perjantai 12. lokakuuta 2012



YHDEN KESÄN KAUPUNKIKUKOT

 
Kun poikamme Karioskari oli pieni, hän kaveerasi naapurimme Erjannin lasten kanssa. Naapuritkin voi olla mukavia. Erjannin Tuuli-tytöllä oli pihalla häkissä kukko ja meidän pihallamme Karioskarilla oli kaksi kukkoa. Sellaisia pieniä, niin kuin koristekukkoja. Kukot kiekuilivat Vanhankaupungin sydämessä ja nauttivat lasten huomiosta. Ja niiden tuomasta eineestä. Tottakai. Jompi kumpi lapsista oli sitten unohtanut lounastauolla häkin oven auki. Kukot häippäisivät saman tien lipettiin, mäkeä alas rantaan. Ja Karioskari ja Tuuli tuulispäänä niiden perään. Kaverukset tutkivat kaikki mahdolliset paikat rannassa. Meneillään oli juuri Ravintola Tavastin Killan terassin pöytien alustat. Asiakkaaksi sattui saapumaan 4-henkinen seurue, joka istuunnuttuaan pöytään ihmetteli pöydänalusmeininkiä.” Mitä ihmettä siellä meidän pöydän alla oikein tapahtuu?" huudahti iso mies kahdelle tenavalle. ”Ei mittä ihmeellist! Meijän kukot ova jälles lähtene omil teilles, ja me koeteta löyttä ne nyt jo  näi illal, ennenku ne ruppe vääräs paikas kiekuma aikasi aamul.”

No voi voi sentään. Ja hetken päästä iso mies kyykki ja ryömi Tavastin Killan terassipöytien ja tuolien välissä. Naantalin Kaupunginvaltuuston pj Mikko Rönnholm (SDP) sattui kulkemaan ohitse. Suu levisi vilpittömään hymyyn. Kyykkijä, kyseisen seurueen isäntä, oli MTK:n pj. HEIKKI HAAVISTO (KESK). Tuleva ulkoministeri. Pikkukaupungin elämää.

Meri-tyttärelläni oli kaksi kissaa ja hän antoi niille kauniit nimet. Toisen nimi oli Roska ja toisen Rätti, Kun Meri oli vielä pieni ja Roska ja Rätti olivat jo isoja tyttökissoja, Meri kysyi minulta, että miksi Roska ja Rätti kulkevat aina maaliskuussa Naantalin kaduilla häntä pystyssä ja ne huutaa, että ”nauuuuu?” Sanoin, etteivät isät osaa tuollaisia tyttärilleen kertoa. Tiedän vaan, että ne tekevät niin yleensä maaliskuussa.” Aha!” sanoi tyttäreni.”Sanooko ne sitten huhtikuussa, että not nauuuuu?” Opeta siinä sitten tyttärelleen luonnon merkillisyyksiä.






Seuraa meitä Facebookissa






SINIHOMEJUUSTOSILAKAT

Lado silakkafileet nahkapuoli alaspäin leikkuulaudalle. Jos Sinulla on nahattomia silakkafileitä, voit laittaa ne kumminpäin vain haluat. Tai vaikka vuorotellen, ettei aika tule pitkäksi. Ripottele tai levitä fileiden päälle sinihomejuustoa reilu kerros. Vielä päälle silputtua tilliä. Kääri silakat rullalle. Lado matalan kasarin pohjalle kerros. Kaada päälle kermaa, niin että silakat peittyvät. Uunissa 180 astetta 30 minuuttia. Lisäsuolaa et ehkä tarvitse, sillä sinihomejuustossa sitä on, varsinkin jos laitat sitä reippahasti.

Toinen konsti: Leivitä ruis/korppujauhoseoksessa sinihome- ja tillitäytteiset silakkarullat ja paista ne voi/rypsiöljyseoksessa.

Vinkki: Silakka on paistettuna maailman toiseksi hienoin ruoka. Hienoin on toinen paistettu silakka. Jotkut haluavat lisämakua ja vaihtelua. Teitä ei pidätä mikään. Kokeile lähes kaikkea mahdollista. Täytä silakat karpalomarjoilla ja hunajalla. Täytä ne pekonilla ja Dijon sinapilla. Täytä ne kylmäsavulohella, omenan siivuilla tai sienillä ja smetanalla. Täytä ne mitä kaapista löytyy. Mausteena et tarvitse yleensä muuta kuin merisuolaa, eikä sitäkään aina. Kokeile. Kokit kokeilevat. Vain äärimmäinen itsekritiikin puuttuminen tekee hyvän kokin. Anna palaa.
Ps. Palvellessani Suomen Tasavallan Merivoimissa, laivastossa 1964–1965 perustin siellä varusmiesorkesterin, jonka nimi oli: ” The Silli and the Silakat ”. Jotkut bändistämme soittivat hyvin, jotkut oikein. Jotkut oikein hyvin.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 



 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

1 kommentti: