perjantai 26. lokakuuta 2012


KUN VALTAKUNNANJOHTAJA PONTIKKAA KEITTI

 
Tässä jatkoa tarinalleni valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimesta, joka aiheutti pikkukaupungissa melkoista hämmennystä. Häntä naureskeltiin, ihmeteltiin, juoruttiin, mutta myös pelättiin. Nuorukaisten mielestä jännittäväkin mies.

Pari vanhaa kaveriani, Saarnin Jonni ja Berglundin Heikki, nuorena miehenä päättivät kerran suuressa uteliaisuudessaan käydä Siitoimen kotona ”Valtakunnansalissa”, jossa majaili hänen hengenheimolaisiaan eli esikunta. Pontikkapannu kävi komerossa vuorokaudet ja vuodet ympäriinsä. Toimintansa hän rahoitti pontikalla. Alaisilleen hän myi pontikkaa velaksi, ja kun kaverit kävivät sosiaaliluukulla, valtakunnanjohtaja keräsi välikädettömästi rahat velkojen maksuun.

Poikia jännitti aivan hirveästi. Mutta jossain iässä pojat haluavat jännitystä. Ja saivat sitä. Jotteivät he olisi kärynneet natsijohtajan luona käynnistään, he kulkivat talolle takaperin. Oli nimittäin satanut juuri lunta, ja jäljet näkyivät hyvin lumessa. He päättivät sekoittaa todistusaineiston. Olisihan ollut hauska nähdä poikien hiipivän Valtakunnanjohtajan pyhimpään iltahämärissä peruuttaen. Komentokeskuksessa raikui italialainen marssimusiikki, jota Siitoin laittoi poikia laulamaan. Mussolinin laulukirjan he saivat loppuun lauletuksi kello kolme yöllä. Ja sitten tulojalanjälkiä takaisin kaupungille.

He kertoivat, että Siitoin piti alaistensa parissa kovaa komentoa. Yhden pitkän laihan hujopin hän lähetti nakkikioskille ostamaan einettä (nk. bunkkeriin eli Linja-autoasemalle, jossa oli Heikki Salmelan nakkikioski. Sieltä aloitti HESE–Hesburger imperiuminsa.) Tarjolla oli nk. markan nakit. Yhdellä markalla sai 5 nakkia ja ketsuppia päälle. Tovin kuluttua alamainen palasi nyyhkyttäen nakkinyytti kädessään. ”Söitkö sinä ketale jo niitä nakkeja matkalla, kun nenänpielesi on aivan ketsupissa?” karjui valtakunnanjohtaja. ”En syönyt, verta se on, kun kioskilla yksi lihava kommunisti löi minua nokkiin!”

Selvisi, että Saarnin Jonnin nuorempi velipoika Putte, joka oli aina maailman kiltein mies, oli hermostunut, kun tämä häntä puoli metriä pidempi hujoppi oli meuhtonut kioskijonossa ja haukkunut häntä kommunistiksi, kun ei ystäväni ei antanut ohittaa jonossa. Puttea harmitti, kun ei edes ollut kommunisti. Ja nälkäkin oli kova. Ystäväni oli metrikuusikymmentä senttiä sulka päässä. Hermostuksissaan Putte hyppäsi puoli metriä suoraan ylöspäin ja tempaisi miestä nokkiin oikein kunnolla. Tämä siirtyi jonon päähän. Loppupäähän, sillä Putte oli lyhyestä ja tukevasta koostaan huolimatta salamannopea lyönneissään. Ei hujoppi olisi ehtinyt edes kissaa sanoa kun nenä jo vuosi.

Putte oli leppoisa mies eikä yleensä lyönyt ketään. Paitsi ihan joskus nakkijonossa. Hän saikin Naantalissa nakit aina ensimmäisenä. Vanhemmiten kun nakin kurssi muuttui ja eurolla sai yhden nakin, hän olisi kyllä jaksanut napauttaa vielä, mutta vuosien mittaan hyppy olisi jäänyt alamittaiseksi.

Pienessä kaupungissa tapahtui kaikenlaista pientä. Ennenvanhaan. Vähemmän enää.

Päivän lausahdus: Kuollaan sitä vielä meilläkin, sanoi isäntä, kun ei naapurin hautajaisiin kutsuttu.





 
NAURETTAVA ISÄNPÄIVÄNLAHJA

Viime syksyn best seller oli Onnellisen miehen tarinoita. Esikoiskirjani.
Myynnin lisäksi palautteet olivat sitä luokkaa, että itsekäs mies jatkaa toimiaan.
Tänään tuli uunista ulos uusi kirja: Onnellisen miehen tarinoita 2.
Ei sovi hyvin isänpäivälahjaksi. Se sopii erinomaisen hyvin.
Tilaa pikaisesti. Viime kerralla loppui kesken kaiken. Klikkaa tästä




KAALIVOITTO

Takavuosina, kun ei ollut tietoa kaiken maailman marakatintempuista laihtumisen aikaansaamiseksi, temppu tehtiin kaaliruoilla. Se kun kaiken lisäksi on niin verrattoman hyvää, ja vattakin tykkää. Jollet usko, kuuntele vatsasi ääntä kaaliruokailun jälkeen. Isä-Yrjö kuvaili sen leikkisästi ”Lapamato huutaa luotsia.” Ei kuullosta herkulliselta – vai? Mutta maistuu.

1 kg valkoista kaalia
5 porkkanaa
1 iso sipuli
loraus ( 2-3 rkl ) hunajaa
250 gr jauhelihaa
suolaa ja mustapippuria ja muutama murskattu kardemumma.
1 ½ l vettä

Kuori sipuli, raaputa porkkanat, pilko kaali. Kiehuta padassa vesi ja lisää kaali ja porkkanat. Ruskista pannulla jauheliha ja sipuli ja lisää pataan. Lisää mausteet. Anna hautua hissukseen kuplien 30-40 minuuttia.

Herkkua riittää isollekin porukalle. Mahdollisesti jäljelle jäänyt vain jääkaappiin. Seuravana ja sitä seuravana päivänä maku vain yltyy. Mutta siten alkaa hapantuminen. Sitä ei kaikkien pötsi kestä.

Vielä enemmän laihduttavampi kaaliruoka on KAALIKEITTO. Kaalin ja porkkanan suikaleita kiehuvaan veteen. Hunajaa, suolaa ja mustapippuria joukkoon. Keitellään ”hymyillen”= hissukseen pehmeäksi. Runsaat puoli tuntia.

Vinkki: Jos satut saamaan naurista, pilko pari naurista joukkoon, niin voit jättää samalla hunajan pois. Nauris on niin makeaa, että jättää suun nauruun.
Ja sitten keveämpänä eteenpäin.

Toinen vinkki: Kaupasta hapankaalia (jollet itse tee sitä, on helppoa). Aamiaisella ruisleivän päälle ilman voita paksu möntti hapankaalia. Maito, tee, kahvi kyytipoikana. Kylä lähtee….

Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 
 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 19. lokakuuta 2012

VALTAKUNNANJOHTAJA PUTKASSA


Naantali on Suomen kesäpääkaupunki. Kotiani vastapäätä, Luonnonmaalla on Kultaranta. Siellä asustelee suvihuilillaan kulloinkin voimassa oleva presidenttimme. Yhteyteni heihin ovat olleet sattuman satoa. Presidentti Svinhufvud ”antoi nimensä” pojalleni ja höyrylaivalleni, Presidentti Mannerheimin ”Parkassi”, eli huvivene ajautui aikanaan minulle ja odottaa saneerausta. Presidentti Paasikivi asui aikanaan omistamassani nykyisen Seurahuoneen piharakennuksessa opiskeluaikoinaan. Presidentti Kekkosen kanssa meistä tuli ”Metsästys ja kalastuskaverit ”. Presidentti Koivistolle veneveistämömme teki Kultaranta- edustusveneen, ja toimimme samanaikaisesti optimistiveneiden SM-kilpailuissa ”suojelutehtävissä”. Purjehdusreittimme kulkivat samaa rataa (hänellä katamaran ja minulla höyrylaiva). Presidentti Ahtisaaren kanssa isännöimme Kiinan Presidentin valtiovierailua s/s Ukkopekalla, ja Presidentti Halosen koko Kultarannan henkilökunta vietti kesäpäivää Herrankukkarossa. Presidentti Niinistö hankki taasen kannuksensa aikanaan Ukkopekalla yhden illan tarjoilijana. Ja hyvin tarjoilikin. Kyseessä oli hyväntekeväisyystempaus.

Mutta muitakin korkea-arvoisia valtion päämiehiä me naantalilaiset olemme saaneet palvella. Kuninkaista kuningattariin. Jopa Tsaari on meillä Naantalissa käväissyt. Yksi merkillisimmistä (ei siis merkittävimmistä) päämiehistä oli Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin. Pesunkestävä suomalainen uusnatsijohtaja, joka asui Naantalissa, aivan lähellä kotiani. Merkillinen mies. Yritin kaikin tavoin vältellä häntä ja onnistuinkin aika hyvin. Ohittaessani hänen asuntonsa autollani, painoin ylimääräisesti kaasua. Pikkukaupungissa ei ollut helppoa ohittaa häntä huomaamattomasti.

Kun Naantalissa kävi vähän väliä maailman johtajia Kultarannassa, Siitoin laittautui matkan varteen porukoineen ja iskulausekyltein. Silloinen poliisimestari Totti Karpela, järjestyksen mies, myöhemmin mm. Kakolan johtaja ja dekkarikirjailija, pidätti Siitoimen siksi ajaksi kun USA:n entinen presidentti Georg Bush vanhempi vieraili Naantalissa. Pidätyksen syynä olivat epäilyt Siitoimen pontikankeitosta. Siitä tiesi koko kaupunki. Mutta Karpela päättikin vain epäillä ja aloittaa pitkälliset kuulustelut.

Kun Naantalin Musiikkijuhlille saapui esiintymään maailmankuulu juutalainen viulistilegenda Isaac Stern, Siitoin kekkuloi natsiformussaan hakaristeineen, rähinävöineen ja pääkallokoppalakkeineen Kirkkopuiston reunalla. Stern järkyttyi. Totta kai. Osallistumiselleen seuraaviin musiikkijuhliin taiteilija asetti ehdoksi, ettei sama enää toistu. Eikä toistunut. Karpela antoi Valtakunnanjohtajalle jopa valinnan mahdollisuuden. Joko alettaisiin taas tutkia pontikankeittoa, tai Siitoin päättäisi vetäytyä itse vapaaehtoisesti huvilalleen Vehmaan Rautilaan. Valtakunnankanslia siirtyikin kahdeksi viikoksi Vehmaalle.

Musiikkijuhlien aikana NOKIAN silloinen pääjohtaja KARI KAIRAMO järjesti ikään kuin hyvityksenä Isaac Sternille ja kutsuvieraille illallisristeilyn Ukkopekalla. Sain olla kapteenina. Silloinen insinööri Kairamo oli höyrylaivastamme niin innostunut, että jätti vieraansa salonkiin keskenään ja vietti koko risteilyn aikansa komentosillalla. Kysäisi välissä, että voisimmeko tulla ensi lokakuussa Helsinkiin? Hänellä kun olisi pari tärkeää ulkomaalainen vierasta. Minä hölmö vastasin "juu mutta siirtomatkat on aika pitkät ja kustannuksia tulee”. ”Kysyinkö minä hintaa?” totesi Kairamo.” Minä ja minun empaattisuuteni. Ei tullut tilausta.







Seuraa meitä Facebookissa





KEVYT AAMUPALA

Ennen vanhaan, kun lähdettiin pellolle töihin, päivän pääruoka nautittiin usein aamusella. Tässä Lyökin Mamman ajalta tuhti resepti polttoaineeksi päivän raskaisiin töihin.

½ kg sikanauta jauhelihaa
3 rkl voita
1 sillifilee tai 2 suolasilakkaa
2 rkl korppujauhoja
2 dl kermaa

Ruskista liha voissa. Hienonna perattu silli tai silakat haarukalla. Lisää korppujauhot ja kerma. Anna kiehahtaa. Ei muuta.
 
Tarjoa keitettyjen perunoiden kera. Ei suolaa eikä mausteita. On hyvää.

Jos jää jäljelle, laita jääkaappiin. Seuraavana aamuna ruisleivän päälle kerros voimaruokaa. Kahvi- tai teekupin kera. Ja sitten taas hommiin

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 


 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 12. lokakuuta 2012



YHDEN KESÄN KAUPUNKIKUKOT

 
Kun poikamme Karioskari oli pieni, hän kaveerasi naapurimme Erjannin lasten kanssa. Naapuritkin voi olla mukavia. Erjannin Tuuli-tytöllä oli pihalla häkissä kukko ja meidän pihallamme Karioskarilla oli kaksi kukkoa. Sellaisia pieniä, niin kuin koristekukkoja. Kukot kiekuilivat Vanhankaupungin sydämessä ja nauttivat lasten huomiosta. Ja niiden tuomasta eineestä. Tottakai. Jompi kumpi lapsista oli sitten unohtanut lounastauolla häkin oven auki. Kukot häippäisivät saman tien lipettiin, mäkeä alas rantaan. Ja Karioskari ja Tuuli tuulispäänä niiden perään. Kaverukset tutkivat kaikki mahdolliset paikat rannassa. Meneillään oli juuri Ravintola Tavastin Killan terassin pöytien alustat. Asiakkaaksi sattui saapumaan 4-henkinen seurue, joka istuunnuttuaan pöytään ihmetteli pöydänalusmeininkiä.” Mitä ihmettä siellä meidän pöydän alla oikein tapahtuu?" huudahti iso mies kahdelle tenavalle. ”Ei mittä ihmeellist! Meijän kukot ova jälles lähtene omil teilles, ja me koeteta löyttä ne nyt jo  näi illal, ennenku ne ruppe vääräs paikas kiekuma aikasi aamul.”

No voi voi sentään. Ja hetken päästä iso mies kyykki ja ryömi Tavastin Killan terassipöytien ja tuolien välissä. Naantalin Kaupunginvaltuuston pj Mikko Rönnholm (SDP) sattui kulkemaan ohitse. Suu levisi vilpittömään hymyyn. Kyykkijä, kyseisen seurueen isäntä, oli MTK:n pj. HEIKKI HAAVISTO (KESK). Tuleva ulkoministeri. Pikkukaupungin elämää.

Meri-tyttärelläni oli kaksi kissaa ja hän antoi niille kauniit nimet. Toisen nimi oli Roska ja toisen Rätti, Kun Meri oli vielä pieni ja Roska ja Rätti olivat jo isoja tyttökissoja, Meri kysyi minulta, että miksi Roska ja Rätti kulkevat aina maaliskuussa Naantalin kaduilla häntä pystyssä ja ne huutaa, että ”nauuuuu?” Sanoin, etteivät isät osaa tuollaisia tyttärilleen kertoa. Tiedän vaan, että ne tekevät niin yleensä maaliskuussa.” Aha!” sanoi tyttäreni.”Sanooko ne sitten huhtikuussa, että not nauuuuu?” Opeta siinä sitten tyttärelleen luonnon merkillisyyksiä.






Seuraa meitä Facebookissa






SINIHOMEJUUSTOSILAKAT

Lado silakkafileet nahkapuoli alaspäin leikkuulaudalle. Jos Sinulla on nahattomia silakkafileitä, voit laittaa ne kumminpäin vain haluat. Tai vaikka vuorotellen, ettei aika tule pitkäksi. Ripottele tai levitä fileiden päälle sinihomejuustoa reilu kerros. Vielä päälle silputtua tilliä. Kääri silakat rullalle. Lado matalan kasarin pohjalle kerros. Kaada päälle kermaa, niin että silakat peittyvät. Uunissa 180 astetta 30 minuuttia. Lisäsuolaa et ehkä tarvitse, sillä sinihomejuustossa sitä on, varsinkin jos laitat sitä reippahasti.

Toinen konsti: Leivitä ruis/korppujauhoseoksessa sinihome- ja tillitäytteiset silakkarullat ja paista ne voi/rypsiöljyseoksessa.

Vinkki: Silakka on paistettuna maailman toiseksi hienoin ruoka. Hienoin on toinen paistettu silakka. Jotkut haluavat lisämakua ja vaihtelua. Teitä ei pidätä mikään. Kokeile lähes kaikkea mahdollista. Täytä silakat karpalomarjoilla ja hunajalla. Täytä ne pekonilla ja Dijon sinapilla. Täytä ne kylmäsavulohella, omenan siivuilla tai sienillä ja smetanalla. Täytä ne mitä kaapista löytyy. Mausteena et tarvitse yleensä muuta kuin merisuolaa, eikä sitäkään aina. Kokeile. Kokit kokeilevat. Vain äärimmäinen itsekritiikin puuttuminen tekee hyvän kokin. Anna palaa.
Ps. Palvellessani Suomen Tasavallan Merivoimissa, laivastossa 1964–1965 perustin siellä varusmiesorkesterin, jonka nimi oli: ” The Silli and the Silakat ”. Jotkut bändistämme soittivat hyvin, jotkut oikein. Jotkut oikein hyvin.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 



 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 5. lokakuuta 2012


EI VOI KAIKILLE KERTOA

 
Tästä on nyt 23 vuotta aikaa. Poikamme Karioskari oli juuri aloittanut koulunkäynnin Naantalin Kuparivuoren koulussa. Asuimme jo silloin Vanhankaupungin rannassa. Koulutienä oli hiljainen ja turvallinen Mannerheiminkatu ( se Mannerheimintie on jossain Itä-Suomessa ). Niinpä poika oppi pian itsenäisesti koulutielleen. Toimelias kun oli jo silloin.

Eräänä syysaamuna hän koulun sijaan tepastelikin Naantalin Terveyskeskukseen. Päästessään jonovuorossaan terveydenhoitajalle, hän kieltäytyi kertomasta ongelmastaan. Hän pyysi päästä suoraan lääkärille. ”On vähän näitä erikoisia juttuja, joita ei voi kaikille kertoa”.

Jälkeenpäin lääkäri kertoi vaimolleni, että heillä oli naurussa pitelemistä, kun pojanvesseli reippaasti ilmoitti tarpeensa: ” Voisitteko mitata kuumeeni, kun minä en oikein osannut meidän kuumemittarista katsoa. Ja jos saman tien ottaisitte nielustani streptokokkinäytteen, niin tulisi sekin selvitettyä samalla.”

Olin hetkeä aiemmin sairastanut streptokokin aiheuttaman sydänlihastulehduksen, josta sitten tuli flimmeri, eli rytmihäiriö. Sairaalasta evästettiin sitten, että jos jollekulle perheestämme tulee angiina tai muu sellainen, joka saattaa olla streptokokin aiheuttama, minun pitää aloittaa heti penisilliinikuuri.

Pojan lämpötila mitattiin, ja se oli normaali. Streptokokkiakaan ei löytynyt. Lääkäri kannusti poikaa menemään kouluun. Sitä hän ihmetteli, kun pieni poika yksin tuli lääkärille, että missä äiti ja isä ovat? ”Äiti on Ruattis messuil ja isä nukkuu” totesi poika, ja lähti kouluun.





Seuraa meitä Facebookissa

Palautteita:

Vanhanajan hauen ja salaatin kastikkeet aikaansaivat jälleen lukijoiltani runsaasti palautteita. Näin tehtiin ennen balsamicoja sun muita marakatinaineita. Ja hyvää tuli. Äiti ja mummo tiesivät. Hyviä neuvojakin tuli. Kovaksi keitetty munankeltuainen kannattaa ottaa erikseen ja muusata haarukalla. Siihen vain sitten kermaa joukkoon raivoisasti sekoittaen ja maustaen. Siitä tulee hyvä haukikastike. Munavalkuaisen voi taasen paloitella ja lisätä salaatin päälle.

Kun viime kirjeessäni kerroin paistetun hauen kastikkeesta, kysyi sisareni Leena, joka kirjoituksiani laittaa pilvien kuljetettavaksi, missä on hauen paistoresepti? Kun on vain kastikeresepti. Sanoin, että kyllä jokainen nyt hauen osaa paistaa. Väärässä olin. Sen huomasin, kun luin palautteita. Joten tässä nyt eräs niistä:

Ota haukifileestä nahka pois. Se aiheuttaa monen mielestä hauessa juuri sen tunkkaisen maun. Paneroi haukifilee muna/vehnäjauho/korppujauho/suolaseoksessa runsaalla voilla. Paista vaimealla lämmöllä pitkään. On tärkeää, että kala paistuu vakoiseksi eli siis kypsäksi. Se ei kuivu, koska paneeraus estää sen. Karppaajat voivat ottaa paneerauksen pois ennen nautintoa. Häipyy jauhot ja rasvat.




MUSTIKKALÄTYT

½ l maitoa (mielellään punaista)
3 kananmunaa
¾ tl merisuolaa
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl rypsiöljyä (jollei ole, odota siihen saakka, kunnes ostat sitä)
1 rkl hunajaa

Sekoitetaan hyvin. Anna turvota vähintään puoli tuntia, Mieluummin tunnin pari. Laita paistinpannu tai lättypannu kuumaksi. Muutama tippa rypsiöljyä pannulle. Lado mustikat ensin. Reippahasti, ja kaada niiden päälle lättytaikina. Paista kauniin ruskeaksi. Nauti kylmällä maidolla muutama lätty, ennen kuin tuot sen muiden näkyville. Jäät muuten ilman. Tietänette mikä on parempi kuin kuin mustikkalätty? Vastaus: Toinen mustikkalätty.

Resepti tulostettavassa muodossa.

 
Oletko tyytyväinen lähettämieni reseptien hinta/laatusuhteeseen?

www.gloria.fi/blogawards.

Tuosta linkistä löytyy äänestysmahdollisuus Parhaasta ruokablogista. Perjantaireseptiä et löydä asiantuntijoiden laatimasta luettelosta, mutta siellä on osio johon voit kirjoittaa oman suosikkisi. Kirjoita Perjantairesepti, jollei mikään muu tule mieleen:) Jos kaikki kirjeeni saajat sen tekevät, saamme yhdessä noin 96.000 ääntä.


 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.