perjantai 28. joulukuuta 2012


PUHELUKIHÄIRIKKÖ


60-luvulla kansainvälisellä GULF -öljyjätillä oli myös Suomessa omia huoltoasemia. Silloin, kun niitä oli melkein joka tien risteyksessä. Silloin ne pärjäsivätkin. Toimivat näet nimensä mukaisesti huoltoasemina. Toisin on nyt. Ei ole enää huoltoja eikä kannattavuutta. Kumma juttu.

Raisiossa myös oli Gulf-huoltoasema, jossa toimi Jormanaisen Raikka asiakaspalvelussa. Tankkasi asiakkaan puolesta, pyyhki tuulilasin ja kysyi, saako öljyt tarkistaa. Mukava ja pidetty kaveri. Hänellä oli kuitenkin omituinen tapa lausua asemansa nimi: ”GLUF ”.

Isäntä muistutti häntä toistuvasti, että nimi ei ole Gluf vaan Gulf. Raikka toivotteli vaan edelleen asiakkaat tervetulleeksi Gluffiin. ”Kuules Raikka. Sinun on nyt kerta kaikkiaan opeteltava sanomaan GULF. Tästä ei tule muuten yhtään mitään. Variksetkin langalla nauraa sun puhettas. Jollei homma muutu, palkkaan tilalle toisen kaverin, joka osaa lausua asemani nimen oikein”. Raikka ei hätkähtänyt uhkausta, vaan tokaisi rauhallisesti: ” EI se mittä. Ne onki pyytäny minu töihi toho naapuurii - TREBOILII.



  
KALAN GRAAVAUS ON JALO TAITO

On nykyään trendikästä graavata vain lohta. Jotkut sentään siikaa. Meillä oli viime suvena Aurajokirannassa Vaakahuoneen Saaristolaispöydässä parhaillaan 15 erilaista kalaa. Villikalaa lähinurkilta. Kylmää kalaakin yli 10 eri laatua. Suutarista silakkaan. Graavasimme lohta, kuhaa, särkeä, siikaa, haukea. Maustoimme ne villimaustein. Merisuolalla, hunajalla ja erilaisilla metsämarjoilla. Mutta myös pelkästään suolalla ja tillillä.

Kävipä hauskasti: Jokaisen tarjoiluastian vieressä oli nimikyltti kalan laadusta, savusuutaria, halsterisilakoita, loistesiikaa, graavikuhaa, graavilohta, kraavihaukea jne. Graavikaloista asiakkaiden lautaselle nousi graavilohta n. 70%. Seuraavaksi suosituin oli graavisiika 20% ja mustikkalohi 5% ja karpalokuha 5%. Graavihaukea kului alle 1%. Kunnes suvikokkimme teki ruman tempun (tunnustan se nyt, kun rikoksesta on aikaa kulunut reippahasti). Tämä velikulta vaihtoi nimikylttejä. Vaihtoi graavisiian ja graavihauen kyltit. Arvaattehan, miten siinä kävi! Graavisiian kulutus lopahti siihen. Haukea meni aivan tolkuttomasti. Pian se loppuikin pöydästä. Emmekä ikinä ole saaneet yhdestä tuotteesta niin paljon positiivista palautetta, kuin tästä mukamas graavisiiasta. Ihmettelin moista muutosta, kunnes asian oikea laita paljastui. Sydämeni heltyi, ja kesäkokki sai jatkaa töitään. Mutta kylttejä ei enää vaihdettu (vaikka mieli kyllä teki).

 Mitä kalaa voi graavata? Melkein mitä vaan.

-Madettakin kerran koitin, mutta mettään meni.
-Silakkafileet tai pikkuahvenfileet karkealla merisuolalla ja mustapippurilla graavattuna. Uskokaa tai ette, ohut viiru hunajaa tekee mielettömän säväyksen.
-Särki, lahna ja kampela kannattaa suolata pelkällä merisuolalla ja sitten halstrata. Metalliverkkotelineellä vain avotulelle.
-Kuha on hieno ja kalliskin kala. Siksi se sopii erinomaisesti graavattavaksi, koska tällöin kalaa käytetään delikatessina pieninä annoksina.
-Siika ja lohi ovat perinteisiä graavikaloja. Älkää hyvät ihmiset vaan unohtako haukea. Ostakaa torilta, hallista tai kunnon kalatiskiltä valmista haukifilettä ruodottomana. Graavaa siitä osa, laita jääkaappiin (maks +3 astetta) ja tee lopusta vaikka uunissa kerma/juusto/valkopipuri/suola/kananmuna - vuoka. Lisänä keitetyt kuoriperunat.

Älä koe huonoa omatuntoa ostaessasi/käyttäessäsi villikalaa.

Saariston ammattikalastajat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Missä on se elävä saaristo. Ainakin meidän nurkilla on kalastettu vuosituhansia. Nyt sitten yhtäkkiä pitää lopettaa villikalan kalastus. Eivät ne määräänsä enempää lisäänny. Luonto pitää siitä huolen. Siihen luontoon kuuluvat myös merimetsot ja hylkeet. Jos me emme syö omia villikalojamme, ei kukaan niitä kalasta. Paitsi merimetsot ja hylkeet. Pitääkö aina mennä äärimmäisyyksiin, ennen kuin huomataan, että järkevä ja tasapuolinen synergia Luonnon kanssa antaa parhaan tuloksen. Suurin uhka meidän villikalamme kannalle on edelleen ihminen. Se joka tuhoaa ja likaa tolkuttomasti vesiämme. Kun vesi olisi pudasta, sinne mahtuisivat niin linnut kuin hylkeetkin. Ja ihminenkin tolkuissaan. Meidän sukupolvemme on 50 vuoden aikana tuhonnut Itämerta enemmän kuin Itämeren rantojen ihmiset sitä ennen 10.000 vuoden aikana yhteensä. Siinä on villikalan ongelma.



 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

4 kommenttia: