perjantai 28. joulukuuta 2012


PUHELUKIHÄIRIKKÖ


60-luvulla kansainvälisellä GULF -öljyjätillä oli myös Suomessa omia huoltoasemia. Silloin, kun niitä oli melkein joka tien risteyksessä. Silloin ne pärjäsivätkin. Toimivat näet nimensä mukaisesti huoltoasemina. Toisin on nyt. Ei ole enää huoltoja eikä kannattavuutta. Kumma juttu.

Raisiossa myös oli Gulf-huoltoasema, jossa toimi Jormanaisen Raikka asiakaspalvelussa. Tankkasi asiakkaan puolesta, pyyhki tuulilasin ja kysyi, saako öljyt tarkistaa. Mukava ja pidetty kaveri. Hänellä oli kuitenkin omituinen tapa lausua asemansa nimi: ”GLUF ”.

Isäntä muistutti häntä toistuvasti, että nimi ei ole Gluf vaan Gulf. Raikka toivotteli vaan edelleen asiakkaat tervetulleeksi Gluffiin. ”Kuules Raikka. Sinun on nyt kerta kaikkiaan opeteltava sanomaan GULF. Tästä ei tule muuten yhtään mitään. Variksetkin langalla nauraa sun puhettas. Jollei homma muutu, palkkaan tilalle toisen kaverin, joka osaa lausua asemani nimen oikein”. Raikka ei hätkähtänyt uhkausta, vaan tokaisi rauhallisesti: ” EI se mittä. Ne onki pyytäny minu töihi toho naapuurii - TREBOILII.



  
KALAN GRAAVAUS ON JALO TAITO

On nykyään trendikästä graavata vain lohta. Jotkut sentään siikaa. Meillä oli viime suvena Aurajokirannassa Vaakahuoneen Saaristolaispöydässä parhaillaan 15 erilaista kalaa. Villikalaa lähinurkilta. Kylmää kalaakin yli 10 eri laatua. Suutarista silakkaan. Graavasimme lohta, kuhaa, särkeä, siikaa, haukea. Maustoimme ne villimaustein. Merisuolalla, hunajalla ja erilaisilla metsämarjoilla. Mutta myös pelkästään suolalla ja tillillä.

Kävipä hauskasti: Jokaisen tarjoiluastian vieressä oli nimikyltti kalan laadusta, savusuutaria, halsterisilakoita, loistesiikaa, graavikuhaa, graavilohta, kraavihaukea jne. Graavikaloista asiakkaiden lautaselle nousi graavilohta n. 70%. Seuraavaksi suosituin oli graavisiika 20% ja mustikkalohi 5% ja karpalokuha 5%. Graavihaukea kului alle 1%. Kunnes suvikokkimme teki ruman tempun (tunnustan se nyt, kun rikoksesta on aikaa kulunut reippahasti). Tämä velikulta vaihtoi nimikylttejä. Vaihtoi graavisiian ja graavihauen kyltit. Arvaattehan, miten siinä kävi! Graavisiian kulutus lopahti siihen. Haukea meni aivan tolkuttomasti. Pian se loppuikin pöydästä. Emmekä ikinä ole saaneet yhdestä tuotteesta niin paljon positiivista palautetta, kuin tästä mukamas graavisiiasta. Ihmettelin moista muutosta, kunnes asian oikea laita paljastui. Sydämeni heltyi, ja kesäkokki sai jatkaa töitään. Mutta kylttejä ei enää vaihdettu (vaikka mieli kyllä teki).

 Mitä kalaa voi graavata? Melkein mitä vaan.

-Madettakin kerran koitin, mutta mettään meni.
-Silakkafileet tai pikkuahvenfileet karkealla merisuolalla ja mustapippurilla graavattuna. Uskokaa tai ette, ohut viiru hunajaa tekee mielettömän säväyksen.
-Särki, lahna ja kampela kannattaa suolata pelkällä merisuolalla ja sitten halstrata. Metalliverkkotelineellä vain avotulelle.
-Kuha on hieno ja kalliskin kala. Siksi se sopii erinomaisesti graavattavaksi, koska tällöin kalaa käytetään delikatessina pieninä annoksina.
-Siika ja lohi ovat perinteisiä graavikaloja. Älkää hyvät ihmiset vaan unohtako haukea. Ostakaa torilta, hallista tai kunnon kalatiskiltä valmista haukifilettä ruodottomana. Graavaa siitä osa, laita jääkaappiin (maks +3 astetta) ja tee lopusta vaikka uunissa kerma/juusto/valkopipuri/suola/kananmuna - vuoka. Lisänä keitetyt kuoriperunat.

Älä koe huonoa omatuntoa ostaessasi/käyttäessäsi villikalaa.

Saariston ammattikalastajat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Missä on se elävä saaristo. Ainakin meidän nurkilla on kalastettu vuosituhansia. Nyt sitten yhtäkkiä pitää lopettaa villikalan kalastus. Eivät ne määräänsä enempää lisäänny. Luonto pitää siitä huolen. Siihen luontoon kuuluvat myös merimetsot ja hylkeet. Jos me emme syö omia villikalojamme, ei kukaan niitä kalasta. Paitsi merimetsot ja hylkeet. Pitääkö aina mennä äärimmäisyyksiin, ennen kuin huomataan, että järkevä ja tasapuolinen synergia Luonnon kanssa antaa parhaan tuloksen. Suurin uhka meidän villikalamme kannalle on edelleen ihminen. Se joka tuhoaa ja likaa tolkuttomasti vesiämme. Kun vesi olisi pudasta, sinne mahtuisivat niin linnut kuin hylkeetkin. Ja ihminenkin tolkuissaan. Meidän sukupolvemme on 50 vuoden aikana tuhonnut Itämerta enemmän kuin Itämeren rantojen ihmiset sitä ennen 10.000 vuoden aikana yhteensä. Siinä on villikalan ongelma.



 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 21. joulukuuta 2012


KINKKUJEN JUHLAA


Elettiin 70-luvun alkuvuosia. Yritykseni myi silloin kahvia ja muita palkintoja Suomen bingoille. Joulun edellä silloin oli muotia, että esimerkiksi autobingossa oli sivupalkintoina JOULUKINKKUJA. Niitä kinkkuja jaettiin myös bingohalleissa. Kun edellisen joulun alla kinkut loppuivat kesken, pyysin Leppäsen Rauskia tilaamaan meille Puutarhakadun konttorille kerralla isomman satsin. Ne sovittiin toimitettaviksi Joulun aaton aattona. Palkinnot kinkkujen voittajille annettiin lahjakorteilla, joilla vastaan voittajat saivat noutaa kinkkunsa. Lahjakortteja oli annettu noin 140 kpl. Pyysin Rauskia varmuuden vuoksi tilaamaan Lounais-Suomen Osuusteurastamolta muutaman ylimääräisen. Saisi henkilökuntakin samalla bonuksen hyvästä työstään.

Tuli Jouluaaton aatto. Iso Osuusteurastamon kylmärekka peruutti konttorimme pihalle. Kuski tuli kysymään, että mihinkäs nämä kinkut oikein laitetaan.
-laita tuohon meidän pakettiautoon vaan, jaamme ne siitä saman tien asiakkaille.
-eri ne taida mahtua tuohon pakettiautoonne. Niitä on aika paljon.
-tilasimme niitä 150 kpl ja taatusti mahtuu.
-kyllä niitä on vähän enemmän.
-sitten viette ylimääräiset takaisin.
-ei tässä nyt viime tingassa kukaan enää kinkkuja osta. Huomenna on Jouluaatto. Nämä on tilattu ja tähän ne puran.
-Rauski kurkki olkani takaa ja oli hiiren hiljaa.

Kuski selaili vielä lähetyslistaa ja avasi rekan takaoven. Se oli kattoaan myöden täynnä – kinkkuja, kinkkuja ja kinkkuja ja aina vaan kinkkuja. Huomaamattani Rauski häippäsi saman tien pihan poikki.

Lähetyslistassa luki, että olemme tilanneet 1500 kinkkua. Tilaajana Kahvimiehet Oy:n puolesta Rauno Leppänen.

On aivan toinen tarina, mitä me teimme 1500 kinkulla Joulun aatonaattona. Sitä on aika vaikea unohtaa. Seuraavana jouluna jaoimme bingopalkintoina pelkästään kahvia. Rauski perusti uuden vuoden jälkeen ihan oman bingotuotteita myyvän yrityksensä.




  



JOULUN HYMYINEN JÄLKIRUOKA

3 dl jogurttia – naturel
1 prk maitorahkaa
½ dl tyrnimehua
½ dl hunajaa
2 tl vaniljasokeria
pannujauhatus kahvia
vettä
naapuri kutsuttuna

Vatkaa tehosekoittimella rahka ja jogurtti sekaisin. Sekoita muut aineet mukaan. Voit tarjota tätä vaikka naapurille, niin loppuu mököttäminen. Ihana jälkiruoka. Nauti vaikka espressokahvin kanssa. Tai keitähän välillä oikeata pannukahvia. Keitä vesi kuumaksi. Lisää 7 gr pannujauhatuskahvia pinnalle ja anna laskeutua itsestään. Odota muutama minuutti ja lurauta kylmää vettä neljäasosa kupillinen päälle. Odota pari minuuttia ja kaada kuppiin.

 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.  

perjantai 14. joulukuuta 2012



NAANTALIN SPASULA


Elettiin vuotta 1994. Göteborgissa oli suuret matkailualan messut. Suomella oli oma osasto. Ja meillä naantalilaisilla, Naantalin Kylpylällä, Muumimaailmalla ja höyrylaiva Ukkopekalla oli oma osio siellä. Ensimmäisen päivän iltana oli iso kutsuvierastilaisuus ”kettuketer” eli Get to Gether -kokkaritilaisuus. Meidän osastomme vierelle käytävälle oli rakennettu juominkipöytä. Piiiiitkä piiitkä pöytä täynnä kuperkeikkajuomia. Mm. Koskenkorvapaukkuja pilvin pimein. Hämmästelimme sitä Kylpylän silloisen johtajan, Esa Rannan kanssa. Kun tarjoilija saapui paikalle, kerroimme uhrautuvamme koemaistajiksi. Saimme luvan. Kostutimme hieman huuliamme.

Hetken kuluttua tein ”pakit”. Ystäväni Tulosen Pakilla oli tapana usein illanviettotilaisuuksissa hilppaista kotiin nukkumaan ennen aikojaan. Siitä enempää asiaa tuomatta esille. Minä huomasin hetken kuluttua maistajaistilaisuudessa, että nyt on paras lähteä huilimaan oman imagoni vuoksi. Kerroin sen Esalle, jolloin hän ystävällisesti ehdotti, että menisin hänen huoneeseensa. Minun hotellihuoneeni sijaitsi toisella puolen kaupunkia, ja Esa oli varannut huoneen Messukeskuksen hotellissa.
Siirryin sitten respaan hyvissä voimin. Virkailijan kanssa käytiin oikein ruotsin kielellä seuraavanlainen keskustelu:

- God afton! Om jag får nyckeln? ( Iltaa. Saanko avaimen)
- Naturligtvis. Vilken numret? ( Tottakai. Mikä numero)
Sitten minulle kävi niin kuin useasti ennenkin, että lähimuistini alkoi tökkiä.
- Förlåt! Jag har glömt numret. ( Anteeksi. Olen unohtanut numeron)
- De gör ingenting. Vilket namn? ( Ei se mitään. Mikä nimi)
Koetin raivoisasti muistella Naantalin kylpylänjohtajan nimeä. Tuloksetta.
- Förlåt. Jag har glömt namnet ochså. ( Anteeksi. Olen unohtanut myös nimen).
Näin kuinka virkailijan kasvoille levisi hymy.
- Ochså det gör ingenting. Möjligen ni har beställt rummet i företagets namn? ( Ei se mitään. Oletteko mahdollisesti varanneet huoneen yrityksen nimellä).
- Juu!
- I vilket namn? (millä nimellä).

Tässä vaiheessa yritin raivoisasti saattaa mieleeni, mitä on Naantalin Kylpylä ruotsiksi. Naantalin nimen muistin, että se on Nådendal, mutta mitä se kylpylä on ruotsiksi. Olipahan nolo tilanne. Ratkaisin asian, vastaamalla:
- Juu. Nådendals Tvätteri. (Naantalin Pesula)
- Perfekt. Här ni har reserverat i namnet Nådendals SPA. ( Täsmällisesti. Täällä olette varanneet nimellä Naantali Spa.)
- Juu. Perfekt. Tack.

Sen jälkeen virkailija pyysi piccoloa ohjaamaan minut huoneeseeni. Tämä avasi oven ja esitteli huoneeni. Menin nukkumaan raskaan koettelemuksen jälkeen.

Seuraavana aamuna soitin kotiin vaimolleni. ”Menitkin sitten aikaisin nukkumaan. Kello taisi olla vähän vaille yhdeksän. Taisit nukkuakin oikein hyvin. ”Juu! Mistä ihmeestä tiedät noin tarkkaan olemiseni täällä? ”Kuule Oskari! Kun olet matkoilla, minä tiedän tasan tarkkaan mitä sinä siellä touhuat". Asia jäi vaivaamaan minua toden teolla. Kunnes sitten vaimo vihdoin paljasti uskomattoman salaisuutensa:

Olin soittanut ennen koemaistiaisia vaimolleni, sulkenut sen ja laittanut puhelimen rintataskuuni. Vahingossa olin painanut jotain näppylää, joka yhdisti edelliseen soitettuun numeroon. Siis jälleen vaimolleni. Vaimo istui kotona sohvalla ja kuunteli touhuani. Hän seurasi maistiaistoimintaamme. Kuunteli keskustelun hotellin respan kanssa. Hän seurasi kirmailuani hotellihuoneeseen ja piccolon huone-esittelyä. Sitten hän kuuli vesilorinan iltatoimieni yhteydessä. Seurasi sängyn narinaa ja syvä, syvä huokaus. Vaimonikin huokaisi ja sulki puhelimensa.





  

Haluatko hymyä ympäristöösi?
Anna eettinen joululahja.
Hymypäivän kalenteri 2013
Takuu: Jollei hymyilytä, saat palauttaa
www.oskarionnellinen.fi

Tule kuuntelemaan Onnellisen miehen tarinoita höyrylaiva s/s Ukkopekan 75-vuotisjuhlaristeilylle ensi suvena. Tarkemmat tiedot täältä.

JOULUSILAKKAA LYÖKIN MAMMAN MALLIIN


Muunna vuonna ( vanha suomalainen sanonta ) alkoi Joulun alla herkkuhammasta kolottaa. Perinteinen Lyökin Mamman joulusilakka. Sitä pitää saada. Ja saihan sitä. Herrankukkaron kalastajaisäntä laittoi ämpärin pohjalle kerroksen karkeaa merisuolaa. Sen jälkeen kerros perattuja kokonaisia silakoita. Sen jälkeen vuorotellen suolaa ja silakoita. Sitten painoa ja kansi päälle ja kylmiöön. Tämä on sitä tönkkösuolausta. 2-3 viikkoa on hyvä aika. Mutta voi olla kuukausiakin.

Jouluaaton aattona ota tarpeellinen määrä (Tuplana varmuuden vuoksI, minulta loppui siltikin) viruamaan kylmässä vedessä. Vaihda muutaman kerran vesi. Jos tulee kiire, pidä silakoita juoksevassa vedessä. Se nopeuttaa suolan liukenemista.

Laita kattilaan vettä, pippuria, sipulia ja muutama laakerinlehti. Keitä hetken.
Lisää valuneet silakat ja keitä muutama minuutti.

Tarjoile keitettyjen kuoriperunoiden ja valkokastikkeen kera.
Muista laittaa valkokastikkeeseen runsaasti esikeitettyä sipulia ja mustapippuria.

Muut söivät kaikenmaailman kalkkunaa yms. jouluruokia. Minä tekemääni joulusilakkaa. Sain syödä yksin – Lyökin Mamman joulusilakkaa. Kylläkin muiden seurassa. Nautin siitä Joulusta.

Nyt olemme Joulun vaimoni ja perheeni kanssa Ceylonin saarella vapaaehtoistöissä. Taidanpa käydä Hikkaduwan kalasatamassa ostamassa pieniä Intian valtameren pikkukaloja ja laittaa ne suolaan. Peruna ja sipuli on siellä hyvää ja pippuri kasvaa omalla pihallamme.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012



KUN PIKKUOSKARISTA TULI ISO-OSKARI


Nykyään höyrylaiva Ukkopekan vastaavana päällikkönä eli kapteenina toimii poikani Karioskari. Hänen täydellinen nimensä on Karioskari Ukkopekka Kangas ja täyttää ensi talvena 31 vuotta. Laiva sai uuden nimensä 26 vuotta sitten. Joten päätelkää siitä, kumpi on muna, kumpi kana. Karioskari oli siis 4-vuotias kun höyrylaiva purjehti elämäämme. Hän oli heti alusta lähtien innokkaana mukana purjehduksillamme. Ei olisi poika, jollei konehuone olisi kiinnostanut. Niinpä hän kasvoi höyryssä ja lämpimän voiteluöljyn tuoksussa. Olihan hän innokkaana myös komentosillalla ja oppi korkean tuolin päältä ohjaamaan lähes puoli miljoonaa kiloa painavaa laivaa. Hyvä kapteeni hänestä tulikin. Oman urani aikana uskoin olevani lyömätön siinä toimessa. Kun poika aloitti kipparoinnin, oli parempi siirtyä sivuun. Hyvä niin. Pojalla on laivojen kanssa sellainen tatsi ettei paremmasta väliä. Kai sekin on verestä kiinni. Äitini puolelta merimiehiä, luotseja ja merikapteeneja on pilvin pimein. Loput ovat muutoin saariston alkuasukkaita.

Kun pienelle pojalle tuli ruorin takaa pissahätä, hän kiiruhti alas pääkannelle jossa vessat olivat. Sieltä hän jatkoikin matkaansa vielä kerrosta alemmaksi konehuoneeseen. Vasta myöhemmin minulle selvisi syy. Vanhan höyrylaivaperinteen mukaan konehuoneessa lämmittäjät, rasvarit ja mestarit eivät nousseet turhaan kannelle pikkutarpeelleen, vaan toimi tapahtui pilssiin, jossa ennestään oli voiteluöljyn sekaista vettä. Se oli pienelle pojalle suuri seikkailu. Miesten touhua.

Karioskari toimi asiantuntevana oppaana myös matkustajille, jotka laskeutuivat höyrykonehuoneeseen. Vuorossa ollut konepäällikkö kertoi kerran naureskellen Karioskarin omaksuvan kovaa vauhtia miehistön ammattitaidon. Vierailulla ollut rouvaporukka kun oli alkanut päivitellä sitä, kuinka kuumaa konehuoneessa onkaan. Lämpimällä säällä kun lämpö nousee helposti 50 asteeseen. ”Ei hätää tädit. Tällä laivalla on sellainen tapa, että jos tulee kuuma, otetaan paita pois.” Karioskari oli konemiehistön suosittelema opas.

Vuosia kului ja poika aloitti koulunkäynnin. Asumme Naantalin vanhankaupungin rannassa, aivan meren rannalla. Minulla on pikkupojasta asti ollut sellainen oravavietti, että olen koonnut kaikkea mereen ja laivoihin liittyvää. Niitä on talossa sisällä ja ulkona. Rojua, kuten vaimo sanoo. Ymmärrän häntä. Hän pyyhkii pölyt. Naapurimme kertoi seuraavan tositarinan: Karioskari oli kavereidensa Inkisen Oskun ja Laaksosen Mikon kanssa laittanut kadun viereen rappusille peltipurkin ja kirjoittanut siihen tekstin: MERIMUSEO Pääsymaksu 5 markkaa. Talomme, joka on 1500-luvulta ja jonka ulkopuolella on ankkureita ja potkureita ym. merellistä rekvisiittaa, oli hyvin uskottava kyltin taustaksi. Pojat siirtyivät pensaan taakse odottamaan. Pian saapuikin ryhmä vieraita. ”Oi miten ihastuttavan näköinen merimuseo ja pääsymaksukin vain 5 markkaa. Kili kili. Ja porukka sisään. Pihalle päästäkseen heidän piti avata iso raskas portti. Sen sulkeutuessa pojat hypähtivät pensaan takaa ja nappasivat peltipurkin. Ei kun takaisin piiloon. Kun vieraat saapuivat sisäpihalle, talomme oveen oli kirjoitettu hapuilevalla alakoulun kaunokirjoitusfontilla:

”Merimuseo sulettu kesälomien takia.”

Mistä tiedän, että se on totta? No kun naapuri kertoi nähneensä.

Mitäkö pojista on tullut? Karioskari ajaa laivaa ja on Herrakukkarossa isäntänä. Laaksosen Mikko ottaa valokuvia ja Inkisen Osku suunnittelee mm. nettisivuja. Jostainhan se alkupääoma piti ansaita.





 




Seitsemän A:n KANKAAN KAAKAOKAKKU



On kaakao hyvää kun yhdessä syö…

3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 dl sokeria tai ½ dl hunajaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 kourallinen unikonsiemeniä
sekoitetaan

Lisätään tässä järjestyksessä:

150 gr sulatettua voita
2 kevyesti vatkattua munaa
¾ dl täysmaitoa
¾ dl kiehuvaa vettä

Sekoitetaan. Ei tarvitse vatkata. Paistetaan uunissa tunti 175 astetta.
Koristella voi tomusokerilla.

Resepti tulostettavassa muodossa.
 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.