perjantai 28. syyskuuta 2012



MUOTOILTU HÄÄKAKKU

Olemme saaneet järjestää höyrylaivallamme satoja häätilaisuuksia. Kuuluisuuksiakin, mutta mitä niistä. Vähän väliä saan kuulla kommentteja siitä, kuinka heidät vihittiin Ukkopekalla. Hienoa. Minä olen pitänyt kirjaa: Vieläkö on liitto koossa? Uskokaa tai älkää, yhtään ainoaa purkautunutta liittoa en ole saanut tietooni. Tämä ei ole mainos. Voittehan järjestää häänne missä vaan. Otatte sitten itse vastuunne sen kestävyydestä. Vanhan merilain mukaan laivan kapteenilla oli oikeus vihkiä avioliittoon laivalla. Joskin satamaan tullessa liitto piti ratifioida. Ukkopekan kapteenina minäkin ole vihkinyt lukuisan määrän pareja.

Poikani Karioskari jatkaa merenjäljissäni laivan vastaavana päällikkönä. Hän on kasvanut toimeensa äidinmaidosta lähtien. Monenmoista on koettu. Yksi tapahtuma muistuu mieleeni: Laivamme oli varattu erään yhteiskuntamme tukipilarin tyttären häätilaisuuteen. Hääakku tuotiin hyvissä ajoin salongin pöydälle. Henkilökunnan vastaanottaessa vieraita laivan keulakannella, 4 -vuotias pojanvesseli hoiteli salonkitoimet. Kun vieraat saapuivat juhlatilaan, valtaisan hääkakun pinnoitteessa näkyi viiden pienen sormen tekemät uudelleenmuotoilut. Kermaa oli häipynyt oiva määrä. Laivakokki koetti parhaansa mukaan paikata kakkua ja tilannetta. Aika turhaan.

Kun sitten juhlat etenivät juhlapuheeseen ja Sali hiljentyi, kuului poikani kirkas ääni: ” Isi! Eiks morsiamen kuulu olla kaunis? Tuo tätihän on lihava”. Siirryin ohjaamon puolelle poika kainalossani. Sitten aloitin kunnon ripityksen. Ja lisäsin vielä: ” Äläkä koskaan sano ketään ihmistä lihavaksi ”. ” Miten se sitten kuuluu sanoa? ” No sano vaikka tukeva, muttei koskaan lihava.” ” Juu juu. Mutta isi, eiks kuitenkin asia ole niin, että maailmassa kaikki tukevat voittaa rosvot?” ”Kyllä poikani. Niin se on”. Huhhejaa…..





Seuraa meitä Facebookissa





HAUKI ON KALA -  HAUKI ON HYVÄ KALA

Jostain syystä hauki on Suomessa aliarvostettu kala. Kumma juttu. Herrankukkaroon on tulossa piakkoin kaukaa itäisiltä mailta fiiniä väkeä. He haluavat kalastaa. Nimenomaan haukea. Onhan hauki urheilukalastajalle haasteellinen kisakumppani. Vastusta löytyy. Naapurini, ravintoloitsija Mäkisen Pena perusti Naantalin Vanhaankaupunkiin 1970 - luvun alussa todennäköisesti Suomen ensimmäisen TAPAS - baarin. Yksi suosituimmista tapaspaloista oli graavattu valkea kala. White Fish, kuten Pena sen nimikoi. Kansa nautti silmät viiruilla ihanaa graavisiikaa. Ei Pena korjannut. Se oli graavia haukea. Minä tein viime kesänä Vaakahuoneen Saaristopöydässä saman tempun. Graavasimme haukea karpalomurskeella. Kehuja tuli. Toinen huikea menestys oli mustikkagraavattu kuha. Ja tietenkin tyrnigraavattu siika.

Hauki on kalana hieman vaimean makuinen. Mutta kun sen fileoi ja ottaa ruodot pois, se on paistettuna erinomainen kala. Mutta se vaatii hyvät lisukkeet.
Sain ystävältäni reseptin Muumimamman keittokirjasta. Riemastuin. Siinä oli salaattikastike juuri sellaisena kuin Lyökin Mamma ja äitini sen aikanaan valmistivat. Kesäisin kalastimme isäni kanssa haukea Lyökissä lähes päivittäin. En kyllästynyt, kun oli hyvät lisukkeet. Tässä reseptit teille.

Eikä maksa paljoa. Eikä maksa haukikaan. On silakan lailla lian halpaa. Nykymenossa.

Piparjuurikastike

200 g kermaviiliä
3 tl piparjuuritahnaa
1 tl maustepippuria
merisuolaa

Vanhanajan lehtisalaatti

Kulhollinen salaatinlehtiä
1 dl kuohukermaa
1 tl sinappia
1 tl sokeria
Ripaus suolaa
1 rkl etikkaa
2 kovaksi keitettyä kananmunaa

Huuhdo salaatinlehdet tarvittaessa, valuta ja revi. Vaahdota kermaa hiukan, mutta jätä se löysäksi. Sekoita joukkoon etikka, mausteet ja kuoritut, hienonnetut kananmunat. Kaada kastike salaatin päälle juuri ennen tarjoilua.



 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 21. syyskuuta 2012



TOVE ja LARS JANSSON - PIENIÄ SUURIA IHMISIÄ





Elämäni tähtihetkiin ovat kuuluneet monet hienot ystävät. Mutta myös mielenkiintoiset tapaamiset hienojen ihmisten kanssa.

Naantalin Muumimaailman suunnittelun ja perustamisen yhteydessä tutustuin Muumien luojiin, Tove ja Lars Janssoniin. Sisaruksiin. Ihania ihmisiä. Larsin kanssa meistä tuli sielun veljiä, sillä hän kovasti arvosti merellistä taustaani. Lars kertoi matkoistaan ympäri maailmaa. Hän vuokrasi rahtilaivoista hytin itselleen, seilasi maailman meriä yhtäjaksoisesti kuukausikaupalla ja piirsi matkoillaan muumitarinoita. Ei liene epäselvää, miten Muumipappa aikanaan syntyi. Maailman merillä.

Kun aikanaan vein Larsin Naantalin edustalla olevalle Kailon saarelle ja ehdotin Muumimaailman perustamista sinne, oli Lars innoissaan. Hän kertoi, että muut Muumimaailman toteutusvaihtoehdot Tampereella tai Retretin kallioluolassa eivät olisi sopineet alkuunkaan muumifilosofiaan. Muumit ovat meren rannan asukkaita.

Myös sisarensa Tove rakasti merta yli kaiken. Muistan, kuinka hän kerran matkusti höyrylaiva Ukkopekalla Turusta Naantaliin, ja vietti matkan komentosillalla. Minulla oli etuoikeus olla kapteenina. Tove ihaili merta, saaristoa, vanhan, oikean höyrylaivan nostalgista tunnelmaa. Sanoipa aina ihailleensa myös laivan kapteeneja. Isoja partaisia miehiä. Harmi, kun en pyytänyt lausuntoa kirjallisena. Sain häneltä kyllä kiitoskirjeen myöhemmin. Hän kirjoitti tähtäävänsä 100-vuotis  syntymäpäiviinsä s/s Ukkopekalla, saaristossa risteillen. Olisi ollut suuri kunnia toteuttaa se.  "Kärä kapten Pentti-Oskari Kangas, allt gott för fartygets framtida färd - sade muminpappan alias Tove Jansson".

Nyt elämän ehtoopäivilläni kotokaupungissani Naantalissa seuraan ”Muumikansan” vaellusta pyhiinvaelluspaikkaan, Kailon saarelle. Se saa minut aina hyvälle mielelle. Olen siihen oikeutettu. Olenhan ONNELLINEN MIES.

Joskus vielä siirryn eläkeläiseksi. Olen valmiiksi jo suunnitellut ajankuluni. Minulla kun pitää aina olla jotain tekemistä. Olen saanut hyvän idean. Kun siirryn eläkkeelle, aloitan päätoimisen laihduttamisen. Silloin minulta oikenee siihen aikaa. Nyt en ehdi:)






Seuraa meitä Facebookissa





MARI-VAINAAN VELLINKI

Vellinki= velli (kotomurteellani).

Ystäväni Kauko oli jäänyt leskeksi. Uusia elämänkumppaneita oli tarjolla, mutta Kauko oli kovin kranttu. Hän kelpuutti jatkoon testattuaan ensin ehdokkaan vellin keittotaidon. Velliä maistellessaan hän toistuvasti tokaisi: ” Ei ol Mari-vainaan vellinkiä. EI ol!” Puolisoehdokkaat vaihtuvat. Vuorossa oli Kaukon nykyinen elämänkumppani. Velliä keittäessään tämä jäi suustaan kiinni kännykkäänsä, ja velli paloi pohjaan. Kauko tuli juuri ovesta sisään ja huusi jo eteisestä: ” Nyt haiskahtaa lupaavalta”.
Kiiruhti suoraan kattilalle ja lusikalla maistamaan.
” Nyt on Mari- vainaan vellinkiä! ”



 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 14. syyskuuta 2012


SOITTOPYYNTÖ


Aurajokirannan Vaakahuoneen alkuajoilta tupsahti mieleeni muisto asiakaspalveluni mielenkiintoisesta yksityiskohdasta.

Valomerkki oli juuri annettu. Keski-ikäinen asiakas harhaili ravintolan ulkopuolella. Menin apuun. ” Anteeksi, voinko auttaa? ”

”Juu. Jos sul o puhelin, ni voisiks sä soitta?”

” Tottakai. Mihin olet menossa?”

” Kui nii, mihi mä ole menos, mitä sil o väli? ”

” No että tiedän kertoa taksille määränpääsi.”

” Em mä nyt kotti men, ku ole vauhti päässy. Soit Wärtsiläl ja sano, et Virtasen poik ei tul huame aamul töihi! ”






Seuraa meitä Facebookissa


JAMPUN RESEPTI

Viime viikolla kerroin ystäväni Jampun purjehduseväsreseptin joskus 80 -luvulta, ja sain runsaasti hauskoja palautteita. Purjehtivat ovat huumorintajuista väkeä. Kiitos.

Pakko kertoa myös Jampun toinen ´favorite´, josta hän oli kaupungin kuuluisa. Hän nimittäin kutsui aina silloin tällöin kaverinsa Kirkkopuistoon piknikille. Osallistumisprosentti oli aina runsas sata.

Kun menimme puistoon, Jampu kaivoi kangaskassistaan saman termoskannun kuin purjehdusretkelläkin lihalieminakkilounaalla. Hän oli keittänyt vahvaa kahvia 1.9 litran termoskannuun ¾ verran. Sitten hän oli lämmittänyt kattilassa ¼ pullollisen irlantilaista whiskyä. Lämmitys korkeintaan 60 asteeseen, muutoin kuperkeikkavaikutus haihtuu taivaan tuuliin. Lämmin whisky termariin ja lisäksi vielä fariinisokeria pieni juomalasillinen. Korkki kiinni. Ja sitten puistoon, jossa Jampu kaatoi oikeaa kermaa muovikippoon. Patterikäyttöisellä pienellä vispilällä kerma vaahdoksi ja hatuksi juoman päälle. Lopuksi vielä pieni hyppysellinen jauhettua kahvia tai mieluiten kahvinpapuja. Se oli siinä.
 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 7. syyskuuta 2012


PURJEHDUS NOKKA PYSTYSSÄ

 
Viime viikolla kirjoitin ystävästäni, Aarnion Jampusta. Tajusin jälleen, että olen rikas. Velkoja on sopivassa suhteessa omaisuuteen, eli sieltä ei sitä rikkautta löydy. Sen suurimman rikkauteni lähteenä ovat… ne ystävät. Jampu teki elämäntyönsä lasiliikkeessä, tarkemmin Kauneen lasiliikkeessä, Turussa. Hän oli taitava lasinhioja ja taiteellinenkin, ihan oikeasti. Sivutöinään hän välitti kavereiden asuntoja. Eräänä iltana Jampu soitti innoissaan Pakille ja minulle ja kertoi että hänellä on juhlapäivä. Hän on saanut uuden arvostuksen. Lupasi kertoa tarkemmin, kun tapaisimme tulossa olevissa SM- purjehduskisoissa.

Mieleni on merellä, sydämeni saaristossa. Olinkin takavuosina (lue: vuosikymmeninä) innokas purjehtija. Meillä oli aito, iäkäs pursi, eli HAI- luokan nostalginen purjevene. Naantali on ollut vuosikymmenet HAI -valtainen kaupunki. Voi, että meillä oli mukavaa, kun Luoja meitä kuljetti.

Minun veneeni vakiomiehistöön kuuluivat Tulosen Paki, paino 125 kg, Jamppu, paino hiukan yli 125 kg ja minä, taarapaino aika lailla yli 125 kg. Yhteensä reippaasti yli 375 kiloa - yli varttitonnari luokan.

Naantalin Purjehdusseura, jonka varakommodorina silloin toimin, sai järjestettäväkseen Hai -veneiden SM -kisat. Meidän HAIVELI L-180 oli tietenkin mukana. Kisapäivänä laskeutui todellinen bläkä keli, eli ei tuulta nimeksikään. Sen vuoksi kilpailijat tulivat maaliin Airiston lenkin jälkeen ryppäässä. Mutta yksi oli joukosta poissa: HAIVELI ja sen painokas lasti: Tulonen, Aarnio ja Kangas.

Kun muut kulkivat vesilinja vaaterissa (painopiste ihanteellinen), meidän veneemme kulki keula monen kymmenen asteen kulmassa. Ylöspäin. Paarlastia, eli kölipainoa oli vaikka muille jakaa. Kisan järjestäjät olivat meille tosi kiukkuisia, koska koko SM- organisaation piti pysyä paikalla viimeisen veneen saapumiseen asti. Me ylitimmekin aikanaan maalilinjan noin 1,5 tuntia muiden jälkeen. Kun ei kulkenut, niin ei kulkenut - ei edes nokka pystyssä.

Saimme sentään pikkutykillä ammutun kunnialaukauksen. Sellainen ammutaan aina voittajalle – ja viimeiseksi tulleelle. Jälkimmäinen jysäys oli merkki kisan päättymisestä. Maaliin selvittyämme Jampu kutsui paukulle. Hän halusi tarjota miehistölle: ei kisamenestyksen, vaan juuri saamansa arvonimen vuoksi.

”Mikä kunnia Sinua nyt on kohdannut?”, utelimme.
”Nyt voin liittää nimeni perään LKV -kirjainyhdistelmän.”
”Tiedätkö Jampu, mitä se tarkoittaa?”, kyselin.
”Juu, tiedän totta kai. Se tarkoittaa, että LAITON KIINTEISTÖVÄLITTÄJÄ”. Sitten me ystävät naurettiin niin. Ja Jampu tarjosi.




Seuraa meitä Facebookissa

JAMPUN PURJEHDUSEVÄÄT

 

Purjehduskaverini oli myös erinomainen kokki. Hyvin persoonallinen. Paljastan nyt hänen favoritensa, jolla hän ansaitsi jakamattoman ihailun. Jampu oli – juuri senkin vuoksi - hyvin suosittu ja haluttu jäsen kisailijoiden miehistöihin.

Ennen Jampun nousua veneeseen, nostettiin sinne varovaisesti noin kahden litran termoskannu. Voimakkaassa lihaliemessä kuumennettuja, lihaisia nakkimakkaroita niin paljon kuin kannuun mahtuu. Voivat vähän halkeillakin. Sen jälkeen lisätään keitinlientä niin paljon, että termoskannu on piripinnassa. Suljetaan kannu.

Tarjoilu riittää sopivasti Hai- veneluokan yhteen lähtöön kolmelle miehenkokoiselle purjehtijalle - jopa varttitonnarin painoluokkaan yltäville, vaikka vesilinja ei olisikaan ihan vaaterissa.

Reeptii tulostettavassa muodossa.
 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.