja yksitoikkoinen, läpi tasaisen Pohjanmaan. Kylmä oli. Auton etulasikin pyrki jäätymään, vaikka trasselitukolla sitä pyyhittiin vähän väliä vaakunaviinalla (alkoholi sitoi kosteutta ja lasi pysyi auki pidempään jäätymättä – olihan se eräänlaista alkoholin väärinkäyttöä). Pohjanmaan lakeuksilla suoraa riitti. Koko se matka oli ajettu suoraan nasta laudassa. Nasta laudassa kuvainnollisesti. Volkkareissa oli silloin jarru- ja kytkinpolkimessa suklaanapin kokoinen pää. Kaasunappi oli vieläkin pienempi. Autossa oli pakkasta reilusti, ja Rauskin jalka oli painanut herkeämättä kaasunappia yhtäjaksoisesti viimeiset tunnit nostamatta kertaakaan huopatossua lattian pohjasta. Lähestyttiin ennen Poria olevaa T-risteystä. Kääntymän piti 90 astetta jyrkästi oikeaan. Hän nosti jalkansa kaasulta. Ei tapahtunut mitään. Auto jatkoi kulkuaan kuin minkäänlaista ohjetta kulkuun ei olisi kuljettajan taholta annettu konehuoneeseen. Volkkarin konevanhus totteli vuosikymmenten tottumuksesta kaasunapin asentoa.

Hän toisti useampaan kertaan samaa liikettä. Hakkasi kohmettuneen huopatossun pohjalla kaasunappia. Auto jatkoi vain menoaan. KAASUNAPPI OLI JÄÄTYNYT LATTIAAN KIINNI. Luminen pelto lähestyi suoraan edessä, ja kuski tiesi, ettei tuolla vauhdilla t-mutkaan tulo onnistu ilman ongelmia. ”Tee jotain!” huusivat bändin pojat kauhuissaan. Kuski mietti kuumeisen hätääntyneenä, mitä voisi tehdä katastrofin välttämiseksi. Konstit alkoivat olla lopussa. Kun hän ei enää muutakaan keksinyt, hän otti suuntavilkun varresta kiinni ja huusi ”Käänny peijooni !” Samalla hän väänsi vilkusta raivokkaasti oikealle. Hän ajatteli, että se on viho viimeinen keino. Jotainhan piti tehdä. Agressiivisen toiminnan seurauksena kylmän kankea muovinen vinkkarin varsi katkesi ja sen pää jäi Rauskin käteen. Samassa auto tössähti edessä aukeavalle pehmeälumiselle pellolle. Merkilliseksi onneksi autolle ja matkustajille ei käynyt kuinkaan. Olihan auton vauhtikin vaatimaton, vaikka se lähenteli huippusaavustustaan. Törmäyksestä seurauksena kaasunappikin irtosi vihdoin lattiasta ja kone jäi tyhjäkäynnille – pitkästä aikaa. Avuksi tulleen kuormurin ja poikien yhteistyöllä auto saatiin tielle takaisin ja matka jatkui.

”Harmittaa. Harmittaa niin totta vie”, puhisi orkesterin johtaja Rauni Suominen kun kotikaupunki Rauma alkoi jo häämöttää. ”Hyvinhän siitä selvittiin”, totesivat bändin pojat. ”Vai muka hyvin, katsokaa nyt! Arvatkaas mitä tällainen uusi vinkkarin varsi maksaa!” totesi Rauski, nuuka mies kun oli. Sitä tuli bändin pojille ikimuistoinen Joulu. Eikä Suomisen Raunikaan sitä unohtanut pitkään aikaan. Vaikka bändin pojat eivät tohtineet siitä häntä muistuttaa.






HYVÄ, HELPPO, TOISENLAINEN JOULUPUURO

 1 ½ dl puuroriisiä
1 litra maitoa (mielellään punaista tai kevytmaitoon kermaa joukkoon)
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
1 tl hunajaa
½ tl hienonnettua muskottipähkinää
Voita
Yksi manteli

Voitele uunivuoka. Sekoita vaniljasokeri ja manteli riisiin ja kaada riisi maitoon. Anna vetäytyä hetken ja kaada sitten kaikki vuokaan. Lisää muutama nokare voita päälle.
Paras tulos kypsennyksessä saadaan aikaan miedolla lämmöllä ja hyvällä ajalla. Hätäisille: 2 tuntia, 160 astetta. Kiireisille: 5 tuntia, 120 astetta. Rauhallisille 8 tuntia, 100 astetta. Noin tuntia ennen kuin puuro on valmista, ripottele päälle hienonnettu muskottipähkinä ja hitusen hunajaa. Kun pinta on kauniin ruskea, joulupuurosi odottaa nauttijaa.

Mantelin löytäjää odottaa onnellinen elämä. Sattuma valitsee löytäjäksi aina positiivisen ihmisen.

Resepti tulostettavassa muodossa.




RUSINAKEITTO


200 g rusinoita
1 litra omenamehua (ei väkevää, vaan sellaisenaan juomakelpoista)
1 rkl tyrnimehua (sitruunamehukin käy)
1 dl hunajaa
1 kanelitanko
2 rkl perunajauhoja
½ dl vettä

Huuhdo ensin rusinat hyvin vedellä ja laita ne kattilaan. Lisää omenamehu ja hunaja. Sekoita. Anna vetäytyä tunti, pari. Lisää joukkoon kanelitanko ja keitä, kunnes rusinat ovat pehmeitä. Ota kanelitanko pois.

Koko ajan vispilällä sekoittaen, kaada vähin erin perunajauhot lämpimän veden joukkoon erillisessä kattilassa. Kun jauho on imeytynyt veteen, kaada se keiton joukkoon hiljalleen lirutellen ja samalla rivakasti keittoa sekoittaen. Anna kiehua muutaman minuutin (vatsan kannalta on hyvä, että perunajauho kypsyy hieman). Nauti sitten kylmän puuron kera tai vie keitto jäähtymään ja nauti kylmänä kuuman puuron kera.

Resepti tulostettavassa muodossa.
 








Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 13. joulukuuta 2013



ASIAKAS ON AINA OIKEASSA


Kävin ostoksilla Halosen Pukutalossa. Päärynävartaloni on joskus haasteellinen vaatteiden leikkausten suhteen. Siksi pyysin minua palvelleelta myyjältä yhtä paitaa kokeiltavaksi. ”Kyllä näitä paitoja sitten saisi availla päivät pitkät, jos siihen toimeen lähtee. Herra kertoo vaan numeronsa.”
Kun en ollut vakuuttunut omista arvioistani, päädyin pieneen kisailuun.
”Kuulkaas herra! Ettekö tiedä kuka minä olen?”
Luin myyjän ajatukset: Tuokin pikkujulkkis siinä rehvastelee mokomakin.
”No kuka muka?”
”Kuulkaas herra, minä en ole mikään muka, OLEN ASIAKAS.”
Siirryin Stockalle ostamaan paitaa.
Olin unohtanut jo koko asian ja kävin taas Halosella. Samainen herra oli jälleen palvelemassa. Minut nähdessään hän iloisesti totesi: ”Jaaha, jaaha. Minkäslaista paitaa herra tällä kertaa haluaa kokeilla?” Ostin solmion. Kokeilematta.





VEDEN SAARTAMAT on huikean hieno saaristodokumentti Yle ykkösellä. Viimeisin osa on kuvattu Onnellisen miehen kotoseudulla, Saaristomerellä. Dokumentti on erinomainen kuvaus saaristomme luonnosta sekä nykypäivän elämästä.

Vilahtaahan siellä ohjelman loppupuolella ohjelmantekijän kuvauksen mukaan: "luultavasti Suomen kummallisempia ja ehkä myös kiehtovin matkailukohde saaristossa.” Katso täältä.

JOULUSILLIT




Raaka-aineena vähäsuolaisia valmiita sillifileitä. Jos Sinulla on tynnyrisuolattua (vahvassa suolassa) ollutta silliä, liota vedessä, jääkaapissa 1-2 vrk. Välillä vesi vaihtaen.

1. Perinteinen Joulusilli

n. 300 g suolasilliä
1 porkkana
1 sipuli

Liemi:
2 dl vettä
1 dl sokeria
2 rkl hunajaa
½ dl etikkaa
Muutama mustapippuri rouhittuna
1 laakerinlehti

Kuori porkkana ja viipaloi se. Keitä sipulia 1 minuutti, kuori ja siivuta. Kiehauta vesi, sokeri, hunaja, etikka, pippuri ja laakerinlehti. Anna jäähtyä hyvin. Paloittele sillit ja laita esimerkiksi lasipurkkiin. Kaada kylmä liemi päälle. Anna maustua jääkaapissa vähintäin 1 vrk.

2. Toisenlainen Joulusilli

300 g suolasillifileetä.
15 anjovisfileetä
1 punasipuli
1 rkl hunajaa (tai sokeria)
1 rkl rypsiöljyä
2 rkl smetanaa tai ranskankermaa
ruohosipulia reippaasti

Leikkaa silli ja anjovis paloiksi. Keitä sipulia 1 min. Kuori ja pilko. Paista ne pannulla öljyn ja hunajan kera kullan ruskeaksi. Kun sipuli on jäähtynyt, sekoita smetana/ranskankerma sekä anjovis joukkoon. Sen jälkeen lisää joukkoon varovasti sillin palat. Lopuksi ripottele päälle silputtu ruohosipuli.

3. Erilainen Joulusilli

300 g suolasillifileetä
2 rkl murskattua pähkinä -tai mantelirouhetta
3 rkl korppujauhoja
2½ dl kermaa tai ranskankermaa tai smetanaa
mustapippuria rouhittuna
rypsiöljyä

Kierittele kokonaiset sillifileet korppujauho/pähkinäseoksessa ja paista ne pannulla kullan ruskeiksi. Ei kestä kauaa.
Voitele uunivuoka ja laita paistetut sillit pohjalle. Lisää kerma. Laita uuniin 220 astetta. 10 minuuttia riittää.
Ota uunista ja koristele vaikka tillillä ja/tai raastetulla piparjuurella.
Nautitaan lämpimänä, mutta toimii kylmänäkin. Huikeata Jouluaamuna ruisleivän tai näkkileivän päällä kylmän maidon kera.

PS. Nämä Joulusillit sävelsin jo hyvissä ajoin ennen lähtöäni tänne hymyjen viidakkosaarelle, Ceylonille. Oli pakko, koska täältä ei silliä saa. Ihan oikeasti. Ei saa. Mutta onneksi on viljalti muuta meren viljaa. Hyvää joulumieltä vatsallesikin.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

torstai 5. joulukuuta 2013



SUOMEN ILOINEN KANSALLISLAULU


Tapahtui niinä aikoina, kun apartheid oli juuri loppunut Etelä-Afrikassa. Laaja kauppasaarto purettiin vähin erin. Myös maan viinin viennin osalta. Olimme hotelli- ja ravintolayrittäjäyhdistyksen järjestämällä viinimatkalla Kapkaupungissa. Söimme yhdessä illallista hienossa ravintolassa. Einehtimisen päätteeksi ravintolan henkilökunta keittiöväkeä myöden tuli pöytämme viereen ja esitti mahtipontisesti maan kansallislaulun. Sen loputtua seurueemme alkoi tuijottaa minua: ”Oskari! Täytyyhän meidänkin laulaa kohteliaisuudesta Suomen kansallislaulu.” Ihmettelin, miksiköhän juuri minun piti tämä hoitaa. Sen siitä saa, kun soittajaksi aikanaan ryhtyy.

Mietin hetken. Ei hemmetti. Ei meidän porukka osaisi kuitenkaan kansallislaulun sanoja kokonaan. Päättelinkin, että taitaa olla parempi valita joku muu laulu, jonka sanat jokainen taatusti osaisi. ”Isontalon Antti ja Rannanjärvi” käväisi ensin mielessä. EI! Se olisi liian laahaava. Aikaa ei ollut kuin hetki ja niinpä polkaisin alkuun mahtipontisesti: ”Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen…” Jokainen seurueestamme osasi sanat ja sävelkin kulki oikeaa tietään. Meillä laulajilla oli niin hauskaa, ettei laulumme loppuosassa tahtonut enää pokka pitää.

Saimme ravintolan henkilökunnalta raikuvat aplodit. Suosionosoituksiin yhtyi myös koko ravintolasalin muu asiakaskunta. Infernaalisten suosionosoitusten jälkeen ravintolan johtaja puki tunnelman sanoiksi: ”Fantastista! En ole ikinä kuullut minkään maan kansallislaulua, joka olisi yhtä vauhdikas ja iloinen.” Ja sitten me kaikki nauroimme niin. Kokitkin.

Maailmanmatkailumme osui aikanaan 90-luvulla myös Vietnamiin. Hieno maa. Hieno kansa. Ajattelukulttuurikin jalostautunutta. Vierailimme syvällä viidakossa, jossa Vietnamin sodan aikana käytiin todellista sissisotaa. Ihmeteltävänämme olivat tuhansien kilometrin pituiset maanalaiset luolastot, joista käsin Vietkongin joukot olivat tehneet pahojaan amerikkalaisille. Kanssamme oli samanaikaisesti ryhmä amerikkalaisia turisteja, joille paikallinen nuori opas kertoi kohteliaasti vierailukohteista. Meidän ryhmästämme joku intoutui ihmettelemään oppaalle sitä ystävällisyyttä, mitä hän osoitti entisille vihollisille. Nuori opas katsoi hämmästyneenä kysyjää ja totesi:
”No problem. Hehän hävisivät!”









Vielä ehdit tilata erilaisen joululahjan. Onnellisen miehen tarinoita osa 3. Erilainen takuu: Jollei naurata, saa palauttaa. www.oskarionnellinen.fi




OSKARIN MINISTERINLEIKE




250 g jauhelihaa
Iso keitetty peruna
1 muna
1 tl suolaa
¼ tl valkopippurijauhetta
¼ tl maustepippurijauhetta
3 rkl korppujauhoja
3 rkl ruokaöljyä tai voita
4 sitruunan viipaletta
4 anjovisfileetä
2 tl kapriksia

Sekoita jauhelihaan raastettu kypsä peruna. Lisää muna, pippurit ja suola ja vaivaa kunnolla. Muotoile taikinasta neljä ohutta pihviä ja kieritä ne korppujauhoissa. Paista kauniin ruskeiksi voissa tai öljyssä. Laita anjovisfileet pihvien päälle. Ripottele kaprikset ja lisää sitruunan viipaleet vielä päälle.
Perunamuusi on kelpoisa lisäke tälle perinneherkulle.

Resepti tulostettavassa muodossa.



 P.S.
Kirjoitin viime perjantaina suunnitelmista toteuttaa erilaisen menuun, retroruokalistan Vaakahuoneen Paviljongilla Aurajokirannassa. Kappelivoileipää, oopperavoileipää jne. Sain lukijapalautteita. Paljon. Tukevia palautteita kaikki. Tottakai toteutan haaveeni. Mikäli Sinulla on mielessäsi – tai kielenpäässä – sinulle nostalgisia ravintolaruokia, kirjoita minulle. Palkitsen parhaat höyrylaivan piletillä ensi suveksi. Laitan kyseisen ruoan reseptin myös tulevaisuudessa Perjantaireseptiin. Kirjoita minulle ehdotuksesi oskari@herrankukkaro.fi

P.S. P.S.
Vielä ehdit tilata erilaisen joululahjan: Onnellisen miehen keittokirja ilman keittoja.
Tai Hymypäivän kalenterin 2014 Sri Lankan köyhien lasten koulunkäynnin avustamiseen.
www.oskarionnellinen.fi  Lue hankkeesta: www.positiivarit.fi/lotushill






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 29. marraskuuta 2013



PIIRIVARTIJOIDEN KAAPPAUS


Tapahtui niinä aikoina, kun Neuvostoliitto oli vallassa Virossa. Kävin jo silloin usein omalla veneelläni tervehtimässä sukulaiskansaa Viron upeassa saaristossa, maan länsiosassa. Tuolloin veneilijän oli äärimmäisen tärkeää muistaa ilmoittautua ”Piirivalvelle” eli rajavartioviranomaisille. Suomenlahden ylityksen jälkeen poikettiin LEHMAAN asemalla, joka sijaitsi HIIDENMAAN pohjoisessa kärjessä. Siellä hoidettiin ”pumakat” kuntoon leimoineen päivineen.

Erään kerran olimme matkalla kaverini TULOSEN PAKIN kanssa. Ilmoittauduimme Lehmaan asemalla ja jatkoimme matkaa Viron mantereelle HAAPSALUN kauniiseen kaupunkiin. Myös Haapsalussa oli piirivalvojien asema, jonne normaalisti ilmoittauduttiin takaisin Suomeen lähdettäessä. Ja sehän meiltä unohtui kotimatkan alkaessa. Olimme jo menossa Hiidenmaan ohi Suomenlahdella, joskin vielä Neuvosto-Eestin vesialueella. Havaitsimme horisontissa pienen pisteen, joka lähestyi meitä kovaa vauhtia: piirivalve kumiveneellä. Lähtömme Haapsalusta ilman asianmukaista ilmoittautumista oli informoitu Lehmaan asemalle. Eihän siinä muuta kuin täyskäännös ja Hiidenmaan rantaan valvonta-asemalle.

Torujen jälkeen piirivartija kertoi tarkistussoiton Tallinnaan kestävän jonkin aikaa: sieltä selviäisi rikoksemme laatu ja seuraukset. Hän ehdotti odottamista lähellä rantaa olevassa pienessä ravintolassa. Oli iltapäivä ja sopivasti nälkä. Illan suussa piirivartija tuli ilmoittamaan, että yhteyttä Tallinnaan ei ollut saatu, ja meidän olisi jäätävä yöksi laituriin. Kun eväitä ei ollut, ruokailu ja juomailu toteutettiin samaisessa pienessä ravintolassa.
Aamiaisella jatkettiin seuraavana päivänä, ja meille luvattiin asian hoituvan lounaan jälkeen.

Lounastettuamme saimme jatkaa matkaa hymynsekaisten moitteiden jälkeen ilman sen suurempia seuraamuksia. Ystävällinen piirivartija saapui vielä irrottamaan veneemme köydet. Hymyssä suin hän toimitti sataman pienen ravintolan pitäjältä, vaimoltaan, erikoiskiitokset. Vierailuvuorokautemme oli kuulemma ollut liikevaihdollisesti kesän parhaimpia ja vaimo olikin tästä hyvästä erittäin tyytyväinen. Katselimme Pakin kanssa toisiamme ja purskahdimme nauruun: tajusimme pidätyksemme selvittelyn poikkeuksellisen pitkän viiveen.








ERILAINEN JOULULAHJA

Lue ja tilaa tästä:www.oskarionnellinen.fi
Postilakon uhan vuoksi tilaa heti, saat vielä jouluksi.


SIPULIPIHVI


Olen jo monta vuotta ajatellut, että muutan Aurajokirannan suviravintolamme Vaakahuoneen paviljongin menun ihan uuteen uskoon. Tai oikeammin sanottuna vanhaan uskoon. Alan kyllästyä nykykeittiön nipotteluun ja hienosteluun. Maut vain menevät sekaisin. Uudistus on vaan jäänyt ja jäänyt. Nyt ryhdistäydyn. Laitan listalle kappelivoileivän, oopperavoileivän, metsästäjän voileivän, wienerleikkeen, Oskarinleikkeen, sipulipihvin ja niin edelleen…

Sipulipihvi

Naudan ulkofileetä
Sipulia
Voita
Valkopippuria
Hunajaa
Suolaa

Pihvi nuijitaan ohueksi laataksi ja paistetaan voissa molemmin puolin kypsäksi. Lisätään suola, valkopippuri ja hunaja ennen kypsymistä. Paistetaan runsaasti sipulia voissa. Paistettu sipuli nostetaan pihvin päälle.

Nautitaan paistettujen perunoiden kera.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 



 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 22. marraskuuta 2013



RAHAJEMMA


60-luvun lopussa kävimme yhdessä keikalla Kokkolassa legendaarisen tamperelaisen, TAPPI SUOJASEN, kanssa. Tappi lauloi kitaransa säestyksellä muun muassa tangon nimeltään RAUTALANKATANGO.

Yövyimme paikallisessa hotellissa. Ani varhain aamulla olimme kiiruhtamassa lentokentälle. Tappi ei löytänyt jemmaamiaan keikkarahoja. Herätettiin siivooja, ei löytynyt. Herätettiin hotellin johtaja kotoaan. Ei auttanut. Oli pakko lähteä koneelle. Tappi laittoi kengät jalkaansa ja parkaisi: ”Kuka hemmetti on laittanut kengänpohjalliseni alle jotain? En saa toista kenkää jalkaani.” Siellähän ne rahat olivat. Hyvässä jemmassa.

70-luvun alussa kävin isossa maailmassa, oikein Lontoossa. Yövyin keskustan Mayfair–hotellissa. Olin kuullut, että jopa hotellihuoneistakin varastetaan rahaa. Kadullekaan ei kannattanut ottaa rahaa kuin ihan vähän. Minä ratkaisin ongelman piilottamalla ylimääräiset rahani tehokkaasti jemma-nimiseen paikkaan. Kun olimme lähdössä kotiin, en löytänyt rahoja. Enkä muistanut sitten millään, mihin jemmasin. Oli kiire jo lentokentälle. Kaverini avasi käytävän oven. Kun ikkunakin oli auki, syntyi ristiveto ja ovi paukahti voimalla tärähtäen takaisin kiinni. Samassa rahani tippuivat taulun takaa lattialle.

Kerroin tämän tarinan eilen Pakille. Paki kertoi seuraavaa: ”Melkein samanlainen juttu sattui minulle, kun olimme töissä vuonna 1980 Tallinnan olympialaisissa. Piilotin rahani silloin Viru-hotellissa huoneeseeni. Rahoja ei löytynyt koskaan ja epäilen, että ne ovat siellä vieläkin.”











OSKARIN PÄIVÄN KUNNIAKSI!

Lukijoitteni pyynnöstä ja Oskarin päivän kunniaksi järjestän ryhmille, mutta myös yksittäisille perjantaireseptiläisille Herrankukkarossa oikean aidon joulusavusaunan maailman suurimmassa saunassa, maasavusaunassa, kaislikkokylpylän kera 1.12.13 Lisää tietoja ja ilmoittautuminen TÄSTÄ.
Huom! yhteiskuljetukset Helsingistä ja Turusta.


HUNAJA-PORKKANAKALA



 
½ kg silakkafileitä tai mitä tahansa pieniä ruodottomia kaloja tai ison kalan ruodottomia ja nahattomia fileitä
2 ½ dl porkkanaraastetta
1 iso hienonnettu sipuli
2 dl smetanaa
2 rkl hunajaa
5 rkl hienonnettua tilliä (tai viinimarjanpensaan lehtiä)
1 tl hienoa merisuolaa

Ladotaan fileet nahka alaspäin voideltuun uunivuokaan. Ripotellaan päälle porkkanaraaste, sipuli, hunaja ja suola. Jos Sinulla on silakkaa tai muun pienkalan fileitä, voit taittaa ne tässä vaiheessa kalan muotoon. Sekoita tillisilppu smetanaan ja kaada kalojen päälle. Laita uuniin 180 asteeseen ja ota pois, kun pinta on kauniin ruskea. Kun vaimo ei ole lukemassa, kerron, että hätäiset voivat valmistaa tämän mikrossa. Täydellä teholla 650W ja kuusi minuuttia.

Vinkki: Smetanan tilalla voit käyttää myös kevytkermaa tai kermaa, mutta…

Vinkki 2: Ota talteen syksyisin viinimarjapensaan lehdet ja myös nokkosen lehdet, ennen kuin ne putoavat. Pese ja kuivaa ne sanomalehden päällä. Pilko ne pieniksi ja pakasta pieniin pusseihin. Siinä sinulla on eksoottiset mausteet ruokiisi.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 



 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 15. marraskuuta 2013


PAPUKUNINGAS


Halusin pikkupoikana, että minua kutsutaan papukuninkaaksi. Yläneellä muutamia vuosia asuessamme kävimme ihan luvalla naapurin hernepellossa sisareni Leenan kanssa saalistusmatkoilla. Meidän murteella kävimme papupellolla. Kerran kauniilla auringonpaisteella olin nauttinut näitä pyöreitä pikkupalloja itseni täyteen ja sitten vielä vähän lisää. Ja vielä senkin jälkeen muutama palko. Vatsa turposi ja väsymys iski. Laskeuduin makuulle pellolle ja kävin ansaitulle ruokalevolle senaikaisten renkien tapaan. Nukahdin. Näin unta, jossa minut kruunattiin pellon keskellä papukuninkaaksi. Makasin vain selälläni ja alamaiseni kokosivat papuja valmiiksi nautittavakseni. Alamaiset vielä avasivat minulle palot ja sain pistää valmiit herkut suoraan suuhuni. Uni päättyi heräämiseen todellisuuteen. Kotimatkani suoritin hyvin varovaisesti. Kotona alkoi vatsa kiertää vastapäivään.

Näin jälkeenpäin tuli tästä mieleeni aikuisiän tapahtuma. Tulosen Paki kertoi minulle vähän aikaa sitten epäilevänsä, että hänellä on hiirilavantauti. ”Mitä? Hiirilavantauti! Mistä niin päättelet?” kyselin huolissani. ”Selvät merkit: Vatta kuralla ja juustoa tekee mieli.”





 

PAPUKUNINKAAN HERNEKEITTO




Äskettäin suoritetussa mielipidekyselyssä koululaisten keskuudessa hernekeitto ylsi suosituimpien kouluruokien kerhoon. Eikä ihme. Hyvää on hyvä hernekeitto. Energiaa se pursua paljonkin kanssa.

Nyt on muotia laihdutus niin kutsutusti 5/2-mallilla. Viitenä päivänä viikossa syödään normaalisti. Kahtena päivänä, maanantaina ja perjantaina, syödään vain korkeintaan 600 kaloria. Ystäväni Tapsa pudotti tällä keinolla uskomattomasti lyhyessä ajassa. Ex-opettajana ja historian tuntijana hän tiesi kertoa, että jo aikoja sitten munkit paastosivat samalla systeemillä. Koska toinen paastopäivistä oli perjantai, tankattiin energiaa edellisenä päivänä oikein kunnolla. Tästä juontuu hernekeittotorstai.

Seuraava ohje ei ole pikaruokaohje. Kaikkea muuta. Ja juuri siksi niin hyvää!

Riittää 20 hengelle kertaruokailuun ja kahdelle hengelle kymmeneen ruokailuun (pakastuksen kautta):

1 kg kuivattuja herneitä
Ainakin 7 litraa vettä
2 isoa sipulia
Muutama iso porkkana
Kokonaisia mustapippureita 10–15 kpl
Erikaltaisia kypsiä lihanpaloja
Merisuolaa maun mukaan

Laita herneet likoamaan vähintään yön yli noin 4–5 litraan raikasta vettä. Keitä herneet liotusliemessä vaimeasti ”hymyillen ” (= hyvin vähän poristen, sähkölevyllä ykkösellä) vähintään kuusi tuntia ja lisää joukkoon mausteet. Lisää sitten pilkottu porkkana, sipuli ja lihanpalat (mitä sattuu olemaan – kinkku ja savukinkku ovat hyviä, mutta myös kanan- tai kalanpalat tai erilaiset juurekset kuten nauris sopivat) sekä vettä 3–4 litraa. Keitä edelleen 5–10 tuntia. Tämän lopputoimen voi hoitaa myös hauduttamalla unissa.

On hyvää heti nautittuna, mutta jäähdytettynä yön yli ja sitten hitaasti lämmitettynä mehevöityy entisestään. Pakasteessa vain paranee entisestään. Pakasta valmiiksi annoskoossa.

Ymmärrän entisajan munkkeja, vaikkeivät he tienneet mitään 5/2-systeemistä. Ymmärrän hyvin myös koululaisten suosikkimakuja.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 


 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 8. marraskuuta 2013


 

PORTSARIPAPPA


Perinteikkään naantalilaisen rantaravintolan Tavastin Killan portieeri oli legenda jo eläessään. Hän oli ravintoloitsija Mäkisen Penan isoisäpuoli. Vanhan sillilaivan seilori ja merimies ulkomuotoaan myöden. Kaikki tiesivät hänen lempinimensä: Pappa. Tuskin kukaan hänen oikeaa nimeänsä. En minäkään. Naapureina meistä tuli kuitenkin hyvät ystävät (olipahan muuten vaikea pysyä laihana niin hyvän ravintolan naapurina). Pappasta on monta hauskaa juttua.

Asiakkaiden poistuessa ravintolasta antamatta portieerirahaa Pappalla oli tapana kilistellä taskussaan olevia kolikoita. Viimeistään siinä vaiheessa poistuja tajusi yleensä vinkin. Kerran, kilinästä huolimatta, eräs pariskunta poistui ravintolasta maksamatta ja huikkasi Pappalle vain: ”Näkemiin!” ”Ei mitään näkemiin, kun se on viiskymmentä penniä!”

Meille vakinaisille ravintolakävijöille Pappa teki aina vuosisopimuksen. Hän kutsui sitä OP-sopimukseksi ja se maksoi kesältä 50 markkaa. Ahkerille kävijöille se tuli edulliseksi ja takasi myös sisäänpääsyn jonon ohi. Kerran terassille saapui nuorisojoukko aika maistissa. Pappa ei päästänyt heitä sisään, koska he olivat hänen mukaansa juovuksissa. ”Ei ole reilua. Tuossakin istuu kavereita, jotka ovat taatusti enemmän juovuksissa kuin me!” valitti nuoriso.

Terassilla todella istui näitä OP-sopimuslaisia, jotka kutsuivat itseään ”rantaparlamentiksi”. Monet pikkukaupungin asiat nimittäin päätettiin tässä demokraattisessa yhteisössä. Pappa perusteli sisäänpääsyn epäämistä nuorille hyvin loogisesti: ”Katsokaas, hyvät herrat, jokaisessa ravintolassa on oma juoppokiintiönsä, ja meidän ravintolamme kiintiö on jo täynnä. Tervetuloa joskus toiste.”






 

ISÄNPÄIVÄRESEPTI -



SISKONMAKKARAKEITTO

1 litra vettä
½ kg siskonmakkaraa 1–2 cm pituisina pötköinä
3–4 kpl kuorittuja punajuuria paloiteltuna pieneksi
3–4 kpl kuorittuja porkkanoita paloiteltuna pieneksi
Hiukan suolaa
Ihan vähän sokeria
Mustapippuria
3 kynttä valkosipulia
2 tl etikkaa
Pieni pala juuriselleriä
Puolikas purjo paloiteltuna
Joukkoon voi muusata halutessaan myös 1-2 tomaattia
2 lihaliemikuutiota tai 1 dl tuoretta tai kuivattua lipstikkaa maun mukaan

Kokeile liemikuutioiden sijasta lipstikkaa! Lipstikka on vanha suomalainen pihalla kasvava perusmauste, jota käytettiin muun muassa sodan aikana antamaan ruokaan lihan makua, kun lihaa ei ollut. ”Mistäs tytöt on lihhaa saaneet?” kysyi muonavääpeli, kun Lotat lipstikkakeittoa tarjosivat. Saa kuivattuna hyvin varustetuista kaupoista.

Keitä kasvikset kypsiksi liemikuutiolla tai lipstikalla sekä valkosipulilla maustetussa vedessä. Lisää viimeisten 5–10 minuutin ajaksi siskonmakkarat kypsymään. Lisää sitten suola, sokeri ja etikka. Laita lautaselle ja lisää smetanaa, jos sattuu olemaan. Ruisleipä on jälleen kova sana lisukkeeksi. Leivän päälle sellaista levitettä, joka ei ota päähän.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 


 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 1. marraskuuta 2013



PERSOONALLINEN PORTSARI


Harvasta ammatinharjoittajista on kerrottu niin paljon persoonallisia tarinoita kuin ravintoloiden portsareista. Tässä yksi muisto elämäni havaintojen varrelta.

Turussa, Humalistonkadulla, ravintola KILLAN portsarina toimi 60-luvulla Paraisten Pertiksi kutsuttu persoonallinen ammattilainen. Nimi ei ole keksitty: asianomaiset ja sen ajan asiakkaat kyllä tunnistavat henkilön. Ravintola Kilta oli äärimmäisen suosittu. Joka ilta oli jonoa sisäpihalta kadulle asti. Jo ennen Sedu Koskista ravintolat osasivat hyödyntää niin kutsuttujen VIP-vieraiden etuoikeuksia esimerkiksi jonotuksessa. Eivät taida nykyihmiset uskoa, mutta tuolloin naiset eivät yleensä päässeet iltaravintolaan yksin, ilman herraseuraa. Paitsi nämä ”vipit”.

Eräs pariskunta oli jonottanut ravintolaan jo tovin. Paraisten poika päästi vähän väliä valmiiksi maistissa olevia vakiasiakasmiehiä ryppyisen kympin setelin siivittämänä jonon ohi. Toisena etuoikeutettuna ryhmänä olivat tarkkasilmäisen ovivahdin tunnistamat yksinäiset naiset. Pariskunnan rouva siitä hermostumaan tosissaan: ”Pääseekö tähän ravintolaan muita asiakkaita kuin juoppoja ja kevytkenkäisiä naisia?” ”Ei enää. Molempia on nyt tarpeeksi!” tuumasi Paraisten poika ja veti oven pariskunnan nenän edestä kiinni.






Luehan, minkälaisia kirjoja JARI TERVO löysi Turun Kirjamessuilta.
www.oskarionnellinen.fi


WIENERLEIKE

Jatkan sarjassamme hyviä vanhanaikaisia ruokia. Näitä saa ravintoloissa liian harvoin. Tehdään siis itse, kotona.

Oikea wienerleike tehdään vasikan sisäpaistista. Mutta käyhän siinä muukin liha, jos perinteistä antaa periksi. Possukin, kuten nykyään monet käyttävät. Edullista ja hyvää.

Liha nuijitaan ohueksi laataksi ja pyöritetään kananmuna-vehnäjauhoseoksessa. Lisätään vähän suolaa ja leivitetään vielä lopuksi korppujauhoissa. Paistetaan voissa. Lisätään pinnalle kierukka anjovisfileetä, jonka keskellä on kaprista ja lopuksi vielä viipale sitruunaa.

Perunasose kuuluu annokseen.

Resepti tulostettavassa muodossa.

Isä tekemään ruokaa! Yritä edes. Luehan, mitä kokki JYRKI SUKULA sanoi uudesta Onnellisen miehen keittokirjasta. www.oskarionnellinen.fi




Anna Isänpäivälahjaksi Onnellisen miehen keittokirja

 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.